“Nuorilla on tuorein tieto, nuorilla on tuorein oppi, nuorilla on suurin tahto muuttaa tulevaa.” Käsityönopettajaopiskelijoiden käsityksiä kestävän kehityksen opettamisesta käsityön oppiaineessa

Tutkimuksessa selvitettiin käsityönopettajaopiskelijoiden käsityksiä kestävän kehityksen opettamisesta käsityön oppiaineessa. Lisäksi tutkimuksessa otettiin selvää heidän ideoistaan kestävän kehityksen opettamisen edistämiseksi käsityön oppiaineessa. Tutkimuksen tarkoituksena oli tuoda opettajaopiskelijoiden käsitykset näkyviksi ja yhdistää heiltä saatu informaatio jo aiemmin tutkittuun teoriaan. Tutkimuksen teoriataustassa määriteltiin tutkimuksen keskeiset käsitteet, jotka muodostivat myös tutkimuksen viitekehyksen: kestävä kehitys, käsityön oppiaine, käsitykset ja ideat. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena ja siinä hyödynnettiin fenomenografista lähestymistapaa. Aineisto koostui 32 käsityönopettajaopiskelijan esseevastauksista, jotka analysoitiin laadullisesti teoriaohjaavalla sisällönanalyysillä.

Tutkimuksen tulokset osoittivat, että kaikki vastaajat käsittivät kestävään kehitykseen kuuluvan neljän osa-alueen mallin sisältöjä, vaikka he eivät olisi tunnistaneetkaan neljän osa-alueen määritelmää kestävästä kehityksestä. Kestävän kehityksen osa-alueista ekologinen ja taloudellinen kestävyys olivat eniten käsitellyt osa-alueet. Sosiaalista ja kulttuurista kestävyyttä käsiteltiin huomattavasti vähemmän. Vastauksista löytyi myös yhteneväisiä piirteitä Agenda 2030:n kestävän kehityksen tavoitteisiin. Eniten yhteneväisiä piirteitä löytyi tavoitteen ”vastuullista kuluttamista” kanssa.

Käsityönopettajaopiskelijat käsittivät kestävän kehityksen pääosin positiiviseksi ilmiöksi. Suurin osa vastaajista piti kestävän kehityksen opettamista tärkeänä ja merkityksellisenä käsityön oppiaineessa ja käsitti kestävän kehityksen kuuluvaksi käsityön oppiaineeseen. Myös suurin osa vastaajista käsitti, että kestävä kehitys näkyy käsityön oppiaineessa uusiokäyttönä, tuunauksena, korjauksena, kunnostamisena, kiertotaloutena ja kierrättämisenä. Noin kolmasosa vastaajista käsitti, että kestävä kehitys näkyy taloudellisuutena käsityön oppiaineessa.

Käsityönopettajaopiskelijat käsittivät myös useita haasteita opettaa kestävää kehitystä käsityön oppiaineessa. Käsitetyistä haasteista yleisin oli resurssien vähäisyys, saatavuuden ongelmat ja korkeat hinnat. Muita haasteita olivat ajan puute, opettajien valveutumattomuus kestävän kehityksen opettamiseen käsityön oppiaineessa, oppilaiden asenteet kestävästä kehityksestä mukaan lukien oppilaiden erilaiset lähtökohdat, liian suuret luokkakoot ja puutteellinen työturvallisuus sekä se, että kestävän kehityksen sisältöjä opetettaan, mutta sisältöjä ei opetuksessa liitetä kestävän kehityksen kontekstiin.

Käsityönopettajaopiskelijat kykenivät keksimään monipuolisesti konkreettisia ja toteutuskelpoisia ideoita kestävän kehityksen opettamisen edistämiseksi käsityön oppiaineessa. Eniten ideoita keksittiin liittyen kierrätykseen, kierrätysmateriaaleihin, uusiokäyttöön ja tuunaukseen. Ideoita syntyi liittyen kestävän kehityksen jokaiseen neljään osa-alueeseen: ekologiseen, taloudelliseen, sosiaaliseen ja kulttuuriseen kestävyyteen. Ideat painottuivat kuitenkin enimmäkseen ekologisen ja taloudellisen kestävyyden sisältöihin.

Tutkimus tuotti vastauksia molempiin tutkimuskysymyksiin kattavasti. Tutkimus toi näkyväksi käsityönopettajaopiskelijoiden käsityksiä ja ideoita kestävästä kehityksestä ja sen opettamisesta käsityön oppiaineessa. Tutkimus toi esille erilaisia muutostarpeita kestävän kehityksen opettamisen edistämiseksi. Tutkimustuloksia voidaan hyödyntää käsityönopettajankoulutuksessa, kestävän kehityksen pedagogiikan kehittämisessä ja tulevissa tutkimuksissa.

Tutkimus toi esiin käsityönopettajaopiskelijoiden käsitykset kestävästä kehityksestä neljän osa-alueen mallin sekä Agenda 2030 kestävän kehityksen tavoitteiden näkökulmasta. Jatkotutkimusaiheina voisi olla käsitysten tutkiminen myös muiden kestävän kehitysten määritelmien pohjalta. Kestävän kehityksen määritelmää voisi sen laajuuden vuoksi tutkia jo sellaisenaan. Tulevissa tutkimuksissa voisi aineiston keruun toteuttaa eri kohdejoukoille kuten yliopisto-opettajille, peruskoulun opettajille tai oppilaille. Kohdejoukko voisi koostua myös laajemmalta alueelta ympäri Suomen, jolloin tulokset olisivat yleistettävissä.

Mäki, E. (2026). Käsityönopettajaopiskelijoiden käsityksiä kestävän kehityksen opettamisesta käsityön oppiaineessa.

Turun yliopisto, opettajankoulutuslaitos, Rauman kampus

Tekijä: Emmi Mäki

Ohjaaja: Dosentti Marja-Leena Rönkkö

Kirjoita kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *