Ihmiset pitävät käsitöiden tekemisestä ja niiden säilyttämisestä. Käsityöt halutaan säilyttää, sillä niistä on tullut tärkeitä muistoesineitä, joista osa on edelleen arkikäytössä. Käsitöiden tekemiseen ja säilyttämiseen liittyvät vahvasti koulukäsityömuistot. Lisäksi käsitöihin liitetään myös hyvinvointia tukevia asioita, mutta tunteiden vaikutusten pohtiminen jää syrjemmälle.
Tämän tutkimuksen avulla tarkoituksenamme oli saada tietoa koulukäsitöiden, koulumuistojen, käsitöiden harrastamisen ja tunteiden yhteyksistä sekä vaikutuksista toisiinsa eläkeläisten äänen kautta. Tarkemmin sanottuna, tutkimuksemme tarkoituksena oli selvittää, onko koulukäsitöillä yhteys eläkeläisten käsitöiden harrastamiseen sekä millaisia muistoja ja tunteita koulukäsityöt tuovat eläkeläisille. Lisäksi tarkoituksenamme oli selvittää, millaiseksi koulukäsitöiden ja käsitöiden harrastamisen yhteys koetaan ja miksi koettu yhteys on juuri sellainen kuin on.
Tutkimuksemme keskeisiä käsitteitä olivat koulukäsityö, muistot, tunteet ja käsitöiden harrastaminen vapaa-ajalla. Koulukäsityöt sisälsivät niin tekstiilityön kuin teknisen työn. Tutkimuksemme kannalta ei ollut tärkeää kumpaa käsityötä eläkeläinen oli koulussa tehnyt, vaan tärkeintä oli selvittää niistä jääneet muistot ja tunteet. Muistojen avulla eläkeläiset pääsivät elämään elettyä menneisyyttä uudelleen, kun taas pintaan nousseiden tunteiden avulla heillä oli mahdollisuus kertoa kokemistaan tunteistaan.
Toteutimme tutkimuksemme kyselytutkimuksena, jonka kohdejoukkona olivat yli 50-vuotiaat eläkeläiset, jotka olivat jo jonkinnäköisellä eläkkeellä. Tavoitimme eläkeläiset vastaajamme Facebookin avulla, jossa jaoimme kyselyämme. Kyselyssä eläkeläiset pääsivät kertomaan meille käsitöiden harrastamisestaan, koulukäsityömuistoistaan ja esille nousseista tunteistaan liittyen koulukäsitöihin.
Tutkimuksemme tulokset osoittivat koulukäsitöiden vaikuttaneen eläkeläisten käsitöiden harrastamiseen. Vaikutus näkyi varsinkin eläkeläisten kohdalla, jotka kertoivat harrastavan käsitöiden tekemistä. Havaitsimme myös, että eläkeläisillä oli enemmän muistoja tekstiilityöstä kuin teknisestä työstä. Tähän vaikutti selkeästi se, että suurin osa eläkeläisistä oli iän mukaan käynyt 50-luvun opetussuunnitelman mukaista kansakoulua. Tällöin käsityöt olivat vahvasti sukupuolittuneet, joten ei ole ihme, että eläkeläisten vastauksissa tekstiilityö oli enemmän edustettuna, naisten vastauksia ollessa enemmän. Eläkeläisten vastaukset viittasivat selkeästi muistojen ja tunteiden kohdalla positiiviseen suuntaan. He kokivat koulukäsityömuistonsa positiivisiksi, jonka kautta myös pintaan nousseet tunteetkin olivat positiivisia.
Eläkeläiset toivat vastauksissaan esille hyvin erilaisia kokemuksia, muistoja ja tunteita. Eläkeläisten nykypäivän käsitöiden harrastamisintoon liittyivät positiiviset kokemukset koulukäsitöistä. Muistoissa heillä elivät käsityötunneilla tehdyt työt ja niihin liittyvät tunteet uudelleen. Nämä kaikki kolme asiaa kulkivat selkeästi käsi kädessä, ja niihin jokaiseen liittyi vahvasti positiivisuus. Kun kokemus ja muisto olivat positiivissävytteisiä eläkeläisten vastauksissa, nostivat ne pintaan myös positiivisia tunteita.
Yllättävintä eläkeläisten vastauksissa oli se, kuinka paljon vahvoja muistoja heillä oli kouluajoilta jäänyt. Muistoja oli laidasta laitaan niin hikihatussa väännetyistä villasukista ja lapasista kuin iloisesta ja ihanteesta opettajasta. Yllättävää oli myös se, miten rakkaita kouluajoilla tehdyt käsityöt olivat. Moni eläkeläinen oli säilyttänyt kouluajoilla tehdyn käsityön vanhoille päiville asti ja jopa osalla käsityö oli vieläkin arkikäytössä.
Jokainen ihminen kokeekin asiat omalla tavallaan, vaalii muistoissaan itselleen tärkeimpiä asioita ja tuntee sellaisia tunteita, jotka voivat ihastuttaa, vihastuttaa tai liikuttaa niin häntä itseään kuin muitakin. Olisivatko nämä asiat positiivisessa valossa yhdessä käsitöiden kanssa kenties ”tie onnellisuuteen”?
Korteniemi, J. & Nurminen, L. (2026). ”Toinen oli kapea kuin särki ja toinen leveä kuin lahna” – Eläkeläisten muistoja koulukäsitöistä ja niiden yhteydestä käsityöharrastukseen. Turun yliopisto, opettajankoulutuslaitos, Rauman kampus.
Tekijät: Jenni Korteniemi ja Linda Nurminen
Ohjaaja: Marja-Leena Rönkkö