Miten kielellisesti, kulttuurisesti ja etnisesti moninaisen ryhmän opettaminen eroaa homogeenisemman oppilasaineksen opettamisesta? Voiko ryhmän moninaisuus hyödyttää käsityöopetusta ja millaisia haasteita se voi asettaa opetuksen järjestämiselle? Entä millaisia tietoja ja taitoja opettajat kokevat tarvitsevansa opettaessaan käsityötä monikulttuurisissa peruskouluissa?
Tutkimus opettajien kokemuksista käsityön opettamisesta monikulttuurisessa koulussa lähtee liikkeelle havainnoista opettajankoulutuksesta ja suomalaisten peruskoulujen todellisuudesta. Erityisesti viime vuosikymmeninä lisääntynyt maahanmuutto näkyy suomalaisissa peruskouluissa oppilaiden kulttuurisena moninaisuutena. Monikulttuurisuus on myös opetusta ohjaava virallinen arvopohja, jolle suomalaisen peruskoulun opetussuunnitelmat perustuvat. Opettajankoulutus ei kuitenkaan tarjoa opettajaksi opiskeleville paljoakaan monikulttuurisuustaitoja, joista tutkimusten mukaan olisi hyötyä paljolti valtaväestöstä koostuvalle opettajakunnalle ja heidän moninaisille oppilailleen.
Tutkimusten mukaan maahanmuuttotaustaisten oppilaiden kouluosaaminen on heikompaa, joskin asenteet koulua kohtaan saattavat olla valtaväestöä myönteisemmät. Maahanmuuttotaustaisten perheiden valtaväestöä keskimääräisesti heikompi sosioekonominen tausta on yksi taustalla vaikuttava tekijä ja syy, mutta myös kiusaaminen ja muunlainen syrjintä voi vaikuttaa oppilaiden koulukokemuksiin kielteisesti. Opettajien monikulttuurisuustaitojen vahvistamisesta on puhuttu jo pitkään välineenä kaikkien oppilaiden tasa-arvoisten koulutusmahdollisuuksien takaamiseen ja eriarvoistuvien tulevaisuudenkuvien ehkäisemiseen. Opettajien monikulttuurisen osaamisen voidaan ajatella sisältävän opettajan oman kulttuuri-identiteetin ja aseman ymmärtämistä aina laajempiin sosiaalisen tasa-arvon pyrkimyksiin asti.
Monikulttuuristuvaa koulua on tutkittu runsaasti, mutta käsityön näkökulmat ovat jääneet vähäiselle huomiolle. Tutkimus tarkastelee aihetta käsityöopetuksen kannalta, käsityönopettajien kokemusten kautta. Monikulttuurisissa kouluissa työskenteleviltä käsityönopettajilta kysyttiin miten he näkevät monikulttuurisuuden käsityönopetuksen kannalta; millaisia voimavaroja tai hyötyjä ryhmän monikulttuurisuus voi tuoda opetukseen sekä millaisia haasteita se voi asettaa opetukselle sekä millaisia tietoja ja taitoja opettajat kokevat tarvitsevansa työssään.
Tutkimuksen tulokset osoittavat oppilaiden moninaisuuden sekä hyödyttävän että haastavan käsityönopetusta. Käsityön suunnittelun moninaisuus ja oppilaiden motivaatio nähtiin monikulttuurisen koulun voimavaroina. Opettajat kokivat moninaisen suunnittelun hyödyttävän kaikkia oppilaita ja laajentavan kaikkien esteettisiä käsityksiä tärkeällä tavalla. Haasteita opetuksen järjestämiselle asettivat oppilaiden vaihtelevat koulutaustat tai niiden puute sekä oppilaiden vaihtelevat suomen kielen taidot, mikä vaatii opettajalta lisäohjausta ja joustavuutta kielen kanssa. Opettajat painottivat esimerkiksi kielellisesti selkeiden kuvallisten ohjeiden tärkeyttä opetuksessa. Haasteensa opettajan työlle monikulttuurisessa koulussa toi myös koulun ajallisten ja taloudellisten resurssien puute.
Opettajien kokemuksissa opetustyössä tärkeiksi koetuista taidoista nousi esiin hyvät vuorovaikutustaidot, kyky luoda turvallinen, oppimista edistävä ilmapiiri sekä kyky tukea oppilaita ja heidän erilaisia identiteettejään myös virallisen opetuksen ulkopuolella. Yleissivistys, ymmärrys kulttuurisesta moninaisuudesta ja sujuva tiedonkulku koulun sisällä korostuivat tutkimuksessa tietoina, joista opettajat kokevat hyötyvänsä työssään. Myös traumatietoisuus nähtiin myös osin hyödyllisenä opettajien puheissa.
Vaikka vain yhdellä haastatelluista oli koulutuksensa puolesta kahden valinnaisainekurssin verran opintoja kulttuurisesta moninaisuudesta, löytyi haastatteluaineistosta runsaasti monikulttuurisen kasvatuksen teemoja, joita opettajat hyödynsivät luontevasti työssään. Opettajat näyttäytyivätkin tutkimuksessa itsenäisesti työtään kehittävinä autonomisina toimijoina, joiden luotetaan osaavan muokata opetustaan kaiken olemassa olevan tiedon pohjalta. Tämä tukee aiempien tutkimusten käsityksiä opettajista elinikäisinä oppijoina, minkä voidaan ajatella liittyvän myös monikulttuuriseen osaamiseen ja sen prosessinomaiseen luonteeseen.
Tutkimus koostui opettajien haastatteluista, jolloin se antaa viitteitä pelkästään opettajien kokemuksista. Tärkeää olisi tutkia aihetta myös oppilaiden kannalta. Oppilaiden ääni, varsinkin vähemmistöihin kuuluvien jää tutkimuksissa usein vähäiseksi, vaikka heidän kokemuksiansa tutkimalla voisimme saada oleellista tietoa, jonka avulla peruskoulua voitaisiin kehittää kaikkia oppilaita paremmin huomioivammaksi. Tämä voisi parantaa oppimistuloksia ja lisätä koulutuksellista tasa-arvoa, ja siten vahvistaa demokratiaa laajemmin yhteiskunnassa.
Katila, E-M. (2026). Opettajien kokemuksia käsityön opettamisesta monikulttuurisessa koulussa.Turun yliopisto, opettajankoulutuslaitos, Rauman kampus.
Tekijä: Elli-Maija Katila
Ohjaaja: Dosentti Marja-Leena Rönkkö