Ottaen huomioon omalähtöisen käsityökulttuurin merkityksen saamelaisessa kulttuurissa, on jokseenkin yllättävää, että saamelaisen käsityökulttuurin ja käsityön oppiaineen välistä suhdetta on tarkasteltu yllättävän vähän suomalaisen kasvatustieteen parissa. Aiheen poissaolo eritoten käsityökasvatuksen tieteenalan piirissä tuntui kummalliselta.
Paitsi että saamelaiset ovat yksi Suomen kansallisista vähemmistöistä, muodostavat he myös EU:n Eurooppaan kuuluvan alueen ainoan YK:n alkuperäiskansastatuksen omaavan kansan (Opetushallitus, 2026; Yhdistyneet kansakunnat, 2007). Saamelaisten asema alkuperäiskansana on myös kirjattu Suomen perustuslakiin. Suomen, kuten muidenkin Saamenmaata jakavien Pohjoismaiden, lakiin on säädetty saamelaisille kattavaa autonomiaa. Kaikissa saamelaisten asuttamissa valtioissa, Venäjän federaatiota lukuun ottamatta, toimii laajasti saamelaisten asioista päättävä itsehallintoelin, Saamelaiskäräjät. Suomen lainsäädäntö takaa saamelaisille oikeuden itsehallintoon koskien kieltä ja kulttuuria (Laki saamelaiskäräjistä, 974/1995 1:1 §). Tämä aiheuttaa vaatimuksia suoraan peruskoulutuksen järjestämiselle Suomen saamelaisalueen peruskouluissa.
Saamelaisessa kulttuurissa käsityökulttuurilla on keskeinen asema, ja se toimiikin yhtenä keskeisimmistä saamelaisuuden tunnusmerkeistä (Magga, 2018). Saamelaisesta käsityökulttuurista käytetään usein kansainvälisessä käytössä pohjoissaamelaista termiä duodji. Duodjia pidetään usein muille kuin saamen kielille kääntymättömänä ilmiönä. (Hansen, 2016 s.4.)
Käsityökasvatuksen kannalta on mielenkiintoista tarkastella peruskoulun käsityön oppiaineen ja saamelaisen käsityökulttuurin välistä suhdetta. Selvitin pro gradu -tutkielmassani saamelaisalueen peruskoulujen käsityötä opettavien opettajien ja saamelaisten käsityöntekijöiden näkemyksiä ja kokemuksia tuosta suhteesta. Tutkimusaineiston keruu toteutettiin kaksiosaisena kyselytutkimuksena vuosina 2022–2023 ja 2025. Tutkielmassa tarkasteltiin myös Suomen saamelaisalueen kuntien, eli Enontekiön, Inarin, Sodankylän (Vuotso) ja Utsjoen, kunnallisia opetussuunnitelmia saamelaisen käsityönopetuksen kannalta. (Rantanen, 2026.) Opetussuunnitelmien sisällöissä oli havaittavissa merkittäviä kuntakohtaisia eroja. Ehkäpä huomionarvoisin näistä oli Enontekiön ja Utsjoen kuntien yhteinen duodjin opetuksen oma opetussuunnitelma, jonka sisältö poikkesi melko huomattavasti valtakunnallisen opetussuunnitelman käsityökasvatukselle asettamista painotuksista ja tavoitteista. Kyseinen opetussuunnitelma oli selvästi vahvimmin saamelaisista lähtökohdista laadittu opetuksen järjestämistä määrittelevä dokumentti. (Enontekiö & Utsjoki, 2016.)
Kyselyyn vastanneiden opettajien ja käsityöntekijöiden vastauksista muodostui konsensus siitä, että peruskoulun käsityönopetuksella koettiin olevan merkittävä rooli saamelaisen käsityökulttuurin välittämisessä tuleville sukupolville. Moni vastaajista piti sitä jopa keskeisimpänä väylänä, jota kautta perinne välittyy, tai voisi välittyä. Vastaajat toivat esille näkemyksiä, joiden mukaan saamelainen käsityökulttuuri ei enää välity perinteisiä reittejä kodin ja suvun piirissä, sillä useat vanhempien polvien edustajatkin ovat jo pitkälti unohtaneet tarvittavat tiedot ja taidot. Peruskoulun piirissä tapahtuvan kulttuurisen jatkuvuuden koettiin kuitenkin lepäävän pitkälti yksittäisten opettajien harrastuneisuuden vastuulla, eikä formaalilla opettajankoulutuksella ja opetuksen järjestämisellä koettu toistaiseksi olevan juurikaan roolia laadukkaan saamelaisen käsityökasvatuksen toteuttamisessa. Sekä opettajat että käsityöntekijät korostivat koulun ulkopuolisten tahojen, lähinnä saamelaisten käsityömestarien hyödyntämistä opetuksen tukena. Moni vastaaja linkitti saamelaisen käsityökasvatuksen ja kielen opetuksen symbioottiseksi kokonaisuudeksi, jossa kumpikin toimii toisiaan, ja laajempaakin saamelaista kulttuurista ymmärrystä ja identiteettiä vahvistavina asioina.
Suomen saamelaiset koostuvat kolmesta eri saamelaisryhmästä: Inarinsaamelaisista, kolttasaamelaisista ja pohjoissaamelaisista. Historiallisesti näiden ryhmien kulttuurit ovat eronneet toisistaan paikoin huomattavastikin. Tämä näkyi myös vastauksissa, sillä kysymyksissä käyttämäni duodji-termi toi esiin näkemyksiä, joiden mukaan duodji on nimenomaan pohjoissaamelaista käsityötä. Tämä luo kontrastia duodji-termin vakiintuneeseen asemaan esimerkiksi kansainväliseen tieteelliseen käyttöön vakiintuneena kaiken saamelaisen käsityön kattokäsitteenä.
Tutkielmani valossa, koen, että saamelaista käsityökulttuuria tulisi peruskoulun käsityön opetuksen kontekstissa tutkia syvällisemmin käsityökasvatuksen tieteenalan piirissä, sillä tämän tutkielman aineiston valossa oppivelvollisuuteen kuuluvalla käsityökasvatuksella on merkittävä asema ja vastuu tämän arvokkaan ja vaarantuneen kulttuurisen ilmiön siirtymisessä elävänä perinteenä jälkipolville.
Lähteet
Enontekiön ja Utsjoen kuntien perusopetuksen duodjin opetussuunnitelma suomeksi. Enontekiön kunnan perusopetuksen saamenkielinen OPS 2016 (2.12.2019) https://peda.net/enontekio/tiedostoja/wlt/duodji-suomeksi-pdf Viitattu 10.5.2026
Hansen, H. H. (2016). Constructing Sami National Heritage: Encounters Between Tradition and Modernity in Sami Art. Konsthistorisk Tidskrift, 85(3), 240–255. https://doi.org/10.1080/00233609.2016.1207701
Laki saamelaiskäräjistä [SaK]. (1995) 17.7.1995/974.
Magga, S.-M. (2018). Saamelainen käsityö yhtenäisyyden rakentajana: duodjin normit ja brändit. Oulun yliopisto.
Opetushallitus. (2026) Kieli- ja kulttuurivähemmistöt. https://www.oph.fi/fi/koulutus-ja-tutkinnot/kieli-ja-kulttuurivahemmistot https://www.oph.fi/fi/koulutus-ja-tutkinnot/kieli-ja-kulttuurivahemmistot Viitattu 10.5.2026
Yhdistyneet kansakunnat. (2007) United Nations Declaration on the Rights of Indigenous Peoples (A/RES/61/295) https://www.un.org/development/desa/indigenouspeoples/declaration-on-the-rights-of-indigenous-peoples.html Viitattu 10.5.2026
Rantanen, M (2026). Saamelainen käsityökulttuuri peruskoulun käsityönopetuksessa -Katsausaiheeseen käsityötä opettavien opettajien ja saamelaisten käsityöntekijöiden näkökulmasta. Turun yliopisto.
Tekijä: Manno Rantanen
Ohjaaja: Dosentti Marja-Leena Rönkkö