Leena Kela: Space Here We Come. Kuva: Jörn Vansilow

KULTVA + New Performance Turku: Tulevaisuus ja mielikuvitus / Imagining futures

Perjantaina / Fri 11.10. klo 13:00-15:00
Luentosali / lecture hall PUB5, Publicum, Assistentinkatu 7

Miltä tulevaisuus näyttää? Millaisia mahdollisia tulevaisuuksia voidaan kuvitella?

Liity seuraamme, kun Suomen suurin performanssi- ja esitystaiteisiin keskittynyt festivaali New Performance Turku Festival sekä KULTVA lyöttäytyvät yhteen kurottamaan kohti mahdollisia tulevaisuuksia.

Tapahtumassa kuullaan 18.-20.10. järjestettävän New Performance Turku Festivalin esittely sekä esitystaiteen, nykytanssin ja kokeellisen musiikin parissa työskentelevän Leyya Mona Tawilin luento. Tapahtuma huipentuu performanssitaitelija Leena Kelan esitykseen Space Here We Come. Esitys käsittelee ihmiskunnan hupenevaa aikaa maapallolla. Avaruus, täältä tulemme! Esitys järjestetään Publicumin pihalla.

Tapahtuma on avoin kaikille eikä vaadi ennakkoilmoittautumista. Opiskelijat voivat kerätä luentopassimerkintöjä. Katso ohjelma ja lisätiedot tapahtuman taiteilijoista alta.

Briefly in English: What will the future be like? What kinds of futures can be imagined? Join us at a collaborative event organized by New Performance Turku Festival and researcher network KULTVA to reach out for the future. The event is open to all, no pre-registration required! Students may collect lecture pass entries.  The event program and information about the artists below.

OHJELMA / PROGRAM

13:00-13:10 Tilaisuuden avaus: Mielikuvitus ja vaihtoehtoiset tulevaisuudet
Suvi Salmenniemi, sosiologian professori, Turun yliopisto
13:10-13:20 Festivaaliesittely: New Performance Turku Festival 2019: FUTURES
Anni Sundbacka, toiminnanjohtaja ja tuottaja, New Performance Turku Festival
13:20-14:10 Luento / lecture: Embodying Futures
Leyya Mona Tawil (Syria/Palestine/USA), taiteilija
14:10-14:30 Tauko, virvoketarjoilu / Refreshment break
14:30-15:00 Esitys / performance: Space Here We Come
Leena Kela, performanssitaiteilija, New Performance Turku Festivalin taiteellinen johtaja

Leena Kela: Space Here We Come

Juuri ennen kuolemaansa teoreettinen fyysikko ja kosmologi Stephen Hawking antoi varoituksen, jonka mukaan ihmiskunnalla on enää sata vuotta aikaa elää maapallolla. Voidaksemme pelastaaa ihmisen sukupuutolta, meidän täytyy valmistautua kolonisoimaan jokin toinen planeetta. Aikamme täällä on loppumassa.

New Performance Turku Festivalin taiteellinen johtaja ja performanssitaiteilija Leena Kela kutsuu sinut kuvittelemaan ihmiskunnan merkittävintä matkallelähtöä. Avaruus, täältä me tulemme!

Leena Kela on performanssitaiteilija, New Performance Turku Festivalin taiteellinen johtaja sekä Koneen Säätiön ylläpitämän Saaren kartanon taiteilija- ja tutkijaresidenssin toiminnanjohtaja. Hän on työskennellyt performanssitaiteen parissa kohta kahden vuosikymmenen ajan ja suorittaa parhaillaan tohtoriopintoja Taideyliopiston Kuvataideakatemiassa.

Hänen teoksensa kumpuavat arkisista havainnoista sekä tarkastelevat kehollisuuden ja materiaalisen elinympäristömme välistä vuorovaikutusta. Hän on esiintynyt lukuisissa yhteyksissä Suomessa sekä kansainvälisesti performanssitaiteen festivaaleilla ja näyttelyissä kaikilla maapallon mantereilla Etelämannerta lukuun ottamatta.

//

Just a little before he died, theoretical physicist and cosmologist Stephen Hawking warned that we only have hundred years left on Earth. In order to save human species we need to get ready to colonize another planet. Our time here is coming to an end.

New Performance Turku Festival’s artistic director and performance artist Leena Kela invites you to imagine the greatest departure ever. Space here we come!

Leena Kela is performance artist, artistic director of the New Performance Turku Festival and  works as an executive director of Saari Residence maintained by Kone Foundation. She has worked with performance art for almost twenty years and is currently doing her doctoral studies at the Academy of Fine Arts, University of the Arts Helsinki.

In her works she explores dialogue of corporeality and materiality in performance art. She makes performances that play with and twist our relationship with everyday objects. She has presented her performances internationally in performance art festivals, events and exhibitions in every continent except Antarctica.

Puhujaesittely, Leeya Mona Tawil / About Leeya Mona Tawil

Leyya Mona Tawil työskentelee esitystaiteen, nykytanssin ja kokeellisen musiikin parissa erityisesti alter egonsa Lime Rickey Internationalin hahmossa. Lime Rickey International on henkilö tulevaisuudesta nykypäivään heitettynä. Lime Rickey International esittää tulevaisuuden kansantansseja ja -lauluja kotimaasta, jota ei vielä ole olemassa.

Leyya Mona Tawil (Syyria/Palestiina/USA) työskentelee taiteilijana erityisesti tanssin ja musiikin parissa. Hänen töitään on esitetty 16 eri maassa ja ympäri Yhdysvaltoja. Hänen lähtökohtansa kokeelliseen esitykseen perustuu konseptuaalisiin partituureihin ja paikkalähtöisiin muuttujiin. Tawil on Arab.AMP – a platform for experimental music and performance from the Arab/SWANA diaspora -yhteisön johtaja. Hän on kulttuuriaktivisti ja arabialais-amerikkalaisen esitys- ja performanssitaiteen johtohahmoja.

//

Leyya Mona Tawil works around live art, contemporary dance and experimental music with her character Lime Rickey International. Lime Rickey International is the superconsciousness of Leyya Mona Tawil – a person from the future thrown into the contemporary world, performing future folk dances and songs from a homeland yet to exist.

Leyya Mona Tawil (Syria/Palestine/USA), also known as LIME RICKEY INTERNATIONAL, is an artist working with dance and music practices. Her work has been presented in 16 countries and throughout the States. Her approach to experimental performance is based on conceptual scoring and location-based variables. Tawil is the director of Arab.AMP – a platform for experimental music and performance from the Arab/SWANA diaspora. She is a cultural activist and leader in the Arab American live art scene.

Tervetuloa! Welcome!

P.S.

Merkitse kalenteriisi myös 18.-20.2019 järjestettävä New Performance Turku Festival. Katso lisätiedot ja tutustu tämän vuoden festariohjelmaan osoitteessa newperformance.fi // For more information about the New Performance Turku Festival, visit newperformance.fi

”The struggle is real” – KULTVAn nuorten tutkijoiden vertaistukipäivä
Aika: Torstaina 6.6.2019 klo 9.30-15.00
Paikka: Calonia, sali Cal1006, Caloniankuja 3, Turun yliopisto

Sosiaalitieteiden laitoksella toimiva tutkijaverkosto KULTVA järjestää vertaistukipäivän, jossa pohditaan nuorten tutkijoiden työhön liittyviä haasteita.

Nuoret tutkijat ovat erityinen ryhmä yliopistolla. Nuoret tutkijat koostuvat väitöskirjatutkijoista, vastaväitelleistä, apurahatutkijoista ja muista varhaisen vaiheen tutkijoista. Yhteistä tälle ryhmälle on usein työn jatkuvuuden epävarmuus ja pätkittäisyys palkkatyön, työttömyyden ja apurahakausien välillä. Työn epävarmuus ja ajoittainen tipahtaminen esim. työterveyden ulkopuolelle aiheuttavat erityisiä haasteita nuorten tutkijoiden työhyvinvoinnille.

Samalla uransa alussa olevat tutkijat pohtivat myös muita tutkimustyöhön liittyviä haasteita: Mitä akateemisella uralla pärjääminen vaatii? Miten selvitä tutkimustyön korkeiden vaatimusten, julkaisupaineen ja työssä jaksamisen kysymysten kanssa? Miten löydän omat verkostoni ja itselleni mielekkään tehdä tutkimusta?

Päivän ohjelma on lähtenyt liikkeelle monien kohderyhmän tutkijoiden kokemasta tarpeesta löytää keinoja työssä jaksamisen parantamiseen ja saada vertaistukea. Päivän ohjelma tarjoaa näkökulmia nuorten tutkijoiden asemaan yliopistossa ja työkaluja siihen, miten voimme vaikuttaa työhyvinvoinnin parantumiseen niin yksilöiden kuin rakenteidenkin tasolla. Päivän tavoitteena on myös muutos ja kehittäminen: miten yliopistossa jatkossakin voitaisiin kehittää nuorten tutkijoiden asemaa?

Tapahtumaan otetaan 30 henkilöä ilmoittautumisjärjestyksessä, paikoista 15 on varattu sosiaalitieteilijöille. Tapahtuma on maksuton ja avoin kaikille Turun yliopiston nuorille tutkijoille. Ilmoittaudu sähköpostitse osoitteeseen emmalam[at]utu.fi 31.5. mennessä. Ilmoittautuessasi kerro, mistä oppiaineesta tulet ja oletko väitöskirja- vai post doc –tutkija.

KULTVA SEMINAR: CIVIL SOCIETY AND ACTIVISM
PLACE: PUB4, Publicum, University of Turku (Assistentinkatu 7)
TIME: WED MAY 8, 12-16

Welcome to the last KULTVA seminar of this spring! This seminar discusses contemporary trends and methodological, theoretical and empirical insights in the research of civil society, activism and social movements. The presentations address the intersectional dynamics of civil society from the following perspectives: anti-racist activism in Brazil and Finland, women’s civilian preparedness training in Finland and feminist activism in contemporary Russia.

PROGRAMME:
12:15-12:20 Opening words
12:20-13:20 Leonardo Custódio
Anti-racism media activism in Finland and Brazil
13:20-14:00 Minna Seikkula
Intersectional power-relations shaping anti-racist activism
14:00-14:20 Break
14:20-15:00 Linda Hart
Civilian preparedness training for women in Finland: an ethnographic study
15:00-15:40 Inna Perheentupa
Ethnographic encounters: tracing feminist politics in Russia

The seminar is organized by the Cultural interaction research network KULTVA, based in the Department of Social Sciences. KULTVA is a community for social scientists interested in culture and interaction. The mission of KULTVA is to support students and researchers in advancing critical and creative approaches to social research.

The event is open for all and students may collect lecture pass entries. No-preregistration required. Refreshments are included.

KULTVA-seminaari: Katsauksia romanien asemaan romanipolitiikan, -tutkimuksen ja romaninuorten kokemusten valossa
Ke 17.4.2019 klo 10-15
Publicum, Pub 1
Assistentinkatu 7, Turun yliopisto

KULTVA järjestää huhtikuussa teemaseminaarin, joka pureutuu romanien asemaan Suomessa. Seminaarin puheenvuoroissa tarkastellaan muun muassa yhdenvertaisuuden edistämistä, romanisiirtolaisten asemaa sekä romaninuorten osallisuuden kokemuksia. Tapahtuma on kaikille avoin eikä vaadi ennakkoilmoittautumista, opiskelijat voivat kerätä luentopassimerkintöjä. Tervetuloa kuuntelemaan ja keskustelemaan!

Ohjelma
10.15 Seminaarin avaus, Merja Anis, sosiaalityön professori, Turun yliopisto
10.30-11.00 Yhdenvertaisuuden ja ihmisoikeuksien edistäminen Suomen romanipoliittisen ohjelman valossa, Tuula Lindberg, Lounais-Suomen alueellisen romaniasiain neuvottelukunnan varapuheenjohtaja
11.00- 12.00 Romanisiirtolaiset Pohjoismaissa, Miika Tervonen, vastaava tutkija, Siirtolaisuusinstituutti
12-13 Lounastauko (omakustanteinen)
13.00-14.00 Romaninuorten osallisuus ja syrjintäkokemukset Roosa-tutkimuksen valossa, Anneli Weiste-Paakkanen, erikoissuunnittelija, THL sekä Dimitri Lindgren ja Carmen Valerius, kokemusasiantuntijat, Romaninuorten neuvosto
14.00-14.45 Romaninuoret yhteiskunnan jäseninä, Tuula Åkerlund, toiminnanjohtaja sekä Angelica Vironen, nuorisotyöntekijä, Terne apre – Nuorten vuoro -jalkautuva nuorisotyöprojekti, Romano Missio
14.45-15.00 Seminaarin yhteenveto ja lopetus

Syksyn viimeisen KULTVA-seminaarin aiheena on kriittiset ja luovat menetelmät yliopisto-opetuksessa ja -opiskelussa. Vierailijaksi luennoitsijaksi saapuu kriittisen pedagogiikan asiantuntija Juha Suoranta Tampereen yliopistosta. Ennakkoilmoittautumisia toivotaan 7.12. mennessä, lisätiedot alla.

Linkki Juha Suorannan luentomateriaaleihin: https://suoranta.wordpress.com/kriittinen-pedagogiikka/

KULTVAn uusi juttusarja esittelee tutkijaverkoston parissa työskentelevien ihmisten työtä. Ensimmäisenä haastateltavana on sosiaalityön dosentti Riitta Granfelt. Granfelt on pioneeri suomalaisessa asunnottomuuden tutkimuksessa ja tehnyt tutkimusta aihepiiristä jo vuodesta 1986.

Sosiaalityön dosentti Riitta Granfelt on tutkinut asunnottomuutta jo vuodesta 1986, ollen näin yksi suomalaisen asunnottomuuden tutkimuksen pioneereista. Riitta Granfelt on tehnyt pitkän uran tutkimalla yhteiskunnan marginaalissa elävien ihmisten, kuten vankien ja pitkäaikaisasunnottomien, kokemuksia. Työuransa myötä Granfeltille on tullut tutuksi, miten moninaiset psykososiaaliset vaikeudet altistavat ihmisen syrjäytymiselle. Pitkäaikaista asunnottomuutta, jonka pariin Granfelt on palannut tutkijanurallaan yhä uudestaan, voidaan pitää yhtenä äärimmäisistä syrjäytymisen muodoista.

Väitöstutkimuksessaan Kertomuksia naisten kodittomuudesta (1998) Granfelt kertoo kiinnostuneensa ensin naisten asunnottomuudesta ja syrjäytymisestä, mutta tutkimuksen myötä huomio siirtyi asunnottomuudesta kodittomuuteen, sillä erityisesti kokemukset kodin puutteesta tai särkymisestä olivat keskeisiä Granfeltin tutkimukseen osallistuneille naisille.

– Asunto voidaan antaa yhteiskunnallisena etuutena, mutta kotia ja kokemusta kodista ei voida antaa. Kunnan tarjoamasta vuokra-asunnosta voi tulla koti, mutta ei välttämättä, Granfelt kertoo.

Sukupuoleton asunnottomuus?

Granfelt sanoo, että vaikka arkiajattelussa asunnottomat näyttäytyvät usein pelkistetysti puiston penkeillä ja porraskäytävissä majailevina ihmisinä, asunnottomat ovat yhteiskunnallisena ryhmänä laaja-alainen ja on pitkäaikaista sekä lyhytaikaista asunnottomuutta. Lisäksi erityisesti naisilla yleistä on Granfeltin mukaan piiloasunnottomuus, jolla tarkoitetaan esimerkiksi sukulaisten ja tuttavien luona yöpymistä.

Granfelt sanoo, että keskustelu asunnottomuudesta ja siihen liittyvistä ongelmista on usein myös sukupuoletonta. Silti – tai ehkä juuri siksi – etenkin naisten asunnottomuus jää yhteiskunnallisessa keskustelussa usein paitsioon ja monet asunnottomille tarkoitetut palvelut ovat ensisijaisesti miehille suunnattuja.

– Kun puhutaan asunnottomille tarjotuista palveluista, yksinelävä asunnoton nainen on viimeisenä jonossa, Granfelt toteaa.

Viime vuosina asunnottomuuden sukupuoliulottuvuuksiin on kuitenkin alettu kiinnittää huomiota. Granfelt nostaa yhtenä esimerkkinä esiin NEA-hankkeen (Naiserityisyys asunnottomuustyössä),  jonka tavoitteena on naisten asunnottomuuden vähentäminen ja sukupuolen huomioivien käytäntöjen kehittäminen asunnottomuuden vastaisessa työssä.

Omassa tutkimuksessaan pitkäaikaisesti asunnottomien naisten kanssa Granfelt on havainnut, miten asunnottomat naiset ovat usein erityisen haavoittuvassa asemassa. Esimerkiksi päihdeongelmaiset asunnottomat naiset ovat alttiita myös seksuaaliselle hyväksikäytölle ja väkivallalle. Moni asunnoton nainen on myös äiti. Lapsiin kohdistuva ikävä sekä äitiyteen liittyvä syyllisyys ja häpeä ovatkin tulleet naisten tarinoissa vahvasti esiin.

Kokemusten ja kertomusten tulkitsija

Omassa tutkimustyössään Granfelt on keskittynyt kuuntelemaan, ymmärtämään ja välittämään marginaalissa elävien ihmisten omia kertomuksia ja kokemuksia. Tutkimuksen avulla hän on nostanut esiin yhteiskunnassa usein piiloon jääviä tarinoita esimerkiksi siitä, miltä kodittomuus tuntuu ihmisten elämässä. Granfelt määrittää asunnottomuuden tutkimuksen keskeiseksi tavoitteeksi sen, että kokemukset asunnottomuudesta tuodaan osaksi yhteiskunnallista ja yhteiskuntatieteellistä keskustelua ja että ne saisivat paikkansa sieltä. Uraansa aloittelevia tutkijoita ja opiskelijoita Granfelt muistuttaa myös kielen keskeisestä roolista tutkimustuloksista kommunikoidessa:

– Tutkijanurallani olen pitänyt tärkeänä kaunista, selkeää ja informatiivista kieltä ja tutkimuksen osallistujien kokemusten erilaisia vivahteiden esille tuomista.

Granfelt kertoo, että analysoidessaan aineistoja hän pyrkii pysymään lähellä aineistoa ja tavoittamaan haastattelemiensa naisten omia merkityksenantoja. Haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten tutkimuksessa korostuu myös tutkijan eettinen vastuu – tutkijoina meidän pitää tarkasti kuunnella ja pyrkiä ymmärtämään ihmisten kokemusta ja kantaa vastuu tekemistämme tulkinnoista.

Tulevaisuuden suuntia

Suomalaisessa yhteiskuntapolitiikassa asunnottomuus on nähty vakavana yhteiskunnallisena ongelmana ja pitkäaikaisen asunnottomuuden poistaminen on poliittisesti hyväksytty tavoite. Ensimmäinen valtakunnallinen pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelma aloitettiin vuonna 2008 ja nyt on meneillään kolmas. Asunnottomuuden vastaisen työn ja asunnottomuutta tarkastelevan tutkimuksen merkitys ei kuitenkaan vähene. Tulevaisuudessa Granfelt ennakoi huomion kiinnittyvän yhä enemmän kodittomuuden ja siirtolaisuuden kysymyksiin sekä turvapaikanhakijoiden ja paperittomien kokemuksiin kodittomuudesta. Poliittisena tavoitteena ja tutkimuksensa osallistujien toiveena olisi Granfeltin mukaan, että asunnottomuuden lisäksi päästäisiin eroon kodittomuudesta – ”että asunnosta tulisi koti, jonka he pystyvät säilyttämään”.

Granfelt kertoo tutkimustyöstään myös KULTVAn seuraavassa seminaarissa, jonka aiheena on Asuminen, asunnottomuus ja eriarvoisuus. Seminaari järjestetään keskiviikkona 10.10. klo 12-16 luentosalissa Edu 2 (Assistentinkatu 5, Turun yliopisto). Lisätietoja seminaarista täältä.

Teksti ja kuvat: Emma Lamberg

Kirjoittaja on KULTVAn koordinaattori ja tekee väitöstutkimustaan sosiologian oppiaineessa.

Lämpimästi tervetuloa KULTVAn syksyn ensimmäiseen teemaseminaariin keskiviikkona 10.10. kuulemaan, millaisia merkityksiä asumisen eriarvoisuus saa nykypäivän Suomessa. Ajankohtaiseen tutkimukseen perustuvissa alustuksissa pureudutaan kohtuuhintaisen asumisen ratkaisuehdotuksiin ja kiistakysymyksiin, naisten kokemuksiin kodittomuudesta sekä poliittisen osallistumisen mahdollisuuksiin lähiössä. Tilaisuus on avoin kaikille kiinnostuneille ja opiskelijat saavat tilaisuudesta merkinnän luentopassiin. Kahvitarjoilun vuoksi seminaariin toivotaan ennakkoilmoittautumista osoitteeseen emmalam@utu.fi 5.10. mennessä.

KULTVAn monia tutkijoita yhdistää kiinnostus terveyden ja hyvinvoinnin tutkimukseen ja keväällä tämän tematiikan ympärille rakentui peräti kaksi teemaseminaaria. Nyt blogissa vihdoin raporttia huhtikuussa järjestetystä Rokotteiden politiikka –teemaseminaarista sekä toukokuisesta Ylirajainen hoiva ja terveys –teemaseminaarista, joihin saimme KULTVAn omien tutkijoiden lisäksi komean joukon vierailevia tutkijoita.

Rokotteiden politiikkaa käsittelevä teemaseminaari (16.4.) järjestettiin yhteistyössä Kulttuurin ja terveyden tutkimusyksikön kanssa. Seminaarissa tutkimustaan esittelivät historiantutkija Suvi Rytty (TY) sekä sosiologit Mikko Virtanen (HY), Suvi Salmenniemi ja Johanna Nurmi (TY). Esityksissä pohdittiin yhteiskunnassa rokotteisiin ja etenkin rokottamatta jättämisiin liittyvää kiihkeää keskustelua yhteiskunnallisesta näkökulmasta. Seminaarin avasi Suvi Rytty esityksellään luonnonmukaisesta elämäntavasta ja rokotevastaisuudesta 1900-luvun alun Suomessa. Rytyn historiallinen perspektiivi osoittaa, että rokotteisiin liittyvä vastustus ei ole ilmiönä uusi, vaikkakin vastarinta sai ehkä silloin erilaisia muotoja ja motiiveja. 1900-luvulla luonnonmukaisen elämäntavan kannattajat vastustivat rokotteita esimerkiksi eettisiin ja uskonnollisiin syihin liittyen, mutta samalla epäiltiin rokotteiden haittoja. Mikko Virtasen HPV-rokotetta monipaikkaisesti käsittelevän tutkimuksen myötä siirryttiin 2000-luvun rokotekeskusteluun. Kriittiseen tutkimusotteeseen paikantuva Virtanen esitteli tutkimustaan, jossa rokotteeseen liittyviä epävarmuuksia ja niiden kesyttämistä ja kehystämistä niin epidemiologien, kouluterveydenhoitajien ja rokoteikäisten tyttöjen näkökulmista.  Tyttöjen ja epidemiologien toimijuuksia HPV-rokotteen ympärillä kontrastoiden Virtanen esitti, että epidemiologisesti tuotetun yksilörationaalisuuden ja henkilökohtaiseen terveyteen liittyvän yksilörationaalisuuden välillä on kitkoja. Tilaisuuden päätti Johanna Nurmen ja Suvi Salmenniemen esitys, jossa tarkasteltiin rokotekriittisyyttä ja rokotteista kieltäytymistä uudenlaisesta näkökulmasta: arkipäiväisenä, hiljaisena vastarintana.  Nurmen tekemiin rokotekriittisten vanhempien haastatteluihin perustuvassa tutkimuksessa Nurmi ja Salmenniemi esittivät, että rokotekriittisyyden voi nähdä myös poliittisena toimintana, jossa yksilöllisten toimintatapojen avulla edistetään yhteiskunnallista muutosta, kun rokotteista kieltäytymiseen yhdistyy myös kritiikkiä terveyden alistamisesta taloudelle ja huolta ylikansallisten lääkeyhtiöiden vallasta.

Kevään viimeisessä KULTVA-seminaarissa (3.5.) otsikkona oli Ylirajainen hoiva ja terveys. Otsikon alle mahtui moninaisia näkökulmia hoivaa ja hyvinvointia rajat ylittävästä ja globaalista näkökulmasta tarkastelevia esityksiä. Ensimmäisenä tilaisuudessa puhui Suomen somalialaisten parissa etnografiaa pitkään tehnyt Marja Tiilikainen Siirtolaisuusinstituutista. Tiilikainen käsitteli esityksessään sitä, miten ja miksi somalialaistaustaiset ensimmäisen sukupolven maahanmuuttajat hakevat hoitoa terveydellisiin ongelmiinsa Somaliasta ja millaisia kokemuksia siihen liittyy. Monilla Tiilikaisen informanteilla oli vahva kokemus siitä, että Somaliasta haettu hoito auttoi ja lisäsi toivoa ja yksi Tiilikaisen löydöksistä aineistossa oli, että samalla kun suomalaisen terveydenhuollon korkeaan teknologiseen osaamiseen luotettiin, psyykkisten oireiden hoitoon ei niinkään luotettu, vaan monet informantit hakivat selityksiä ja apua uskonnollisista hoitomuodoista. Seuraavassa esityksessä Laura Kemppainen ja Harley Bergroth esittelivät Koneen säätiön (2017-2020) rahoittamaa tutkimushankettaan Crossing borders for health and wellbeing, jossa he tarkastelevat terveyteen liittyvää matkustamista Suomen, Venäjän ja Viron välillä. Lähtökohdiltaan monimenetelmäisen hankkeen tapaustutkimuksissa valotetaan niin wellness- ja laboratorioturismia Virosssa, venäläisiä ja virolaisia maahanmuuttajia Suomessa sekä venäläisten Suomeen kohdistuvaa terveysturismia.

Kalle Kananoja kertoi seminaarissa lääkinnällisistä rajanvedoista ja rajanylityksistä 1900-luvun alun Suomessa. Esityksessään Kananoja selvitti, miten esimerkiksi suomalaiset siirtolaiset Yhdysvalloissa kouluttautuivat ja loivat uraa osteopatian, kiropraktiikan ja naturopatian saralla. Palattuaan Suomeen Amerikasta saamiensa terveysoppien, esimerkiksi luonnollisiin hoitomuotoihin perehdyttävän naturopaattisen koulutuksen kanssa ja alkoivat Suomessa ottaa vastaan asiakkaita. Kananojan esitys toi kiinnostavaa historiallista näkökulmaa siihen, miten terveyspalvelut ja niiden tarjoajat ovat kautta aikojen toimineet ja liikkuneet ylirajaisesti.

Tauon jälkeen jälkeen seminaari jatkui Joonas Uotisen ja Salla Sariolan esityksillä. Joonas Uotinen puhui onnellisuutta, hyvinvointia ja taloustiedettä kriittisesti tarkastelevasta tutkimuksestaan. Intiassa toteuttamassaan tutkimuksessa Uotinen on tarkastellut paikallisten heimojen käsityksiä onnellisuudesta ja suhteuttanut näitä taloustieteisessä käytettyjen subjektiivisen hyvinvoinnin mittareiden käsityksiin. Esityksessään Uotinen kenttätyöstään ja haastatteluistaan Intiasta ja esitteli tutkimuksensa alustavia tuloksia ja hahmotteli suuntia jatkotutkimukselle. Salla Sariola jatkoi keskustelua siitä, miten ideat matkaavat yli rajojen erityisesti lääketutkimuksen näkökulmasta. Sariolan tutkimus perustui etnografiaan Sri Lankassa, jossa hän on tarkastellut lääkekokeita. Tutkimuksen taustalla on ilmiö, jossa lääkekokeiluja on siirretty enenevästi matalammin säänneltyihin globaalin etelän maihin sekä näyttöön perustuvan lääketieteen (evidence-based medicine) korostunut merkistynyt. Esityksessään Sariola kritisoi ’hub-spoke-malliksi’ nimittämäänsä mallia, jossa globaali pohjoinen näyttäytyy keskuksena, josta teknologinen tieto matkustaa etelään ja osoitti tapaustutkimustensa kautta, miten lääketieteellinen tieto on aina muodostunut kiertoliikkeessä yksisuuntaisen sijaan.

KULTVA kiittää seminaarien osallistujia ja toivoo, että keskustelu näiden tärkeiden hyvinvoinnin ja terveyden teemojen ympärillä jatkuu! Pysykää myös kuulolla, kun alkusyksystä tiedotamme syksyn tapahtumista! Kiinnostavia teemaseminaareja jälleen luvassa, tällä kertaa hieman uudenlaisten aiheiden parissa.

– Emma Lamberg

Tutkijaverkosto KULTVA on toiminut Turun yliopiston sosiaalitieteiden laitoksella vuodesta 2014 alkaen. Silloin verkoston toiminnan tavoitteiksi asetettiin yhteistyön kehittäminen kulttuurisesta vuorovaikutuksesta kiinnostuneiden tutkijoiden kesken sekä laitoksen sisällä että laitos- ja tiedekuntarajojen yli.

Samalla kun nämä tavoitteet ohjaavat edelleen KULTVAn toimintaa, johtoryhmä on kevään aikana täsmentänyt ensi vuonna viisivuotisjuhliaan viettävän KULTVAn missiota. Tulevaisuudessa KULTVA haluaa edelleen tukea tutkimuksellista uteliaisuutta ja kriittisyyttä sekä samalla laajeta tutkijayhteisöstä opiskelijoiden ja tutkijoiden yhteiseksi verkostoksi. Lue lisää KULTVAn missiosta manifestistamme!

Terapeuttista jäljittämässä -tutkimushankkeen podcast perehtyy rokotekriittisyyteen, ensimmäisessä jaksossa haastateltavana on tutkijatohtori Johanna Nurmi. Kuuntele podcast täältä!

Terapeuttista tutkimassa on podcast, joka esittelee Turun yliopiston tuoreinta sosiologista tutkimusta, jota toteutetaan Suomen Akatemian hankkeessa Terapeuttista jäljittämässä. Podcast on tehty kaikille niille, joita kiinnostaa kulttuuria, politiikkaa sekä hyvinvointia ja sen uusia ilmiöitä syväluotavaa yhteiskunnallinen tutkimus – niin opiskelijoille, tieteestä kiinnostuneille kuin tutkijoillekin.

Ensimmäisessä jaksossa tutkijatohtori Johanna Nurmi kertoo rokotekriittisiä koskevasta etnografisesta tutkimuksestaan, vaikuttimista kasvavan rokotekriittisyyden taustalla sekä laajemmin etnografisen tutkimusotteen erityisyyksistä.  Haastattelijana toimii väitöskirjatutkija Inna Perheentupa.

Linkki Nurmen lääketiedekriittisyys-tutkimushankkeen sivuille:
https://blogit.utu.fi/laaketiedekriittisyys/

Nurmen kirjasta ‘Shared Experiences of Mass Shootings’ löytyy lisätietoja täältä:
www.routledge.com/9781138217393