Miltä tulevaisuuden kaupunki tuntuu?

Emma Lamberg ja Elina Sutela

KULTVAn Kuvitellut kaupungit –seminaarissa pohdittiin, millaisia eväitä kirjallisuus ja elokuva antavat tulevaisuuden kuvitteluun. Miten tulevaisuusvisiot valmistavat meitä siihen, mikä on edessä? Mitä kaupunkidystopiat kertovat meidän ajastamme? Blogipostaus valottaa seminaarissa esiin tulleita näkökulmia ja tarjoaa kirjallisuus- ja elokuvavinkkejä tulevaisuuskuvitelmien tueksi.

Kaunokirjallisuus tarjoaa monituisia näkökulmia ajatella, jäsentää ja pohtia, miltä kaupunki tuntuu, miten se toimii tai mikä on mahdollista. Dystopioiden on usein todettu olevan varoituksia; dystopia kertoo nykyhetkessä havaituista, huolestuttavina pidetyistä tendensseistä. Dystopiat kutsuvat meitä kiinnittämään huomiota hälytysmerkkeihin ja kritisoivat sitä, mihin nämä tendenssit voivat voimistuessaan meidät – ja toislajiset kumppanimme sekä ympäristömme – viedä. Nämä näkökulmat olivat esillä myös KULTVAn Kuvitellut kaupungit –verkkoseminaarin puheenvuoroissa, joissa Kimi Kärki ja Lieven Ameel kertoivat tutkimuksellisesta ja kirjailija Hanna-Riikka Kuisma taiteellisesta työstään tulevaisuuden kaupunkien kanssa.

Lieven Ameel kuvasi kirjallisuuden tarjoumia jäsentää ja ajatella kaupunkien tulevaisuuksia. Kirjallisuus voi auttaa esimerkiksi pohtimaan, miltä tulevaisuus tuntuu ja millaista olisi elää jossain mahdollisessa tulevaisuudessa. Esimerkiksi näin tulevaisuuden tuntuun tarttuu Anders Vacklinin ja Aki Parhamaan romaani Beta – Sensored Reality (Tammi, 2018), joka sijoittuu Helsinkiin vuonna 2117:

”Tänään tuuli käy lännestä, keskustasta, joten ilmassa  helkkyy myös vahva viherpolttoaineen lemahdus. Talomme laiturilla istuu kaksi vanhaa naista ongella. He hörppivät kaakaota ja juttelevat oopperasta ja uusimmista videopeleistä. Se on täällä arkipäivää. Onhan tämä kaupunki synnyttänyt useita vuosisadan merkittävimmistä säveltäjistä ja pelikirjoittajista.” (Beta, 20-21.)

Tulevaisuuden Helsinki on romaanissa peliteollisuuden luvattu kaupunki, jossa merenpinta on ilmastonmuutoksen myötä kohonnut. Venetsiaa muistuttavassa kaupungissa talon edessä voi istua laiturilla ongella otteen vanhojen naisten tavoin.

Tulevaisuuden tunnun lisäksi kirjallisuus tarjoaa Ameelin mukaan myös muita eväitä tulevaisuuden kohtaamiseen: kirjallisuus luo tajua siitä, millaista tulevaisuutta tavoittelemme tai emme tavoittele. Ameel toteaa, että tästä syystä tulevaisuusvisiot ovat usein kantaa ottavia ja vaikuttamaan pyrkiviä. Kirjallisuuden kertomukset voivat tarjota myös kaupunkisuunnittelun tueksi sellaisia työkaluja ja näkökulmia, jotka usein jäävät tulevaisuusvisioissa ja suunnitteluskenaarioissa näkymättömiin.

Kimi Kärki tarttui alustuksessaan tulevaisuusvisioihin tarkastelemalla tieteiselokuvien kulttiklassikkoa, Blade Runneria (Ridley Scott, 1982) ja sen jatko-osaa Blade Runner 2049 (Dennis Villeneuve, 2017.

Elokuvissa tarkastellaan tulevaisuutta, jossa synteettiset ihmiset eli replikantit työskentelevät orjina joko avaruuden siirtokunnissa tai Maassa. Agentit eli blade runnerit etsivät ja tuhoavat epäluotettavasti käyttäyviä tai kapinoivia replikantteja. Elokuvat tarjoavat näkymiä sekä 1970-luvun lopun ja 2010-luvun synkkiin tulevaisuuskuvitelmiin.

Molemmat elokuvat ammentavat tekohetkensä yhteiskunnallisesta tilanteesta ja horisontissa häämöttävistä sosiaalisista ja ekologisista kriiseistä. Kärki havainnollistaa, miten eskapismin sijaan Blade Runner –elokuvat kuvittelevat mahdollista: ne pohtivat ilmastonmuutosta, instrumentaalisia suhteita toisiin ja sosiaalisia alistussuhteita sekä sitä, kuinka käy, jos suuryritykset alkavat entistä voimakkaammin johtaa maailmaa.

Kärki tuo esityksessään retrosovituksen käsitteen kautta esiin myös sen, miten tulevaisuuden kaupunki rakentuu vanhan päälle. Tulevaisuuden kaupungissa ei ole kyse vain uudesta rakentumisesta, vaan kerrostumista; vanhoja rakennuksia korjataan ja nykyaikaistetaan jatkuvasti, mikä synnyttää ”retrosovitetun näkymän”. Jos tulevaisuusvisiot ja dystopiat kertovat tästä hetkestä ja rakentuvat nykyhetkessä olemassa olevan päälle, kaupunkiarkkitehtuurin retrosovitetuissa kerrostumissa tämä tulee esiin konkreettisesti.

Seminaarin päättävässä esityksessä kirjailija Hanna-Riikka Kuisma kertoi romaanistaan Kerrostalo (Like, 2019). Kuisma kertoi, että on aiemmissa romaaneissaan usein keskittynyt yksilön psyykeen ja sisäiseen maailmaan nivoen romaaneihinsa psykologista otetta.

Kerrostalon kanssa oli toisin. Yksittäisten henkilöiden sijaan katse kiinnittyy sosiaaliseen rakenteeseen, jota kirjassa edustaa lähiön asukkaiden monipäinen joukko. Romaanin pääosassa on Kerrostalo, omalakinen lähiö, jonne asti bussit eivät kulje, taksit eivät suostu ajamaan ja edes poliisia ei aina saada paikalle.

Keskeinen hahmo on ikääntynyt Terttu, joka on joutunut kodittomaksi ja omaisuus ostoskärryssä odottaa talokompleksin lukittujen porttien takana, jos joku päästäisi sisään. Tertun hahmon kautta kuvataan kiinnostavasti lähiön historiaa ja sitä, miten työväestölle hyvinvointivaltion laajennuskauden aikaan rakennetut asuintalot päätyvät lopulta ylikansallisen riskisijoitusyhtiön käsiin. Toinen keskeinen henkilö, Jessica, pääsi jo kerran pois lähiöstä, mutta on ajautunut takaisin lähiöön huumeiden myynnin ja käytön värittämään elämään.  Siinä missä Terttu haluaisi vain päästä takaisin, Jessica ei halua mitään enempää kuin paeta lähiöstä.

Esityksessä Kuisma kysyi, onko romaani dystopiaa vai kenties (inho)realistinen kuvaus nykypäivän ongelmalähiöstä. Vastaus on sekä että: romaani ei perustu mihinkään tiettyyn todelliseen lähiöön, mutta kaikki siinä tapahtuneet asiat ovat tapahtuneet jossain asuinalueella, jossain päin maailmaa.

Kuisma kertoi salakuljettaneensa romaaniin sosiologiaa ja sosiaalipsykologiaa. Joidenkin teorioiden vaikutus on ilmeinen. Romaani esimerkiksi kuvaa, millaista on elää panopticonissa, tietoisena jatkuvasta valvonnan mahdollisuudesta. Yksittäisten teorioiden ohella romaanin sosiologinen ote näkyy myös hienovaraisena näkökulmana yhteiskunnan eriarvoisuuteen. Romaani kuvaa sitä, miten eriarvoisuus periytyy sukupolvelta toiselle ja millaista on elämä yhteiskunnan laitamilla.

Lieven Ameelin, Kimi Kärjen ja Hanna-Riikka Kuisman puheenvuoroihin oli upotettuna myös kosolti mainintoja tulevaisuutta kuvittelemaan pyrkivistä elokuvista ja kirjoista, joista koostimme seminaarin jälkeen luku- ja katselulistan, mukana myös ripaus tutkimuskirjallisuutta. Lista löytyy tästä alta, olkaa hyvä!

Kaunokirjallisuutta:

J.G. Ballard: Tornitalo (1975)
Philip K Dick: Palkkion metsästäjä (1968)
Pirkko Lindberg: Berenikes hår (2000)
Risto Isomäki: Sarasvatin hiekkaa (2005) ja Haudattu uhka (2016)
Elina Hirvonen: Kun aika loppuu (2015)
Teemu Kaskinen: Sinulle yö (2009)
Piia Leino: Taivas (2018)
Annika Luther: De hemlösas stad (2011)
Esa Mäkinen: Totuuskuutio (2015)
Antti Tuomainen: Parantaja (2010)
Anders Vacklin & Aki Parhamaa: Beta – Sensored Reality (2018)

Katsottavaa:

Blade Runner (1982, ohj. Ridley Scott)
Blade Runner 2049 (2017, ohj. Denis Villeneuve)
Black Mirror -sarja Netflixissä
Children of Men (2006, ohj. Alfonso Cuarón)

Tutkimuskirjallisuutta:

Lieven Ameel (tulossa syksyllä 2020) The Narrative Turn in Urban Planning. Lontoo: Routledge.
Lotta Junnilainen (2019) Lähiökylä. Tampere: Vastapaino.
Kärki, Kimi (2017) ’Los Angeles, November 2019’. Kuviteltu tulevaisuus, transhumanismi ja
Blade Runner -elokuvan dystopia. Ennen ja nyt: historian tietosanomat 2/2017, Utopia.
Eeva Luhtakallio & Maria Mustranta (2017) Demokratia suomalaisessa lähiössä. Helsinki: Into.

Kriittisellä kävelyllä

Annaliina Niitamo

Teksti on julkaistu alunperin osana tämän vuoden New Performance Turku -festivaalia. Syyskuun 2020 alussa järjestetyn festivaalin teemana oli liikkuvuudet. Festivaalilla kävelyluennon “Kriittisellä kävelyllä” pitänyt Annaliina Niitamo pohti luennon yhteyteen kirjoittamassaan artikkelissa liikkuvuutta kriittisen kävelytutkimuksen näkökulmasta. Teksti julkaistaan nyt uudestaan KULTVAn blogissa osana KULTVAn ja New Performance Turku Festivalin kävelysarjaa. Annaliina Niitamo toimii oppaanamme kriittisillä kävelyillä 14.10. ja 28.10., ilmoittautuminen ja lisätiedot täältä.

Väitöskirjatutkija Annaliina Niitamo. Kuva: Annukka Pakarinen.

“Mielisairaus on pyyhkäissyt planeetan ylitse: banalisaatio”, sanoi ranskalainen teoreetikko Ivan Chtcheglov vuonna 1953 kaupunkimanifestissaan “Formulaire pour un urbanisme nouveau” (“Formulary for a new urbanism”). Chtcheglov kuului Pariisin kahviloissa syntyneeseen vasemmistointellektullien ryhmittymään, Kansainvälisiin situationisteihin (Situationistes Internationales, SI), jotka kritisoivat ja haastoivat kapitalismin kyllästämää – ja kyllästyttämää – kaupunkitilaa 1950- ja 60-luvuilla.

Situationistien mukaan sodan jälkeisen, nopeasti modernisoituvan Pariisin kaupunkitilan oli vallannut ihmisiä toinen toisistaan vieraannuttava ja kulutukseen hypnotisoiva kapitalistinen kulttuuri, joka standardisoi myös kaupungin tylsäksi, itseään toistavaksi matoksi. Kaupunkeihin muutti paremman elämän toivossa valtava määrä uusia asukkaita, mikä edellytti uusia asuntoja nopeasti. Olemassa olevia naapurustoja jyrättiin tehokkaamman rakentamisen alta ja uusia rakennettiin nopeasti “periferiaan”. Situationistit näkivät, että katujen mysteeri ja runollisuus oli rutistettu kuiviin ja historiaa pyyhittiin tehostamalla ja suunnittelemalla hengiltä paikkojen muistot korkeamman tuoton ja modernismin nimissä. Kaupunkilaisten nähtiin olevan osa asumisen “konetta”, jossa elämän toiminnot ovat tilallisesti eroteltuina toinen toisistaan: työ, vapaa-aika, kulutus, koti.

*****************

“Sous les pavés, la plage!” (“Asfaltin alla, ranta!”), kuului situationistien motto vuoden 1968 Sorbonnen opiskelijamellakoissa. Situationistit kritisoivat modernistisen kaupunkisuunnittelun ja sen sankariarkkitehtien käsitystä kaupungista hallittavana kokonaisuutena. Missä on tilaa spontaanille ja yllättävälle, he kysyivät. Chtcheglovin visioissa aika, tila ja muisti kietoutuvat yhteen ja kaupunki kasvaa ihmisten mukana orgaanisesti, sen luontaisia rytmejä ja liikettä kunnioittaen, ihmisten ehdoilla.

Tavoitteena oli labyrinttimainen kaupunki, joka antaa vapauden improvisaatiolle, leikille ja luovuudelle. Koska pienen ryhmittymän vaikutusmahdollisuudet muuttaa Pariisin kadut tiukasta ruutukaavasta takaisin keskiaikaisen mutkitteleviksi olivat olemattomat, he halusivat keskeyttää modernin kaupungin yksitoikkoisuuden kaduilta löytyvillä situaatioilla eli tilanteilla, joiden ajateltiin vapauttavan ihmisten sisälle kätkeytyvän luovuuden. Filosofi Henri Lefebvre puhui jokapäiväisen elämän (everyday life) ja kaupunkitilan banaalisuuden katkaisevasta juhlasta, jonka tavoitteena ei ole tuotto vaan puhtaasti ilo, nautinto ja yllätyksellisyys. Situaatiot olivat taidetta ja performansseja, mutta myös kohtaamisia ja kiinnostavaa katseltavaa ja aistittavaa.

Mitä leikki kaupungissa tarkoittaa käytännössä, muuta kuin abstrakti vaatimus ja kapitalismin kritiikki seitsemän vuosikymmenen takaa? Mitä on juhla ja yllätyksellisyys 2020-luvun kaupungissa? Ketkä sitä luovat ja ketkä siihen osallistuvat? Vaikka situationisteja on kritisoitu epämääräistä toiveista ja vaikeaselkoisuudesta, olivat he nähdäkseni oikeilla jäljillä siinä, että kävely on oiva tapa tuottaa tietoa, analysoida ja kritisoida kaupunkitilaa havainnoinnin kautta.

*****************

Harhailu kritiikkinä?

Situationistit kehittivät vastarinnan muotoja heidän kokemansa “modernin yhteiskunnan yksilön luovuutta ja mielikuvitusta murskaavaa voimaa” vastaan. Yksi niistä oli kävely. Dérive-kävelyillä (engl. drifting) he ajautuivat ja ajelehtivat kaupungissa mielen liikkeiden mukana tehden havaintoja ympäristön ominaisuuksista ja omasta sisäisestä maailmasta. Teoreetikko Guy Debordin mukaan “dérive on tekniikka, jossa yksilö jättää aiemmat roolinsa, työn ja vapaa-ajan aktiviteetit, tavalliset motiivinsa liikkeelle ja toiminnalle kaupungissa, ja antautuvat maaperän vetovoimalle ja sieltä löytyville kohtaamisille.” Huomio dérive-kävelyissä on kävelijän tunnelmassa ja mielialassa erilaisissa kaupunkitiloissa kulkiessa. Tarkoituksena ei ole päästä minnekään, vaan havainnoida omaa suhdettaan kaupunkitilaan ja arkeen. Vallankumous alkaa yksilön omasta reflektoinnista.  

Kaupunkitutkija David Harvey muistuttaa, että olemme kaikki kriittisen kävelijän asemassa, ja pystymme purkamaan kaupunkien fetissejä havainnoimalla niitä. Havaintoja voi tehdä esimerkiksi analysoimalla kaupungin eri osien asumisen piirteitä: levähdyspaikat, melu, tila, viheralueet, kokoontumispaikat, kohtuuhintaiset palvelut, liikenneyhteydet, tunnelma, naapureiden väliset suhteet, ei-kaupalliset tilat..

Kävely tarjoaa mahdollisuuksia kohtaamisille, mutta kohtaamisten hyödyt ovat vaikeasti mitattavia, henkilökohtaisia ja häilyviä, eivätkä sovi kaupunkisuunnittelun mitattavissa olevaan tietokäsitykseen. Kaupunkiteoreetikkojen, kuten Jane Jacobsin ja Richard Sennettin, mukaan kävely ja spontaanit kohtaamiset kadulla ovat kaupungin määritelmän ytimessä ja tärkeitä myös demokratian ja sivistyksen kannalta. Kävely on tapa olla ja elää kaupungissa, mutta se näyttää olevan “piilossa silmiemme alla” suunnittelussa ja tutkimuksessa. Yhdysvaltalaisen kaupunkisuunnittelija Jeff Speckin mukaan vaikka suunnittelijat ovat jo vuosikymmeniä tunteneet hyvän kävely-ympäristön houkuttelevuus-, kilpailukyky- ja terveyshyödyt kaupungeille ja sen asukkaille, on ongelmana suunnittelun ja päätöksenteon kohtaamattomuus. Raamit rakentaa hyvää kävelykaupunkia ovat liian ahtaat.

Katujen leikkimielinen harhailu ei ole tasavertainen mahdollisuus: jos sinulla ei ole liikkumisrajoitteita ja sovit ympäristösi normatiiviseen keho-oletukseen, tuntuu seikkailu-havainnointi kaupungissa todennäköisesti mukavammalta kuin jos olet esimerkiksi rodullistettu, nuori, kuulut etniseen vähemmistöön tai ei-binääriseen sukupuolikäsitykseen. Kävely kaupungissa voi olla hyvin ahdistava kokemus ja katukritiikin tekeminen tuntua etuoikeutetulta. Kaupunkisuunnittelussa on paljon työtä siihen, että ihmisten välisiä eri valtadynamiikkoja tunnistetaan ja tasataan fyysisessä kaupunkitilassa ja sen arkkitehtuureissa.

Vaikka situationisteja on kritisoitu heidän epäjohdonmukaisuudesta, eksklusiivisuudesta, moralisoinnista ja hatarista menetelmistä, uskon että he ovat olleet oikeilla jäljillä kävelyn mahdollisuudessa tuottaa kehollista ja emotionaalista tietoa. Ajattelu on kehittynyt tänä päivänä siihen, että ei vain tarkkailla kävelijän tuntemuksia fyysisissä paikoissa, vaan analysoidaan näiden paikkojen syntymisen olosuhteita: ketkä ovat suunnittelijoita, millä tiedoin ja millä poliittisilla odotuksilla he suunnittelevat? 

Havaitseva kävely voi olla hyödyllinen kritiikin väline, koska sen avulla pyrimme irrottautumaan totutusta ja arkisesta, ja katsomme tuttua paikkaa uudella tavalla vastakarvaan. Kysy kävelijänä, mihin huomiosi suuntautuu ja minkälaisia mahdollisuuksia olemiseen kaupunkitila antaa? Mitä reittejä suosit, mitä vältät? Missä pelkäät, missä ärsyynnyt? Miksi? Mihin toistuvasti hakeudut ja mihin pysähdyt? Mitä yhteisiä ominaisuuksia hyvissä paikoissa on? Voisiko niitä saada elinympäristöösi lisää? Luotatko että näitä tärkeinä pitämiäsi asioita edistetään vai olisiko sinulla mahdollisuutta edistää niitä?

Lähteet:

Debord, Guy. 1958. Theory of the Dérive. Käännös englanniksi Ken Knabb. Internationale Situationniste.

Geronta, Antigoni. 2010. Psychogeography. Radical Movements and Contemporary Practices.

Haladyn, J. J. (2008). Psychogeographical boredom. Drain: Journal of Contemporary Art and Culture, 5(2).

Hancox, Simone. 2012. Contemporary walking practices and the Situationist International: The Politics of Perambulating the Boundaries Between Art and Life. Contemporary Theatre Review 22:2, Taylor & Francis.

Virnes, Antti. 2007. Kohti arjen vallankumousta. Lyhyt johdatus situationistiseen ajatteluun. Paatos 1/2007.

Mona Mannevuo luennoi itsekurin nykyisyyden historiasta 4.11.

KULTVA-luento: Itsekurin nykyisyyden historia
Keskiviikkona 4.11. klo 14:15-15:45
Verkkoluento Zoomissa



“Itsekuri on työmaakurin avain”, totesi Teollisuuden työnjohto-opiston rehtori Antero Rautavaara vuonna 1957 julkaistussa oppaassa Ammattimiehen kansalaistieto.

Myös poikkeusvuoden 2020 keskellä korostuu ihanne tunnollisesta ja kunnollisesta, elämänsä tehokkaasti hallitsevasta työkansalaisesta, joka järjestelmällisyydellään estää työ- ja opiskeluarkeaan suistumasta kaaokseen. Mutta miksi kulttuurissamme kurinalainen työteliäisyys on niin suuressa arvossa? Sitä ymmärtääksemme on sukellettava suomalaisen tehokkuusajattelun historiaan.

FT, erikoistutkija Mona Mannevuo tarkastelee KULTVA-luennossa itsekuria osana suomalaista työn tieteen historiaa ja kysyy, miten ja miksi itsekuri muodostui hyveeksi ja kunnollisen työkansalaisen mittariksi sotakorvausajan Suomessa. Luennolla Mannevuo tarkastelee, miten vaatimus itsekurista kytkeytyy tehostamisoppien, popularisoidun neurotieteen ja self help -kirjallisuuden historiaan.  Itsekuria lähestytään nykyisyyden historian näkökulmasta kysyen, miten teollisen työn historia voi auttaa ymmärtämään nykyistä työelämää. Luento pohjautuu Mannevuon lokakuussa 2020 ilmestyneeseen kirjaan Ihmiskone töissä (Gaudeamus). Luentoa seuraa professori Suvi Salmenniemen kommenttipuheenvuoro.

Verkkoluennon järjestää Sosiaalitieteiden laitoksella toimiva tutkijaverkosto KULTVA. Luento on avoin kaikille kiinnostuneille eikä ennakkoilmoittautumista tarvita. Opiskelijat voivat kerätä luentopassimerkintöjä. Linkki luentoon Zoomissa: https://utu.zoom.us/j/66680263260

Kuva: Katariina Salmi

Keskiviikkoina 14.10. ja 28.10. KULTVA ja New Performance Turku: Kaksi kävelyä

Lokakuussa 2020 KULTVA järjestää yhdessä New Performance Turku -festivaalin kanssa kahden kävelyn sarjan, joissa yhdistellään tutkimuksen ja kehollisuuden näkökulmia ja pohditaan kävelyä sekä tutkimusmenetelmänä että tutkimuksen kohteena. Kävelyille johdattaa Helsingin yliopistossa väitöskirjaansa työstävä Annaliina Niitamo, joka on tutkimuksessaan pureutunut kävelyyn kaupunkikritiikin muotona ja aikoo väitöstutkimuksensa valmistuttua julkaista kävelyaiheisen tietokirjan.

Kävelyt lähtevät Turun yliopiston Publicum-rakennuksen (Assistentinkatu 7) edustalta klo 14:15 ja kestävät noin tunnin. HUOM! Ennakkoilmoittautuminen vaaditaan, mukaan mahtuu enintään 15 osallistujaa / kävely. Ilmoittautumislinkit ja kävelyjen tarkemmat kuvaukset alla. Kävelyllä noudatetaan turvavälejä ja on myös mahdollista, että osallistujamäärää joudutaan edelleen rajoittamaan pandemiatilanteen niin vaatiessa. Kehotamme myös osallistujia toimimaan vastuullisesti: ethän osallistu sairaana, lieväoireisena tai matkalta juuri palanneena.

Ke 14.10. Algoritminen kävelyluento: Kriittisellä kävelyllä 

Kaupungilla kävely kerää jatkuvasti tietoa kaupungin kaduista, mutta myös tietoa itsestämme ja suhteestamme ympäröivään yhteiskuntaan. Mitä kohti gravitoimme, miksi ja miten? Kävelyluennon aikana kuullaan meneillään olevasta kävelytutkimuksesta, jossa tutkitaan koronavuoden aikaisia nuorten aikuisten kävelylle annettuja merkityksiä tiiviisti rakennetussa kaupungissa. Miten asumisen konsepti laajenee naapuruston kaduille ja mitä se tarkoittaa kaupunkisuunnittelun kannalta? Kävely on hyvä kaupunkikritiikin muoto, mutta kytkeytyykö se päätöksentekoon ja muutokseen? Tällä kaupunkikävelyllä sammutamme liikkumisen alitajuiset päätöksentekomallimme ja tottelemme algoritmia, jonka mukana kävelemme Turun yliopiston ja keskustan ympäristössä. Päätepiste ja matka on ennalta tuntematon. Ilmoittaudu kriittiselle kävelylle täältä.

28.10. Kävelyleikkejä situationistien mukaan 

Näyttäytyvätkö kaupungin kadut leikillisinä paikkoina? Antavatko ne miellyttäviä yllätyksiä ja spontaaneja kohtaamisia, jotka kaupunkitutkijoiden mukaan kuuluvat hyvään kaupunkielämään? Tällä kävelyekskursiolla keskustelemme kävelystä tutkimusmenetelmänä ja -kohteena ja kokeilemme nykypäivän psykomaantieteellisiä kävelyleikkejä Turun kaduilla. Psykomaantieteelliset kävelyleikit ovat tapa tutkia ja havainnoida kaupunkia tavalla, jota ei tavallisesti tee. Miten kaupungin kadut vaikuttavat omaan mielialaan ja käytökseen? Miten kaduista voisi saada enemmän iloa? Ilmoittaudu kävelyleikkeihin täältä.

Kuvitellut kaupungit -teemaseminaari torstaina 1.10., vieraana myös kirjailija Hanna-Riikka Kuisma



KULTVAN syksyn ensimmäinen seminaari kutsuu kuvittelemaan kaupunkien tulevaisuuksia. Yleisölle avoin tapahtuma järjestetään verkossa Zoom-tilaisuutena torstaina 1.10. klo 12-14. Tapahtumaan ei ole ennakkoilmoittautumista ja opiskelijat voivat kerätä luentopassimerkintöjä.

Kaupunkien tulevaisuuksien kuvitteleminen on kautta historian ollut kutkuttava aihe niin kirjallisuudessa, elokuvissa kuin kuvataiteissakin. Populaarikulttuurin dystopioiden perusteella futuristinen metropoli, rappeutunut tornitalo, edistynyt teknologia ja kasvava sosiaalinen eriarvoisuus ovat keskeisiä elementtejä tulevaisuuden kaupungeissa.
Millaisia kaupunkien tulevaisuuksia kirjallisuudessa ja elokuvissa on kuviteltu? Mitä tulevaisuuskuvitelmien taakse kätkeytyy? Mitä kuvitelmat kertovat meistä ja meidän ajastamme? Entä voidaanko kuvitella muuta kuin dystopioita?

Tilaisuudessa keskustelemme siitä, millaisia kaupunkeja kirjallisuudessa ja elokuvissa on kuviteltu ja miten nämä kiinnittyvät aikaan, jolloin ne on tehty. Lisäksi pohdimme, miten kuvitelmia voidaan tutkia, ja mitkä ovat kuvitelmien rajat.

Kuulemme puheenvuoroja sekä tutkijoilta että kirjailijalta. Kirjallisuudentutkija Lieven Ameel (PhD) avaa puheenvuorossaan erilaisia näkökulmia kirjallisuuden tulevaisuuskuvitelmiin ja pohjustaa laajemmin, mitä mahdolliset tulevaisuudet kertovat ajastamme. Populaarikulttuurin tutkija Kimi Kärki (PhD) käsittelee esityksessään Blade Runner -elokuvia, jotka ovat kenties populaarikulttuurin ikonisimpia kuvitelmia tulevaisuuden kaupungeista. Tilaisuuden päättää  Hanna Riikka-Kuisman puheenvuoro, jossa Kuisma kertoo betonilähiöön sijoittuvasta, Finlandia-ehdokkaana olleesta romaanistaan Kerrostalo.

Tilaisuuden ohjelma:
12.15-12.45 Lieven Ameel: Mahdolliset tulevaisuudet: näkökulmia kirjallisuudesta
12.45-13.15 Kimi Kärki: Retrosovitettu tulevaisuus: Blade Runner -elokuvien kuviteltu ympäristö ja affektiiviset koneet
13.15-14.00 Hanna-Riikka Kuisma: Kerrostalo: dystopiaa vai kuvaus nykypäivän ongelmalähiöstä?

Kutsu Zoom-tilaisuuteen alla, lämpimästi tervetuloa keskustelemaan!

Join Zoom Meeting
https://utu.zoom.us/j/66548489273

Meeting ID: 665 4848 9273
One tap mobile
+358942451488,,66548489273# Finland
+358972522471,,66548489273# Finland

Dial by your location
        +358 9 4245 1488 Finland
        +358 9 7252 2471 Finland
        +358 3 4109 2129 Finland
Meeting ID: 665 4848 9273
Find your local number: https://utu.zoom.us/u/cd7TO0ZyzD

Join by SIP
66548489273@109.105.112.236
66548489273@109.105.112.235

Join by H.323
109.105.112.236
109.105.112.235
Meeting ID: 665 4848 9273

Paneelikeskustelu taloudesta, sukupuolesta ja asiantuntijavallasta tiistaina 4.2. klo 12-14

Tervetuloa KULTVAn ja Poliittisen talouden tutkimuksen seuran keskustelutilaisuuteen Talous, sukupuoli ja asiantuntijavalta tiistaina 4.2. klo 12-14, Pub209, Publicum (Turun yliopisto)

Talous ja sitä koskeva tieto ovat nousseet keskeiseen asemaan moderneissa yhteiskunnissa. Kuten kaikki tieto, myös taloutta koskeva tieto on yhteiskunnallisten valtasuhteiden lävistämää. Politiikka on usein kamppailua asiantuntijatiedosta, mutta millainen taloutta koskeva ymmärrys saa tiedon aseman? Kelpaako uusklassisen taloustieteen ja miesekonomistien hallitsemassa talouskeskustelussa asiantuntijaksi yhteiskuntatieteilijä, taloustieteen toisinajattelija tai nainen?

Taloudesta, sukupuolesta ja asiantuntijavallasta keskustelevat SAK:n ekonomisti Anni Marttinen, yliopistotutkija Anna Elomäki (Tampereen yliopisto) ja tutkimusjohtaja Ville-Pekka Sorsa (Helsingin yliopisto). Keskustelua vetää yliopistonlehtori Hanna Ylöstalo (Turun yliopisto).

Keskustelutilaisuuden järjestävät KULTVA ja Poliittisen talouden tutkimuksen seura. Tilaisuus on avoin kaikille. Toivomme erityisesti mukaan aiheesta kiinnostuneita opiskelijoita.

Save the dates! KULTVAn marraskuun tapahtumat

KULTVA järjestää syyslukukaudella vielä kolme tapahtumaa. Tuttuun tapaan tilaisuudet ovat kaikille avoimia ja opiskelijat voivat kerätä luentopassimerkintöjä. Katso siis tapahtumat alta ja merkitse kalenteriisi.

Keskiviikkona 13.11. klo 15:00-17:00, seminaarihuone Pub209, Publicum (Assistentinkatu 7), Turun yliopisto
KIRJAJULKKARIT: Assembling Therapeutics

Tilaisuudessa juhlistetaan Assemblin Therapeutics -kirjan julkistusta! Kirja on saatavilla Open Access -versiona ilmaiseksi.

Assembling Therapeutics: Cultures, Politics and Materiality, toim. Suvi Salmenniemi, Johanna Nurmi, Inna Perheentupa & Harley Bergroth. London & New York: Routledge

Ohjelma:
15:00-15:15
Fenomenologinen kehoharjoitus (Ilmari Kortelainen, Taideyliopisto)
15:15-15:30
Terapeuttisia kokoonpanoja jäljittämässä (Suvi Salmenniemi, Johanna Nurmi, Inna Perheentupa & Harley Bergroth)
15:30-16:15
Affektiiviset ilmapiirit (Marjo Kolehmainen, Tampereen yliopisto)
Mindfulness ja ruumiillisuus (Ilmari Kortelainen, Taideyliopisto)
16:15-16:40
Terapeuttinen kulttuuri ja valta (Hanna Ylöstalo, Turun yliopisto)
16:40-: Keskustelua

Julkkaritarjoilun vuoksi tilaisuuteen pyydetään ilmoittautumaan ennakkoon täällä.

Perjantaina 15.11. klo 12:30-16:00, Porthan-sali, Maaherran makasiini, Henrikinkatu 10, Turun yliopisto
SEMINAARI Terveyttä ja sairautta koskevan tiedon etiikka

Miten lääkärit kohtaavat sisäilmaongelmista oireilevia vastaanotollaan? Millaista tietoa vaihtoehtoisista ja täydentävistä hoidoista tuotetaan eri tieteenalojen piirissä? Millaista tietoa taidelähtöinen tutkimus tuo lääketieteen opetukseen? Monitieteinen puolipäiväseminaari keskittyy terveyttä ja sairautta koskevaan tietoon liittyviin eettisiin kysymyksiin. Seminaarissa pohditaan, millaisia eettisiä kysymyksiä, haasteita ja ratkaisuehdotuksia esimerkiksi lääketieteellisen ja muiden terveyttä koskevien tiedonalojen ja kokemustiedon suhteisiin liittyy. Katso ohjelma ja lisätietoja täältä.   Ilmoittaudu tapahtumaan viimeistään perjantaina 8.11. täällä.

Seminaarin järjestävät yhteistyössä:

Kulttuurin ja terveyden tutkimuksen verkosto / Sote-akatemia 
Kielen ja hyvinvoinnin tutkimuskeskus LaWe
Kulttuurisen vuorovaikutuksen tutkimusverkosto KULTVA Kulttuurin ja terveyden tutkimusyksikkö

Tiistaina 26.11. klo 14:15-16:00, luentosali Pub5, Publicum (Assistentinkatu 7), Turun yliopisto
SEMINAARI Tiedon politiikka

KULTVAn vuoden viimeisessä seminaarissa pureudutaan tiedon merkitykseen politiikassa ja journalismissa. Seminaarissa kuullaan sosiologian yliopistonlehtori Hanna Ylöstalon (TY) ja väitöskirjatutkija Timo Harjuniemen (HY) luennot. Ylöstalo kysyy luennossaan Tiedon ja politiikan suhteet monimutkaisessa, muuttuvassa maailmassa, mitä on “tieto” politiikassa, ja mitä tiedon korostumisesta seuraa. Onko politiikasta tullut kamppailua tiedosta? Mikä merkitys asiantuntijatiedon keskeisyydellä on demokratian näkökulmasta? Harjuniemen luento Journalismi, totuus ja demokratia konfliktien maailmassa tarkastelee journalismin asemaa tilanteessa, jossa liberaalien yhteiskuntien myllerrykset Trumpista, Brexitiin ja totuudenjälkeisyyteen horjuttavat myös journalismin asemaa. Luento tarkastelee paitsi sitä, mitkä historialliset tekijät vaikuttivat journalismin rakentumiseen objektiivista tietoa tuottavaksi professioksi, myös sitä, miten journalismin poliittisten ja taloudellisten tukijalkojen hapertuminen horjuttaa journalismin yhteiskunnallista asemaa. Tapahtuma on avoin kaikille, ei ennakkoilmoittautumista!

KULTVA + New Performance Turku: Tulevaisuus ja mielikuvitus / Imagining futures perjantaina 11.10.

Leena Kela: Space Here We Come. Kuva: Jörn Vansilow

KULTVA + New Performance Turku: Tulevaisuus ja mielikuvitus / Imagining futures

Perjantaina / Fri 11.10. klo 13:00-15:00
Luentosali / lecture hall PUB5, Publicum, Assistentinkatu 7

Miltä tulevaisuus näyttää? Millaisia mahdollisia tulevaisuuksia voidaan kuvitella?

Liity seuraamme, kun Suomen suurin performanssi- ja esitystaiteisiin keskittynyt festivaali New Performance Turku Festival sekä KULTVA lyöttäytyvät yhteen kurottamaan kohti mahdollisia tulevaisuuksia.

Tapahtumassa kuullaan 18.-20.10. järjestettävän New Performance Turku Festivalin esittely sekä esitystaiteen, nykytanssin ja kokeellisen musiikin parissa työskentelevän Leyya Mona Tawilin luento. Tapahtuma huipentuu performanssitaitelija Leena Kelan esitykseen Space Here We Come. Esitys käsittelee ihmiskunnan hupenevaa aikaa maapallolla. Avaruus, täältä tulemme! Esitys järjestetään Publicumin pihalla.

Tapahtuma on avoin kaikille eikä vaadi ennakkoilmoittautumista. Opiskelijat voivat kerätä luentopassimerkintöjä. Katso ohjelma ja lisätiedot tapahtuman taiteilijoista alta.

Briefly in English: What will the future be like? What kinds of futures can be imagined? Join us at a collaborative event organized by New Performance Turku Festival and researcher network KULTVA to reach out for the future. The event is open to all, no pre-registration required! Students may collect lecture pass entries.  The event program and information about the artists below.

OHJELMA / PROGRAM

13:00-13:10 Tilaisuuden avaus: Mielikuvitus ja vaihtoehtoiset tulevaisuudet
Suvi Salmenniemi, sosiologian professori, Turun yliopisto
13:10-13:20 Festivaaliesittely: New Performance Turku Festival 2019: FUTURES
Anni Sundbacka, toiminnanjohtaja ja tuottaja, New Performance Turku Festival
13:20-14:10 Luento / lecture: Embodying Futures
Leyya Mona Tawil (Syria/Palestine/USA), taiteilija
14:10-14:30 Tauko, virvoketarjoilu / Refreshment break
14:30-15:00 Esitys / performance: Space Here We Come
Leena Kela, performanssitaiteilija, New Performance Turku Festivalin taiteellinen johtaja

Leena Kela: Space Here We Come

Juuri ennen kuolemaansa teoreettinen fyysikko ja kosmologi Stephen Hawking antoi varoituksen, jonka mukaan ihmiskunnalla on enää sata vuotta aikaa elää maapallolla. Voidaksemme pelastaaa ihmisen sukupuutolta, meidän täytyy valmistautua kolonisoimaan jokin toinen planeetta. Aikamme täällä on loppumassa.

New Performance Turku Festivalin taiteellinen johtaja ja performanssitaiteilija Leena Kela kutsuu sinut kuvittelemaan ihmiskunnan merkittävintä matkallelähtöä. Avaruus, täältä me tulemme!

Leena Kela on performanssitaiteilija, New Performance Turku Festivalin taiteellinen johtaja sekä Koneen Säätiön ylläpitämän Saaren kartanon taiteilija- ja tutkijaresidenssin toiminnanjohtaja. Hän on työskennellyt performanssitaiteen parissa kohta kahden vuosikymmenen ajan ja suorittaa parhaillaan tohtoriopintoja Taideyliopiston Kuvataideakatemiassa.

Hänen teoksensa kumpuavat arkisista havainnoista sekä tarkastelevat kehollisuuden ja materiaalisen elinympäristömme välistä vuorovaikutusta. Hän on esiintynyt lukuisissa yhteyksissä Suomessa sekä kansainvälisesti performanssitaiteen festivaaleilla ja näyttelyissä kaikilla maapallon mantereilla Etelämannerta lukuun ottamatta.

//

Just a little before he died, theoretical physicist and cosmologist Stephen Hawking warned that we only have hundred years left on Earth. In order to save human species we need to get ready to colonize another planet. Our time here is coming to an end.

New Performance Turku Festival’s artistic director and performance artist Leena Kela invites you to imagine the greatest departure ever. Space here we come!

Leena Kela is performance artist, artistic director of the New Performance Turku Festival and  works as an executive director of Saari Residence maintained by Kone Foundation. She has worked with performance art for almost twenty years and is currently doing her doctoral studies at the Academy of Fine Arts, University of the Arts Helsinki.

In her works she explores dialogue of corporeality and materiality in performance art. She makes performances that play with and twist our relationship with everyday objects. She has presented her performances internationally in performance art festivals, events and exhibitions in every continent except Antarctica.

Puhujaesittely, Leeya Mona Tawil / About Leeya Mona Tawil

Leyya Mona Tawil työskentelee esitystaiteen, nykytanssin ja kokeellisen musiikin parissa erityisesti alter egonsa Lime Rickey Internationalin hahmossa. Lime Rickey International on henkilö tulevaisuudesta nykypäivään heitettynä. Lime Rickey International esittää tulevaisuuden kansantansseja ja -lauluja kotimaasta, jota ei vielä ole olemassa.

Leyya Mona Tawil (Syyria/Palestiina/USA) työskentelee taiteilijana erityisesti tanssin ja musiikin parissa. Hänen töitään on esitetty 16 eri maassa ja ympäri Yhdysvaltoja. Hänen lähtökohtansa kokeelliseen esitykseen perustuu konseptuaalisiin partituureihin ja paikkalähtöisiin muuttujiin. Tawil on Arab.AMP – a platform for experimental music and performance from the Arab/SWANA diaspora -yhteisön johtaja. Hän on kulttuuriaktivisti ja arabialais-amerikkalaisen esitys- ja performanssitaiteen johtohahmoja.

//

Leyya Mona Tawil works around live art, contemporary dance and experimental music with her character Lime Rickey International. Lime Rickey International is the superconsciousness of Leyya Mona Tawil – a person from the future thrown into the contemporary world, performing future folk dances and songs from a homeland yet to exist.

Leyya Mona Tawil (Syria/Palestine/USA), also known as LIME RICKEY INTERNATIONAL, is an artist working with dance and music practices. Her work has been presented in 16 countries and throughout the States. Her approach to experimental performance is based on conceptual scoring and location-based variables. Tawil is the director of Arab.AMP – a platform for experimental music and performance from the Arab/SWANA diaspora. She is a cultural activist and leader in the Arab American live art scene.

Tervetuloa! Welcome!

P.S.

Merkitse kalenteriisi myös 18.-20.2019 järjestettävä New Performance Turku Festival. Katso lisätiedot ja tutustu tämän vuoden festariohjelmaan osoitteessa newperformance.fi // For more information about the New Performance Turku Festival, visit newperformance.fi

The struggle is real! Tervetuloa nuorten tutkijoiden vertaistukipäivään torstaina 6.6.

”The struggle is real” – KULTVAn nuorten tutkijoiden vertaistukipäivä
Aika: Torstaina 6.6.2019 klo 9.30-15.00
Paikka: Calonia, sali Cal1006, Caloniankuja 3, Turun yliopisto

Sosiaalitieteiden laitoksella toimiva tutkijaverkosto KULTVA järjestää vertaistukipäivän, jossa pohditaan nuorten tutkijoiden työhön liittyviä haasteita.

Nuoret tutkijat ovat erityinen ryhmä yliopistolla. Nuoret tutkijat koostuvat väitöskirjatutkijoista, vastaväitelleistä, apurahatutkijoista ja muista varhaisen vaiheen tutkijoista. Yhteistä tälle ryhmälle on usein työn jatkuvuuden epävarmuus ja pätkittäisyys palkkatyön, työttömyyden ja apurahakausien välillä. Työn epävarmuus ja ajoittainen tipahtaminen esim. työterveyden ulkopuolelle aiheuttavat erityisiä haasteita nuorten tutkijoiden työhyvinvoinnille.

Samalla uransa alussa olevat tutkijat pohtivat myös muita tutkimustyöhön liittyviä haasteita: Mitä akateemisella uralla pärjääminen vaatii? Miten selvitä tutkimustyön korkeiden vaatimusten, julkaisupaineen ja työssä jaksamisen kysymysten kanssa? Miten löydän omat verkostoni ja itselleni mielekkään tehdä tutkimusta?

Ohjelma:

9.30-9.45 Avaussanat: Elina Sutela ja Johanna Nurmi
9.45-10.15 Johanna Mäkinen: Nuorten tutkijoiden työhyvinvoinnin edistäminen yliopistossa: Nuoret tutkijat –hankkeen tuloksia
10.15-11.00 Suvi Salmenniemi: Työelämävinkit nuorille tutkijoille
11.00-12.00 Lounas (omakustanne)
12.00-14.00 Luento/työpaja: Elina Oinas: My university? On ownership and belonging in academia
14.00-14.15 Tauko
14.15-15.00 Keskustelutilaisuus: Miten yliopistolla voitaisiin kehittää nuorten tutkijoiden työhyvinvointia?
Tilaisuus päättyy. Halukkaille tiedossa vapaamuotoiset jatkot. Lisätietoa myöhemmin.


Päivän ohjelma on lähtenyt liikkeelle monien kohderyhmän tutkijoiden kokemasta tarpeesta löytää keinoja työssä jaksamisen parantamiseen ja saada vertaistukea. Päivän ohjelma tarjoaa näkökulmia nuorten tutkijoiden asemaan yliopistossa ja työkaluja siihen, miten voimme vaikuttaa työhyvinvoinnin parantumiseen niin yksilöiden kuin rakenteidenkin tasolla. Päivän tavoitteena on myös muutos ja kehittäminen: miten yliopistossa jatkossakin voitaisiin kehittää nuorten tutkijoiden asemaa?

Tapahtumaan otetaan 30 henkilöä ilmoittautumisjärjestyksessä, paikoista 15 on varattu sosiaalitieteilijöille. Tapahtuma on maksuton ja avoin kaikille Turun yliopiston nuorille tutkijoille. Ilmoittaudu sähköpostitse osoitteeseen emmalam[at]utu.fi 31.5. mennessä. Ilmoittautuessasi kerro, mistä oppiaineesta tulet ja oletko väitöskirja- vai post doc –tutkija.

Seminar “Civil society and activism” on May 8

KULTVA SEMINAR: CIVIL SOCIETY AND ACTIVISM
PLACE: PUB4, Publicum, University of Turku (Assistentinkatu 7)
TIME: WED MAY 8, 12-16

Welcome to the last KULTVA seminar of this spring! This seminar discusses contemporary trends and methodological, theoretical and empirical insights in the research of civil society, activism and social movements. The presentations address the intersectional dynamics of civil society from the following perspectives: anti-racist activism in Brazil and Finland, women’s civilian preparedness training in Finland and feminist activism in contemporary Russia.

PROGRAMME:
12:15-12:20 Opening words
12:20-13:20 Leonardo Custódio
Anti-racism media activism in Finland and Brazil
13:20-14:00 Minna Seikkula
Intersectional power-relations shaping anti-racist activism
14:00-14:20 Break
14:20-15:00 Linda Hart
Civilian preparedness training for women in Finland: an ethnographic study
15:00-15:40 Inna Perheentupa
Ethnographic encounters: tracing feminist politics in Russia

The seminar is organized by the Cultural interaction research network KULTVA, based in the Department of Social Sciences. KULTVA is a community for social scientists interested in culture and interaction. The mission of KULTVA is to support students and researchers in advancing critical and creative approaches to social research.

The event is open for all and students may collect lecture pass entries. No-preregistration required. Refreshments are included.