KULTVAn ja LaWen maaliskuinen iltapäivä nuorille tutkijoille keräsi yli satapäisen virtuaalisen osallistujajoukon. Toista vuotta järjestettävän nuorten tutkijoiden iltapäivän teemana oli tänä vuonna jaksaminen ja yhteisöllisyys pandemian aikana.

Tässä postauksessa kokoamme iltapäivän annin. Miten tilaisuuden puhujat, tohtori Saara Särmän ja tohtori Carol Kiriakos, evästivät kilpailullisen akateemisen kulttuurin kanssa painiskelevia nuoria tutkijoita?

Taiteilija, aktivisti, feministi ja tutkija Saara Särmä toi puheenvuorossaan esiin, että kiirettä, rajattomia työpäiviä, mittavia julkaisuluetteloita ja jopa burnouteja glorifioiva akateeminen työkulttuuri tuntuu vaativan superihmisyyttä, johon vain harva pystyy. Rahoituksen rakenteiden ja jatkuvan kilpailun sisäänrakennettuina lieveilmiöinä on tutkijoiden kokema riittämättömyyden tunne ja jaksamisen haasteet.

Puheenvuorossaan Särmä totesi, että nuorten ja muiden tutkijoiden laajamittaiset jaksamisen ongelmat ovatkin yliopistoinstituution häpeä – yksilötasolla jaksamisen ehtymistä ei tarvitse hävetä.

Särmä puhui monista tutkijuuteen ja tutkijoihin kohdistuvista vaatimuksista: täytyisi tehdä korkeatasoista teoreettista tutkimusta, tieteen popularisointia ja vaikuttamistyötä. Samalla kaikessa täysillä mukana oleminen vaikuttaa kuitenkin edellyttävän jatkuvaa työskentelyä yli sadan prosentin teholla. Särmä kysyi kriittisesti, onko superihmisyyden vaatiminen tiedontuotannon etu vai voisiko annettavaa olla myös niillä, jotka eivät yllä jatkuviin supersuorituksiin.

Särmä on tutkijanuransa aikana tutkinut meemejä ja maailmanpolitiikkaa ja kertoi, että on itse oppinut tunnistamaan jaksamisen rajoja erehdyksen kautta. Nuorille tutkijoille hän antoi muun muassa seuraavat vinkit:

1. Tee työt työaikojen puitteissa ja jätä loput tekemättä – normaali työaika riittää. Pidä huolta myös lomista.
2. Pidä huolta palautumisesta. Palautuminen ei kuitenkaan vaadi täyttä lepoa, vaan itseä virkistävien asioiden tekemistä; Särmä itse kertoi virkistäytyvänsä esimerkiksi kulttuurin, taidenäyttelyn ja lukupiirien parissa.
3. Muodosta vertaistukiryhmiä! Korona-aikana kokeile esimerkiksi virtuaalisia työskentelytreffejä tai muodosta oma muutaman hengen ”koronakupla”, jonka kesken voitte tavata toisianne.
4. Megalomaanisten tavoitteiden sijaan aseta pieniä tavoitteita jokaiselle päivälle ja rajaa näin työaikaa ja -määrää. Päätä editoida vaikkapa kolme kappaletta, tai kirjoittaa kaksi pomodoroa eli kahdenkymmenenviiden minuutin työskentelyjaksoa. Tuntimäärät ja sanamäärät voivat myös toimia tavoitteina.
5. Ota seurantaan pötköttelymeemit. Särmä vinkkasi esimerkiksi Instagramin meemitilit @humppatepi ja @kaikkipaskaksi

Kiriakoksen puheenvuoro pohti niin ikään sitä, miten omaa ja samalla toistemme jaksamista voisi tukea. Puheenvuorossaan Kiriakos pohti kysymystä etenkin kirjoittamisen näkökulmasta. Miten voi kirjoittaa omilla ehdoilla ja ottaa kirjoittamisen takaisin itselle?

Uransa aikana Kiriakos on perehtynyt akateemisen kirjoittamisen pedagogiikkaan ja kirjoittanut yhdessä Kimmo Svinhufvudin kanssa väitöskirjatutkijoiden suosiman kirjoitusoppaan Tohtoritakuu.

Puheenvuorossaan Kiriakos esitti, että akateeminen kirjoittaminen ymmärretään usein kapeasti ainoastaan julkaisuun tähtäävän, valmiin tekstin tuottamisena. Kiriakos sitä vastoin korosti laajaa käsitystä kirjoittamisesta prosessina. Hän esitti, että ajattelun kannalta on tärkeää kirjoittaa myös vain itseään varten ja sellaista tekstiä, jota ei tarvitse näyttää muille. Kiriakos puhuikin kirjoittamisesta sanojen tuottamisena ja sitä kautta ajattelemisena, ei vain fiksuina lauseina, joissa on lähdeviitteet.

– Hyvät tekstit syntyvät sitä kautta, että tekstejä työstetään paperilla, eivät niin, että ajatellaan päässä jotain ja sitten vain kirjoitetaan.

Kirjoitusvalmentaja Joan Bolkeria siteeraten Kiriakos totesi, että kirjoittaessa ensin sotketaan, sitten siivotaan. Kirjoittajasta riippuen joskus joko sotkemis- tai siivoamisvaihe saattaa painottua: siivoajat pyrkivät kirjoittamaan kerralla valmista tekstiä ja ajatusprosessiin kuuluva vapaampi kirjoittamisen vaihe jää vähälle; sotkijat sen sijaan saattavat ideoida hyvinkin vapaasti ja luovasti, mutta lykkäävät viimeistellyn tekstin kirjoittamista. Molempiin taipumuksiin liittyy omat haasteensa. Siivoajilla teksti voi tulla valmiin näköiseksi, mutta ajatusprosessi jää kesken. Sotkijat taas voivat kärsiä uskomuksesta, että muut tuottavat valmista tekstiä ja itse vain kompuroi.

Kiriakoksen nuorille tutkijoille suuntaamat vinkit jaksamista tukevaan kirjoittamiseen korostivatkin ajatusta kirjoittamisesta prosessina, johon kuuluu tasapainoisesti sotkemista ja siivoamista, sekä toimivien kirjoitusrutiinien luomista. Kiriakoksen puheenvuoro sisälsi esimerkiksi seuraavat vinkit.

1. Luo kirjoitusrutiini, esimerkiksi kirjoittaminen aamulla ensimmäiseksi. Kun luo rutiinit tärkeille asioille, kuten kirjoittamiselle, luo tilaa jollekin, mikä on arvokasta ja mistä saa voimaa.
2. Ota vapaan kirjoittamisen harjoitus osaksi kirjoitustyötäsi. Vapaa kirjoittaminen auttaa pääsemään käyntiin, helpottaa kirjoittamiseen liittyviä jumeja ja tukee kirjoitusrutiinia.
3. Tunnista omaan kirjoittamiseen liittyvät (haitalliset) uskomuksesi. Jos uskomuksesi kirjoittamisesta ovat jäykkiä, kirjoittaminen kärsii. Uskomuksia voi muuttaa, mutta ne pitää ensin tunnistaa.
4. Hanki vertaistukea ja ole tukena muille! Perusta kirjoitusryhmä tai sovi tutun kanssa kirjoituskumppanista.
5. Muista, että kirjoitusrutiinin myötä vapautuu tilaa myös kaikelle muulle, mikä elämässä on tärkeää: kun rutiinille on varattu oma aikansa, tulee myös aika, jota ei tarvitse sen kummemmin aikatauluttaa.

Näiden vinkkien myötä KULTVA ja LaWe kiittävät tapahtuman osallistujia sekä Saara Särmää ja Carol Kiriakosta tärkeistä ja painavista puheenvuoroista.