Ladataan...

Saana Raittila-Salo, Elina Laine ja Satu Ranta-Tyrkkö esittelivät toimijuuden, dekolonisaation ja ympäristökriisien näkökulmaa globaalissa sosiaalityössä ja hoivassa

KULTVAn lokakuun teemaseminaarissa syvennyttiin globaalin sosiaalityön ja hoivan kysymyksiin. Kuuntelemassa oli erityisesti sosiaalityön opiskelijoita ja sosiaalitieteiden laitoksen henkilökuntaa. Tohtorikoulutettavat Elina Laine Turun yliopistosta ja Saana Raittila-Salo Helsingin yliopistosta esittelivät yhdessä omat väitöskirjatutkimuksensa, jotka käsittelivät hoivaa ja sosiaalityötä Afrikassa. He vastasivat kysymyksiin esimerkiksi siitä, miksi sosiaalityön dekolonisaatio, eli länsimaisen näkökulman purkaminen on tärkeää, ja millä tavalla toimijuuden käsite kietoutuu hoivan kysymyksiin. Seminaarin toisessa osassa puhujana toimi Jyväskylän yliopiston yliopistonlehtori ja dosentti Satu Ranta-Tyrkkö, joka käsitteli ilmasto- ja ympäristökriisien tuomista globaaleista haasteista hoivaan.

Saana Raittila-Salo ja Elina Laine esittelivät omat aiheensa yhdessä tavalla, jossa aiheet keskustelivat keskenään. Kuva: Nea Laitinen

Elina Laine tutustutti kuuntelijat väitöskirjaansa, joka tarkastelee sukupuolen merkitystä ekososiaalisessa sosiaalityössä Tansaniassa. Tutkimukseensa pohjautuen hän esitteli sosiaalityöntekijöiden tulkintoja tansanialaisten tyttöjen toimijuudesta. Saana Raittila-Salo esitteli omaa väitöskirjaansa, jossa hän tutkii muistisairaiden ihmisten epävirallinen hoiva Etelä-Afrikan maaseudulla. Virkistävää oli esitysten keskusteleva ote: Raittila-Salo ja Laine asettivat tutkimusaiheensa keskustelemaan keskenään, mistä syntyi mielenkiintoista pohdintaa yhtymäkohdista. Sekä Laineen että Raittila-Salon väitöskirjoissa esiintyi käsite toimijuudesta yhdistettynä intersektionaalisuuteen, joka sitoi aiheet kauniisti yhteen.

Raittila-Salon väitöskirja on sosiaalinen verkostoanalyysi, jossa tutkimusaiheena on sosiaalisten suhteiden neuvottelut. Kohteena on siis ne kontekstit, narratiivit, moninaiset ihmissuhteet ja niiden verkostojen laatu, joissa sosiaalisia suhteita käsitetään. Tutkimuksessa toimijuutta tarkasteltiin verkostotoimijuuden käsitteen kautta: kuka päättää hoivasta ja ketkä tekevät hoivatyötä. Intersektionaalisesti muistisairaan hoiva Etelä-Afrikassa yhdistyy muun muassa pakolaisuuteen, köyhyyteen ja vanhuusväestön terveysongelmiin.

Laineen väitöskirjassa painottui sosiaalityön dekolonisaation tärkeys. Sosiaalityössä länsimainen näkökulma sosiaalityöhön on myös globaalisti läpitunkeva. Sosiaalityön dekolonisaatio edesauttaisi kulttuurin ja ympäristön arvojen huomioimista globaalissa sosiaalityössä. Globaalissa sosiaalityössä tyttöjen ruumiillisuus ja reproduktio ovat tärkeitä kysymyksiä. Tansanian kolonialistisen historian ja sukupuolittunutta hoivaa vahvistavien rakenteiden vuoksi tytöt ottavat vastuuta yksityisessä elämässä jo varhaisesta iästä lähtien. Tyttöjen yksityisessä elämässä varhainen äitiys on keskeinen toimijuuden paikka, ja intersektionaalisesti tyttöjen toimijuus rakentuu suhteessa ikään, sukupuoleen ja sosiaaliseen asemaan.

Satu Ranta-Tyrkkö peräänkuulutti ihmisten vastuuta ja ymmärrystä ilmasto- ja ympäristökriiseissä ja toivoi ihmisten kehittävän kauaskatseisempaa empatiaa. Kuva: Nea Laitinen

Satu Ranta-Tyrkön puheenvuoron otsikko oli Ilmasto- ja ympäristökriisi hoivan haastajana. Ihmiskeskeinen näkemys ja kapitalistinen järjestelmä toimivat keskeisinä kriisien edistäjinä. Kriisit lisäävät eriarvoisuutta ja haavoittuvuutta, ja muuttuvilla olosuhteilla on vakavia vaikutuksia hoivaan muun muassa ilman laadun, luonnonkatastrofien ja sään ääriolojen muutosten seurauksena. Hän esittikin erinomaisen kysymyksen, joka tiivistää aiheen tehokkaasti: vaalimmeko elämää vai elämäntapaa?

Ranta-Tyrkön puheenvuorossa oli vahvoja yhteyksiä Turun yliopiston Poliittinen mielikuvitus ja vaihtoehtoiset tulevaisuudet –hankkeeseen, jossa niin ikään pohditaan ja kuvitellaan uudenlaisia elämänmuotoja ja tapoja elää kestävämmin. Yhtymäkohtana Polima-hankkeen kanssa oli myös toivon teema: toimiaksemme tulee uskoa muutoksen mahdollisuuteen. Tulee pystyä kuvittelemaan maailma, jota ei luonnehdi ihmiskeskeisyys ja taloudellinen pärjääminen, vaan tulisi kehittää kauaskatseista myötätuntoa, kunnioittaa luontoyhteyttä ja tiedostaa valintojen seuraukset. Kuitenkin tavoiteltavan yhteiskunnan tulee olla kestävä ja ihmisen elämä yhteiskunnassa elämisen arvoista.

[Nea Laitinen on kirjoittanut tekstin osana harjoitteluaan sosiologian oppiaineessa syksyllä 2021.]

Vastaa