Kansalaisaloite-instituutio on ollut Suomessa nyt kymmenen vuotta käytössä. Se on saavuttanut suurta suosiota keinona tuoda puoluepolitiikan ulkopuolisia asioita eduskunnan käsittelyyn ja laajempaan yhteiskunnalliseen keskusteluun. Vaikka kansalaisaloitteista onkin eduskunnassa hyväksytty (muutettuna tai muuttamattomana) vain muutamia, on järjestelmä kuitenkin merkittävä suoran demokratian väline. Kansalaisaloitejärjestelmä ei kuitenkaan ole täydellinen, ja tarkastelenkin tässä kirjoituksessa erästä ongelmaa, joka tuli jälleen keväällä 2023 ajankohtaiseksi. Käsittelemättä jäävät kansalaisaloitteet nimittäin raukeavat eduskuntavaalien yhteydessä.

Vaalikauden vaihtuessa 2023 eduskunnalta jäi kymmenen kansalaisaloitetta käsittelemättä: seitsemän vuodelta 2022 ja kolme vuodelta 2021. Käsittelemättä jääneiden aloitteiden lukumäärä on selkeästi suurempi kuin aiemmin. Kansalaisaloitteita tosin oli eduskunnalla myös käsiteltävänä enemmän kuin aiemmin, sillä kansalaisaloitteen suosio yhteiskunnallisena vaikutuskeinona on ylipäänsä kasvanut vuosien mittaan. 

Valtiosääntöoikeudellisesti kansalaisaloitteiden raukeamisen taustalla on perustuslain 49 §: ”Valtiopäivillä kesken jääneiden asioiden käsittelyä jatketaan seuraavilla valtiopäivillä, jollei eduskuntavaaleja ole sillä välin toimitettu.” Kyseisessä pykälässä ei ole siis rajattu kansalaisaloitteita pois vaalien yhteydessä raukeavien asioiden piiristä. Muotoilua voi pitää ongelmallisena siihen nähden, että kansalaisaloitteina tulevat asiat ovat peräisin eduskunnan ulkopuolelta. Näin ollen ei välttämättä ole kovin perusteltua, että näiden asioiden käsittely olisi kytketty vaalikausiin samalla tavoin kuin hallitusten esitysten ja kansanedustajien lakialoitteiden käsittely.  

Usein kansalaisaloitteiden kannatusilmoitusten keräämiseen on nähty myös paljon vaivaa kampanjatyön muodossa. Jos kansalaisaloitetta ei ole ehditty käsitellä, on kuitenkin sallittua tehdä uusi samansisältöinen aloite. Ei ole kuitenkaan sanottua, että uusi vastaava aloite saisi aina riittävän määrän nimiä kerättyä.

Raukeamisen välttämiseksi kansalaisaloitetta ei kannatakaan jättää vaalikauden loppupuolella, jos se on mahdollista jättää vasta eduskuntavaalien jälkeen. Pitkät käsittelyajat kuitenkin hankaloittavat ennakointia sen osalta, ehtiikö aloite kuluvan vaalikauden aikana käsiteltäväksi. Keskimääräinen kansalaisaloitteiden käsittelyaika on ollut noin 15 kuukautta. Valiokunta, jonka alaan kansalaisaloite kuuluu, päättää itse sen, alkaako se käsitellä kansalaisaloitetta ja millä aikataululla. Kansalaisaloite voikin jäädä niin sanotusti pölyttymään sitä käsittelevän valiokunnan pöydälle muiden, käsittelyjärjestyksessä korkeammalla prioriteetilla olevien asioiden käsittelyn vuoksi.

Miten kansalaisaloitejärjestelmää on sitten kehitetty aloitteiden raukeamisen välttämiseksi? Vuonna 2019 määräaikaa, jona kansalaisaloite on jätettävä kannatusilmoitusten keräämisen jälkeen eduskunnalle, pidennettiin puolesta vuodesta vuoteen ajoitusongelman helpottamiseksi. Eräs Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitran ehdotuksista kansalaisaloitteen kehittämiseksi on vaatimus selkeistä käsittelyajoista, joka voisi olla esimerkiksi kuusi kuukautta. Myös Marinin hallituksen hallitusohjelman liitteestä 9 ”Demokratian kehittäminen” löytyi kirjaus, jonka mukaan arvioitaisiin tarpeet kansalaisaloitejärjestelmän kehittämiseen, esimerkiksi varmistamalla, että aloite ei raukea vaalikauden vaihtuessa.

Vuonna 2023 laadittu kansalaisaloite lakimuutoksesta, jossa ehdotettiin muutettavaksi perustuslain 49 pykälää siten, että kansalaisaloite ei raukeaisi eduskuntavaalien yhteydessä, ei kuitenkaan saanut riittävästi kannatusta edetäkseen eduskuntakäsittelyyn. Vaikuttaa siltä, että tämä järjestelmän ominaisuus ei herätä ainakaan suuria tunteita kansalaisissa. Toivon kuitenkin, että kansalaisaloitejärjestelmän kehitys jatkuu myös seuraavat kymmenen vuotta, jotta kansalaisaloite pysyy elinvoimaisena keinona saada kansalaisten ääni kuuluviin.