Viime viikkoina on julkisessa keskustelussa noussut esiin hallituksen esitys eräiden indekseihin sidottujen etuuksien ja rahamäärien indeksitarkistuksista ja siihen liittyvä lausuntokierros. Lausuntokierroksessa huomiota on herättänyt sen lyhyys: lausuntopyyntö on annettu 15.9. ja vastauksia odotetaan viimeistään 24.9. Tämä jättää lausunnon laatimiselle aikaa kymmenen päivää, johon kuuluu kaksi viikonloppua. Säädösvalmistelun kuulemisohjeen mukaan ”säädösehdotuksista pyydettävien kirjallisten lausuntojen antamiseen varataan aikaa vähintään kuusi viikkoa ja laajoissa hankkeissa vähintään kahdeksan viikkoa”. Lausuntoaika voi olla lyhyempi vain perustellusta syystä. Hallitus perustelee kyseisen esityksen lausuntoajan lyhyyttä budjettilakien valmisteluaikataulla.
Tämä perustelu ei ole tyydyttänyt kaikkia. Myös oikeuskansleri Tuomas Pöysti otti asiaan kantaa lausunnossaan: ”Nyt kyseessä olevassa lausuntopyynnössä on lausunnon antamiseen ollut aikaa käytännössä viisi arkipäivää, mitä voidaan pitää ongelmallisena lausunnonantajien kannalta.” Hän myös huomauttaa, että vaikka säädösvalmistelun kuulemisohje ei ole oikeudellisesti sitova, edustaa se osaltaan perustuslain 2 ja 14 §:ssä säädettyjen osallistumisoikeuksien periaatteita.
Helsingin Sanomat kertoo, että sosiaaliturvaministeri Sanni Grahn-Laasonen puolustautui eduskunnan kyselytunnilla toteamalla, että syy lausuntokierroksen lyhyydelle on eduskunnan budjettiaikataulussa, joka on eduskuntavaalivuonna tiukempi. Myös valtiovarainministeriön budjettipäällikkö Mika Niemelä nimeää Kauppalehdessä budjettiriihen aikataulun keskeisimmäksi selittäjäksi vaalivuoden, vaikka lisää, että hallitusneuvottelujen venyminen on myös vaikuttanut asiaan. Kauppalehden artikkeli muistuttaa, että budjettiriihi pidettiin pitkällä syyskuun puolella myös edellisenä vaalivuonna 2019.
Tämä herättää kysymyksen, onko hallituspuolueissa vai itse järjestelmässä vikaa, kun aikatauluista pudotaan helposti eduskuntavaalivuosina. Onkin mielenkiintoista, ettei kiireellisyysasiaa ole tarkemmin avattu tämän lausunnon tekstissä. Itse ainakin kansalaisena haluaisin pystyä arvioimaan, onko kiire perusteena tässä tapauksessa hyväksyttävä. Toisaalta Säädösvalmistelun kuulemisopas mahdollistaa tämänkaltaisen ympäripyöreyden jättämällä hyvin avoimeksi ohjeistuksen siitä, kuinka lausuntokierroksen lyhentämistä tulisi perustella: Se toteaa vain, että ”Lausuntoaika voi vain perustellusta syystä olla edellä mainittua lyhyempi”. Jos ja kun ”kiireeseen” voidaan vedota ilman mitään lisäperusteluja, vaikuttaa tämä kuulemisoppaan ohjeistus lopulta melko mitäänsanomattomalta.
Uutisia lukiessani minua rupesi kiinnostamaan, kuinka moni lausunnonantaja oli ilmaissut huolensa tämän hallituksen esityksen lyhyttä lausuntoaikaa kohtaan. Päätin etsiä Lakitutkan avulla lausuntopyyntöön annettuja vastauksia, joita oli 27.9. ilmestynyt Lakitutkaan 66 kappaletta. Näistä yksi oli vahingossa kahteen kertaan lähetetty, joten tutkittavaksi jäi 65 lausuntoa. Apuna tekstimassan läpikäymisessä käytin Control F -toimintoa hakusanoilla ”lausuntoa”, ”lausun” ja ruotsinkielisissä lausunnoissa ”utlåtande”. Selvittelyni tulos oli, että ainakin 30 lausunnossa on huomautus lausuntoajan lyhyyteen liittyen, minkä lisäksi monissa näistä lausunnoista kritisoitiin vaikutusarvioinnin puutteellisuutta. Lisäksi Ahvenanmaan maakunnan hallituksen lausunnossa harmiteltiin, ettei kaikesta materiaalista ollut annettu ruotsinkielistä versiota, ja että eduskunnan käsittelyn ja lakien voimaanastumisen välinen lyhyt aika ei mahdollista itsehallinnon takaamaa lainsäädäntövaltaa.
On huolestuttavaa, että lähes puolet lausunnonantajista koki annetun lausuntoajan liian lyhyeksi. Kiireessä ei luonnollisesti voida saada aikaan yhtä tasokkaita lausuntoja kuin normaalitilanteessa. Tämä taas vaikuttaa lainsäätämisen laatuun, jonka toivoisi olevan korkea niinkin merkittävissä lakiesityksissä kuin tässä. Vaikuttaa siltä, että uudistuksille on tarvetta.
PS. Esimerkkejä hallituksen esitykseen annetuista lausunnoista voi hakea myös Lakitutkan omalla hakutoiminnolla.