Miten Itämeri pelastetaan?

John Nurmisen Säätiö perustettiin alun perin kulttuurisäätiöksi vaalimaan merenkulun kulttuuriperintöä ja kertomaan Itämeren tarinaa. Jotta tarina ei saisi onnetonta loppua, Säätiö päätti kuitenkin pian ottaa missiokseen koko Itämeren pelastamisen. Tästä sai alkunsa John Nurmisen Säätiön kunnianhimoinen ja tuloksiltaan ainutlaatuinen Puhdas Itämeri -työ.

Itämeren pelastaminen, näin se käy:

Aloitetaan suurimmista päästölähteistä

 Pietarin jätevedenpuhdistamo
Kuva 1. Pietarin jätevedenpuhdistamo. (Kuva: Max Edin)

 

Tehokkaimmin Itämeri pelastetaan, kun keskitytään aina suurimpaan päästölähteeseen, joka saadaan kustannustehokkaimmin laitettua kuriin. Aivan ensimmäinen Puhdas Itämeri -hankkeemme aloitettiin Pietarin jätevedenpuhdistamoilla vuonna 2005. Vielä silloin merkittävä osa Suomenlahden ravinnekuormasta tuli Venäjän suurkaupunkien jätevesistä. Kustannustehokas keino ravinteiden poistamiseen jätevesistä oli kuitenkin jo olemassa: kemiallinen fosforinpoisto.

Mahdottomana pidetystä, mutta lopulta yli odotusten onnistuneen Pietarin hankkeen kannustamina aloitimme uusia yhteistyöhankkeita jätevedenpuhdistamoiden kanssa eri puolilla Venäjää ja entisiä Neuvostoliiton maita. Samalla aloimme pureutua myös muihin suuriin pistemäisiin päästölähteisiin mm. lannoiteteollisuuden ja tehoeläintuotannon parissa.

Näiden toimien ansiosta Suomenlahden fosforikuormaa saatiin pienennettyä huikeat 75 %.

Ravinnekuormituksen väheneminen alkaa jo näkyä Suomenlahden parantuneena tilana. Valitettavasti muilla merialueilla, erityisesti Saaristomerellä, tilanne on kuitenkin mennyt huonompaan päin.

Siksi emme lopettaneet työtämme tähän.

Siirrytään hajakuormituksen hillintään

Kun suurimmat pistemäiset kuormituslähteet on saatu kuriin, on siirryttävä ratkomaan kuormituksen kinkkisempää puolta: hajakuormitusta. Nykyisellään maa- ja metsätalouden hajakuormitus muodostaa noin 85 % kaikesta Suomen ihmisperäisestä fosforikuormasta Itämereen.

Maatalouden aiheuttama suuri ravinnekuormitus vaivaa etenkin Saaristomerta, jonka valuma-alueella on paljon suuria kotieläintiloja. Eläintiloilla syntyy paljon ravinnepitoista lantaa, jota levitetään pelloille yli kasvien ravinnetarpeen. Tällöin ylimääräiset ravinteet pääsevät valumaan sateiden myötä vesistöihin.

 Kipsiä levitetään pellolle traktorilla.
Kuva 2. Kipsin levitystä pellolle. (Kuva: Ilkka Vuorinen)

 

Tutkijat ovat onneksi löytäneet kustannustehokkaan ratkaisun maatalouden ravinnevalumiin. Peltojen kipsikäsittelyllä ravinteet saadaan pysymään peltomaassa kasvien käytössä ilman että ne huuhtoutuvat vesistöihin. Vuonna 2018 käynnistetystä Vantaanjoen kipsihankkeesta tulikin ensimmäinen maatalouden hajakuormitukseen pureutunut hankkeemme. Sen jälkeen olemme jalkauttaneet kipsikäsittelyä myös muihin Itämeren maihin.

Valitettavasti kipsikäsittely on vain ensiapukeino maatalouden ravinnekuormituksen leikkaamiseen. Vuonna 2020 starttasimme Lantakierrätyshankkeen, jolla ratkomme Saaristomeren hajakuormituksen varsinaista juurisyytä: lantaravinteiden epätasaista jakautumista. Hankkeen tavoitteena on saada lantafosfori siirtymään Varsinais-Suomen ja Satakunnan ravinnerikkailta tiloilta alueille, joissa pellot kärsivät ravinnepulasta.

Myös metsätalouden, erityisesti ojitettujen turvemaiden, ravinnekuormitus tulee saada kuriin. Tämän vuoksi aloitimme juuri tänä vuonna Perämeren valuma-alueella VALVE-metsähankkeen, jolla pyrimme löytämään kustannustehokkaimmat keinot metsätalouden ravinnevalumien leikkaamiseksi.

Valitettavasti nämäkään toimet eivät kuitenkaan yksistään riitä.

Mereen on vuosikymmenten saatossa ehtinyt päätyä niin paljon ravinteita, että meren toipuminen vie vielä pitkän aikaa, vaikka kaikki maalta tuleva kuormitus saataisiinkin leikattua nopeasti.

Niinpä on keksittävä myös keinoja poistaa ravinteita suoraan merestä.

Poistetaan mereen jo päätyneitä ravinteita

Kiistatta toimivin, kustannustehokkain ja maistuvin keino ravinteiden poistoon Itämerestä on hoitokalastus. Vuosina 2015–2019 käynnissä olleessa Lähikalahankkeessamme kalastettiin Saaristomereltä 700 tonnia lahnaa ja särkeä. Tämän saaliin myötä merestä saatiin poistettua viisi tonnia rehevöittävää fosforia. Samalla kehitettiin maistuvia kalatuotteita kuluttajamarkkinoille. Nykyisin särkikalojen kalastus jatkuu markkinaehtoisesti ja markkinoilta löytyy jo monia särkikalatuotteita. Saaristomereltä saatuja oppeja särkikalojen hyödyntämiseen on viety myös Ruotsiin ja Ahvenanmaalle.

Ravinteita voidaan poistaa rehevöityneiltä rannoilta myös ruovikoita niittämällä. Parhaillaan käynnissä olevassa Rannikkoruokohankkeessa tavoitteena on edistää ravinteiden kierrätystä rannoilta takaisin maalle vauhdittamalla ruovikoiden niittoa ja ruokomateriaalin kestävää hyödyntämistä muun muassa turvetta korvaavana raaka-aineena puutarhojen kasvualustoissa.

Kalastajat nostavat kalaverkkoja meren rannalla.
Kuva 3. Lahnan hoitokalastusta. (Kuva: Marie Sparréus)

 

Vaikka paljon on saatu aikaan, tekemistä riittää vielä.

Ilmastonmuutoksen myötä lisääntyvät sateet tulevat lisäämään ravinnevalumia Itämereen ja samalla meren lämpeneminen kiihdyttää rehevöitymistä.

Vaikka meillä alkaa olla kiire, työtämme Itämeren pelastamiseksi ohjaa edelleen vahva usko siihen, että vielä ei ole liian myöhäistä.

Siksi tärkeintä meren pelastustyössä on kuitenkin tämä:

Ei menetetä toivoa

Mikään ei ole mahdotonta.

Vielä ei ole liian myöhäistä pelastaa Itämerta.

 

Kirjoittaja

Eeva Tähtikarhu on John Nurmisen Säätiön Puhdas Itämeri -hankkeiden projektipäällikkö, joka ratkoo työssään Itämeren rehevöitymisongelmaa monella sektorilla maatiloilta lannoitesatamiin ja rantaruovikoista suometsiin.

Lisätietoa John Nurmisen säätiön verkkosivuilta.