LATUA! -podcastsarja valottaa yliopistopedagogiikan ja oppimismuotoilun ajankohtaisia aiheita
Oppiminen ja opetus ovat uusien haasteiden edessä. Mm. AI, mikro-oppiminen ja tutkimusperustainen oppimismuotoilu haastavat opetuksen ja osaamisen kehittämisen muotoja. Tutkimusten mukaan 92% opiskelijoista käyttää jo tekoälyä opinnoissaan. Miten opetus ja oppiminen muuttuvat ja miten haluamme sen muuttuvan? Podcast-sarjassa otetaan oppimisen tulevaisuus haltuun askel ja asiantuntija kerrallaan.
Podcast-sarjan toimittaa Turun yliopiston Opetuksen tuki -yksikkö yhteyshenkilönään kehittämispäällikkö Satu Hakanurmi. Ensimmäisessä osassa tarkastellaan tekoälyä opetuksen ja oppimisen tukena. Erikoissuunnittelija Totti Tuhkanen vie ajatusmatkalle Turnitin-plagiaatintunnistusohjelmasta suullisia tenttejä tekeviin robotteihin. Jakson kuvan Totti on tehnyt tekoälyllä. Ja koska podcastissa on enemmänkin puhetta kuvien teosta tekoälyllä niin avataanpa tähän myös Totin kuvaa varten tekemä prompti:
Hergé-tyylinen piirros (ligne claire -tekniikka) pienestä koulupojasta, joka seisoo kirjakaupan näyteikkunan edessä. Kuvattu hieman viistosti takaapäin. Pojalla on ruskea reppu, siniset farkut ja punainen lyhythihainen paita. Päässään poika pitää lippalakkia, jonka lippa osoittaa taaksepäin. Poika katsoo kiinnostuneena näyteikkunassa esillä olevaa kirjaa, jonka kannessa lukee selkeästi ”Oppimisen vallankumous”. Kirjan kannen kuva on tärkeä. Siinä näkyy tietokonepäätteen äärellä istuva koululainen kuulokkeet päässä, ja katsoo näyttöä keskittyneesti. Tietokoneen ruutu ovat pieni ja vanhanaikainen, 1980-luvun alun mallia. Kirjan vieressä ei näyteikkunassa ole tietokoneita eikä teknisiä laitteita, koska niitä ei yleisesti ole vielä markkinoilla. Vain muita kirjoja sen Oppimisen vallankumous-kirjan vierillä. Kuvan tunnelma on nostalginen ja ihmettelyn täyteinen. Tintti-sarjakuvan värimaailma, selkeät ääriviivat ja yksinkertaistetut muodot.

Totti kertoo kuvan taustasta: Omakuva minusta ihmettelemässä kirjakaupan ikkunassa ollutta teosta Oppimisen vallankumous 1970-luvun alussa. Kirjassa hehkutettiin moniaistisen oppimistapahtuman mahdollisuuksia. Kansikuvassa oli nuoria jonkinlaisten näyttöruutujen ääressä, kuulokkeet korvillaan. Meillä ei koulussa ollut vielä esim. kielistudiota, joten näkymä oli eksoottinen. Sain kirjasta jonkinlaisen ahaa-elämyksen ja innostuin rakentamaan analogisen testiversion näyttölaitteesta. Olin taitava rakentamaan pienoismalleja. Lainasin isoisän paljekamerasta 7″ etsinlasin ja objektiivin valon suuntaamiseen. Kirjoituskoneesta nyysin vanhat nauhakelat. 18 mm leveälle filmille kirjoitin tussilla Berlizin espanjankielen oppaasta fraaseja. Kelamekanismin synkkasin Philips-retkilevysoittimeen. Kun kielilevy pyöri lautasella, keskiakseliin kytketty vetovitja välitti kiertoliikkeen filmikeloille. Välitysten säätäminen oli vaikeata ja ääni vähän huojui, kun levarin vääntökuorma kasvoi. Näyttölaite toimi samalla tavalla kuin tuonaikaiset mikrofilmien lukulaitteet. Tosi kömpelö proof of concept se oli, mutta pidin siitä esitelmän äidinkielen tunnilla. Opettaja oli hyvin kannustava… Promptissa jouduin viittaamaan 80-luvun alun tietokonenäyttöihin, koska 70-luvun alussa niitä ei vielä ollut, eikä siis kielimallin koulutusmatskussakaan. Mutta siinä kirjankannessa oli. Ja samannimisiä teoksia on 60-luvulta alkaen julkaistu useita, joten tuon kohtaamani jäljittäminen ei ole vielä onnistunut.
Erikoissuunnittelija Totti Tuhkanen jää eläkkeelle heinäkuun alussa 2025. Kiitokset yhteistyöstä ja työkaveruudesta. Jättämäsi digitaalinen ja henkinen jalanjälki on suuri!