Mieluisan työpaikan perässä joutuu usein muuttamaan kasvukeskuksiin. Näin oli tilanne myös 1600- ja 1700-luvuilla. Käsityöläisammattien harjoittajat joutuivat muuttamaan sinne, missä heidän tuotoksensa kävivät kaupaksi ja aateliset ottivat pestin vastaan sieltä, missä kuningas näki heidän parhaiten valtakuntaa hyödyttävän.[1]

Erityisen haastavassa tilanteessa olivat ne muutamat ylimystön pojat, jotka sattuivat syntymään valtakunnan itäiseen osaan, Suomen Turkuun. Turku oli aikansa keskukseen, Tukholmaan, verrattuna selvästi vaatimattomampi kaupunki, jossa ylimystölle sopivia tehtäviä oli suhteellisen vähän. Tilannetta helpotti kuitenkin vuonna 1623 Turkuun perustettu hovioikeus.

Monen jalompisukuisen turkulaispojan haaveena saattoikin olla pesti Turun hovioikeudessa. Mikäpä sen mukavampaa kuin arvostetun viran saaminen omasta kotikaupungista. Tie presidentiksi ei kuitenkaan ollut yksioikoinen, sillä kuningas nimitti presidentit, ja kuninkaan suosioon oli haastavaa päästä valtakunnan itäosasta käsin. Tiettävästi ainoastaan viiden turkulaisen onnistui Ruotsin vallan aikana lutvia tiensä oman synnyinkaupunkinsa hovioikeuden presidentiksi.

Ensimmäisenä tässä onnistui Jöns Kurck, joka tunnettiin myös nimellä Jöns Knuutinpoika Kurki. Kurck oli 41-vuotias tullessaan valituksi Turun hovioikeuden presidentiksi vuonna 1631. Ennen valintaa Kurck oli muun muassa opiskellut yliopistossa Saksassa, kiertänyt Hollantia, Englantia ja Ranskaa, toiminut aatelisratsuväen ratsumestarina ja Turun sekä Viipurin käskynhaltijana. Kurck oli siis osoittanut kuninkaalle monien luottamustehtäviensä kautta olevansa uskollinen alamainen. Presidenttiyden kannalta Kurck tuskin pelasi korttejaan myöskään huonosti avioituessaan Märta Oxenstiernan kanssa, joka oli isänsä puolelta vaikutusvaltaista Oxenstiernan sukua ja äitinsä puolelta puolestaan lähes yhtä vaikutusvaltaista Bielken sukua.[1]

Kului yli neljäkymmentä vuotta ennen kuin Turun hovioikeus sai seuraavan Turun kasvatin presidentikseen. Vuonna 1674 kuninkaan valinta kohdistui 55-vuotiaaseen Ernst Johan Creutziin, tuttavallisemmin (ja nimisekaannusten välttämiseksi) E. Creutziin. E. Creutz oli hankkinut oppinsa Tartossa ja Leidenissa ja oli aiemmalla urallaan toiminut muun muassa maaherrana ja Svean hovioikeudessa asessorina.[2]

Creutzin jälkeen seuraava turkulaissyntyinen hovioikeuden presidentti valittiin vuonna 1719. Tälläkin kertaa valinta kohdistui Creutziin, joskin tällä kertaa 68-vuotiaaseen Johan Creutziin. J. Creutz oli opiskellut Turussa, Uppsalassa ja Strasbourgissa sekä toiminut muun muassa kapteenina, everstiluutnanttina, maamarsalkkana, laamannina sekä maaherrana. J. Creutz oli lisäksi avioitunut Anna Sparren kanssa, jonka isä oli aiemmin toiminut Turun hovioikeuden presidenttinä. J. Creutzin nimitystä presidentiksi tuskin hidasti myöskään se, että hänen isänsä oli kuninkaan sisäpiiriin, valtaneuvoskuntaan, kuuluva Lorentz Creutz.[3]

Seuraavaa turkulaistaustaista presidenttiä saatiin odottaa liki viisikymmentä vuotta, kunnes vuonna 1768 pestiin valittiin 67-vuotias Johan Lagerflycht. Lagerflycht oli opiskellut Tukholmassa ja toiminut ennen presidenttiyttään muun muassa Svean hovioikeudessa auskultanttina, Turun hovioikeudessa oikeuskanslerina sekä Turun hovioikeuden varapresidenttinä. Vastoin edeltäjiään Lagerflycht pysyi naimattomana koko ikänsä, joten avioliiton kautta hän ei vauhdittanut asemaansa presidentiksi. Lagerflycht kokemus hovioikeuksissa oli kuitenkin niin mittava, että hän varmasti osasi aavistellakin, että hän voisi ilman avioliittoakin nousta hovioikeuden presidentiksi.[4]

Viimeinen kuninkaan nimittämä turkulaistaustainen Turun hovioikeuden presidentti valittiin vuonna 1796, jolloin kuningas Aadolf Fredrik nimitti 54-vuotiaan Georg Wilhelm Loden virkaan. Lode oli opiskellut Turussa ja auskultoinut Turun hovioikeudessa. Työurallaan Lode oli toiminut muun muassa revisiosihteerinä, oikeuskanslerina sekä Vaasan hovioikeuden asessorina ja presidenttinä. Lode pysyi myöskin naimattomana koko ikänsä. [5]

Turkulaispojan matka kotikaupunkinsa hovioikeuden presidentiksi ei siis ollut mutkaton. Jokaisen miehistä oli ensin täytynyt opiskella ja toimia useissa viroissa ympäri valtakunnan, ennen kuin heille myönnettiin arvostettu virka synnyinkaupungistaan. Haittaa ei ajalle tyypillisesti ollut myöskään siitä, jos oli osannut valita puolisonsa oikein. Kaiken kaikkiaan turkulaispojan paluu kotikaupunkiinsa kesti keskimäärin kauan ja ajoittui usein vasta elämän ehtoopuolelle. Huomionarvoista on myös se, että jokainen valituista myös pysyi virassaan viimeiseen hengenvetoonsa asti, eli taisi Turun poika lopulta kuitenkin Turussa parhaiten viihtyä.

Teksti: Meri Pisilä

Kirjoittaja on oikeustieteen ylioppilas ja kirjoitti blogitekstin osana Turun hovioikeuden historiaa käsittelevää erikoistumisjaksoa.

---

[1] Mainittava on, että Ruotsin vallan aikana Turun hovioikeuden presidenteiksi valituista yhden syntymäkaupunki ei ole varmuudella selvillä. Ei siis ole täysin poissuljettua, että myös Gustaf Funck olisi syntynyt Turussa.

---

[1] Blomstedt, Yrjö, Turun hovioikeus 1623–1973. Werner Söderström osakeyhtiö, Porvoo 1973, s. 70–74 ja Blomstedt, Kaarlo – Grotenfelt, Kustavi – Ruuth, J.W. – Ruuth, Martti – Suolahti, Gunnar – Voionmaa, Väinö – Karilas, Yrjö – Rosén, Ragnar, Kansallinen elämäkerrasto, III. Werner Söderström osakeyhtiö, Porvoo 1930, s. 280.

[2] Blomstedt, Turun hovioikeus 1623–1973, s. 74–75; Kansallinen elämäkerrasto, I. Werner Söderström osakeyhtiön kirjapaino, Porvoo 1927, s. 435

[3] Kansallinen elämäkerrasto, I, s. 436; Lagus, Wilhelm Gabriel, Åbo hovrätts historia intill den 12 Nov. 1823. J. C. Frenckell & son, Helsinki 1823 s. 31.

[4] Lagus, Åbo hovrätts historia, s. 49–50; Leche, V – Nyström, J.F. – Warburg, K. – Westrin, Th., Nordisk familjebok – konservationslexikon och realencyklopedi. 15. painos. Tukholma 1911, s. 844.

[5] Lagus, Åbo hovrätts historia, s. 59–60; Kansallinen elämäkerrasto, III, s. 479.