Hanna Lagström

Hanna Lagström

Osallistuminen pitkittäistutkimukseen on kuin ystävyyssuhde. Hyvä ystävyys on vastavuoroista, se ottaa mutta myös antaa. Sama pätee tutkimukseen. Erityisesti tehtäessä pitkittäistutkimusta perheiden sitouttaminen ja innostaminen tutkimukseen on tärkeää. Perheillä tulee olla tunne siitä, että heidän panostaan arvostetaan ja että osallistumalla tutkimukseen he ovat mukana rakentamassa lasten ja perheiden hyvinvointia laajemminkin. Näistä lähtökohdista tutkimusryhmämme ryhtyi puuhamaan tapahtumaa, jossa oli toimintaa lapsille ja ohjelmaa vanhemmille. Superfriend´s day -tapahtumaa vietettiin sunnuntaina 30.10.2016.

Useampikin perhe kiitteli monipuolisesta ohjelmasta ja jopa harmitteli, kun ihan kaikkeen mielenkiintoiseen ei ehtinyt mukaan. Lasten puuhaillessa opiskelijoiden johdolla omissa työpajoissaan vanhemmat pääsivät kuulemaan kasvatuspsykologi Niina Junttila puhuttelevaa esitystä lasten yksinäisyydestä. Tohtorikoulutettava Anna Kautto kertoi kielenoppimisen ihmeestä ja tohtorikoulutettava Marko Lähteenmäki tarinoi vertaistuen merkityksestä isyydessä ja kuulijoiden joukosta tuli kysymys, että saako täällä olla äiditkin (toki!). Iltapäivän aikana kuultiin myös millä tavoin vanhempi voi tukea lasten sosiaalisia suhteita sekä sosiaalisia ja tunnetaitoja (KT Marita Neitola) ja miten isyys ja äitiys näyttäytyvät lapsen kouluvalmiuksien tukemisessa (professori Maarit Silvén). Oppimisen haasteista ja tuesta kertoi erityispedagogiikan yliopisto-opettaja Heli Ketovuori ja professori emerita Pirjo Korpilahti avasi teemaa ”Kieli oppimisen perustana” ja kertoi, että lapselle 15 minuutin päivittäin lukeminen tukee lapsen oppimisen polkuja.

Tutkija Piia af Ursin oli mukana järjestämässä tapahtumaa ja kasvatuspsykologi Niina Junttila piti tilaisuudessa puheenvuoron lasten yksinäisyydestä.

Tutkija Piia af Ursin oli mukana järjestämässä tapahtumaa ja kasvatuspsykologi Niina Junttila piti tilaisuudessa puheenvuoron lasten yksinäisyydestä.

Lasten innostus heidän kiitäessä työpajasta toiseen näkyi punoittavista poskista ja innosta, jolla pohdittiin, mihin seuravaksi. Temppuradalla oli juustomeri (ei se mitään oikeaa sulaa juustoa ollut, tuli vastaus kysymykseen tuliko kuuma), impropajassa sai kokeilla ”ihan kaikki soittimia” ja tehdä musiikkia. Kädentaitopajassa syntyi kankaanpainannan avulla F1-auto! Lautapelijäkin pääsi pelailemaan ihan uusien kavereiden kanssa.

Perheillä oli myös mahdollisuus jututtaa eri alojen asiantuntijoita. Perheitä mietityttivät monenlaiset kysymykset: iltapuuro ja samanaikainen lastenohjelmien katsominen, miten ekaluokkalaisen saa syömään kunnon aamupalan ja esikouluikäisen puheterapia. Asiantuntijoita oli varhaiskasvatuksesta lasten infektioihin, neuvolatyöstä puheterapiaan, ravitsemuskasvatukseen ja erityisopetukseen.

Tutkijatkin vaikuttivat selvästi tyytyväsiltä päästessään jalkautumaan tutkijankammioistaan, kertomaan tutkimustuloksista ja juttelemaan tutkimusperheiden kanssa. Perheiltä tuli toive, että seuraavaksi puuhaa järjestetäänkin aikuisille ja lapset pääsevät kuuntelemaan tietoiskuja ja tekemään tutkijoille kysymyksiä!

Tämä on hyvä tähtäin muutaman vuoden päähän, sillä Hyvän kasvun avaimet -tutkimuksessa lasten kehitystä ja heidän hyvinvointiinsa vaikuttavia tekijöitä on tarkoitus seurata vaiheittan aina aikuisikään saakka. Ilman tutkittavia perheitä meillä tutkijoilla ei olisi tutkittavaa.

Kyllä taas tuli huomatuksi kuinka tärkeää tutkimustyötä teemme ja oli upeaa havaita tutkimusperheiden kiinnostus!

Hanna Lagström
Kirjoittaja on dosentti ja Hyvän kasvun avaimet -tutkimuksen johtaja.



FacebooktwitterFacebooktwitter