Tutkija, olet kuin yrittäjä

Pekka Stenholm

Pekka Stenholm

Vertailen tässä blogikirjoituksessa yrittäjyyttä ja tutkijan toimintaa, koska ne ovat niin samanlaisia. Teen tämän silläkin uhalla, että yrittäjämäinen toiminta joitakin niin puistattaa ja toisia taas innostaa. Itse lukeudun jälkimmäisiin: Ilmiönä yrittäjyys tarjoaa tutkittavaksi viljalti erilaisia näkökulmia, ja niitä tutkimalla ansaitsen palkkani. Kirjoitukseni on yksinkertaistava ja osoittava, koska blogi.

Yrittäjämäisen toiminnan ja tutkimustyön vertailussa keskityn uuden idean luomiseen. Uusia ideoita luovat tutkijat ja uusia ideoita hyödyntävät yrittäjät.

Mitä tekee tutkija?

Uuden luominen on tutkivan yliopistolaisen arkea. Koko tutkimusprosessi huokuu uutta. On ilmennyt tai on ymmärretty tutkimusongelma, joka on nyt vain aivan pakko ratkoa. Sen ympärille luodaan toiveikkaasti tutkimussuunnitelma, hiotaan idean akateemisia ulottuvuuksia, tiivistetään ja pitchataan* sitä, kunnes haetaan rahoitusta sietäen hermo pinkeänä epävarmuutta siitä, että natsaako. Jos ja kun näin käy, tutkimusongelmaa ryhdytään ratkomaan. Jos rahoitusta ei löydy, yritetään uudelleen.

Oletetaan nyt, että rahoitusta on. Sen mahdollistamana kerätään ja myllätään aineistoa, testataan, analysoidaan ja viisastutaan, kunnes edessä on validoitu ratkaisu havaittuun ongelmaan. Usein tässä kohdin prosessia ongelmaa ja ratkaisua on jo pitchattu konferenss(e)issa ”potentiaalisille asiakkaille” budjetti natisten. Saadusta palautteesta ymmärretään, mitä tulee korjata tai mikä on hoksattu oikein.

Jos lopulta kaikki etenee kuin pitäjässä ruotsinkielisellä Pohjanmaalla, niin idea jalostuu julkaisuprosessiin reviewereiden ja editoreiden jyrsittäväksi. Eipä vähene tutkijan epävarmuus tässä kohdin.

Jos ja kun käy hyvin, niin tämän prosessin läpäisseet tutkijat tepastelevat sen lyhyen hetken hymyissä suin käsissään aiempaa parempi tuote, uusi tutkimusjulkaisu. Sellainen, joka tekee maailmasta paremman paikan. Ainakin sen myötä maailmaa ja yhteiskuntaa voi ymmärtää paremmin ja täsmällisemmin. Tosin aina ei tutkimustyö etene näin sujuvasti, mutta siitä ei nyt enempää.

Mitä tekee yrittäjä?

Uuden luominen on myös alkuvaiheen yrittäjän – sellainen, joka yksin tai todennäköisemmin kaltaistensa porukassa on uuden äärellä – arkea. Ahkerasti hän yrittää hahmottaa, jättääkö joku asia toimimatta tai onko tuollaista kukaan ei ole vielä äkännyt tehdä. Kontekstista riippumatta yrittäjä näkee tällaiset puutteet asioina, joita voi ja kannattaa täydentää.

Yrittäjä haluaa tarjota jotain uutta ja kiehtovaa. Jotain, mikä helpottaa, parantaa tai säilyttää, ja josta joku on vielä jopa valmis maksamaan. Tämä viimeinen siksi, että idean jalostamisen kustannukset pitää saada hoidettua. Tässä vaiheessa mikään ei kuitenkaan ole vielä varmaa. Ei ole tietoa edes siitä, onko hahmotettu ongelma ylipäätään edes ongelma.

Siksi ongelmaa ja mahdollista ratkaisua testataan kuin hypoteesia konsanaan. Ideaa pitchataan siellä täällä, ja epävarmuus vallitsee yrittäjän kohdatessa potentiaalisia asiakkaita. Jos palautteen perusteella ilmenee, että ei tämä toimi, niin ratkaisua tai jopa ongelmaa on syytä muuttaa (Davidsson, 2015; Ries, 2011). Jos taas idea toimii, on tarpeen alkaa masinoida idean hyödyntämistä. Tämä edellyttää tekijöitä, osaamista, lukuisia pitchaamisia elintärkeän rahoituksen houkutteluksi ja verkostoitumista samaan aikaan epävarmuutta sietäen.

Vieläkään ei ole varmuutta siitä, tuleeko tästä mitään. Parhaassa tapauksessa jossakin vaiheessa on käsillä validoitu uusi idea, uusi organisaatio, uusi tapa tehdä asioita tai uusi tuote tai palvelu. Jokin joka parantaa maailmaa tai ainakin helpottaa joidenkin arkea. Aina ei yrittäjän uuden idean jalostaminen etene näin sujuvasti, mutta siitäkään ei nyt enempää.

Tutkijat toimivat yrittäjämäisesti

Turun yliopistolla on yrittäjyysstrategia kannustamassa henkilökuntaa ja opiskelijoita ajattelemaan ja toimimaan yrittäjämäisesti työssämme (www.yrittäjyysyliopisto.fi). Ymmärrän sen pyrkivän edistämän yliopiston roolia akateemisena ja yhteiskunnallisena vaikuttajana.

Monitieteellinen tutkimusyhteisö onkin omiaan luomaan kaikkea hienoa: On muun muassa luotu aistilaboratorio, kehitetty silmänpaineen mittausta, uusia lääkkeitä ja diagnosointimenetelmiä, rakennettu kumppanuuksia yliopiston ja elinkeinoelämän kesken sekä jalostettu uusia tapoja opettaa ja tutkia. Tutkimalla meillä on rakennettu asioita, joilla on merkitystä ihmisille ja yhteiskunnalle.

Niinpä haastan sinut ajattelemaan, miten ovat kaltaisiaan uutta luovan tutkijan työ ja yrittäjän toiminta. Yrittäjämäinen toiminta ei tarkoita vain uuden yrityksen perustamista tai yrittäjäksi ryhtymistä, vaan sitä tapahtuu myös työskennellessä olemassa olevissa organisaatioissa. Samankaltaisia ovat tutkijan ja yrittäjän asenteet, joilla kumpikin pyrkii eteenpäin.

Tieteen menetelmät ja normit ohjaavat työtämme, ja näin myös tekemisen olosuhteet ovat erilaiset. Siltikin toimimme yrittäjämäisesti usein sitä tietämättämme. En pyri lokeroimaan akateemista tutkimustyötä yrittäjyydeksi vaan ennemminkin iloitsen siitä, kun me tutkijat otamme rohkeita askelia eteenpäin, siedämme epävarmuutta, testaamme ja pitchaamme tarjotaksemme jotain uutta. Onnistumme ja epäonnistumme, mutta kokemuksia rikkaampana otamme taas uusia askelia eteenpäin. Mitä niistä sitten syntyykään?

Pekka Stenholm
Kirjoittaja on yrittäjyyden erikoistutkija.

Viittaukset:

Davidsson, P. (2015) Entrepreneurial opportunities and the entrepreneurship nexus : A re-conceptualization. Journal of Business Venturing, 30 (5), 674–695.

Ries, E. (2011) The lean startup: How today’s entrepreneurs use continuous innovation to create radically successful businesses. Portfolio Penguin: UK.

http://www.yrittajyysyliopisto.fi/

*pitchaaminen=tiivis myyntipuhe omasta ideasta. Se sisältää idean pääkohdat: ongelman, ratkaisun, idean oletetun lisäarvon ja epäsuorasti idean implikaatiot (tutkimus: uusi ymmärrys, yrittäminen: tulot).



FacebooktwitterFacebooktwitter

3 Comments

  1. Hyvä kirjoitus Pekka. Itse jouduin / pääsin muutama vuosi sitten (täysin erilaista alaa edustavana tutkija-opettajana) mukaan kansainväliseen, monitieteiseen yrittäjyyttä ja yrittäjämäisyyttä edistävään koulutusprojektiin ja tunnustan aluksi olleeni erittäin skeptinen sen suhteen, että mitä ihmettä minulla mukamas olisi siellä opiskelijoille annettavana.

    Pikku hiljaa oivalsin, että parin ohjattavan ja pienten apurahojen voimin tutkimusta puurtavana ‘yksityisyrittäjänä’ moni asia työssäni itse asiassa olikin erittäin yrittäjämäistä. Kehityskaarikin on hyvin samanlainen: idean kehityksestä tuotteeksi = tutkimusideasta julkaisuksi. Kumpaankin sisältyy kamppailua rahoituksesta ja lahjakkaista opiskelijoista/työntekijöistä, sarja epäonnistumisia, mutta vastavoimana myös ideoiden synnyttämistä ja hiomista, innostusta, ennakkoluulottomuutta, asioiden toteuttamista ja toimimista erilaisten yhteistyökumppaneiden kanssa.

    Kuten kirjoitat, emme lokeroidu yrittäjiksi, mutta tiedostaessamme potentiaalimme tästäkin näkökulmasta, osaamme ehkä entistä paremmin tehdä sitä, missä olemme hyviä. Ja mikä parasta – ehkä saamme välitettyä tämänkaltaista asennetta myös opiskelijoillemme.

  2. Loistavaa Pekka,

    alamme olla oikealla platformilla yrittäjyyden suhteen. Enää sitä ei eristetä suljetuksi tieteen- ja koulutusalaksi. TUloksia tulee varmasti. Olen ylpeä Sinusta ja muista yrittäjyytoimijoista UTUssa.

    Antti

  3. Mielenkiintoinen näkökulma ja hyvä kirjoitus. Omalta tontiltani (tutkimuspalvelujen lakimies) toisin sanaleikkiin mukaan yhden usein väärinymmärretyn sanan – hyödyntäminen. Kun sopimuksissa ja neuvotteluissa puhumme hyödyntämisestä, tämä liitetään yleensä kaupallistamiseen tai muuhun toimintaan, joka tuottaa rahaa. Tiede- ja tutkimusmaailmassa hyödyntäminen olisi ajateltava ensisijaisesti tämän maailman hyödyttämisenä, akateemisena hyödyntämisenä, josta kumpuaa ja ponnistaa hyötyä ja tietoa yhteiskuntaan ja elinkeinoelämään.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *