Luottamus, kunnioitus ja merkityksellisyys

Humanistisen tiedekunnan ja matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan Future technologies -laitoksen yhdessä perustamassa Computational Laboratory for Humanities avajaisissa joulukuussa 2016 emeritusarkkipiispa John Vikström nosti puheessaan esiin yhden keskeisen arvon, luottamuksen, jota ilman organisaatiot, yhteisöt, taloudelliset järjestelmät ja yhteiskunnat eivät voi toimia menestyksellisesti ja jäseniään tyydyttävästi. Kuten arkkipiispa Vikström totesi, kun luottamus rahalaitosten kykyyn selvitä kriiseistään loppui 2008, seurasi romahdus, joka aiheutti vakavia häiriöitä maailmantaloudessa, josta myös meillä on karvaita ja pitkäaikaisia kokemuksia.

Helsingin yliopisto jakaa vuosittain J.V. Snellmanin palkinnon, joka myönnetään henkilölle, joka on ansioitunut tieteellisen tiedon tunnetuksi tekemisessä. Tämän vuoden palkinnon saaja, kognitiotieteen dosentti Minna Huotilainen päätti puheensa  24.3.2017  seuraavasti: ”Tieto, tutkittu tieto yhdistettynä sydämen sivistykseen, lämpöön ja kunnioitukseen, muuttaa ihmistä, Suomea ja koko maailmaa.”

HS:n päätoimittaja Kaius Niemi puolestaan kirjoittaa kolumnissaan 26.3.2017: ”Mitä nopeampia ja rajumpia muutoksia yhteiskunnassa tapahtuu, sitä tarpeellisempaa on puhua arjen keskellä työn merkityksellisyydestä ja työhön liittyvästä syvemmästä arvopohjasta. Monet työtehtävät, mitä erilaisimmilla aloilla, ovat turvaamassa avoimen demokratian toimimista usein hyvin arkisella tavalla. Työn merkityksellisyydestä puhuminen kytkee tunteet työn järjelliseen puoleen.”

Yllä olevat sitaatit saattavat vaikuttaa irrallisilta ja ikään kuin liimaa–leikkaa-periaatteella tehdyltä koosteelta. Niille on kuitenkin yhteistä seuraavat seikat.

Niiden esittäjät ovat kukin arvostettuja asiantuntijoita alallaan. Sitaateissa ei ole puhe taloudellisesta kasvusta, kilpailukyvystä, keskinäisestä kilpailusta tai menestyksestä. Sen sijaan niissä on kyse tutkitusta tai kokemusperäisestä tiedosta, sen jakamisesta ja inhimillisistä arvoista, kunnioituksesta, luottamuksesta ja elämän merkityksellisyydestä.

Nämä ovat perinteisiä humanistisia arvoja, mutta yksikään niiden esittäjistä ei ole sanan ahtaassa merkityksessä humanistisen tutkimuksen edustaja. Tämä luo toivoa. Olisiko meillä nyt taas varaa keskustella laajemmin myös muista kuin taloudellisista arvoista, kun maailmantalouden ja myös Suomen talouden näkymät ovat toiveita herättäviä.  Mutta ei vain orastavan talouskasvun vuoksi, vaan siksi, että meille syntyisi syvällisempää tietoa ja monipuolisempi näkemys maailman ilmiöistä ja ihmiskunnan ongelmista. Ja myös siksi, että ymmärtäisimme, että ns. pehmeät arvot ovatkin kovia arvoja. Niiden puuttuminen tai sivuuttaminen aiheuttaa huomattavia yhteiskunnallisia ongelmia ja myös taloudellisia kustannuksia. Jos nuoret miehet eivät voi luottaa siihen, että yhteiskunta tarvitsee heidän työpanostaan, ei ole ihme, ettei koulutus kiinnosta. Jos mitä tahansa työtä tekevät kokevat, ettei heidän työtään arvosteta, ei ole ihme, että kyynisyys lisääntyy ja kyky tuntea empatiaa muita kohtaan vähenee. Ihmisen integriteetti eli kyky tuntea itsensä ehyeksi ja kokonaiseksi sekä kykeneväksi tekemään moraalisesti kestäviä ratkaisuja rapautuu.

Taloudellisen vaurauden lisäksi yhteiskunta tarvitsee yhä myös lämpöä ja sydämen sivistystä. Vanha sanalasku, jonka mukaan raha on hyvä renki, mutta huono isäntä, pitää edelleenkin paikkansa.

Eija Suomela-Salmi
Kirjoittaja on humanistisen tiedekunnan dekaani.