Lapsiperheille kehitetään digitaalisia mielenterveyden palveluita

Puhelimen ja tietokoneen välityksellä on jo mahdollista saada varhaista apua mielenterveyden ongelmiin.

Teknologian käyttö terveydenhuollossa kehittyy valtavin harppauksin. Digitalisaatio ottaa ensiaskeleitaan myös alueilla, joilla on perinteisesti luotettu kasvokkain tapahtuvaan vuorovaikutukseen. Ensimmäiset suomenkieliset mielenterveyteen liittyvät nettipalvelut ovat jo käytössä.

Turun yliopiston APEX-hankkeessa kehitetään ja tutkitaan lasten, nuorten ja perheiden digitaalisia mielenterveyspalveluita Lastenpsykiatrian tutkimuskeskuksen johdolla. Suomen Akatemian rahoittaman Voimaperheet -ohjelmakokonaisuuden tavoitteena on tuoda suomalaisten lapsiperheiden käyttöön uusia, näyttöön perustuvia internetin ja puhelimen välityksellä toteutettavia hoito-ohjelmia, joiden avulla voidaan ennaltaehkäistä ja hoitaa lasten mielenterveysongelmia.

Suomalaisen yhteiskunnan kehittyneet rakenteet tarjoavat hyvän ympäristön digitaalisten hoitomenetelmien kehittämiselle. Perusterveydenhuolto kattaa koko väestön. Lastenneuvolat ja kouluterveydenhuolto mahdollistavat ongelmien varhaisen tunnistamisen.

Lasten ja nuorten mielenterveyden kannalta matalan kynnyksen ennaltaehkäisevät palvelut ovat erityisen tärkeitä, sillä varhain alkavat mielenterveyden ongelmat vaikuttavat lapsen elämään monin eri tavoin. Ne vaikuttavat tunne-elämän kehitykseen, ihmissuhteisiin ja kykyyn oppia uusia asioita. Hoitamattomina ne lisäävät riskiä psyykkisiin sairauksiin, päihteiden väärinkäyttöön, itsemurhiin ja syrjäytymiseen.

Suuri osa lasten ja nuorten mielenterveysongelmista jää tutkimusten mukaan kuitenkin tunnistamatta ja ilman asianmukaista hoitoa. Hyväksyisimmekö tämän, jos kyseessä olisi vakava ruumiillinen sairaus kuten syöpä tai diabetes?

Lapset ja nuoret joutuvat jonottamaan saadakseen apua mielenterveysongelmiin.

Ongelmien alkamisen ja hoitoon hakeutumisen välillä voi olla jopa vuosien viive. Palvelujen tarjonta on alueellisesti epätasa-arvoista: ne keskittyvät suuriin kasvukeskuksiin. Välimatkat kodin ja palvelujen välillä saattavat olla jopa satoja kilometrejä. Digitalisaation myötä voidaan saavuttaa huomattavia hyötyjä.

Turun yliopistossa on kehitetty toimintamalleja, joissa lasten mielenterveysongelmien seulontaan väestötasolla yhdistetään matalan kynnyksen digitalisoitu hoito. Digitalisoituja hoito-ohjelmia kehitetään sekä kohdennetusti tiettyihin mielenterveysongelmiin, että ihmisten tueksi esimerkiksi lapsen kasvuun liittyvissä elämän muutoskohdissa.

Voimaperheet -ohjelmassa rakennetaan internetiin tutkittuun tietoon perustuvia hoito-ohjelmia, jotka sisältävät tietoa, tehtäviä ja ohjattua harjoittelua. Ohjelmakokonaisuuden ensimmäinen toimintamalli, Huomaa hyvä lapsessasi, on jo käytössä useissa Suomen kunnissa. Käyttöönottoa on edeltänyt vuosien kehittämis- ja tutkimustyö.

Leikki-ikäisen lapsen vanhemmille opetetaan ohjelmassa myönteisen vanhemmuuden taitoja. Ohjelmaan tulevat perheet seulotaan neuvolan nelivuotistarkistuksessa. Ohjelma toteutetaan internetissä ja puhelinvalmentajan ohjauksessa. Se kohdennetaan vanhemmille, jotka kokevat, että heidän lapsillaan on käyttäytymiseen liittyviä ongelmia, jotka kuormittavat arkipäiväistä elämää.

Tutkimuksen perusteella digitaalisesti toteutettu vanhempainohjaus osoittautui tehokkaaksi. Lapsen käytösoireet vähenivät ja vanhemmuuden taidot vahvistuivat. Lähes kaikki ohjelman läpikäyneet vanhemmat olivat tyytyväisiä saamaansa hoitoon. Seurantatutkimuksen mukaan hoidon teho säilyy ainakin kaksi vuotta, ja ohjelman läpikäyneet perheet käyttävät huomattavasti vähemmän erilaisia palveluja kuin vertailuryhmä. Niinpä tutkimuksen pohjalta ollaan nyt kehittämässä kolmevuotiaiden lasten vanhemmille suunnattuja digitaalisia sisältöjä.

Ahdistuneisuus ja pelot ovat tavallisia lasten psyykkisiä ongelmia. Lastenpsykiatrian tutkimuskeskuksessa tutkitaankin seuraavaksi digitalisoitua kouluikäisten lasten ahdistuneisuushäiriöiden hoitomallia. Ohjelma on sekä lapselle että vanhemmalle suunnattu digitalisoitu käyttäytymisterapeuttinen hoitomalli. Myös siihen kuuluu nettisivusto sekä puhelinvalmennus. Ohjelmassa vanhemmat auttavat lastaan ahdistuksen hallinnassa valmentajan tukemana.

Uusi hoitomalli tulee tarpeeseen. Osa lapsista jää ilman hoitoa, koska vanhemmat tai koulun henkilökunta eivät aina havaitse lapsen ahdistuneisuutta. Ahdistuneisuudesta kärsivät lapset eivät käytöksellään häiritse muita, ja heidän vaikeutensa jäävät siksi herkemmin huomaamatta.

Digitaalisen hoitomallin hyödyntäminen matalalla kynnyksellä mahdollistaisi varhaisen puuttumisen myös niiden lasten osalta, jotka eivät muuten ohjautuisi hoitoon.

Mielenterveysongelmien varhainen toteaminen vähentää kärsimystä ja säästää yhteiskunnalle koituvia kustannuksia. Internetin välityksellä tarjotut hoito-ohjelmat voidaan tuoda yhä useampien perheiden käyttöön kotona heille sopivaan aikaan ilman varsinaista asiakkuutta mielenterveyspalveluissa. Tämä vähentää perheiden kokemaa leimautumisen pelkoa, joka on yksi suurimmista esteistä palvelujen käytölle.

Tutkitut hoitomenetelmät on yleensä kehitetty kasvokkain tarjottaviksi. Sen vuoksi on tärkeää tutkia, toimiiko hoito tehokkaasti myös digitalisoituna.

Ensinnäkin on kehitettävä toimiva ja käyttäjäystävällinen tekninen toteutus. Usein tämä tarkoittaa yhteistyötä useiden eri alojen toimijoiden kesken. Hoitomenetelmän kehittäminen saattaa tarkoittaa kokonaan uuden materiaalin tuottamista. Jo olemassa olevia hoitomenetelmiä voidaan myös kääntää ja muuntaa suomalaiseen kulttuuriin ja yhteiskuntaan sopivaksi. Lapsille suunnatut sivustot on myös muokattava lapsen kehitystasoon sopiviksi.

Ammattilaisetkin epäilevät, voidaanko digitalisoidusti tuottaa hyvää hoitoa lasten, nuorten ja perheiden mielenterveysongelmiin. Vanhat perinteet, asenteet ja erilaiset uskomukset voivat estää uusien menetelmien käyttöönoton. Uusien menetelmien juurruttaminen edellyttää tiedon ja tietoisuuden lisäämistä. Käytännössä se tarkoittaa ihmisten tapaamista, sitouttamista ja kouluttamista. Myös palveluiden käyttäjillä tulee olla mahdollisuus vaikuttaa siihen, millaisia mielenterveyspalveluja tarjotaan.

Digitalisoidun hoidon on perustuttava näyttöön – sen on oltava laadukasta ja helposti saatavilla. Niin palvelujen tuottajat kuin käyttäjät on saatava vakuuttuneiksi siitä, että olemassa olevia käytäntöjä voi muuttaa – ja että siihen pystytään.

Tärkein kysymys uusien, näyttöön perustuvien digitaalisten hoitomenetelmien kohdalla on se, onnistutaanko ne juurruttamaan eläväksi osaksi hoitojärjestelmää.

Kirjoittajat:

Terja Ristkari, TtM, tutkimuskoordinaattori

Tarja Korpilahti-Leino, PsK, tutkija

utu.fi/voimaperheet

apex.utu.fi

@APEXtutkimus

Kirjoitus on toteutettu yhteistyössä tiedemedia Uutistamon kanssa.