Riitta Pyykkö

Yliopistokoulutus on aina ollut kansainvälistä, ja kansainvälisyys on sen kehityksen ehto. Jokainen yliopistoista nykyisin valmistuva tulee työskentelemään niin kansallisissa kuin kansainvälisissä verkostoissa, jotka voivat toimia kotimaassa tai globaalisti ja pitää yhteyttä fyysisesti tai virtuaalisesti. Ovatko olosuhteet kansainvälistymiselle kunnossa, ja onko yliopistotutkinnon suorittaneilla riittävät valmiudet kansainväliseen toimintaan?

Kansainvälinen liikkuvuus Suomesta ja Suomeen on lisääntynyt runsaasti tällä vuosituhannella. Yliopistoissa on kuitenkin huolestuttu siitä, onko kehitys pysähtymässä. Yksi opiskelijoiden usein esittämä syy tähän on opintojen ja opintoaikojen aiempaa tiukempi rajaaminen. Henkilökunnan kansainvälisyydelle löytyy myös esteitä. Olosuhteet erityisesti perheellisen tutkijan tai opettajan saapumiselle Suomeen eivät ole aina helpoimmat mahdolliset. Ulkomaille lähtevät taas pelkäävät mahdollisuuksiensa huononevan palata myöhemmin suomalaisen yliopiston palvelukseen.

Kansainvälistymisen edistäminen ei ole kokonaan yliopistojen käsissä, vaan siihen tarvitaan laajaa yhteistyötä muiden toimijoiden kanssa. Meillä on varmasti vielä paljon kehitettävää yliopistomme omissa kansainvälisyyspalveluissa, mutta sitä löytyy myös eri viranomaisten palveluista. Yhdessä voimme päästä tässäkin parempiin tuloksiin. Opetus- ja kulttuuriministeriön korkeakoulutuksen ja tutkimuksen kansainvälisyyden edistämistä koskevien linjauksien otsikon mukaisesti: Yhteistyössä maailman parasta.

Kansainvälisyys on tärkeää myös yliopistoille instituutioina. Kilpailemme parhaista opiskelijoista, tutkijoista ja opettajista, eikä kilpailu ole pelkästään kansallista. Olemme hyötyneet Suomen PISA-menestyksestä, vaikkei PISA olekaan korkeakoulutuksen osaamistulosten mittari kuin mutkan kautta, opettajankoulutuksemme tason ja vaikuttavuuden mittarina. Muutaman vuoden ajan harjoitetussa koulutusviennissä tämä on näkynyt erittäin selvästi: opettajankoulutus ja siihen liittyvät kehittämishankkeet ovat kysytyin osa vientituotteitamme. Entä jos meillä ei olisikaan PISAa auttamassa vaan yliopistokoulutuksemme pitäisi selvitä omillaan?

Turun yliopiston strategian mukaan kaikkiin tutkinto-ohjelmiin sisältyy kansainvälistymistä tukevia osioita, jotka vahvistavat opiskelijoiden osaamista, tietoja ja taitoja. Opiskelijoiden kansainvälisen liikkuvuuden ideana on, että ulkomailla suoritetut opinnot luetaan hyväksi kotimaiseen tutkintoon. Ei kuitenkaan liene viisasta mennä opiskelemaan ulkomaille täysin samaa, minkä voi opiskella täällä Suomessakin. Näiden kahden asian yhdistäminen tarkoittaa, että tutkintojen sisällöissä pitää olla joustavuutta, ja sitä pitää löytyä myös opintoja hyväksyviltä. Olennaista on opintojen vaativuustaso, ja siitä huolehtiminen, että perusosaamiseen ei jää olennaisia aukkoja. Ulkomaanjaksot on siksi suunniteltava huolellisesti, ja ohjausta oltava tarjolla niin ennen ulkomaanjaksoa kuin sen jälkeen. Lisäksi on syytä muistaa, että kansainvälistyä voi monella tavalla myös kotimaassa. Kaikki eivät jatkossakaan varmasti lähde opiskelijavaihtoon tai harjoitteluun ulkomaille.

Suomessa tutkintonsa suorittavista ehdoton enemmistö toivoo myös työllistyvänsä Suomeen. Tässä auttaa huomattavasti, jos opintoihin on sisältynyt työharjoittelua. Vetoankin tässä yliopistomme alumneihin: jos olette asemassa, jossa teillä on mahdollisuus vaikuttaa harjoittelijoiden palkkaamiseen, muistakaa entisen opinahjonne nuoria. Niin suomalaisia kuin kansainvälisiäkin.

Riitta Pyykkö
Kirjoittaja on koulutuksesta vastaava vararehtori.



FacebooktwitterFacebooktwitter