Riitta Pyykkö

Dekaani Markus Granlund kirjoitti muutama viikko sitten Turun yliopiston blogissa siitä, miten työyhteisössä aina välillä joltakulta menee kuppi nurin. Hermostutaan ja reagoidaan saman tien sen paremmin harkitsematta. Tämä on jokaiselle meistä tuttua. Ymmärrettävääkin, kunhan ei tule jatkuvasti tavaksi.

Konflikteja työyhteisössä siis väistämättä syntyy. Henkilöstön osalta yliopistossamme on tarjolla monenlaisia menettelyjä niiden hoitamiseksi. Kun edellytykset normaalille työnteolle ovat häiriintyneet, on syytä puuttua asiaan heti, tarvittaessa sovittelun keinoin.

Opiskelijoiden keskinäisiin tai opiskelijoiden ja opettajien välisiin konflikteihin ei ole ollut vakiintuneita malleja. Ylioppilaskunnan asiantuntijat ja luottamushenkilöt ovat antaneet apua, samoin ohjaajat ja koulutuksen toimialan työntekijät. Loppujen lopuksi asiat ovat saattaneet päätyä opintohallinnon lakimiehelle.

Muutama vuosi sitten kokosimme yliopiston intraan toimintaohjeet hankalia opetus- ja ohjaustilanteita varten. Nyt olemme kehittämässä edelleen ja laajentamassa opettajankoulutuslaitoksessa jo käytössä ollutta mallia puuttua opiskelijoiden ja henkilökunnan välisiin ongelmiin, niin sanottua OpintoVartua.

Tässä yhteydessä olemme pohtineet ongelmatapauksille yhteisiä piirteitä. Pohjimmiltaan on aina kyse vuorovaikutuksen epäonnistumisesta. Jos olisi maltettu alun perin kuunnella ja pyrkiä ymmärtämään, valtaosa tilanteista olisi ratkennut alkuunsa.

OpintoVartun valmistelun yhteydessä on myös käynyt ilmi, että kiusaaminen netissä on lisääntynyt. Tutkijat saattavat saada uhkaavia viestejä, ja opiskelijat kokevat epäasiallista käytöstä ja häirintää. Tämä on erittäin huolestuttavaa. Yliopistolle ollaankin valmistelemassa ohjeita vihapuheen kohteeksi joutuneille.

Entä miten voisimme puuttua opiskelijoiden kokemaan ja asiaan perehtyneiden mukaan toisinaan todella hävyttömään kommentointiin nuorten suosimassa Jodel-sovelluksessa tai Facebook-ryhmissä? Uskon, että jokainen korkeakoulussa opiskeleva ymmärtää, että esimerkiksi uusien opiskelutovereiden ulkonäön pisteyttäminen ei ole ”rakentavaa kritiikkiä”. Jonkinlaista asennekasvatusta ja ryhdistäytymistä kuitenkin tarvitaan.

Arjen kultainen ohje olla tekemättä sellaista, mitä ei itselleenkään haluaisi tehtävän, pätee yhä.

Riitta Pyykkö
Kirjoittaja on koulutuksesta vastaava vararehtori