Kiitos koko yliopistoyhteisölle kuluneesta vuodesta!

Kalervo Väänänen

Kaamos alkaa olla syvimmillään ja se alkaa näkyä ihmisten mielialoissa. Onneksi talvipäivän tasaus on kuitenkin jo aivan nurkan takana ja on aika tarkastella päättyvää kalenterivuotta yliopiston suoritelukujen valossa.

On todella ilahduttavaa todeta, että suurin osa tiedekunnista näyttää saavan tutkintotavoitteensa täyteen niin alemmissa kuin ylemmissä tutkinnoissa. Tohtorintutkintoja näyttää tulevan jopa yli sen mitä asetettiin tavoitteeksi. Tämä kaikki kertoo siitä, että koko yliopistossa on hyvä tekemisen meininki.

Tutkimuksen tunnuslukuja ei vielä ole saatavilla yhtä ajantasaisina, mutta väitöskirjojen määrä on, ainakin aikaisempina vuosina, heijastellut hyvin tutkimusaktiviteettia. Mikäli tämä pitää edelleen paikkansa, myös tutkimus on edistynyt hyvin.

Henkilötyövuosilla mitattuna työntekijöiden määrä näyttää vuoden aikana kasvaneen useissa yksiköissä. Joissakin ehkä jopa hiukan huolestuttavan nopeasti tiedossa olevaa rahoitusta ajatellen. Luotan kuitenkin siihen, että dekaanit ja muut johtajat ovat tehtäviensä tasalla.

Muutoksesta on tullut vallitseva olotila ja varmuudella voi sanoa, ettei se tule aivan pian yliopistoissa hellittämään. Monet kansalliset makroluvut viittaavat vahvasti siihen. Pienenevät kotimaiset ikäluokat koventavat kilpailua hyvistä opiskelijoista ja koulutukseen tulevien ulkomaalaisten määrä lisääntyy (toivottavasti!), mikä osaltaan asettaa uusia haasteita koulutuksen järjestelyille. Tutkimuspuolella olemme jo useilla aloilla niin tottuneita monikielisyyteen ja monikulttuurisuuteen, että siellä muutosta tuskin enää edes huomaa.

Yliopiston koko henkilöstö on kuluneen vuoden aikana joutunut varsin koville, jotta edellä kerrottuun hyvään tulokseen on päästy. Siihen on tarvittu koko henkilöstön ponnisteluja sekä yhteistyötä työntekijöiden ja eri henkilöstöryhmien välillä. Yksiköissä, joissa yhteistyö toimii hyvin, ovat tuloksetkin yleensä parhaat ja työilmapiiri leppeä.

Viime aikoina olen surullisena pannut merkille, että yhteisössämme on jäseniä, joille toisten mielipiteiden kunnioittaminen ja toisten työn arvostus ei ole itsestäänselvyys, vaikka sen uskoisi erityisesti yliopistossa, sivistyksen kehdossa ja generaattorissa, olevan päivänselvää. Uskon, että yliopistossa, jos missä, me kaikki ymmärrämme kyllä kritiikin ja debatin arvon, mutta emme kokonaisten työntekijäryhmien työn vähättelyä, nimittelyä ja suoranaista halventamista.

Jokaisen on hyvä muistaa, että meillä on nollatoleranssi kiusaamiseen ja vastaavaan epäasialliseen käyttäytymiseen, ja strategiamme mukaisesti jokaisen tulee osaltaan huolehtia siitä, että keskinäinen kunnioitus ja terve toisten työn arvostus yhteisössämme säilyy. Tästä huolehtiminen on erityisesti kaikkien esimiesasemassa olevien velvollisuus ja koskee samalla tavoin kaikkia yliopiston työntekijöitä.

Lähestyvä joulunaika antaa meille hyvän tilaisuuden levätä ja rauhoittua. Kukin tekee sen omalla tavallaan. Itse en tiedä parempaa tapaa kuin huurteisessa metsässä kävely tai hiihtely ja luonnon loputtoman kirjan lukeminen.

Kiitän yliopiston kaikkia työntekijöitä ja opiskelijoita kuluneesta vuodesta. Muistakaa, miten arvokasta ja etuoikeutettua työtä teemme. Isänmaan ja ihmiskunnan parhaaksi.

Hyvää Joulun odotusta kaikille!

Kalervo Väänänen
Kirjoittaja on Turun yliopiston rehtori



FacebooktwitterFacebooktwitter

1 Comment

  1. Pukkilan isäntä

    joulukuu 18, 2018 at 3:04 pm

    Tässä olisivat kyllä paikallaan samat madonluvut kuin mitä laitoin vararehtori Suomisellekin pari viikkoa sitten, eli ulkomaisten opiskelijoiden määrän kasvamisessa ei ole mitään toivottavaa niin kauan, kuin opistolta ei löydy myöskin resursseja – ja halua – näiden koulutuksen toteuttamiseen niin, että suomenkieliset opiskelijat eivät joudu samalla sijaiskärsijöiksi ja saa huomata koulutuksensa muuttuvan (lainvastaisesti) englanninkieliseksi. Ongelma ei myöskään rajaudu pelkästään nykyisiin opiskelijoihin, vaan koskee koko suomalaista yhteiskuntaa ja kulttuuria.

    ”Monikielisyys” ja ”-kulttuurisuus” tarkoittavat monasti tosiasiassa englanninkielistä yksikielisyyttä ja angloamerikkakeskeisyyttä. Tämä taas – kuten mm. professori Saarikivi on todennut, tarkoittaa ajattelun kaventumista. Mikäli joillain aloilla ”eroa ei edes huomaisi”, implikoi tämä, että tilanne on jo varsin huono ja siihen olisi pikimmiten syytä puuttua.

    Ylipäätään voisi kyseenalaistaa vision ”hyvistä opiskelijoista kilpailemisesta” – yliopisto on hyvin pitkälti julkisella rahalla pyörivä laitos, jolle yhteiskunta on uskonut koulutustehtävän. Korkeakoulutuksen taitaa suomalaisista saada noin kolmasosan, joten kyseessä ei ole mikään eliittien eliitti, vaan varsinkin alapäästään osaamiseltaan kellokäyrän ylemmälle keskiosalle osuva joukko, joka kumminkin pitäisi saada koulutetuksi. Jos se ei tapahdu tässä korkeakoulussa, se tapahtuu jossakin toisessa, mutta yhtäkaikki korkeakoulun tulee valmistautua kouluttamaan myös suhteellisen tavallisia ihmisiä eikä unelmoida vain huippujen huipuista. Yliopisto kouluttaa myös kansalaisia aika moninaisille aloille yhteiskuntaan, ei itseään varten. Kyllä koulutuslaitoksen laatua pitäisi mitata sillä, miten hyvin ne saavat opiskelijansa oppimaan näiden lähtötasosta riippumatta, eikä sillä, millaisen lähtötasoltaan hyvän joukon ne onnistuvat haalimaan. Ei niitä riitä kaikille.

    Yhteiskunnallisen palvelun tuottajalta on yhteiskunnan oikeutettua vaatia, että se täyttää julkisen rahan vastineeksi yhteiskunnallisen funktionsa eikä vain kilpaile muiden yliopistojen kanssa eliittistatuksesta. Tiedettä voi tehdä monessa paikassa, mutta suomenkielistä korkeakouluopetusta vain Suomessa, jos missään. Tämä pitäisi muistaa, jos kerran toimitaan ”isänmaan parhaaksi”. Toivottavasti seuraava rehtori on asian suhteen valveutunut.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *