Arvostus yhteisöön syntyy epämukavuusalueella

Kuunteleminen on joskus vaikeaa. On vastattava kysymyksiin, vaikka vastapuoli ei ole ajatellutkaan itselle selviä näkökulmia. Kyseenalaistaminen on kuitenkin tieteen tekemisessä ihan peruskauraa. Kysytään ja varmistetaan. Perustellaan oma näkemys. Pyydänkin nyt, että pysähdyt hetkeksi kanssani ajattelemaan yliopistomme yhteisöä – kuka tahansa meistä oletkaan.

Muistatko ne ihan ensimmäiset opiskeluvuodet tai -päivät? Väitän tässä, että on merkityksetöntä, onko niistä aikaa puolisen vuotta tai hieman enemmänkin. Ensimmäiset viikot yliopistossa muistaa, sillä uusi ympäristö ja uudet ihmiset tekivät lähtemättömän vaikutuksen meistä jokaiseen. Yhteisöllisyyden ensiaskeleet otetaan yliopistoon tultaessa ja jokainen yksilö luo oman turvallisen ympäristönsä suuren yliopistomme sisällä. Tuutoroinnilla ja ainejärjestöllä on lähes korvaamaton rooli alkutaipaleella. Siksi ylioppilaskuntakin palkitsee vuosittain supertuutorin.

Turku, Pori ja Rauma ovat erittäin hyviä opiskelijakaupunkeja. Täällä viihdytään. Opiskelijoiden vaikutusmahdollisuudet kaupungeissa ovat melko välittömät ja yliopistolla kolmikanta toteutuu oikeasti kaikilla hallinnon tasoilla. Opiskelijan ääni kuuluu aidosti yliopiston päätöksenteossa. Viimeisimpänä esimerkkinä uuden rehtorin valinnassa Turun yliopiston hallituksen opiskelijajäsenet olivat mukana alusta loppuun. Opiskelijat ovat järjestäytynyttä ja ahkeraa väkeä – ylioppilaskunnan toiminnassa on lähes 150 järjestöä. Jokaiselle löytyy jotakin, noin puolet järjestöistämme on harrastejärjestöjä.

Rakenteet ovat kunnossa

Mielipiteemme on arvostettu ja sitä tarvitaan. Ylioppilaskunnassa puhutaankin yleensä vaikuttamisesta edunvalvonnan sijaan – yliopiston hallinnossa ei tarvitse taistella etujensa puolesta, vaan asiat ratkeavat keskustelemalla ja hyvässä hengessä.

Mitä vielä voidaan tehdä paremmin? Sanoin aluksi, että kuunteleminen on vaikeaa. Kuvailemassani rakenteessa, jossa opiskelija identifioituu omaan ainejärjestöönsä tai oman alansa yhteisöön, on vahvuuksia, mutta kokonaiskuvan kannalta mielestäni myös heikkouksia. Joskus vahva identiteetti voi sokaista ja ajattelumaailmaltaan hieman kauempana olevien kysymykset kuulostavat joko hankalilta tai sitten yksinkertaisesti vain ärsyttäviltä. Monialaisessa yliopistossamme on mielestäni mahdollista kulkea arjessa eteenpäin kohtaamatta mielipiteitä oman mukavuusalueen ulkopuolelta.

Joskus tuntuu myös siltä, että keskustelukumppani ymmärtää sanottua heikosti. Olkoonkin, että puhutaan korkeakoulutetuista ihmisistä. Voi myös olla, että korvissa on sen verran ennakkoluuloista vaikkua, ettei kuule lainkaan. Esimerkkejä väärinymmärryksistä, selittelyistä ja ennakkoluuloista löytyy meiltä kaikilta. Jokainen meistä on joskus myös varmasti hämmästellyt jonkun toisen tekemiä valintoja niin tiedemaailmassa kuin arkielämässäkin. Näin väitän tapahtuvan, sillä olemmehan ihmisiä. Oletamme asioita.

Meistä jokainen tunnistaa yhteisönsä. Se on lähellä ja se on tuttu, oli se ainejärjestö tai oma oppiaine. Haluan kuitenkin esittää jokaiselle yliopistolaiselle haasteen astua rajan yli. Se on lopulta melko helppoa: kuuntele

Tasapuolinen epämukavuus luo turvaa

Opiskelijapolitiikasta ollaan usein montaa mieltä, ja järjestö- sekä vapaaehtoistoimija saa ajoittain selitellä näkemyksiään. Joskus on mielenkiintoista kysyä, miksi ihmeessä joku tekee ilmaistyönä vuodesta toiseen ehkä tylsältäkin kuulostavia asioita? Motiivit palkattomiin vapaa-ajan eliminointiharrastuksiin varmasti yksilötasolla vaihtelevat, mutta uskon monille aktiivisille ja vähemmän aktiivisille toimijoille jäävän käteen paljon taitoja, joita ei saa pelkästään tutuissa ja turvallisissa omien tuttujen ympyröissä. Samalla oppii kuuntelemaan.

Kaikki eivät kuitenkaan halua lähteä korkeakoulupolitiikkaan. Mainitsin kuitenkin aiemmin, että tarjonnasta ja mahdollisuuksista muiden kuin oman alan ihmisten kohtaaminen ei ole kiinni. Perinteiset lähiyhteisömme ovat saavutettavia, mutta jos katsomme laajemmalle, huomaamme yliopistollamme tuhansia muita, jotka ajattelevat maailmasta eri tavalla kuin lähiyhteisömme. Tämä raja löytyy myös henkilökunnan ja opiskelijan väliltä – katsoi tilannetta kummalta puolelta tahansa.

Vaalien supervuonna kirjoitan ylioppilaskunnan hallituksen puheenjohtajana yliopiston blogiin kuuntelemisesta, enkä esimerkiksi äänestämisen tai korkeakoulutuksen perusrahoituksen nostamisen tärkeydestä. Opiskelijat haluavat kyllä oikeudenmukaisen maailman, jossa sukupolvien yli tehdään tutkittuun tietoon perustuvia kestäviä päätöksiä. Halusin kuitenkin kirjoittaa teille hyvin yksinkertaisesta asiasta, jonka avulla maailmasta tehdään päivä päivältä parempi paikka.

Kuunteleminen tarkoittaa sitä, ettei oleta mitään, vaan ennemmin kysyy. Hyvinvoiva yhteisö on mielestäni jäseniään arvostava ja yhdenvertainen tila, jossa kaikilla on turvallinen olo. Sen saavuttamiseksi haastan juuri sinut, yliopistoyhteisömme jäsenen, astumaan rohkeasti askeleen kauemmas tutuista keskusteluista ja kuuntelemaan muita.

Sini Saarinen
Kirjoittaja on kansatieteen opiskelija ja ylioppilaskunnan hallituksen puheenjohtaja

Pääkuva: Frida Pessi
Henkilökuva: Tommi Vuorinen