Elatusapu ja elatustuki kuuluvat myös köyhimmille lapsille
Lasten köyhyys on yleistynyt monissa länsimaissa viime vuosikymmeninä. Siitä kärsivät erityisesti yksinhuoltajaperheet, joista suurin osa on äitien ja lasten muodostamia perheitä. Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2016 yhden huoltajan talouteen kuuluvista lapsista reilu viidennes kuului pienituloisiin kotitalouksiin. Lähes neljännes yksinhuoltajaperheistä saa perustoimentulotukea.
Toimeentulotuki on sosiaaliturvajärjestelmän viimesijainen taloudellinen turva. Sen tarkoituksena on turvata välttämätön toimeentulo niille, joiden tulot jäävät alle yhteiskunnan asettaman minimitason. Nykyinen tapa ottaa huomioon elatusapu ja -tuki toimeentulotuen määrää arvioitaessa heikentää köyhimpien lasten tilannetta.
Elatuslain mukaan lapsella on oikeus elatukseen molemmilta vanhemmiltaan, mutta vanhempien asuessa erillään lapselle voidaan vahvistaa maksettavaksi elatusapua. Mikäli toinen vanhemmista ei kykene huolehtimaan lapsen elatuksesta tai laiminlyö elatusavun maksamisen, lapsella on oikeus saada yhteiskunnan maksamaa elatustukea joko täysimääräisenä tai vähennettynä. Suomessa noin 80 prosenttia yksinhuoltajaäideistä saa joko elatusapua tai elatustukea tai molempia.
Jos yksinhuoltajat eivät saa toimeentulotukea, elatusvelvollisen maksama elatusapu ja elatustuki nostavat yksinhuoltajaperheiden tulotasoa. Ongelmia syntyy silloin, kun yksinhuoltajat saavat sekä lapsen elatusapua ja/tai elatustukea sekä toimeentulotukea. Toimeentulotukea myönnettäessä huomioidaan kaikki kotitalouden saamat tulot, jolloin myös lapselle maksettava elatusapua tai elatustuki lasketaan tuloksi.
Tilannetta kuvaa seuraava esimerkki: Jos köyhä yksinhuoltajaäiti saa Kelan maksamaa elatustukea 155 euroa kuussa, tämä summa huomioidaan tulona ja se pienentää 155 eurolla toimeentulotukea. Sama pätee elatusapuun, ellei se ole niin suuri, että poistaa toimeentulotuen tarpeen kokonaan. Tämä tarkoittaa sitä, että toimeentulotukea saavan yksinhuoltajaperheen lapset jäävät ilman elatusta, koska he saavat samansuuruista toimeentulotukea elatusavun tai elatustuen tasosta riippumatta.
Toimeentulotuessa lapsen perusosan on tarkoitus turvata lapsen välttämätön toimeentulo. On ajeltu, että elatusapu, elatustuki ja lapsen perusosa toimeentulotuessa kohdentuvat siten samoihin kustannuksiin, jotka perheelle lapsesta aiheutuvat. Toimeentulotukea saavien yksinhuoltajien lapset ovat monessa merkityksessä kaikkein köyhimpiä lapsia. Eikö myös heille kuuluisi elatus samassa määrin kuin yksinhuoltajan lapselle, jonka vanhempi ei saa toimeentulotukea?
Ongelmia voi esiintyä myös maksajan näkökulmasta. Miksi isä maksaisi elatusapua 200 euroa kuukaudessa, jos raha ei kuitenkaan nosta toimeentulotuen varassa elävän äidin ja lapsen toimeentuloa? Miksi isän ylipäätään maksaisi elatusapua, kun rahat eivät mene hänen lapselleen vaan valtiolle (Kelalle)? Eikö elatusapua maksavilla vanhemmilla tulisi olla oikeus saada tukea itsenäisesti lapsiaan?
Menettely on ongelmallinen myös perustuslain turvaaman yhdenvertaisuuden näkökulmasta: miksi köyhässä yksinhuoltajaperheessä asuva lapsi ei ole oikeutettu saamaan tukea toiselta vanhemmaltaan samalla periaatteella kuin paremmin toimeentulevan yksinhuoltajaperheen lapsi?Elatustuen ja -avun laskeminen tuloksi toimeentulotukea myönnettäessä on ongelmallinen myös köyhyysnäkökulmasta. Useissa tutkimuksissa on havaittu, että elatusapu vähentää yksinhuoltajien köyhyyttä. Kun elatusapu kuitenkin leikkautuu pois toimeentulotuen saajilta, sen saamisella ei ole merkitystä köyhyyden vähentäjänä kaikkien pienituloisimmissa yksinhuoltajaperheissä. Tämä havainto on johtanut jo vuosikymmeniä sitten monissa maissa erilaisiin ratkaisuihin kuin Suomessa.
Australiassa toimeentulotuen varassa elävät yksinhuoltajat saavat pitää osan saamastaan elatusavusta. Näin saatu elatusapu kanavoituu lapselle turvaamaan lapsen toimeentuloa. Yhdysvalloissa valtio pitää osan elatusavusta, mutta maksaa myös osan elatusavusta eteenpäin toimeentulotukea saavalle yksinhuoltajalle. Isossa-Britanniassa elatusapu irrotettiin hiljattain kokonaan muusta tulonsiirtojärjestelmästä. Toimeentulotukea saava yksinhuoltaja saa siis pitää kaiken saamansa elatusavun toimeentulotuen päälle. Tämä järjestely on vähentänyt lapsiköyhyyttä ja parantanut vanhempien kannustimia maksaa elatusapua.
Omien tutkimustulostemme mukaan vuonna 2013 Suomessa 26 prosenttia toimeentulotulotukea saavista yksinhuoltajaperheistä oli köyhiä ennen saatua elatusapua, eikä elatusavun tai elatustuen saanti vähentänyt lapsiköyhyyttä. Sen sijaan Isossa-Britanniassa toimeentulotukea saavien yksinhuoltajaperheiden köyhyysaste ennen elatusapua oli 10 prosenttia ja väheni 4 prosenttiin elatusavun jälkeen. Elatusapu siis kykeni vähentämään köyhyyttä erityisesti pienituloisissa yksinhuoltajaperheissä.
Tämä menettely olisi helppo toteuttaa Suomessakin. Toimeentulotuessa voitaisiin etuoikeuttaa osa elatusavusta ja elatustuesta. Näinhän on menetelty myös pienien ansiotulojen osalta.
Toimeentulotukea saavien on mahdollista hankkia pieni määrä ansiotuloja – nykyisin 150 euroa kuukaudessa – ilman, että tulot leikkaavat tuen määrää. Miksei näin voisi toimia myös elatusavun ja elatustuen kohdalla? Yksinhuoltaja voisi pitää esimerkiksi puolet saamastaan elatusavusta tai elatustuesta tiettyyn summaan asti. Näin olisi mahdollisuus edes hiukan kohentaa pienituloisissa yksinhuoltajaperheissä elävien lasten asemaa.
Mia Hakovirta, Heikki Hiilamo ja Merita Jokela
Hakovirta on sosiaalipolitiikan dosentti ja Turun yliopistossa työskentelevä akatemiatutkija, Hiilamo on Helsingin yliopiston sosiaalipolitiikan professori ja Jokela Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen erikoistutkija.
Kirjoitus perustuu Journal of Social Policy -lehdessä julkaistuun artikkeliin: Hakovirta Mia & Skinner Christine & Hiilamo Heikki & Jokela Merita. ”Child Poverty, Child Maintenance and Interactions with Social Assistance Benefits Among Lone Parent Families: a Comparative Analysis.” https://doi.org/10.1017/S0047279419000151