Avoimen saatavuuden teknologiakeskukset mullistavat tieteen tekemisen edellytyksiä

Molekyyli- ja solutason biotieteet ovat perinteisesti olleet varsin laitekeskeisiä. Monet biotieteiden tärkeät paradigmamuutokset ovat nimenomaan juontaneet jonkin uuden teknologian ja/tai menetelmän keksimisestä.

Esimerkkeinä ovat vaikkapa erittäin tarkan erottelukyvyn mahdollistavat erilaiset mikroskoopit ja muut kuvantamislaitteet, proteiinien karakterisointiin, sekvensointiin ja rakenteeseen tarvittavat teknologiat sekä perimän ja geeniluennan laitteistot ja menetelmät. Näitä teknologioita käyttäen määriteltiin mm. yleinen soluteoria, solujen rakenne ja niiden toimintaperiaatteet, proteiinien toimintojen perusteet sekä soluperimän koostumus, toiminta ja kopiointi. Lukuisat Nobelin palkinnot ovat sittemmin tuoneet kunniaa näitä mekanismeja kartoittaneille tutkijoille ja näihin löytöihin perustuvat myös lukemattomat lääketieteellisen nykyisen huippuosaamisen innovaatiot ja hoitomuodot.

Nykytieteen alkumetreillä tutkimustyöhön tarvittavat laitteet ja teknologiat olivat vain erittäin harvojen ja tarkoin valittujen tutkijoiden käsissä. Huippulaitteiden saatavuus ja niiden käyttöön vaadittu tietotaito olivat yleensä jonkin professorin ja tämän tutkimusryhmän takana ja niiden käyttäminen edellytti usein läheistä tuttavuutta tai vähintään yhteistyöjärjestelyjä. Tämä tilanne kesti periaatteessa muuttumattomana yllättävän kauan ja on vieläkin vallitseva käytäntö monella eri taholla.

Vaikka tällainen järjestely saattaa erillistapauksissa olla toimiva ratkaisu ja tuottaa varsin hyviä tuloksiakin, se on esimerkiksi laitteiden saatavuuden ja käyttöasteen suhteen varsin tehoton tapa hoitaa kalliita ja monimutkaisia tutkimuslaitteita. Tutkimuslaitteet ovatkin lähtökohtaisesti viime vuosikymmeninä muuttuneet yhä monimutkaisimmiksi ja kalliimmiksi. Laitehankintojen hinnat pyörivät usein sadoissatuhansissa ja peräti miljoonissa euroissa. Tällaiset tutkimusinstrumentit eivät kuulu yksittäisille tutkijoille vaan huomattavasti parempi hyötysuhde saadaan, jos laitteet ovat kaikkien käytössä. Eli mitä laajemmassa käytössä tutkimuslaitteet ovat, sen parempi.

Laitteilla tulee olla erikoisteknologioita hallitseva tukihenkilökunta, joka palvelee tasavertaisesti kaikkia tutkijoita. Täten laitteet tulee sijoittaa yhteisiin tutkimuspalvelukeskuksiin, joissa on niiden huoltoon ja käyttöön vaadittavaa tietotaitoa ja osaamista. Tällaiset keskukset toimivat yleensä niin sanotulla open access -periaatteella eli avoimen käyttöoikeuden tai avoimen saatavuuden toimintamallilla. Avoimen käyttöoikeuden periaatteella toimivat keskukset tarjoavat palveluja riippumatta siitä, mistä käyttäjä tulee.

Kun tutkimuksen huippulaitteistot keskitetään avoimen saatavuuden periaatteella toimiviin laitekeskuksiin, niiden toimivuus, tehokkuus, tuottavuus ja myös laitteiden tuottamien tulosten toistettavuus parantuvat huomattavasti. Tällä toimintamallilla tieteen ja erityisesti tiedeinfran hallinnointi- ja johtamistavat muuttuvat nopeasti. Pelkän tekniikan tarjoajien sijaan kansainvälisistä laitekeskuksista on tulossa edistyksellisiä ja strategisesti johdettuja, tieteen eturintamalla toimivia infrastruktuurikeskuksia ja yhteistoiminnallisen tutkimuksen keskeisiä voimavaroja. Näiden avulla tiedeyhteisön tutkijat pystyvät kurkottamaan yhä korkeammalle ja toivon mukaan saavuttamaan uraauurtavia keksintöjä ja löytöjä.

Tästä kehityksestä johtuen loppukäyttäjät, laitokset, laitekehittäjät, rahoittajatahot ja maiden tiedeministeriöt tunnustavat yhä yleisemmin avoimen saatavuuden periaatteen ja sen soveltamisen tarpeen. Kalliiden laitteistojen käyttö avoimen saatavuuden periaatteiden mukaisesti tuottaa merkittäviä säästöjä laitteiden käyttökustannuksissa ja huomattavasti paremman tuoton ja hyödyn veronmaksajien varoilla tai lahjoitusten avulla tehdyille sijoituksille. Tehokkuutta saavutetaan myös, koska päällekkäisyyksiä voidaan välttää.

Monien maiden tiedehallinnot ovat myös oivaltaneet, että avoimen saatavuuden palvelut voivat merkittävällä tavalla stimuloida innovaatioita resurssien, tekniikoiden, tiedon ja tietaidon optimaalisen saatavuuden avulla. Tämä voi myös lisätä yhteistyötä ja kumppanuutta teollisuuden kanssa ja yleisesti tehostaa teknologiasiirtoa. EU on jo aikaisemmissa puiteohjelmissa ottanut avoimen saatavuuden keskeiseksi toimintamuodoksi tutkimusinfrojen hallinnossa ja myös laajentanut avoimen saatavuuden konseptia avoimeen tieteeseen, jonka tavoitteena on tehdä tutkimuksesta yhteistyöhön suuntautuvaa, globaalia, luovaa ja viedä tiedettä lähemmäksi yhteiskuntaa avaamalla tiede digitaalisten työkalujen, verkkojen ja median kautta.

Turun biotiedekeskus kansainvälisesti merkittävä osaamiskeskittymä

Turussa oltiin varsin edistyksellisiä, kun Turun yliopisto ja Åbo Akademi vuonna 1989 tekivät sopimuksen yhteisen teknologiapalveluita tuottavan ja biotieteen huippututkimukseen keskittyvän biotiedekeskuksen perustamisesta. Alun perin nimeksi tuli Turun biotekniikan keskus mutta tänä vuonna keskuksen 30-vuotistaipaleen kunniaksi nimi muuttui kansainvälisempään muotoon mahdollisimman laajan näkyvyyden varmistamiseksi ja toiminnan tunnistettavuuden vahvistamiseksi. Keväällä julkistetun nimimuutoksen myötä keskuksen brändinimenä toimii jatkossa Turku Bioscience – suomeksi Turun biotiedekeskus.

Turku Bioscience on merkittävä tekijä alueen korkeatasoisen biotieteen tutkimuksen mahdollistajana ja alan yritysten toimintaedellytysten turvaajana. Keskuksessa työskentelee pitkälti yli 200 tutkijaa ja tutkimusryhmiä on toistakymmentä. Ulkopuolista rahoitusta keskuksella on 4–6 miljoonaa vuodessa ja sen laitekantaa on vuosien saatossa kertynyt kymmenien miljoonien edestä.

Turku Bioscience on alusta lähtien erikoistunut tuottamaan tutkijoille huipputeknologiapalveluita, alueellisesti, kansallisesti ja kansainvälisesti. Keskus tarjoaa maailmanluokan tutkimuslaitteistot, taitavan henkilöstön opastamaan niiden käytössä sekä huippututkijat, joiden osaaminen on käytettävissä eri teknologioiden ja sovellusten parhaan mahdollisen hyödyn saavuttamiseksi. Täten keskus on jo pitkään toiminut open access -periaatteella ja on monessa suhteessa Suomessa ollut uranuurtaja biotieteiden teknologiapalvelujen tarjoajana.

Koko olemassaolonsa ajan Turku Bioscience on toiminut Turun biokampuksen teknologiapalvelujen ytimessä ja on ollut mukana monessa Turun seudun ja Varsinais-Suomen maakuntaohjelman merkittävimmissä alueellisissa kehittämishankkeissa. Tämän lisäksi useat keskuksessa toimivat tutkimusryhmät edustavat julkaisuprofiililtaan oman alansa korkeinta kansainvälistä tasoa. Korkeatasoisen tutkimuksensa kautta Turun biotiedekeskuksen tutkimusryhmät ovat keskeisessä roolissa uusien tekniikoiden soveltamisessa ja ”jalkauttamisessa” tutkijayhteisöön ja ovat mukana myös useissa tutkimustulosten kaupallistamishankkeissa sekä yritysyhteistöissä. Alla olevassa videossa lyhyt esittely keskuksen eri teknologiapalveluista.

Turun biokampuksen tämän hetken tärkeimpiä hankkeita on kaavaillun Lääkekehityskeskuksen saaminen Turkuun. Turku Biosciencen on tässä tavoitteessa tärkeä tekijä, koska keskus pystyy tukemaan tulevan Lääkekehityskeskuksen toimintaa tarjoamalla sille uusimpia lääkekehitysteknologian palveluita.

Kansainvälisesti kilpailukykyisellä infrastruktuurikeskittymällä on suuri merkitys koko alueen kehitykselle ja Turku Bioscience on Suomen tärkeimpien tutkimusinfrastruktuurien joukossa opetus- ja kulttuuriministeriön tiekartalla.

Keskuksessa sijaitseva biokuvantamisen infrastruktuuri ja osaaminen ovat kansainvälisesti erittäin korkealla tasolla ja ovat luoneet perustan Suomen ratkaisevalle roolille eurooppalaisessa Euro-Bioimaging-organisaatiossa. Keskuksessa on myös ainutlaatuista teknologiaa ja osaamista geeniperimän ja proteiininen muutoksien analysoimiseksi sekä laaja valikoima muita teknologiapalveluita.

Turku Bioscience onkin Euroopan tasolla kilpailukykyinen osaamiskeskittymä, joka tuo etuja koko alueelle, sen elinkeinorakenteen kehitykselle ja kilpailukyvyn parantamiselle.

Meillä on nyt ainutlaatuinen tilaisuus hyödyntää keskuksen tarjoamia mahdollisuuksia toimia alueellisesti, kansallisesti ja kansainvälisesti turkulaisten tutkimusintressien veturina ja strategisena osaamiskeskittymänä. Näitä mahdollisuuksia tulee käyttää hyväksi eritoten Lääkekehityskeskuksen sekä muiden strategisesti tärkeiden hankkeiden edistämiseksi.

John Eriksson
Kirjoittaja on Turun biotiedekeskuksen johtaja