Turku on ansainnut oikeuden kouluttaa materiaalien diplomi-insinöörejä

Opetus- ja kulttuuriministeriö antoi 11.7.2019 tiede- ja kulttuuriministeri Annikka Saarikon johdolla välittömästi voimaan astuvalla asetuksella Turun yliopistolle oikeuden aloittaa vuonna 2020 kone- ja materiaalitekniikan diplomi-insinöörikoulutuksen. Taustalla on Varsinais-Suomen kasvava merkitys auto- ja meriteollisuuden veturina Suomessa.

Koska Aalto-yliopisto, Tampereen yliopisto ja Lappeenrannan-Lahden teknillinen yliopisto vastustivat hanketta, on syytä tarkastella tosiasialliset perustelut koulutusluvan myöntämiselle. Keskityn tässä materiaalien tutkimuksen ja koulutuksen tiivistettyyn lähihistoriaan.

Toimintaympäristön kehitys sai alkuunsa 1985 DataCity-rakennuksen toteutuksesta yhteistyössä Turun kaupungin ja rakennuttajan välillä. Seuraavana vuonna perustettiin Uuden Teknologian Säätiö (UTS), jonka tehtävänä oli ideoida uusia yhteistyöstrategioita ja tuoda toteuttajat (kaupunki, rakentajat, teollisuus ja yliopistot) yhteen. Yhteistyökuvio konkretisoitui, kun Oy DataCity Center Ab perustettiin 1988 edistämään yliopistojen ja teollisuuden yhteistyöhankkeita.

Turun Teknologiakeskuksen alle organisoitiin materiaalitutkimuksen, biotekniikan ja tietotekniikan tutkimusyksiköt, sekä riskirahoitusyksikkö Aboa Venture ja patenttihallintayksikkö Aboa Technology. Yhteistyö oli menestyksekäs, sillä 1989 valmistui ElectroCity-rakennus uuden yritystoiminnan ja sen kasvun keskukseksi ja 1990 valmistui BioCity-rakennus biotutkimuskeskukseksi. Sitä täydennettiin 1993 Mauno Koivisto -kokous- ja kongressikeskuksella.

Kaikki toiminnot yhdistettiin vuonna 2001 yhtiöksi Turku Science Park Oy (TuSP). Materiaalien pintatutkimusyksikkö Top Analytica Ltd perustetiin yhteisrahoituksella samana vuonna. Toiminta laajeni 2002 PharmaCity-rakennuksen ja 2006 ICT-rakennuksen valmistumisten myötä.

Ominaista on, että tämä tutkimus- ja kehitysverkosto on syntynyt Turun kaupungin, rakentajien, yliopistojen ja teollisuuden yhteistyönä, jopa niin, että Turun yliopiston ja Åbo Akademin laitoksia on siirretty näihin teknologiakeskusrakennuksiin. Yhteistyön juhlistamiseksi vietettiin keväällä 2019 Turun Teknologiakeskuksen – Turku Science Parkin 30 vuotistilaisuus.

Tutkimusyhteistyö sai alkunsa jo 1980-luvun alussa, kun Turun yliopiston ja Åbo Akademin välillä aloitettiin kehittyneiden (ja kalliiden) tutkimuslaitteiden yhteisostot. Laitteet sijoitettiin vuoroin kunkin yliopiston tiloihin ja niiden käytöstä vastasivat tilojen hallitsijat.

Koordinoitu yliopistojen ja teollisuuden yhteistyö alettiin toteuttaa teknologiakeskushankkeina. Osoitus organisaation uskottavuudesta tuli 1989 kun kauppa- ja teollisuusministeriön alainen Teknologian kehityskeskus (TEKES) julkisti teknologiakeskuksille suunnatun teknologiaohjelman. Teknologiakeskusohjelman ainoa kattava rahoitus myönnettiin Oy DataCity Center Ab:n hallinnoimalle materiaalien pintatutkimusprojektille, joka jakautui seitsemään Turun yliopiston ja Åbo Akademin osaprojekteihin. Tämän lisäksi materiaalintutkijat osallistuivat useisiin TEKESin rahoittamiin teollisiin yhteistyöprojekteihin.

Yhteistyö myötä perustettiin yhteinen materiaalitutkimuslaboratorio, johon sijoitettiin XPS/ESCA–Auger-pintatutkimuslaitteet, elektronimikroskoopi, sekä elektroni-pintakäsittelylaitteet. Seuraava osoitus Turun yliopistojen tutkimusyhteityön menestymisestä saatiin sisäasiainministeriön 1993 julkistamassa osaamiskeskusohjelmassa, jossa Varsinais-Suomen Osaamiskeskukselle/Turun Teknologiakeskukselle osoitettiin 1994 kansalliset materiaalitutkimuksen ja biotekniikan vastuualueet.

Menestys jatkui opetusministeriön rahoittamassa Materiaali- ja rakenne-tutkimusohjelmassa (MATRA), jossa Turun yliopiston ja Åbo Akademin tutkijat osallistuivat vuosina 1994–2000 useisiin kansallisiin yhteisprojekteihin, joita he osittain koordinoivat.

Kuten yllä todettiin Turun kaupunki, yliopistot ja teollisuus perustivat 2001 materiaalien pintatutkimusyrityksen Top Analytica Ltd, joka korvasi yliopistojen yhteisen materiaalien tutkimuskeskuksen. BioCity ja PharmaCity -rakennusten ja toimintojen alkuun saattaminen keräsi muutoin päähuomion valitettavan pitkäksi aikaa.

BioCity Turun vuonna 2006 esitellyssä biomateriaali-tutkimusohjelmassa viisi Åbo Akademin tutkimusryhmää tuottivat biomateriaaleja kahden Turun yliopiston lääkäriryhmän käyttöön. Yhteistyö teollisuuden kanssa toteutettiin Turku Centre for Biotechnologyn kautta. Lisäksi Turun yliopiston ja Åbo Akademin tutkijat osallistuivat useisiin TEKESin rahoittamiin lääkeaineiden kehittämisprojekteihin.

Vuonna 2005 tehostettiin Turku Science Parkissa materiaalien tutkimusta suuntaamalla painopiste graafiselle osaamisalueelle. Turun yliopistot, Varsinais-Suomen Osaamiskeskus/Turku Science Park ja teollisuus perustivat 2005 Knowledge Network of Printed Media -yhteistyöverkoston edistämään painettua älykkyyttä painopinnoilla Raisiossa sijaitsevassa Future Printing Centerissä.

Korkeatasoisen tutkimuksen edistämiseksi Åbo Akademissa valittiin vuosiksi 2006–2008  neljä huippuyksikköä, joista funktionaalisten materiaalien (FunMat) tutkimusryhmä oli yksi. Suomen Akatemia valitsi laajennetun FunMat-tutkimusrymän kansalliseksi huippuyksiköksi vuosille 2008–2013. Turun yliopiston materiaalitutkijat perustivat 2007 oman materiaalien ja pintojen tutkimuskeskuksen (Turku University Centre for Materials and Surfaces, MatSurf). Suomen Akatemian prosessikemian (PCC) ja funktionaalisten materiaalien (FunMat) huippuyksiköt sulautettiin 2013 Åbo Akademin strategiseksi tutkimusalaksi. Vuosien 2008–2013 aikana valmistui 26 filosofian tai tekniikan tohtoria FunMat-tutkijakonsortiosta.

Koulutusyhteistyö pyrittiin 1995 laajentamaan kansainväliseen peruskoulutukseen International University of Turku/Åbon TEMMPRO-koulutusohjelmalla. Materiaalitieteen ohella koulutus kohdistui molekulaariseen biologiaan ja biokemiaan sekä ympäristötieteisiin. Mukana olivat Turun yliopisto, Åbo Akademi ja Turun kauppakorkeakoulu. Valitettavasti aika ei ollut silloin vielä otollinen laajamittaiseen kansainväliseen koulutukseen.

Jatkokoulutuksen saralla yhteistyö oli menestyksekkäämpi, kun Graduate School of Materials Research (GSMR) sai 1995 opetusministeriöltä toimintarahoituksen. Tutkijankoulutuksen tavoitteena oli tarjota paikallinen laaja-alainen materiaalien koulutus. Osallisina oli kaksi kemian ja viisi fysiikan laboratoriota Turun yliopistosta, sekä yksi fysiikan ja neljä kemian laboratoriota Åbo Akademista. Jälkimmäiset kemian laboratoriot edustivat kemian teknologiaa (DI-koulutusta). Paikallisen yhteistyön etuna oli, että opettajat ja monipuoliset tutkimuslaitteet saatiin tutkijakoulutettavien käyttöön lähietäisyydellä.

GSMR:lle myönnettiin lisäksi erityisrahoitus kansainväliseen verkostoitumiseen eri organisaatioiden kanssa. Näihin lukeutuivat ainakin Ian Wark Research Institute/ University of South Australia (IWRI, Australia), Nara Institute of Science and Technology (NAIST, Japani), sekä Intelligent Material and Systems Institute/Université de Sherbrooke (IMSI, Kanada).

Tiivis paikallinen koulutuksen yhteistyö GSMR-organisaatiossa liitti kaksi Åbo Akademin tutkimuksen (prosessikemian ja funktionaalisten materiaalien) huippuyksikköä ja Turun yliopiston Materiaalien ja pintojen tutkimuskeskuksen (MatSurf) konsortion toisiinsa kansainvälisestikin katsoen kattavaksi organisaatioksi. Vuosien 1995–2011 aikana valmistui 72 materiaaleihin keskittyneitä tohtoria GSMRän ainakin osittaisella rahoituksella. Suomen Akatemian painostuksesta GSMR sulautettiin 2012 kansalliseen nanotieteen tutkijankouluun (National Graduate School of Nanosciences, NANO-NGS), minkä seurauksena paikalliset resurssit valitettavasti hajautettiin.

Tarve saada kone- ja materiaalitekniikan diplomi-insinöörikoulutus esitettiin alun perin Turun kauppakamarin toimesta jo vuonna 1989, jotta voitaisiin vastata nopeasti kasvavaan Varsinais-Suomen kone- ja materiaaliteollisuuden tarpeisiin. Koulutus aloitettiin FiTech-verkkokoulutuksena, mutta on aivan selvää, ettei tämä tyydytä paikallisia diplomi-insinööritarpeita pitkällä tähtäimellä.

Yhteenvetona koulutuksen osalta voidaan sanoa, 98 valmistuneen materiaalitutkimuksen tohtorin kokemuksella ja kolmen ministeriön asiantuntijan huippuarvion perusteella, että Turku on ansainnut laajennetun koulutusoikeuden materiaalitekniikassa. Turun yliopisto on jo aiemmin saanut, alun perin yhteistyö-osapuolten kehityssuunnitelmissa olleiden tietotekniikan ja biotekniikan diplomi-insinöörien koulutusluvat, joten on varsin luontevaa laajentaa sitä materiaaliteknologiaan. Åbo Akademi, Vaasan yliopisto ja Oulun yliopisto (varauksella) puolsivat tätä Turun yliopiston DI-koulutuksen laajentamista.

Koska kaikki muut Turun toimijat ovat ajan saatossa nostaneet materiaalien tutkimuksen painopiste- ja kehitysalueiksi, olisi Turun yliopistonkin vihdoin aika tehdä samoin.

Jarl B. Rosenholm
Kirjoittaja on Åbo Akademin professori emeritus ja Turun yliopiston dosentti, joka on toiminut GSMR:n ja FunMatin johtajana.