Category: Koulutuspolitiikka

Joustavaa jatkuvaa oppimista

Riitta Pyykkö

Elinikäinen oppiminen on ollut mukana eurooppalaisesta korkeakoulutuksesta käytävässä keskustelussa viimeiset kaksikymmentä vuotta. Välillä vähän sivummalla, nyt taas hyvin keskeisenä teemana. Nimityskin on vuosien mittaan elänyt: täydennyskoulutuksen rinnalle tuli ensin elinikäinen oppiminen, ja nyt se on suomalaisessa keskustelussa vaihtunut jatkuvaksi oppimiseksi.

Toimintaympäristön muutokset edellyttävät meiltä jokaiselta jatkuvaa uuden oppimista, ja myös yliopistojen tulee sitä edistää. Oppimisen tarpeet tulevat olemaan moninaisia ja oppijoiden joukko kirjava. Miten pystymme toteuttamaan koulutusta erilaisille oppijoille, erilaisia oppimisen tapoja ja ympäristöjä hyödyntäen, laadusta periksi antamatta? Miten reagoimme nopeasti esiin nouseviin koulutustarpeisiin ja ennakoimme niitä?

Continue reading

Mistä tulevaisuuden insinöörit, luonnontieteilijät ja matemaatikot?

Vesa Taatila

Maassamme on jatkunut jo vuosien ajan erikoinen ilmiö. Matematiikan, luonnontieteiden ja tekniikan opiskelijoiksi korkeakouluihin hakeutuvia on jatkuvasti vähemmän. Olemme jo tilanteessa, jossa moniin näiden alojen hakukohteisiin tulee alle yksi ensisijainen hakija aloituspaikkaa kohti.

Työllisyys- ja palkkanäkökulmat eivät pysty selittämään alojen vetovoiman heikkenemistä. Näiden tutkintojen suorittajat ovat jo pitkään nauttineet keskimääräistä korkeammasta työllisyydestä sekä palkkakehityksestä. Näköpiirissä ei ole megatrendejä, jotka olisivat tätä tilannetta muuttamassa.

Continue reading

Tutkintoja – entä muuta?

Riitta Pyykkö

Tämänkin lukuvuoden aikana on jälleen käyty runsaasti keskustelua koulutusjärjestelmästämme ja sen kehittämistarpeista. Minkälaisia ovat ne työtehtävät, joihin tällä hetkellä opiskelevat päätyvät, miten nopeasti tehtävät jatkossa muuttuvat, mitä tulevaisuudessa suorittaa tekoäly, mitä ihminen? Miten tämä tulisi huomioida koulutuksessa – tai pystymmekö yleensä ennakoimaan?

Sekä Suomessa että kansainvälisesti keskusteluttaa myös tutkintojen tulevaisuus. On selvä, että tulevaisuudessakin meillä on aloja, joilla toimivien pätevyys on varmistettava yksityiskohtaisesti rakennetuilla tutkinnoilla. Kukaan ei varmasti toivo joutuvansa asioimaan sekalaisen taustan omaavan juristin tai lääkärin kanssa, tai lapsilleen epämääräisen koulutuksen saanutta opettajaa. Erityistä kelpoisuutta edellyttävien alojen tutkintokoulutuksen voi siis ennakoida säilyvän pääosin ennallaan.

Entä muut alat, ne jotka eivät suoraan kouluta tiettyyn ammattiin? Menettävätkö tutkinnot merkityksensä ja vain osaaminen ratkaisee? Miten voimme tukea yksilön etenemistä alallaan tai siirtymistä alalta toiselle?

Continue reading

Maailmanloppu vältetään välittämällä

Tapio Salakoski

Tänä aamuna herätessämme uuteen päivään maailma on taas yhden päivän lähempänä tuhoaan. Tai tuhoa ja tuhoa – pikemminkin uutta maailmanjärjestystä, jossa ihmistä ei enää tarvita. Eikä se ole välttämättä ole ollenkaan huono asia kenenkään muun mielestä paitsi meidän ihmisten.

Mistä näin synkät mietteet? Kuluneen viikon suurin uutinen oli fyysikko Stephen Hawkingin kuolema 14.3.2018. Kohtalon oikku on, että modernin tieteen isänä tunnetun Galileo Galilein kuoleman 300-vuotispäivänä 8.1.1942 syntynyt  Hawking kuoli tunnetuimman oppi-isänsä Albert Einsteinin syntymäpäivänä. Hawking oli kuollessaan 76-vuotias, mikä on yli 50 vuotta enemmän kuin mitä lääkärit ennustivat diagnosoidessaan 21-vuotiaan opiskelijan parantumattoman harvinaisen ALS-sairauden.

Toivoa sopii, että Hawking menee yhtä paljon pieleen omissa maailmanlopun ennustuksissaan. Hän on jo pitkään ennustanut, että ihmisellä on alle 1000 vuotta aikaa etsiä uusi koti ennen kuin Maa tuhoutuu. Ennuste perustuu yhtäältä luonnonkatastrofien väistämättömyyteen ja toisaalta ihmisen toimiin: väestön ja energiankulutuksen eksponentiaalisen kasvun seurauksiin. Viime vuonna hän korjasi ennustettaan dramaattisesti pudottamalla siitä yhden nollan pois: ihmisen armonaika onkin vain 100 vuotta.

Continue reading

Opettajankoulutuksen laadukas kaivovesi

Anu Warinowski

Yliopistojen rooli tämänhetkisessä koulutuksen kehittämistyössä on keskeinen. Opetus- ja kulttuuriministeriö jakoi viime vuonna korkeakouluille 15 miljoonaa euroa opettajankoulutuksen kehittämiseen. Uudet opettajankoulutuksen kehittämishankkeet perustuvat ”ei kannettu vesi kaivossa pysy” -sananlaskun taustalla olevaan ajatukseen. Kehittämistä tehdään nimenomaan opettajankoulutusyksiköissä sekä opettajankoulutusyksiköiden johdolla, eikä ulkopuolelta käsin. Opettajankoulutuksen kehittämisessä keskiöön onkin nostettu tutkimusperustaisuus. Lisäksi ainutlaatuista tässä kehittämistyössä on sen laaja kansallinen yhteistyö eri yliopistojen välillä. Tavoitteena on pysyvämmät muutokset kaivoveden laadussa pinnan heilahduksen sijaan.

Continue reading

Miten käy tutkimuksen ja koulutuksen sotessa?

Pentti Huovinen

Maakunta- ja sote-uudistusta koskeva lakipaketti tultaneen hyväksymään eduskunnassa kesän korvalla. Tutkimuksen ja koulutuksen osalta lakiehdotukset eivät kuitenkaan vielä anna tietoa siitä, miten yliopistojen tehtävät toteutetaan uusissa maakunnan organisaatioissa.

Tällä hetkellä yliopistoilla on lakisääteinen edustus yliopistollisten sairaanhoitopiirien valtuustoissa ja hallituksissa. Edustus on merkittävä, sillä yliopiston edustajien äänimäärä liittovaltuustossa on peräti 10 prosenttia kuntien liittovaltuustoon valitsemien jäsenten yhteenlasketusta äänimäärästä. Uudessa organisaatiossa tilanne on toisin. Annettujen lakiehdotusten mukaan yliopistoilla ei tule enää olemaan paikkaa maakuntien päätöksenteossa. Jos yliopistojen ja maakuntien suhteita ei määritetä tarkemmin tulevissa säädöksissä, suhteet maakuntiin ja sote-keskuksiin tullaan muodostamaan juridisilla sopimuksilla. On huomattava, että vastapuolina ei silloin enää ole pelkästään maakunnan julkisoikeudellisia yhteisöjä vaan myös mahdollisesti suuriakin yksityisiä toimijoita.

Continue reading

Omalle alalle mahdollisimman sujuvasti

Riitta Pyykkö

Opiskelijavalinta on puhuttanut viime aikoina kovasti, niin julkisuudessa kuin korkeakouluissa ja lukioissa. Jo tulevana kesänä valintakokeiden tulee olla sellaisia, jotka eivät edellytä pitkää valmentautumista (eli runsaan aineiston pänttäämistä, mahdollisesti lisäksi valmennuskursseihin osallistumista), ja vuonna 2020 yli puolet uusista opiskelijoista tulee valita ylioppilastutkinnon tulosten perusteella. Tutkintojen pisteytykseen on kehitetty erilaisia malleja, jotka ovat parhaillaan lausunnoilla.

Siitä ollaan varmasti yhtä mieltä, että satojen oppiaine- ja yliopistokohtaisten valintakokeiden järjestäminen vuosittain kaipaa järkeistämistä. Toisaalta on tärkeää, että mahdollisimman moni nuori pääsisi halutessaan nopeasti jatkamaan opintojaan. Välivuodet eivät ole pelkästään kielteinen asia, mutta välivuodet silloin, kun jatkamishaluja olisi heti ylioppilaaksi tulon jälkeen, ovat.

Continue reading

Uusiutuminen on välttämätöntä

Kalervo Väänänen

Yliopistomme nyt istuvan hallituksen toimikausi päättyy tämän vuoden lopussa. Hallituksella on enää yksi kokous joulukuussa ja sen asialista alkaa jo hahmottua. Rohkenen nyt jo päätellä, että tämän hallituksen merkittävin päätös tehtiin 4.8.2015 pidetyssä hallituksen kokouksessa. Silloin takana olivat edellisenä keväänä tehdyt maan hallituksen leikkauspäätökset, ja arvioimme, että valtion tuki Turun yliopistolle tulee vuoteen 2018 mennessä vähenemään noin 12 miljoonaa euroa vuodessa. Tämä arvio on nyt toteutunut.

Mainitussa kokouksessa hallitus hyväksyi toimivan johdon laatiman Turun yliopiston nelivuotisen sopeuttamis- ja kehittämisohjelman (SoKe), jonka toteuttaminen aloitettiin välittömästi. SoKe-suunnitelman vaihtoehtona oli noin 200 henkilön irtisanominen budjetin tasapainottamiseksi.

Continue reading

Lääkärien peruskoulutusta vähennettävä – erikoistumiskoulutusta lisättävä

Pentti Huovinen

Suomen viidestä lääketieteellisestä tiedekunnasta valmistuu vuosittain noin 750 lääketieteen lisensiaattia. Tämän lisäksi joka vuosi 150 lähes tuhannesta suomalaisesta ulkomailla lääketiedettä opiskelevasta päättää opintonsa. Heistä suurin osa on ilmoittanut valmiutensa tulla takaisin Suomeen. Laskennallisesti noin joka 70. ikäluokkansa edustaja koulutetaan lääkäriksi. Vielä jokin aika sitten vallinnut lääkäripula onkin nopeasti poistumassa.

Continue reading

Tarpeellisia uudistuksia vai muutosta muutoksen vuoksi?

Maija S. Peltola

Perinteet ovat jämähtämistä ja paikallaan junnaamista, este uusille ajatuksille – muutos tuo mukanaan pelkkää hyvää. Näinkö maailma menee? Onko niin, että edellisestä uudistuksesta ei kannata edes yrittää toipua, sen tuomia muutoksia ei ole mielekästä arvioida, sillä keskeistä on, että uusi on aina määritelmällisestikin parempi. Tältä välillä tuntuu, kun yrittää selviytyä koulutus- ja tiedepolitiikan viidakossa.

Continue reading