Susanne Uusitalo

Kansainvälinen UNESCO Chair in Bioethics -verkosto järjestää jo neljättä kertaa Maailman bioetiikkapäivän. Päivän tarkoituksena on muistuttaa bioeettisten kysymysten tärkeydestä ja edistää niiden ratkaisemista hyödyntävä toimintaa.

Tämän vuoden yhteisenä teemana on kulttuurisen moninaisuuden kunnioittaminen. Myös suomalaisessa nyky-yhteiskunnassa tämä on ajankohtainen aihe julkisen keskusteluilmapiirin kovettuessa ja kärjistyessä. Sosiaalisen median keskustelujen sävyt huokuvat vastakkainasetteluja oli kyseessä sitten ilmastonmuutos, rokotukset tai maahanmuutto. Mediassa pohditaan vihapuheen hyväksyttävyyttä.

Vaatimuksissa saada kunnioitusta itseään, omaa ilmaisuaan ja omaa kulttuurista taustaansa kohtaan voi helposti unohtaa toisesta kulttuurista tulevan henkilön kohtaamisen tärkeyden. Miten kaksi eri kulttuurista taustaa olevaa henkilöä kohtaavat toisensa kunnioittavasti, miten yhteiskunta heidän kanssakäymisensä mahdollistaa ja minkälainen rooli kielellä tässä kaikessa on?

UNESCO Chair in Bioethics Suomen yksikkö järjestää seminaarin, joka pohtii kielen merkitystä kulttuurisen moninaisuuden kunnioittamisessa. Kieli on tärkeä osa kulttuuria, mutta se on myös väline, joka muokkaa kohtaamisia, antaa niille puitteet. Kunnioittava kohtaaminen ei tarkoita pelkästään toisen rauhaan jättämistä, ja koskemattomuutta tässä mielessä. Kohtaaminen edellyttää myös toisen tunnistamista ja tunnustamista.

Kulttuurisen moninaisuuden kunnioittamisen ja kielen kytköksiin liittyy paljon kysymyksiä vallasta ja ymmärtämisestä. Kieleen sisältyy kuitenkin aina kommunikaation mahdollisuus. Se antaa mahdollisuuden toisen näkökulman ymmärtämiseen aivan ainutlaatuisella tavalla. Se avaa merkityksiä ja mahdollistaa uusien näkökulmien ottamisen toisen kulttuurin ja toiminnan ymmärtämiseen.

Aina yhteistä kieltä ei ole. Miten silloin kunnioittaminen mahdollistuu? Esimerkiksi terveydenhuoltojärjestelmä on hyvin hierarkkinen instituutio, jossa yksilöt asioivat toisinaan hyvinkin haavoittuvaisessa tilassa. Mitä tapahtuu, kun terveydenhuollon henkilökunnalla ei ole yhteistä kieltä apua hakevan kanssa? Yhteiskuntamme tarjoaa yksilöille mahdollisuuksia kouluttautua ja hankkia monia taitoja, mutta se myös edellyttää yhteistä kieltä. Mitä jos tämän yhteisen kielen hankkiminen onkin erittäin vaikeaa tai jopa täysin mahdotonta?

Kun kahden toimijan kohtaamisesta puuttuu yhteinen kieli, eikä ole resursseja tai mahdollisuuksia sen hankkimiseen, tarvitaan muita keinoja. Yhteiskunta mahdollistaa eri instituutioissa erilaisia tapoja löytää yhteinen, sujuva kanssakäyminen. Tämä voi tarkoittaa valmiuksia monikieliseen viestintään, erilaisia teknologisia sovelluksia ja apuvälineitä, mutta myös konkreettisesti toisia ihmisiä. Tulkit osallistuvat kohtaamiseen ja tuovat kielellisen ammattitaitonsa kunnioittavan kohtaamisen rakentamiseen. Tämä edellyttää luottamusta.

Aina apukeinoja kanssakäymiseen ei ole saatavilla. Miten silloin kohtamme toisen? Kulttuuriset konventiot kohteliaisuudesta eivät tule aina oikein tulkituksi toisen kulttuurin merkitysjärjestelmässä. Hyväntahtoisuus voidaan tulkita holhoamiseksi. Epäröinti tulkitaan peloksi tai vihamielisyydeksi. Se mitä kuitenkin jaamme, edustammepa kuinka erilaisia kulttuureja tahansa, on kuitenkin täydellinen ja jakamaton ihmisarvo. Tämän tietoisuuden pohjalta on tukevampaa rakentaa kunnioittava kohtaaminen, kulttuurien erityisyydet huomioiden.

Susanne Uusitalo
Kirjoittaja toimii UNESCO Chair in Bioethics Suomen yksikön johtajana

Maailman bioetiikkapäivää vietetään lauantaina 19.10.2019 Turun Kaupunginkirjaston studiossa klo 12.00-14.00.



FacebooktwitterFacebooktwitter