Yrittäjyysosaamisen tunnistaminen ja tunnustaminen jakavat tiedeyliopistojen opetushenkilökunnan mielipiteitä

Kirsi Peura profiilikuva

Kirsi Peura

Opetus- ja kulttuuriministeriö sekä korkeakoulujen rehtorineuvostot UNIFI ja ARENE ovat viime vuosien aikana näkyvästi kannustaneet korkeakouluja kehittämään aikaisemmin hankitun osaamisen tunnistamisen ja tunnustamisen (ahotointi) sekä opinnollistamisen käytäntöjä. Erityistä huomiota on kiinnitetty korkeakouluopiskelijoiden yrittäjyysosaamisen tunnistamiseen.

OKM on yhdessä yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen rehtorien kanssa suositellut, että opiskelijoiden aiemmin hankittu ja korkeakouluopintojen ulkopuolella karttuva yrittäjyysosaaminen nähtäisiin resurssina, joka tulisi saada osaksi opiskelijoiden tutkintoa.

Ahotointi ja opinnollistaminen ovat hallinnollisia prosesseja, jotka mahdollistavat tutkintovaatimusten täyttämisen perinteisen luokkahuoneopetuksen ulkopuolella. Niiden keskiössä on tieto ja osaaminen, jonka opiskelija on hankkinut kokemuksen (kokemuksellinen oppiminen) kautta. Ahotoinnissa opiskelijan on mahdollista saada osaamisensa tunnistettua ja tunnustettua riippumatta siitä, missä tai milloin osaaminen on hankittu. Opinnollistaminen puolestaan tarkoittaa sitä, että opiskelija hankkii akateemiseen tutkintoon kuuluvan osaamisen työssä tapahtuvan harjoittelun kautta.

Aihe ei ole uusi. Tahtotila aikaisemmin hankitun osaamisen tunnistamisen ja tunnustamiseen ja osaamista kerryttävän työskentelyn opinnollistamisen lisäämiseksi on ollut eurooppalaisessa korkeakoulukentässä aina 1990-luvulta asti. Tänä päivänä keskustelun taustalla on Suomessa erityisesti halu lisätä korkeakouluopiskelun joustavuutta ja opiskelumotivaatiota sekä lyhentää opiskeluaikoja.

Suomalaisissa korkeakouluissa on havahduttu siihen, että opiskelijoiden yrittäjyyteen liittyvä tietous ja osaaminen kehittyvät yrittäjyysopintojen lisäksi myös yrittäjyyteen liittyvän harrastetoiminnan kautta. Opiskelijalla on kiistatta myös jotain yrittäjyysosaamista silloin, jos hän on itse toiminut yrittäjänä.

Kokemuksellinen oppiminen on saanut varsin vankan jalansijan myös yrittäjyysopetuksen piirissä. Tästä huolimatta yrittäjyyden opetussuunnitelman ulkopuolella tapahtuvan oppimisen ja sen kautta hankitun osaamisen arviointi ja integrointi osaksi tutkintoja on vielä huomattavasti tuoreempi aihe yrittäjyyden opetuksen saralla.

Aihe jakaa korkeakoulujen opetushenkilökunnankin kahteen leiriin. Tuore kansallinen selvitys osoittaa, että vaikka opetushenkilökunta suhtautuu pääosin myönteisesti yrittäjyysosaamisen ahotointiin ja opinnollistamiseen, tiedeyliopistot ovat ammattikorkeakouluja skeptisempiä käytäntöjen laajemmassa hyödyntämisessä.

Selvitys on toteutettu osana Opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittamaa HOTIT OPIT -kärkihanketta, joka kehittää yrittäjyysosaamisen ahotoinnin ja yrittäjyysosaamista kerryttävän työskentelyn opinnollistamisen käytäntöjä. Selvityksen tutkimusaineisto koostuu 56 opetushenkilökunnan edustajan ryhmä- ja yksilöhaastatteluista 24 korkeakoulussa sisältäen kaikki tiedeyliopistot Maanpuolustuskorkeakoulua lukuun ottamatta sekä 11 ammattikorkeakoulua.

Yliopistojen opetushenkilökuntaa askarruttaa esimerkiksi se, onko opiskelijan mahdollista hankkia muualta samaa tietämystä, mitä yliopistot tarjoavat opiskelijoilleen tutkimukseen pohjaavassa opetuksessa. Yliopistot nähdään siis vahvasti oppimisen paikkoina, ja niiden roolia uuden tiedon tuottamisessa halutaan puolustaa. Ahotointia ei erityisesti myöskään mainosteta opiskelijoille, koska se saatetaan nähdä vaivalloisena prosessina niin opettajan kuin opiskelijankin näkökulmasta. Myös yhtenäiset ohjeet ja mallit puuttuvat.

Osa tiedeyliopistojen opetushenkilökunnasta näkee yrittäjyysosaamisen ahotoinnissa ja opinnollistamisessa kuitenkin myös positiivisia puolia. Yliopistojen ulkopuoliset oppimisympäristöt rikastavat opiskelijoiden oppimiskokemusta ja tukevat näin opiskelijayrittäjyyttä. Opiskelijat ovat myös motivoituneempia suorittamaan korkeakouluopintojaan silloin, kun heidän ei tarvitse turhaan suorittaa kursseja aiheesta, joista heillä on oman yrittäjyyskokemuksen kautta jo osaamista.

Ammattikorkeakouluissa yrittäjyysosaamisen ahotointi ja opinnollistaminen ovat jo arkipäivää; ne ovat osa oppimisprosessia ja hopsausta, ja liittyvät vahvasti opiskelijakohtaisten oppimispolkujen kehittämiseen. Esimerkiksi opinnollistamisen tärkeys pohjaa ammattikorkeakoulujen yhteiskunnalliseen rooliin, joka painottaa käytäntölähtöisyyttä ja työelämän ja alueelliset tarpeet huomioivia koulutussisältöjä.

On syytä kuitenkin miettiä, voisivatko tiedeyliopistot oppia jotain ammattikorkeakouluilta, jotka ovat kehittäneet esimerkiksi näyttökäytäntöjä, jotka tehostavat yrittäjyysosaamisen osoittamista. Mikäli tiedeyliopistot haluavat ottaa OKM:n ja rehtorineuvostojen suositukset tosissaan, tulisi niiden lisäksi tehdä enemmän töitä ahotointiin ja opinnollistamiseen liittyen mahdollisuuksien markkinoimiseksi omille opiskelijoilleen.

Yrittäjyysosaamisen ahotointiin ja opinnollistamiseen liittyvän tiedon ja ymmärryksen lisääminen korkeakouluissa on tärkeää monesta syystä. Erityisesti yrittäjyysopetuksessa opetussuunnitelman ulkopuolinen oppiminen nähdään osana yrittäjyysopetuksen sisäistä ekosysteemiä, joka täydentää akateemista opetussuunnitelmaa ja edistää yrittäjyyskulttuurin juurruttamista korkeakoulujen kampuksilla.

Vaikka opiskelijoiden eri kautta hankitun ja monen tasoisen osaamisen tunnistaminen asettaa yliopistoille uusia haasteita, monipuoliset oppimisympäristöt lisäävät tiedeyliopistojen mahdollisuuksia tarjota opiskelijoilleen uusia ja kiinnostavia oppimiskokemuksia. Myös elinikäisen oppimisen näkökulmasta akateemisen opetussuunnitelman ulkopuolella hankitun osaamisen integrointi osaksi tutkintoja on tulevaisuudessa yhä tärkeämpää.

Kirsi Peura
Kirjoittaja toimii yrittäjyysasiamiehenä yliopiston kehittämispalveluissa ja tutkijatohtorina Turun kauppakorkeakoulun johtamisen ja yrittäjyyden laitoksella sekä kansallisen HOTIT OPIT -hankkeen vastuullisena johtajana.



FacebooktwitterFacebooktwitter

1 Comment

  1. Esa Hämäläinen

    marraskuu 6, 2019 at 11:29 am

    Kyllä tiedeyliopiston pitää keskittyä tutkimukseen, julkaisuihin, siihen perustuvaan opetukseen ja YVV:n sopivassa määrin. Toki OKM voi koettaa määritellä kaikenlaisia toiveita yliopistoille, joilla pitäisi olla autonomia? Yrittäminen ei minusta suoranaisesti kuulu tiedeyliopiston tehtäviin ja yrittäjyyden/yrittämisen oppiminen on luontevaa kun siihen on oikea motivaatio eli liikeidea, sille tuotto-odotukset, ja yleensä idean realistisuus. Näiden testaaminen on tärkeintä alussa ja sen opettaminen on aina tapauskohtainen asia. Toki voihan yrittämistä pyöritellä kursseilla. Kokemukseni on, että kun on myytävää osaamista ja sille löytyy ostajia, niin yrittäminen alkaa sujua luonnostaan. Yrittäjäjärjestöillä on hyvää neuvontaa ja sitä oikeaa, kokemukseen pohjautuvaa. Sitä käytin itsekin alussa ja siitä oli apua. Mentor-toimintaa siis.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *