Yliopiston pitkäjänteisen kehittämisen haasteita

Suomen hallitus vaihtui viime eduskuntavaalien jälkeen ja yliopistoilla oli toiveita erilaisten asioiden muuttumisesta tai kehittymisestä parempaan suuntaan. Näin on osittain tapahtunutkin, kun Turun yliopisto sai pikavauhtia niin kiinan kielen opetusvastuun kuin laajennuksen tekniikan alan koulutukseensa.

Maan uusi hallitus myös palautti yliopistoindeksin täysimääräisesti ja pitkään jatkunut rahoituksen leikkauslinjakin on toistaiseksi jäissä. Myös sivistysyliopisto nähdään jälleen positiivisena asiana – ainakin puheissa.

Eräs toiveista oli painopisteen siirtyminen yliopistojen autonomiaa kunnioittavaan pitkäjänteiseen toiminnan kehittämiseen jatkuvan hankehakemisen sijaan. Se tarkoittaa luopumista siitä ”hankehumpasta”, joka on työllistänyt yliopistolaisia viime vuosina. Tämän suhteen tilanne on vielä auki.

Maan edellinen hallitus lisäsi strategisen rahoituksen osuutta yliopistojen rahoitusmallissa, ja tämä osuus jaettiin vielä kahteen osaan, eli yliopiston omiin strategisiin valintoihin (2/3) sekä ohjelmapohjaiseen osaan (1/3). Jälkimmäiseen kuuluvat esimerkiksi hallitusohjelmassa esille nostettujen tavoitteiden edistäminen. Koska jaettava rahamäärä on sidottu, yliopistot käytännössä kilpailevat keskenään strategisessa rahoituksessa.

Tästä strategisesta rahoituksesta käydään yliopistokohtaiset tulosneuvottelut kevään 2020 aikana, ja niissä luonnollisesti yliopistojen strategioilla on ratkaiseva rooli. Koska rahoituskausi on neljä vuotta ja taustalla on vuoteen 2030 asti ulottuva korkeakoulujen yhteinen visio sekä yliopistojen strategiat, mahdollisuus pitkäjänteiseen kehitystyöhön on mukana tässä rahoituksen jaossa.

Ohjelmapohjainen osa korvannee viime vuosien kärkihankkeet, joilla edistettiin monenlaisia etenkin koulutukseen liittyviä asioita. Niiden rahoitushaut toteutettiin usein kireällä aikataululla ja kokonaisuus jäi sirpaleiseksi. Tulosneuvottelut antavat mahdollisuuden toteuttaa asioita niin, että kokonaiskuva pysyy hallinnassa ja aiempaa pitkäjänteisempi toiminta on mahdollista. Toivotaan että näin myös käy.

Yliopistot ovat toivoneet läpinäkyvyyttä ja vuoropuhelua päätöksentekoon, mikä toisaalta asettaa haasteita aikataululle. Pitkin syksyä yliopistot ja ministeriö ovat käyneet keskustelua tutkintotavoitteista, valtakunnallisista tehtävistä ja ennen kaikkea siitä, miten strategisen rahoituksen hakuprosessi tulisi muotoilla.

Ministeriön erityinen toive on, että strategisen rahoituksen osalta yliopistot tekisivät yhteistyötä ja työnjakoa, eli aiemminkin esillä ollut ajatus yliopistojen vahvasta profiloitumisesta kantaa yli hallituskausien. Yhteistyön haasteena on se, että käytännössä yliopistojen koko perusrahoitus jaetaan keskinäisen kilpailun perusteella, olipa kyse tutkinnoista, tieteellisistä julkaisuista tai strategisesta kehittämisestä.

Turun yliopisto haluaa profiloitua vahvasti. Painopiste on vahvasta monialaisesta osaamisesta kumpuavan tieteidenvälisen toiminnan edistämisessä ja temaattisissa kokonaisuuksissa. Ne kannustavat uuden etsintään samalla kun huolehdimme laajalti niin lähialueemme kuin koko Suomen koulutustarpeesta. Valitettavasti vanhanmallisessa oppiainepohjaisessa maailmankuvassa tämä profiloituminen ei aina näyttäydy selkeinä valintoina tai poisvalintoina ja siksi sitä on usein vaikea ymmärtää tai tehdä ymmärrettäväksi yliopiston ulkopuolella.

Esimerkkinä hankemuotoisesta kuviosta on yliopistojen tutkimuksellisen profiloitumisen edistäminen. Sitä varten on tehty rahansiirto yliopistojen perusrahoituksesta Suomen Akatemialle. Profiloitumisrahan hakijoina ovat olleet yliopistot, rahoitusta on haettu vuosittain neljän vuoden jaksoille, ja jokaisella hakukerralla rahoitusta on ollut jaossa 50 M€.

Tähän mennessä profiloitumishakuja on ollut viisi kertaa ja ensimmäiset hankkeet ovat jo päättyneet viime kesänä. Kansainvälinen paneeli on arvioinut yliopistojen esityksiä suhteessa yliopistojen strategioihin – ainakin periaatteessa.

Tämä profiloitumisen edistämistapa on toki saanut yliopistoja miettimään strategiansa toteuttamista konkreettisesti, mutta jatkuva ja vaativa hakuprosessi, paneelin vaihtelevat näkemykset ja ennen kaikkea monimutkainen hankkeille tyypillinen hallinnointi ja raportointi ovat ongelma käytännön tasolla.

Prosessi on työllistänyt niin tutkijoita kuin yliopiston johtoa, vaatinut rinnakkaisia rakenteita talouden seuraamiselle ja johtanut lyhytjänteiseen toimintaan. Myös ministeriö on ollut tyytymätön, koska odotukset merkittävistä ja nopeista muutoksista eivät ole toteutuneet.

Profiloitumista arvioitaessa tulisi muistaa, että yliopistojen aikaskaalat ovat pitkiä ja suoritteisiin perustuva jakomalli perusrahoitukselle itse asiassa lukitsee yliopistojen liikkumavaran hyvin voimakkaasti. Koulutus ja tutkimus eivät myöskään voi liikahdella eritahtisesti.

Kaikesta huolimatta tätä hanketyyppistä rahoitusmuotoa on päätetty jatkaa. Nyt hakemisen taakkaa kevennetään järjestämällä haku joka toinen vuosi mutta kaksinkertaisella jakosummalla (100 M€), ja hankkeiden kausi pidennetään kuuteen vuoteen. Tämä vähentää hieman työmäärää, mutta perusongelmat eivät poistu ja yliopistojen esittämä arvostelu on edelleen perusteltua.

Seuraava profiloitumisrahoituksen haku on keväällä 2020 ja sen ajoittuminen päällekkäin yliopistojen tulosneuvottelujen kanssa on haaste. Turun yliopistossa on nyt avattu sisäinen haku profiloitumistoimenpiteiksi.

Kansallisen tutkimuksen infrastruktuurien tiekartta puolestaan määrittelee, millaisia merkittäviä tutkimuksen laitteita ja aineistoja rahoitetaan Akatemian toimesta tulevina vuosina. Myös tälle tiekartalle pääsyä varten on haku ensi keväänä. Tutkimusinfrastruktuurit ovat oleellinen osa Turun yliopiston tutkimusympäristöä.

Tulosneuvottelujen strateginen osuus ja profiloitumisrahoituksen haku menevät ajoituksen ohella päällekkäin myös sisällön osalta. Kummassakin prosessissa on yliopiston kannalta epävarmuutta lopputuloksesta. Lisäksi infrastruktuurien tiekartta olisi hyvä tietää, jotta sen ulkopuolelle jääviä laitteita tai aineistoja voisi rahoittaa profiloitumistoimenpiteiden tai tulosneuvottelujen kautta.

Tämä kuvastaa sitä, miten haastavaa on tehdä pitkäjänteistä suunnittelua ja vuodelle 2030 ulottuvaa strategiaa, kun vastaavasti osa toteutuksesta on monimutkaisen ja tuloksiltaan epävarman hankerahoituksen varassa. Kaiken yllä lepää myös kysymys yliopistojen autonomiasta ja todellisesta mahdollisuudesta toteuttaa laatimaansa strategiaa.

Mielestäni hankemuotoisia rahoitusmekanismeja tulisi vähentää ja rahoitusta tulisi tarkastella kokonaisuutena sen sijaan että se paloitellaan pieniksi hankkeiksi. Erityisen huolestuttavaa on koulutuksen ja tutkimuksen eriytyminen, jota viimeaikaiset hankemuodot ovat painottaneet vaikka se tuskin on ollut tarkoitus.

Nelivuotinen tuloskausi on selkeä mahdollisuus tukea pitkäjänteisyyttä, tosin kuluvalla kaudella pidettiin jo kahden vuoden jälkeen ”kurkistusneuvottelut”, joissa odotettiin myös uusia avauksia sen ohella että seurattiin aiemmin sovittujen etenemistä.

Uskon, että Turun yliopisto vahvana tiedeyliopistona ja laadukkaana kouluttajana pystyy kohtaamaan rahoituksen sirpaloituneen kokonaisuuden jatkossakin menestyksekkäästi. Uusi strategiamme auttaa pitämään tavoitteet kirkkaana ja kokonaiskuvan hallinnassa. Yhdessä kumppaniemme kanssa pidämme yllä sivistyksen ja vapaan tieteen liekkiä.

Kalle-Antti Suominen
Kirjoittaja on Turun yliopiston tutkimuksesta vastaava vararehtori