Ratkaisevatko geenitekniikat ruokajärjestelmän kriisin?

Tulevaisuuteen investoimaan kykenevien yritysten on syytä harkita geenitekniikoihin panostamista vakavasti. Ilmastonmuutos ja biodiversiteetin väheneminen aiheuttavat suuria haasteita ruokajärjestelmälle. Helppoja ratkaisuja globaalin ruokaturvan takaamiseksi ei ole tarjolla. Geenitekniikat ovat kuitenkin yksi lupaava mahdollisuus jalostaa viljelykasveistamme entistä resilientimpiä ja ravitsevampia. Erityisesti tehokas ja edullinen geenieditointi, eli niin kutsuttu CRISPR-Cas9 -tekniikka, saattaa muodostua kriittiseksi ruuantuotannon kilpailutekijäksi ilmastonmuutoksen ja väestönkasvun paineessa.

Uusien teknologioiden potentiaali ei juuri tällä erää ole hyödynnettävissä samoin edellytyksin elintarvikeketjuille, kun lainsäätäjät kohtelevat geenieditointia erilaisin perustein Euroopassa verrattuna alaa kirittäviin USA:han, Brasiliaan ja Aasiaan maihin. Tilanne on tunnistettu eurooppalaisen maatalous- ja elintarvikealan tulevaisuuden kannalta haastavaksi. Muutoksia lainsäädäntöön ajavatkin nyt kovaa monet tahot, muun muassa Euroopan tiedeakatemioiden yhteistyöjärjestö EASAC, joka nosti asian esiin viimeksi maaliskuussa.

Muutos on jo horisontissa

Foodtech Platform Finlandin 2.6. järjestämässä webinaarissa esitetyt asiantuntijoiden puheenvuorot viittaavat EU:n lainsäädännöllisen tilanteen muutokseen seuraavien kymmenen vuoden sisään. Strategisten investointien osalta on jo ajankohtaista aloittaa tutkimus- ja kehitystyö geenitekniikoiden käyttöönottoa varten. Sitä edellyttävät visaisten globaalien ongelmien lisäksi EU:n selkeä altavastaajan asema kasvinjalostuksessa ja ruoantuotannossa.

Tilaisuuteen osallistuneiden asiantuntijoiden työryhmissä käydyssä keskustelussa todettiin, että juuri nyt on oikea aika edetä asiassa myös EU:ssa. Ruokajärjestelmän vitsaukset kuten ilmastonmuutoksen ja biodiversiteetin vähenemisen vaikutukset ruokaturvaan ovat seikkoja, joiden ratkaisemisessa hallitulla geeniteknologioilla on suuret mahdollisuudet. COVID-19-pandemia vahvistaa sekin vaatimuksia new green dealistä.

Aikaa ei ole loputtomiin, ja siksi juuri geenitekniikat voivat olla ratkaisevassa roolissa. Niiden avulla on mahdollista entistä nopeammin ja turvallisemmin lisätä satoja, poistaa viljelykasvien haitallisia ominaisuuksia, lisätä niiden ravintoarvoa sekä äärimmäisten ilmasto-olojen ja tuholaisten kestävyyttä ilman torjunta-aineita.

Ruokajärjestelmän osapuolet näkevät geeniteknologiat eri valossa

Alkutuottajat ovat kiinnostuneita lisäämään tuottavuuttaan. Geeniteknologiat voisivat olla työkalu sekä satojen määrän että laadun ja hinnan kohentamiseen ja siksi selkeä positiivinen mahdollisuus maataloudessa. Elintarvikejalostajat puolestaan näkevät potentiaalia jalostuksen tuomissa uusissa ominaisuuksissa, joiden myötä kuluttajalle voi tarjota entistä terveellisempiä, ravintorikkaampia tai vähemmillä torjunta-aineilla tuotettuja tuotteita.

Suuren haasteen geeniteknologioiden kokeilemiseen ja kehittämiseen muodostaa kuitenkin negatiivissävytteinen yleinen mielipide ja kuluttajien suhtautuminen aiheeseen. Teknologia onkin kärsinyt koko 30-vuotisen historiansa ajan vaikeasta maineesta ja tunnepitoisesta julkisesta keskustelusta, mikä tekee sen objektiivisesta tarkastelusta esimerkiksi poliitikoille vaikeata.

Mielipiteitä herättävän luonteensa vuoksi muuntogeenisen ruuan etiikkaa on tutkittu paljon. Perinteinen valistus ja faktojen oikominen eivät riitä muuttamaan kaikkien ihmisten suhtautumista GM-ruokaan, etenkään, jos asennoituminen on kietoutunut osaksi ihmisen identiteettiä. Muidenkin kuluttajien käsitys geenitekniikoista ruuan jalostuksessa hämärtyy helposti, kun tavallisista raaka-aineista jalostetuissa tuotteissa käytetään ”GMO vapaa” -merkintää. Aivan kuten ”ei natriumglutamaattia” kymmenen vuotta sitten, tämä pakkausmerkintä asemoi nyt geeniteknologiat ruuan jalostuksessa monen kuluttajan päässä ”pahiskoriin”, eli potentiaalisesti vaarallisiksi. Toisin kuin esimerkiksi allergeeneissa, terveyteen liittyviä perusteita sille ei ole.

Geeniteknologioiden hyödyntämiseen ruuan jalostuksessa tarvitaan lisää helposti saatavissa olevaa, tutkittuun tietoon nojaavaa puolueetonta informaatiota, sekä myös uudenlaista kuluttajien ja kansalaisyhteiskunnan osallistamista.

Ratkaisuja ja jalostusinnovaatioita kannattaa kehittää koko ruoka-alan yhteistyönä

Työryhmissä esitettiin myös keinoja, joiden avulla voidaan edetä kohti ratkaisuja. Korkeakoulujen ja tutkimuslaitosten on ensinnäkin huolehdittava, että käytössä on ajan tasalla olevaa tietoa, jotta on valmius toimia. Paljolti yritysedustajista koostuneiden webinaarin työryhmien kanta oli, että yritysten ja yliopistojen yhteistyöhankkeiden käynnistäminen asian edistämiseksi on mahdollista ja toivottavaa.

Helpointa on lähteä liikkeelle hiljennettyjen geenien avulla saatavista hyödyistä, joista voi parhaimmillaan hyötyä koko ketju alkutuotannosta kuluttajiin. Viljelykasvien geenien vaikutuksien tutkiminen tuottaa arvokasta tietoa myös perinteisten kasvinjalostusmenetelmien käyttöön.

Myös tutkijoiden, järjestöjen ja teollisuuden viestintään panostamiseen havaittiin selvä tarve. Markkinoilla on tuotteita, joiden valmistajien viestinnästä voisi perustellusti ottaa mallia. Ruokaketjujen kehittäminen vaatii monialaista, perinteiset tieteenalakohtaiset ja eri sektoreiden rajat ylittävää yhteistyötä.


 

 

 

 

Laura Forsman, Keijo Koskinen ja Paavo Kosonen

Laura Forsman vetää Euroopan unionin aluekehitysrahaston rahoittamaa Food Tech Platform -ohjelmaa. Keijo Koskinen työskentelee Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen kehityspäällikkönä ja Paavo Kosonen Innovaatiot, yrittäjyys ja koulutusvienti -yksikön kehityspäällikkönä. Koskinen ja Kosonen ovat mukana Food Tech Platform Finlandin toiminnassa.

Jos kiinnostuit aiheesta tai haluat kuulla lisää Food Tech Platform Finlandin muista tutkimus- ja -kehitysaihioista? Ota yhteyttä Food Tech Platformin Lauraan: laura.forsman@utu.fi