Vapaan kansan vapaa yliopisto palvelee Isänmaata ja ihmiskuntaa

Näin itsenäisyyspäiväviikolla on hyvä pysähtyä hetkeksi miettimään, minkälainen on se Suomi, jossa me elämme. Juuri nyt olemme keskellä koronapandemian toista aaltoa. Vaikka Suomessa tilanne on paljon parempi kuin monessa muussa maassa, on se edelleen vakava. Pandemia ei ole vielä ohi, vaikka valoa tunnelin päässä ehkä jo kajastaakin.

Kansalaisturvallisuutta 2019 käsittelevän tutkimuksen mukaan suurin osa suomalaisista arvioi oman turvallisuutensa hyväksi ja pitää Suomea turvallisena maana. Arjen turvallisuudessa tärkeimmäksi tahoksi koettiin Pelastuslaitoksen ohella ”jokainen ihminen itse”. Tämä korostakoon sitä, että vaikka pandemian kukistamiseksi tarvittava rokote on jo nähtävissä, yliopistoyhteisön jäsenten oman toiminnan vastuullisuus on edelleen tärkeää.

Koronakriisi ja tänä syksynä esille noussut digiturvallisuuden pettäminen Vastaamo-tapauksen muodossa eivät olleet yhteiskunnan kokonaisturvallisuuden parissa työskenteleville tai siihen muuten perehtyneille mikään yllätys. Yhteiskunnan turvallisuusstrategia 2017 on tunnistanut molemmat uhat hyvin. Yhdessä nämä kriisit ovat omiaan muistuttamaan meitä siitä, että meidän suomalaisten hyvinvointi ja turvallisuus eivät ole itsestäänselvyyksiä. Niistä on huolehdittava.

Suomella menee kaikesta huolimatta hyvin. Maamme nousu yhdeksi maailman kilpailukykyisimmäksi ja tutkimusten mukaan myös onnellisimmaksi maaksi ei ole ollut sattumaa. Se on seurausta suomalaisesta työstä, useiden sukupolvien uutterasta ja periksi antamattomasta ponnistelusta toimeentulon, läheisten ja Isänmaan puolesta.

Turvallisuuden ja suomalaisen työn lisäksi haluan nostaa esille myös osaamisen. Maamme ei ole luonnonvaroiltaan rikas, vaikka maa- ja metsätaloudella onkin ollut kiistaton roolinsa hyvinvointimme rakentamisessa. Se ainoa tekijä, jonka varaan Suomi voi oman menestyksensä rakentaa, on osaaminen, joka puolestaan perustuu koulutukseen ja tutkimukseen.

Vaikka yliopistot ovat jo lähtökohtaisesti osa kansainvälistä tiedeyhteisöä, on niillä keskeinen vaikutus kansakunnan, kaupungin ja talousalueen menestykseen. Ei ole yllättävää, että monet kaupungit ja talousalueet, joilta puuttuu oma yliopisto, ovat tehneet lujasti töitä erilaisten yliopistokeskusten ylläpitämiseksi. Tämä on tärkeää, jotta lahjakkaimmat nuoret eivät muuttaisi opintojensa perässä muualle.

Turku on yliopistokaupunki, joka ei isossa kuvassa ole kärsinyt korkeakoulutuksen puutteesta. Turussa on kahden yliopiston ja kahden ammattikorkeakoulun pääkampukset. Ja kuten tiedämme, Turku on kaupunki, jossa suomalainen yliopistolaitos syntyi vuonna 1640, kun Turun kuninkaallinen akatemia perustettiin.

Tänä vuonna Turun yliopisto juhlii satavuotista historiaansa. Kuten tiedämme, sillä on vankka yhteys itsenäisen Isänmaamme historiaan. Suomen itsenäistymisen kynnyksellä maassamme virisi halu perustaa maailman ensimmäinen suomenkielinen yliopisto. Tehtävää varten luotu Turun Suomalainen Yliopistoseura keräsi kolmessa vuodessa 22 040 lahjoittajalta varat Turun Suomalaisen Yliopiston perustamiseksi. Yliopisto perustettiin Kalevalan päivänä 28.2.1920.

Nykyisin yliopistomme on yli 20 000 opiskelijan ja 3 300 tutkijan, opettajan ja muun henkilökunnan monitieteinen ja kansainvälinen yhteisö. Yliopistomme on maineeltaan hyvä ja pärjää hyvin myös kansainvälisissä vertailuissa. Jokunen viikko sitten saimme tietää, että vastavalmistuneiden työelämätaitoja mittaavassa kansainvälisessä arviossa sijoituimme kolmen parhaan suomalaisen yliopiston joukkoon, kuten meillä yleensä erilaisissa vertailuissa on tapana ollut.

Yksi iso pullonkaula meillä Turun yliopistossa on kuitenkin ollut. Se on vahvan ja monialaisen diplomi-insinöörikoulutuksen ja tekniikan yliopistollisen tutkimuksen puute. Tämäkin ongelma on nyt, jos ei aivan vielä ratkaistu, niin ainakin hyvää vauhtia ratkeamassa, kun teknillinen tiedekunta aloittaa toimintansa 1.1.2021.

Uuden tiedekunnan opiskelijamäärä on lähes 2 000 opiskelijaa ja kasvaa hyvää vauhtia. Professoreita on kolmisenkymmentä, mutta heidänkin määränsä on jo vuoden kuluttua lähempänä neljääkymmentä. Rekrytoimme tietoisesti uutta ja myös kansainvälistä tekniikan huippuosaamista Turkuun. Tämä kaikki ei olisi onnistunut ilman yliopiston ja sen kumppanien läheistä yhteistyötä. Turun kaupungin, alueen yritysten ja muiden yhteistyökumppaniemme roolia tässä missiossa ei voi liiaksi korostaa. Yksinään yliopistomme tuskin olisi pystynyt näin mittavaan operaatioon.

Vaikka Turun yliopiston, kuten muidenkin yliopistojen menestyksellä, on iso merkitys kaupungin ja alueen hyvinvoinnille, me teemme yliopistoissa työtä Isänmaan ja koko ihmiskunnan hyväksi. Meillä on myös iso vastuu kestävän kehityksen edelläkävijänä. Kestävä tulevaisuus edellyttää monitieteistä osaamista, jonka vuoksi Turun yliopistolla on erinomaiset mahdollisuudet ottaa paikkansa kestävän kehityksen tutkimuksessa ja opetuksessa.

Me suomalaiset olemme osa kansainvälistä yhteisöä ja juuri nyt elämme edelleen vakavan pandemian keskellä. On kuitenkin hyvä muistaa, että Suomi on selvinnyt paljon vaikeammistakin tilanteista. Tutkimusten mukaan resilienssimme, eli kykymme ottaa vastaan ja selvitä kriiseistä, on hyvä. Toimimalla vastuullisesti ja muistamalla historiamme me voimme katsoa myös tulevaisuuteen luottavaisin mielin. Satavuotiaan Turun yliopiston eetos vapaan kansan vapaana yliopistona on vahva.

Mika Hannula
Kirjoittaja on Turun yliopiston vararehtori ja yliopiston turvallisuuden ohjausryhmän puheenjohtaja. Kirjoitus perustuu Mika Hannulan 6.12.2020 pitämään juhlapuheeseen Turun kaupungin itsenäisyyspäivän juhlakonsertissa.