Kukkia yliopistonmäellä. Taustalla kolme vekkulia -patsas.

Ikimuistoinen ja uniikki kevät tässä ja nyt

Jälleen on se aika vuodesta, kun bongataan kevään ensimmäisiä merkkejä. Leskenlehdet sekä sini- ja valkovuokot tuovat ensimmäiset värit luontoon. Vappu, iloiset ihmiset ja valoisat päivät kuuluvat yhtä lailla kevääseen. Elämme kuitenkin korona-aikaa, eikä kukaan osaa sanoa, mitä seuraavaksi tapahtuu. Tästäkin keväästä tulee poikkeuksellinen ja uniikki. On hyvä pysähtyä hetkeksi pohtimaan, mitä me haluamme juuri tältä keväältä.

Olemme oppineet paljon korona-ajasta. Koko yliopistoyhteisö on ottanut suuren digiloikan ja löytänyt uusia mahdollisuuksia etäluentojen, webinaarien ja verkkotehtävien maailmasta. Poikkeusaika on edistänyt myös joustavia opintoja. Opintotarjonta on aidosti saavutettavaa yliopiston kampusten välillä, monet opetusmenetelmät mahdollistavat etenemisen omien aikataulujen mukaisesti ja uusia mahdollisuuksia luodaan jatkuvasti lisää. Olemme olleet luovia ja näistä opeista on myös hyötyä tulevaisuudessa. Tulemme muistamaan toisemme tästä yhteisesti jaetusta ajasta ja kokemuksesta. Mutta millaiset muistot tästä kaikesta jää yliopistoyhteisömme jäsenille?

Yhteisöllisyyttä tarvitaan korona-aikana

Opiskeluaikaa kuvataan usein elämän parhaaksi ajaksi. Opiskelijana pääsee luomaan tulevaisuutta ja etsimään itseään. Opiskeluaikana opitaan omasta alasta, mutta ennen kaikkea luodaan verkostoja ja elämänmittaisia ihmissuhteita.

Nykyisessä tilanteessa opiskelija voi kuitenkin kyseenalaistaa, onko tämä todella sitä elämän parasta aikaa. Korona-aikana opiskelijoiden kalentereista löytyy aikaa erityisesti etäluennoille, itsenäiselle opiskelulle ja yhteisten projektien eteenpäin viemiselle. Opintojen lisäksi myös vapaa-aikaa vietetään usein yksin tai etänä. Itsenäiset urheilutunnit, etätapahtumat tai oma sohva noutoruoan ja suoratoistopalvelun kera ovat monen opiskelijan vapaa-aikaa. Monet opiskelijoista asuvat yksin ilman lemmikkejä. Jos käyttää kaupassakin itsepalvelukassaa, niin fyysiset kontaktit ovat minimaaliset.

Joustavien opintojen lisäksi korona-aika on tuonut mukanaan yksinäisyyttä, mikä korostaa entisestään yhteisöllisyyden merkitystä ja tärkeyttä. On opiskelijoita, jotka eivät ole yhteydessä keneenkään ja heitä, jotka ylläpitävät järjestö- ja ystävyyssuhteitaan mitä luovimmin ratkaisuin. Yksinäisyyttä voivat näinä aikoina kokea kaikki, kun fyysisiä kontakteja on hyvin vähän tai ei lainkaan.  Me tarvitsemme toisiamme nyt enemmän kuin koskaan. Yhteisö ja niissä luodut uniikit ihanat muistot ovat meille kaikille tärkeitä.

Me tulemme muistamaan toisemme korona-ajasta. Luodaan näistä hetkistä ikimuistoisia sellaisia, joita muistelemme lämmöllä vielä vanhoina keinutuoleissa. Ylläpidetään yhteisöllisyyttä yhdessä, sillä olemme ansainneet juhlan myös tänä keväänä. Opiskelijajärjestöt ovat järjestäneet mitä mielikuvituksellisimpia tapahtumia ja tempauksia rajoitukset huomioiden jo vuoden ajan. Itse odotan innolla, mitä kaikkea virkistävää toimintaa he tuottavat jälleen tänä keväänä.

Vappuna ripustamme haalarit ikkunoihin ja parvekkeille ympäri Suomen. Se on tempaus. Haalarit ovat symboli koko opiskelijayhteisölle, mutta niiden värit edustavat myös jokaisen omaa alaa. Lisäksi jokainen meistä voi luoda juhlatunnelmaa huhtikuuhun omilla teoillaan ja osallistumalla oman yhteisönsä toimintaan. Yhteisöllisyyden ylläpito on nyt erilaista ja välillä hyvin etäistä. Muistetaan sen keskellä antaa toisillemme myös aidosti aikaa, kiinnostusta ja tukea.

Huolehditaan koronaturvallisuudesta ja muistetaan rajoitukset, mutta niiden puitteissa nautitaan myös keväästä! Luodaan siitä ikimuistoinen! Olemme ansainneet sen.


Aliisa Wahlsten
Kirjoittaja on Turun yliopiston ylioppilaskunnan hallituksen puheenjohtaja.

Kategoriat: Opiskelu, YliopistoyhteisöAvainsanat:

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *