Yhteisöllisyys rakentuu arjen vuorovaikutuksessa
Olimme muutama viikko sitten keskustelemassa erään työyhteisön kanssa siitä, mitä on yhteisöllisyys ja yhteistyö etäarjessa. Ensin esille nousi, mitä kaikkea meiltä tällä hetkellä puuttuu: käytäväkohtaamiset on viety ja Zoom-kokouksissa ei ole yhtä luontevaa kysäistä kuulumisia ennen asiaan paneutumista. Hetken asiaa päiviteltyämme päädyimme kuitenkin löytämään monia uusia mahdollisuuksia kehittää yhteisöllisyyttä ja luoda uusia yhteistyöfoorumeita sekä suoraan työhön että vapaamuotoisempaan vuorovaikutukseen.
Tarvitsemme yhteisöllisyyttä ja yhteistyötä menestyäksemme työssämme ja voidaksemme hyvin. Tämä tarve ei poistu mihinkään etätyössä tai -opiskelussa. Päinvastoin juuri nykyisessä tilanteessa saatamme huomata yhteisöllisyyden merkityksen, kun joudumme tekemään uudenlaisia ratkaisuja yhteisöön kuulumisen tunteen ylläpitämiseksi. Meillä jokaisella on olennainen rooli yhteisöllisyyden kehittämisessä, emmekä voi ulkoistaa sitä kenellekään muulle. Vuorovaikutusvalinnat ovat ikään kuin yhteisöllisyyden rakennuspalikoita, jotka meillä kaikilla ovat käytössä. Nämä palikat toimivat niin etänä kuin lähityöskentelyssä.
Tässä kirjoituksessa haluamme muutaman esimerkin kautta avata sitä, miten voimme vaikuttaa vuorovaikutuksellamme ja viestintäkäytänteillämme yhteisöllisyyden rakentumiseen joka päivä. Lainaukset ovat peräisin Turun yliopiston strategiasta vuosille 2021–2030.
“Vahva yhdenvertainen yhteisömme on sitoutunut yhteisiin arvoihin ja päämääriin”
Yhteisöllisyys lähtee yhteisistä tavoitteista. Yhteinen ymmärrys tavoitteista vaatii keskustelua. Tilanteeseen sopivat viestintätavat ja -tyylit mahdollistavat sen, että pääsemme puhumaan avoimesti ja jokaisen mielipidettä arvostaen. Etäkeskusteluissa voi olla jopa luontevampaa yhdistää pohdinta-aika sekä spontaani ääneen ajattelu. Tällöin mukaan saadaan sekä heti kommentoivat että mieluummin asiaa ensin itsekseen pohtivat.
Mielenkiintoista on, miten eri tavoin miellämme, keitä yhteisöömme kuuluu ja keiden kanssa olemme ME. Joskus omassa työyhteisössä työskentelevä kollega voi tuntua etäisemmältä kuin eri organisaatiosta tuleva yhteistyökumppani, jonka kanssa on helppo huomata, miten kumpikin omalta osaltaan edistää samaa tavoitetta.
Myös tarpeemme kokea yhteisöllisyyttä eroavat vahvasti toisistaan. Jollekin työyhteisö on tärkeimpiä asioita työssä viihtymisessä. Toinen puolestaan nauttii itsenäisesti työstä ja hänelle riittää vähäisempi yhteisöllisyyden kokemus. Näistä kokemuksista on hyvä puhua ääneen, jotta ymmärrämme paremmin toisiamme ja toistemme yhteisöllisyyden tarvetta.
Oman yksikön ja tiimin vuorovaikutuskäytänteitä on hyvä tarkastella aika ajoin. Millaista vuorovaikutusta meillä arvostetaan?
Innostuva ja positiivinen vuorovaikutus ei tarkoita sitä, että lakaistaan epäkohdat maton alle. Laadukkaassa vuorovaikutuksessa eriävät mielipiteet voidaan tuoda esiin. Helposti huomiomme jää ikäviin asioihin. Kannattaa tietoisesti kiinnittää huomiota siihen, mikä on hyvin, ja keskustella näistä asioista myös yhdessä. Parhaimmillaan keskustelun tuloksena saadaan jo entuudestaan hyvistä jutuista kehitettyä vielä parempia. Samalla arvostus omaan ja kollegan tekemiseen nousee.
“Hyvinvointi näkyy innostuksena ja sujuvana yhteistyönä sekä hyvinä tuloksina”
Rentoutuneena ja hyvin nukutun yön jälkeen on helppo olla innostunut ja rakentaa yhteistä ymmärrystä. Sen sijaan yhteistyö harvoin lähtee lentoon tilanteessa, jossa taustalla on huonot yöunet, stressi vinosta pinosta tekemättömiä töitä, syömättä jäänyt lounas ja särkevät hartiat. Tärkeää on ymmärrys itseä ja muita kohtaan. Omasta hyvinvoinnistamme huolehtimalla huolehdimme myös yhteisön hyvinvoinnista.
Olemalla läsnä jokaisessa vuorovaikutustilanteessa voi kuitenkin tunnistaa, milloin oman vuorovaikutuksen laatuun kannattaa erityisesti kiinnittää huomiota. Eräs kollega kertoi käyttävänsä “Ovenkahva”-metodia. Aina huoneen oven avatessaan hän pysähtyi miettimään, millä fiiliksellä huoneeseen astuu ja mitä välittää tullessaan muille. Suosittelemme kokeilemaan tätä samaa lähestymistapaa “join the meeting”-versiona etäkokouksissa.
Läsnäolevaa vuorovaikutusta voi edistää esimerkiksi Erätauko-keskustelumenetelmällä, jossa annetaan tilaa tasapuolisesti kaikkien näkemyksille. Osallistuimme ensimmäistä kertaa Erätauko-menetelmällä vedettyyn keskusteluun viime vuoden aikana ja kokemus oli silmiä avaava. Sote-akatemian ja Tekoälyakatemian Erätauko-menetelmään perehtyneet fasilitaattorit loivat tasavertaisen ja erilaisia mielipiteitä arvostavan keskusteluilmapiirin. Eri näkökulmista aihetta lähestyvät osallistujat oppivat tilaisuuden aikana ymmärtämään toistensa näkemyksiä. Tuloksena oli uusia oivalluksia, ja yhteiset tavoitteet kirkastuivat.
“Yliopisto on oppiva organisaatio, jossa jokaisella on mahdollisuus ylläpitää osaamistaan ja kehittyä asiantuntijana”
Panostamalla vuorovaikutuksen laatuun voimme myös sujuvoittaa osaamisen ja ideoiden jakamista muiden kanssa. Jaettu osaaminen puolestaan lisää yhteisöllisyyttä.
Vaikka satunnaiset käytäväkohtaamiset ovat viime aikoina jääneet, tarjoaa etänä työskentely uusia mahdollisuuksia omien asiantuntijuusverkostojen kehittämiseen. Kynnys pyytää etäkahville keskustelemaan on matalampi kuin ehdottaa tapaamista toisessa kaupungissa asuvan kanssa. Myös somessa kynnys tutustua uusiin ihmisiin mataloituu jokaisen kontaktipyynnön ja keskustelun avauksen jälkeen. Yhteiskirjoittamista tai muuta yhteistä verkkotyöskentelyä kannattaa kokeilla lääkkeenä etätyöapatiaan.
Yhdessä/Together-taulussa Viima-alustalla koko yliopistoyhteisö voi jakaa käytäntöjä hyvinvoinnin ylläpitämiseen tai kysyä muita vinkkejä. Osaamista ja osaamisen kehittämiseen liittyviä vinkkejä voi puolestaan jakaa tai etsiä Koulutus- ja kehittämisvinkit -tiimissä Teams-alustalla.
“Meillä johtaminen on palvelutehtävä: laadukas esimiestyö tukee yhteisön ja sen yksilöiden suoriutumista parhaalla mahdollisella tavalla”
Esihenkilöllä on tärkeä rooli hyvän vuorovaikutuskulttuurin rakentamisessa. Esihenkilön tehtävänä on tukea yhteisöllisyyttä mahdollistamalla käytänteet, joiden pohjalta säännöllisesti ja kaikkia kuunnellen keskustellaan yhteisistä tavoitteista ja kannustetaan hyvinvoinnista huolehtimiseen ja osaamisen jakamiseen. Erityisesti nyt on tärkeää osoittaa olevansa läsnä ja näyttää muillekin esimerkkiä: peukuta, pidä kamera päällä ja mikki käyttövalmiudessa.
“Meillä hyvinvointi on kaikkien yhteinen asia ja jokaisen rooli kannustavassa ja osallistuvassa yhteisössä on yhtä tärkeä”
Meillä jokaisella on mahdollisuus vaikuttaa oman työyhteisön hyvinvointiin ja siihen, miten yhteistyö meillä sujuu. Jokaisessa vuorovaikutustilanteessa voimme tehdä tietoisia valintoja, joilla voi olla valtava merkitys siihen, miten rakennamme yhteisöllisyyttä, kannustamme ja innostamme toinen toisiamme!
Kati Kekäläinen
Kirjoittaja on koulutussuunnittelija Turun yliopiston henkilöstöpalveluissa.
Kaisa Louramo
Kirjoittaja on viestinnän yliopisto-opettaja Turun yliopiston kieli- ja viestintäopintojen keskuksessa.