Kohti kesää ja uutta normaalia

Olemme yhteisönä – yhdessä mutta valitettavan usein myös yksin – venyneet, sinnitelleet ja jaksaneet tässä yli vuoden jatkuneessa koronakurimuksessa. Kaikki alkoi äkisti maaliskuussa 2020, heti 100-vuotisjuhliemme jälkeen. Silloin ei ollut tietoa, miten kauan ja kuinka kovasti korona vaikuttaa meihin yliopistossamme ja laajemmin Suomessa ja maailmalla.

Vasta nyt näemme todellista helpottumista rokotusten myötä ja ihmisten noudattaessa hyvin terveysturvallisuuden ohjeita. Naapurimaissa Ruotsissa ja Virossa tilanne on ollut ja on edelleen aivan erilainen. Suomi selvisi hyvin.

Liikennevalomallimmekin iloisesti vilkuttaa vihreää. Hyvillä mielin olemme siis siirtymässä kesälomille. Loman tarpeessa todellakin kaikki olemme poikkeusvuoden jälkeen. Ja jälleen valoa ja lämpöä riittää, eikä vain säänä vaan etenkin mielissämme, kun voimme levätä, rentoutua ja iloita vapaudesta. Sekä jännittää jalkapallon EM-kisoja ja Huuhkajien menestystä!

Korona vaikutti meihinkin todella paljon, vaikka yliopistona emme toki kokeneet samanlaisia kriisitunnelmia ja -tilanteita kuten tietyt elinkeinot ja esimerkiksi kulttuurialat. Päätoimintamme tutkimuksessa ja opetuksessa ja opiskelussa jatkui, mutta työ- ja opiskelutapojen muutokset olivat suuria. Etätyöhön ja etäopiskeluun pystyimme siirtymään yllättävän hyvin ja nopeasti. Meillä oli monipuolista osaamista ja vahvaa tahtotilaa ja sitoutumista pakon edessä.

Vastaavan digimuutoksen, jonka tarve ja väistämättömyys tiedettiin joka tapauksessa, aikaansaaminen olisi varmasti vienyt monta vuotta niin sanottuna normaaliaikana. Nyt pakkotilanteessa se tehtiin viikossa; ajoittain pakko on paras konsultti. Mutta pakko ja poikkeusolot vaativat paljon ja vievät voimia ihmisiltä. Resilienssiä meillä on silti kiitettävästi riittänyt, henkilökunnalla ja opiskelijoilla. Lämpimät ja isot kiitokset teille kaikille!

Mitä on uusi normaali yhteisössämme?

Vaikeuksia ja ongelmia on myös ollut. Huolestuttavinta on ollut opiskelijoiden hyvinvoinnin ja jaksamisen heikentyminen etäopiskelussa ja sosiaalisten kontaktien niukkuudessa. Viime syksynä aloittaneet opiskelijat ovat jääneet kovin irralleen yliopistostamme, muista opiskelijoista ja siitä suuresti odottamastaan opiskelijaelämästä.

Uusi lukuvuosi lähiopiskeluineen tarjoaa tähän korjaussarjaa, joka on osattava taidokkaasti ja tehokkaasti hyödyntää. Painopiste on juurikin ensimmäisen ja toisen vuosikurssin opiskelijoissa, mutta parhaamme teemme kaikkien opiskelijoiden kanssa. Toivottavasti korona sen suo.

Kun palaamme syksyllä töihin, emme palaa samaan vanhaan toimintamalliin. Palaamme uuteen normaaliin, työnteon hybridimalliin, jossa on mukana monia asioita ja tapoja niin siitä vanhasta normaalista kuin niistä uusista toimintatavoista, joita opimme ja kehitimme edelleen koronakauden aikana. Henkilöstö on kokenut poikkeusajan eri tavalla: osalla on perusteltu kaipuu ja toive palata työpaikalle, mutta monet haluavat myös jatkaa hyväksi kokemaansa etätyöntekoa. Kumpaakin saa ja voi tehdä, kun yhteisö sen suo eikä yhteisöllisyys kärsi. Lisäksi etätyö saattaa monelle edustaa myös kestävän kehityksen mukaista yhteiskuntavastuuta.

Se on selvää, että uusi normaali on yksilöllisempi ja joustavampi. Sen on oltava, jotta työt sujuvat ja henkilöstön hyvinvointi ja jaksaminen paranee. Samalla on huolehdittava yhteisöllisyydestä ja yhdessä tekemisen kulttuurista tässä työnteon hybridimallissa. Kun sallimme aiempaa enemmän erilaisuutta, diversiteettiä ja joustoa työyhteisössämme sopivassa määrin, tarjoamme samalla yliopistotason ohjaavia linjauksia työnteon sekä johtamisen ja esihenkilötyön tueksi.

Yksilöllisempi uusi normaali ei ole helppo ja yksinkertainen toimintamalli. Mutta me pystymme sen hyvin toteuttamaan, sillä pystyimmehän me yllättävän ja sitten pitkäaikaiseksi muodostuneen koronakaudenkin hyvin hoitamaan. Johtamisen merkitys korostuu kaikilla tasoilla, etenkin yksiköiden johtajien ja (lähi)esihenkilöiden tehtävissä. Yhdenmukaisuuden ja tasa-arvon sekä reiluuden tunteiden vaaliminen ja niiden toteutumisen varmistaminen ovat ratkaisevan tärkeäitä seikkoja jatkossakin.

Poikkeusaikojen johtaminen ja esihenkilötyö on vaativaa, senhän jo tiedämme. Jos kesällä jää aikaa jopa lukea tai kuunnella johtamisteeman kirjoja, niin suosittelen kahta aika tuoretta: Johtaminen kompleksisessa maailmassa: viisautta pirullisten ongelmien kohtaamiseen ja Radikaali uudistuminen: miten johtaa murroksessa. Ensimmäisessä kuilua suunnittelun ja yllättävien tilanteiden välillä yritetään kaventaa kompleksisuusajattelulla ja toisessa lanseerataan jälleen yksi ”uusi” käsite eli VUCA-maailma (volatility, uncertainty, complexity, ambiguity).

Tällaisessa VUCA-maailmassahan olemme yli vuoden eläneet, töitä tehneet ja opiskelleet. Hyvin olemme Turun yliopistossamme onnistuneet. Siitä haluan teitä kaikkia, koko henkilöstöämme ja opiskelijoitamme lämpimästi kiittää ja onnitella.

Sanallisten kiitosten lisäksi, viime joulun lahjakiitoksemme tapaan, konkreettisena kiitoksena tästä kevätlukukaudesta ja kannustuksena tulevaan lukuvuoteen tarjoamme henkilökuntamme jäsenille virikesetelin kulttuuri- ja liikuntarientojen hyödyntämiseksi tulevana syksynä.

Kaunista kesää ja rentouttavaa lomaa!

Jukka Kola
Kirjoittaja on Turun yliopiston rehtori