Opetuki oppimisen ja opetuksen sujuvuuden asialla

17.9.2021 Satu Hakanurmi

Kun kaikki yliopiston opetus siirtyi verkko-opetukseen maaliskuussa 2020, pystyimme me yliopiston Opetuki-tiimissä tukemaan opettajia ja muuta henkilökuntaa hyvin valmistautuneena. Koulutuksen tuesta ja it-palveluista muodostettuna ryhmänä omaamme sekä pedagogista että teknistä asiantuntemusta ja olimme ehtineet tehdä yhteistyötä samoissa tiloissa Caloniassa viitisen kuukautta, eli tunsimme toisemme ja tiesimme mitä kukin meistä osaa. Olimme myös saaneet valmiiksi Opettamisen tueksi -intrasivuston (utu-tunnuksella), joka sisältää kaiken opettajan tarvitseman tiedon ja tukee erityisesti digipedagogiikasta kiinnostuneita.

Nyt, kun tuosta nopeasta siirtymästä on jo jonkin aikaa, on hyvä aika muistella miten kaikki meni ja – mikä tärkeintä – mitä opimme.

Myös vertaistuki kasvattaa osaamista

Valmiuksia kokonaan etäopiskeluun siirtymisen tueksi siis oli ja koska aikaa muutokseen oli vain kolme päivää, päädyimme suosittelemaan opettajille lähiopetuksen korvaajaksi Zoom-verkkoneuvotteluohjelmaa ja tehtävien, tenttien ja materiaalien kotipaikaksi Moodlea. Samoin toimittiin muissa korkeakouluissa ja tämä vaihe on kansainvälisesti nimetty emergency remote teaching -vaiheeksi erottamaan sen ajan kanssa suunnitellusta siirtymästä verkko-opetukseen.

Emergency remote teaching -tyyppinen etäopetus perustui pitkälti opetuksen välittämiseen eikä vuorovaikutusta ehditty suunnitella kokonaisvaltaisesti. Pelkästään sisältöjen välittämiseen keskittyvään etäopetukseen sisältyy riskejä kommunikaatiokatkoksista, vaikeutuneesta asioiden ymmärtämisestä, vähentyneestä motivaatiosta ja erilaisista väärinkäsityksistä sisällöissä ja suoritustavoissa.

Muuhun ei tässä aikataulussa pysytty, ja jo tämä tarkoitti jokaisen kohdalla uuden oppimista nopeassa tahdissa. Pidimme alkuun päivittäisiä webinaareja, joissa kävimme läpi työkalujen teknistä käyttöä ja digipedagogiikan hyviä käytänteitä korostaen opiskelijoiden aktivoimista, oppimistehtävien merkitystä sekä vertaisilta ja opettajilta saadun palautteen ja sosiaalisen vuorovaikutuksen tärkeyttä.

Opettajien omat esimerkit olivat luonteva tapa tehdä yhteistyötä eri yksiköiden kanssa ja levittää hyviä käytänteitä. Opetuki@utu.fi -osoitteeseen saapuviin palvelupyyntöihin vastasimme koko ajan jonon juuri lyhentymättä. Onneksi tieto- ja viestintätekniikan opetuskäytön osaaminen kasvoi samalla, kun opettajat toimivat toisilleen vertaistukena.

Opetuksen välittämisestä digipedagogiikkaan

Koronasulun jatkuessa syksyllä 2020 pystyimme jo tarjoamaan tukea digipedagogisiin ratkaisuihin, joissa opetusta ei pelkästään välitetä opiskelijoille, vaan oppimisprosessia ja opiskelijan kokemusta mietittiin syvällisemmin jo ennen opetuksen alkua. Osa opettajista ryhtyi tekemään etukäteen katsottavia lyhyitä videoita, jolloin Zoom-sessioissa jäi enemmän aikaa keskustelulle ja asioiden syventämiselle. Kun vuonna 2019 videopalvelu Echoon ladattiin 1 800 videota, oli määrä vuonna 2020 jo yli 5 000 videota ja tänä vuonna uusia videoita on tehty 14.9. mennessä 4 300.

Opettajien toimijuus digipedagogeina on kasvanut harppauksittain, ja nyt osattiin jo kysyä eri työkalujen peruskäytön lisäksi haasteellisempia kysymyksiä. Jälleen mietimme ratkaisuja uusiin tilanteisiin, joita olivat mm. erilaiset seminaarit, konferenssit ja posterinäyttelyt sekä saavutettavuusdirektiivin edellyttämät muutokset esimerkiksi oppimateriaaleissa. Mm. yli vuoden käytössä olevat videot ja podcastit tekstitetään Screen-cast-o-matic-työkalulla tai yliopiston kilpailuttamien alihankkijoiden toimesta. Ikävä kyllä poikkeusolojen aikana resursseja ei ole ollut opettajien ehdottamien uusien työkalujen käyttöönottoon ja tukeen, eli niitä ryhdytään tutkailemaan jälleen lähiaikoina.

Hybridiopetus voidaan ymmärtää monella tavalla

Tänä syksynä olemme jälleen uudessa tilanteessa, kun palaamme kampukselle varovasti ja odotukset kohdistuvat mm. hybridi-opetukseen. Hybridi on sen kansankielisessä muodossa hieman irrallaan monimuoto-opetuksen ja digipedagogiikan tutkimusperinteestä, jossa sillä tarkoitetaan opiskelijan itsenäisen työskentelyn ja synkronisten verkko- tai lähitapaamisten vuorottelua ja näiden erilaisia yhdistelmiä. Uusia termejä on myös HyFlex ja sillä on tarkoitettu hybridiopetuksen ja samanaikaisten etä- ja lähiopetustilanteiden yhdistelmää.

Etä- ja lähiopiskelijoiden samanaikaista opetusta audio-, video- ja verkkoneuvotteluyhteyksin on ennen koronaa tehty pitkään mm. avoimessa yliopistossa. Tällöin opettajan apuna chat-fasilitaattorina toimii usein avoimen yliopiston suunnittelija ja apuna on myös tekninen tukihenkilö, koska opetus tapahtuu iltaisin. Opettaja saa näin keskittyä opettamiseen. Kun kaikki sujuu hyvin, opettaja selviää kaikesta tästä myös yksin, mutta kun tulee yllätyksiä ja ryhmät ovat suuria riskinä on opetuksen häiriintyminen ja nk. optimaalisen oppimisen hetkien väheneminen.

Kauppakorkeakoulussa samanaikaisen etä- ja lähiopetuksen tueksi on palkattu opettajien assistenteiksi opiskelijoita, jotka testaavat laitteet ennakolta ja huolehtivat tekniikan toimivuudesta opetuksen aikana.

Mitä kannattaa tehdä lähiopetuksessa ja mitä taas verkossa?

Nyt elämme otollista aikaa sisältöjen ja opetusmenetelmien arvioinnille, kun opetussuunnitelmia uusitaan seuraavaksi kahdeksi vuodeksi. Tieto- ja viestintätekniikan opetuskäyttö hallitaan paremmin kuin koskaan aikaisemmin ja voidaan keskittyä kysymykseen, miten oppimista tuetaan parhaiten monien mahdollisuuksien keskellä. Mitä kannattaa tehdä lähiopetuksena ja milloin ja mitä taas verkossa ja millä menetelmillä? Vastaamiseen tarvitaan omien opiskelijoiden tuntemusta ja verkko-oppimisesta ja korkeakoulupedagogiikasta tehtyä tutkimusta.

Kannattaa pitää mielessä, että verkko-oppimisen laatu on monen tekijän summa. Verkko-opetus on parhaimmillaan linjakasta, oppimistehtävät sopivan haastavia ja niihin saa palautetta yksilönä tai ryhmän jäsenenä myös oppimisprosessin aikana. Samalla oppiminen on inspiroivaa, se synnyttää yhteisöllisyyden ja merkityksellisyyden kokemuksia. Nämä syntyvät joskus opetuksesta huolimatta eli lounastauoilla, käytävillä ja satunnaisissa keskusteluissa, mutta nekin on siis hyvä huomioida osana oppimisympäristöä.

Myös synkroninen työskentely verkossa lisää osallisuuden kokemusta. Samanaikaisia kohtaamisia opettajan ja opiskelijoiden kesken sisältänyt opetus verkossa tai kampuksella koettiin osallistavammaksi kuin täysin asynkronisesti toteutettu verkkokurssi. Verkossa tapahtuvat kohtaamiset opettajan ja opiskelijan välillä voivat toteutua esimerkiksi aloitustilaisuuksissa, joissa henkilökunnan innostus omaan aiheeseensa saa näkyä ja tarttua tai päivystysaikoina, jolloin opiskelijat kysyvät yleisesti opintoihin liittyvistä asioista tai saavat tukea vaikeiden aiheiden ja niihin liittyvien tehtävien ratkaisuissa. Myös opiskelijat voivat keskenään tavata opintojakson tiimoilta omalla ajalla ja opettaja omalta osaltaan tukea tämän tyyppistä ryhmäytymistä.

Hyvin aikataulutettu ja sopivan haasteellisilla osatehtävillä rytmitetty opiskelu tukee myös itseohjautuvan opiskelun käytänteitä, joissa opiskelijoilla saattaa teorian tasolla olla hyvääkin osaamista, mutta arjessa soveltaminen on hankalampaa. Osatehtävien avulla isokin osaamistavoite muuttuu hallittavammaksi ja tarjoaa lisäksi mahdollisuuden valmentautua elinikäisen oppimisen taidoissa kuten itsearvioinnissa, tavoitteenasettelussa, aikatauluttamisessa, verkostoitumisessa, tulevaisuusajattelussa ja kyvyllä innostua uuden oppimisessa.

Opetussuunnitelmauudistus haastaa pedagogisen luovuuden

Opetussuunnitelmatyötä 2022–2024 tuetaan syksyn webinaarisarjalla, jossa työelämärelevanssin, kestävän kehityksen, oppimisanalytiikan, opiskelijan ohjauksen ja arvioinnin lisäksi yhtenä aiheena on digipedagogiikka. Olemme tilanteessa, jossa Turun yliopiston opetustarjonnasta on jatkossa linjattu noin 30 % ajasta ja paikasta riippumattomaksi opiskeluksi ja 70 % kampuksella annettavaksi opetukseksi. Se, painottuuko verkko-opiskelu opintojen loppuvaiheeseen vai sisältyykö sitä kaikkiin tutkinnon opintojaksoihin, on jokaisen tiedekunnan omia linjauksia. Opetuki-tiimi on miettimässä käytännön ratkaisuja yksiköiden kanssa myös jatkossa, oli toteutustapa sitten mikä tahansa.

Satu Hakanurmi

Kirjoittaja työskentelee verkko-oppimisen asiantuntijana Koulutuksen tuki -osastolla ja tänä vuonna myös Digivisio 2030 -hankkeen digipedagogiikan työpaketissa sekä Digipedaverkoston puheenjohtajana.