Ajatuksia kriisien aikakaudesta ja yhteisestä tulevaisuudestamme

Ilmastokriisi, pandemia, sota Ukrainassa, luontokato. Elämme varsin poikkeuksellista aikakautta, jota on alettu kutsua suurten, monesti toisiinsa kytkeytyvien, kriisien aikakaudeksi (Era of Grand Crises). Emme voi kuitenkaan rakentaa tulevaisuuskuvaamme pessimismin varaan, vaikka kaikkeen olisikin sinänsä hyvä varautua. Eteenpäin pitää katsoa ja mennä. Nykyolojen voivottelu ei auta ihmisiä, jotka kärsivät sairauksista, sodista tai eriarvoisuudesta.

Epävarmuuksien kasvu näyttää kuitenkin pysyvältä. Ydinkysymys tällä hetkellä liittyykin monesti siihen, miten kestämme epävarmuutta yksilöinä ja yhteisöinä. Näissä olosuhteissa yliopistoilla on entistäkin merkittävämpi rooli epävarmuuksien hallitsemisessa tiedon tuottamisen keinoin: erilaisten kriisien ymmärtämisessä ja osaltaan myös ratkaisemisessa. Olen erityisen ylpeä siitä kehityskaaresta, jonka myötä Turun yliopistosta ja edustamastani tiedekunnasta sen osana on muotoutunut aidosti vahva ja monitieteinen yhteiskunnallinen vaikuttaja ja ongelmanratkaisija.

Yhteisten arvojen ja yhteistyön vaaliminen vahvana perustana

Kriisit vaikuttavat monin tavoin niin yksilöihin kuin yhteiskuntiin. Silloin kun epävarmuudet ovat suuria ja kausaalisuhteet hämäriä, myös päätöksenteko on vaikeaa. Kaikkein hankalimmissa tilanteissa voimme kuitenkin aina nojata yliajallisiin arvoihin, kuten eettisyyteen, oikeudenmukaisuuteen ja tasa-arvoisuuteen. Ilman jatkuvaa pyrkimystä toteuttaa läpitunkevasti tätä arvopohjaa ajaudumme tuuliajolle. Siksi onkin tärkeää, etenkin kriisien aikakaudella, toteuttaa näitä arvoja – tehdä niin sanotusti adjektiiveista verbejä.

Eteenpäin mennään parhaiten yhteistyössä toisiamme tukien. Laaja yhteistyö tieteenalojen kesken on meillä jo arkipäivää monitieteisten hankkeiden ja tutkimusalustojen kautta. Ilman monitieteisyyttä ja monipuolista sidosryhmäyhteistyötä emme pysty ratkomaan suuria yhteiskunnallisia ongelmia liittyen esimerkiksi kestävyyshaasteisiin. Teimme muuten Turun kauppakorkeakoulussa viime vuonna monipuolista yhteistyötä lähes 500 yrityksen ja kymmenien julkisen sektorin toimijoiden kanssa: tämä todistaa myös sitä, että yhteiskunnallinen vuorovaikutus ja vaikuttavuus todellakin on integroitu osa perustehtäviämme tutkimusta ja koulutusta.

Vahvan yhteisöllisyyden ja hyvän johtamisen avulla samaan suuntaan

Asiat kehittyvät, kun huomio ja intohimo voidaan kohdistaa ydinasioihin. Näin on myös tutkimuksessa ja opetuksessa/oppimisessa. Kokemukseni mukaan menestys kyllä seuraa oikeaa fokusta ja mahdollisuuksien luomista pitkällä jänteellä. Tarvitsemme myös tietoon perustuvaa johtamista, mutta senkin pitää tapahtua fiksusti signaloiden yhteisiä tavoitteita ja niiden saavuttamisen seurantaa, välttäen hirttäytymistä mittarointiin.

Tämän lisäksi hyvän johtamisen ytimessä on työyhteisön yhteisöllisyyden ja hyvän tiimihengen jatkuva ylläpitäminen ja kehittäminen. Käytännössä tämä kääntyy arjen johtamisessa esimerkiksi siihen, että jokaisesta yhteisön jäsenestä pitää myös yksilönä hakea aina vahvuuksia eikä virheitä pidä osoitella sormella. Onnistumiset tulisi aina nostaa porukalla esille, olkoot ne vaikka kuinka pieniä. Toisaalta epäonnistumisten hetkellä pitää jokaiselle antaa täysi tuki ja kannustaa eteenpäin.

Lopuksi lainaan kirjailija Antoine de Saint-Exupéry’n kuuluisaa sanontaa: jos haluat rakentaa laivan, älä kutsu ihmisiä puutavaraa keräämään äläkä jaa heille tehtäviä ja töitä, vaan opeta heidät ikävöimään merelle. Sanonnan opetus lienee se, että fiksut ihmiset kyllä innovoivat keinon päästä merelle ja toteuttavat sen, kunhan heillä on ensin yhteinen tavoite ja tahtotila.

Nyt onkin kriittisen tärkeää, että meillä on yhteneväisiä näkemyksiä toivotuista tulevaisuuksistamme liittyen eri kriiseihin ja että voisimme laittaa toisarvoiset – usein poliittiset – kinastelut syrjään. Vain vaalien arvojamme, yhteisöllisyyttä ja vahvaa yhteistyötä voimme rakentaa parempaa tulevaisuutta.

Markus Granlund

 

 

 

 

 

 

Markus Granlund

Kirjoittaja on Turun yliopiston kauppakorkeakoulun dekaani.

Categories: Yhteiskunnallinen vuorovaikutus, Yliopistoyhteisö

One response to “Ajatuksia kriisien aikakaudesta ja yhteisestä tulevaisuudestamme”

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *