kuvituskuva

Vahvan tutkimuskeskittymän luominen on pitkäjänteistä työtä

Terveys, diagnostiikka ja lääkekehitys on Turun yliopiston suurin temaattinen tutkimusalue, jonka taustalla on yli kolmekymmentä vuotta tiivistä yhteistyötä, järjestelmällistä suunnittelua ja tietenkin myös ennustamattomia sattumia. Alueen varsinaisen ytimen muodostaa kolmessa tiedekunnassa ja kahdessa erillislaitoksessa tehtävä perustutkimus ja sen tuloksia hyödyntävä soveltava tutkimus. Myös Åbo Akademin tutkijat ovat olleet alusta alkaen vahvasti mukana tutkimusalueen kehittämisessä. Temaattisen alueen johtokunnan toiminnan tavoitteena on sekä kehittää tätä vahvaa ydinaluetta että edistää poikkitieteellistä ja monitieteistä tutkimusta lääketieteen ja ihmistieteiden välillä.

Yhteiset edut ovat yhteistyön edellytys

Nykyisen temaattisen alueen ydintoimintojen kehittymistä on mahdollista tarkastella jo usean vuosikymmenen perspektiivillä. Kun yhdistelmä-DNA-tekniikat kehittyivät 70- ja 80-luvulla, kävi suunta nopeasti kohti tutkimusalojen integraatiota. Samoja menetelmiä tarvitsivat lähes kaikki biotieteiden ja biolääketieteen tutkijat. Syntyi käsite molekyylibiotieteet yhdistämään entisiä erillisiä oppiaineita ja sen myötä suuri tutkijayhteisö, jota yhdistivät yhteiset tutkimusmenetelmät. Kahden yliopiston yhteinen BioCity Turku -biokeskus on 90-luvun alusta alkaen koordinoinut perustutkimuksen yhteistyötä. Pelkästään hallinnollisilla päätöksillä ei pitkäaikaista yhteistyötä ole mahdollista synnyttää. Tarvitaan ruohonjuuritason tutkijoiden todellinen tarve puhaltaa samaan hiileen. Kannettu vesi ei tunnetusti pysy kaivossa.

Infrastruktuuri profiloitumisen ytimessä

Molekyylibiotieteissä kehittyneet tutkimusmetodit vaativat myös laitteistoja ja teknillistä henkilökuntaa. Turun yliopiston ja Åbo Akademin perustama Turun Biotiedekeskus, alkuperäiseltä nimeltään Turun Biotekniikan keskus, on huolehtinut yhteisen infrastruktuurin luominen vuodesta 1992 alkaen. On luonnollisesti ollut tärkeää, että tutkijoilla on ollut käytettävissään ajanmukaisia laitteita ja teknologioita, mutta tehdyillä ratkaisuilla on ollut myös suuri strateginen merkitys. Alkuvaiheessa valtio tuki biotekniikan kehitystä erityisellä rahoitusohjelmalla, josta saadut määrärahat käytettiin Turussa erityisesti infrastruktuurin kehittämiseen sen sijaan, että olisi katettu valikoitujen tutkimusryhmien suoria kustannuksia. Katsottiin, että infrastruktuuriin tehtävistä investoinneista hyötyvät joka tapauksessa eniten aktiivisimmat ja innovatiivisimmat tutkijat, ja että ne tukevat yhtä lailla nuoria ja varttuneempia tutkijoita. Suomessa keskustelu yliopistojen profiloitumisesta käynnistyi vasta paljon myöhemmin. Infrastruktuurin nostaminen profiloitumisen keskeiseksi työvälineeksi voisi olla toimiva vaihtoehto monellakin tieteen alalla. Maailman luokan laitteistot, samoin kuten ainutlaatuiset tutkimusaineistot, vetävät puoleensa huippututkijoita, synnyttävät yhteistyötä ja suuntaavat tutkimusta rajoittamatta sen vapautta.

Kolmoisheliksin malliesimerkki

Menestyvien tiedepuistojen synnyn perusedellytyksenä on totuttu pitämään yliopistojen, yritysten ja julkisten toimijoiden tiivistä yhteistyötä. Turussa tällainen tiedepuisto syntyi BioCity-rakennuksen ympärille jo ennen kuin niin sanotusta kolmoisheliksimallista alettiin yleisemmin keskustella. BioCityn valmistuttua ratkaisevan tärkeää oli Turun kaupungin visionäärinen ja runsas tuki nimenomaan tutkimuslaitteiden hankinnassa. Kaupungin omistama Turku Science Park Oy toimii kampuksen alueella ja on vuosia ollut kehittämässä akateemisten tutkijoiden ja yritysten välistä yhteistyötä. Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen sekä yliopistollisen keskussairaalan sijoittuminen lähelle toisiaan on mahdollistanut Suomen mittakaavassa ainutlaatuisen tiiviin ja toimivan kampusalueen syntymisen. Vuonna 2017 perustettu Terveyskampus Turku on yliopistojen, kahden ammattikorkeakoulun, sairaanhoitopiirin ja Turku Science Park Oy:n yhteistyöelin.

Menestystarinoita

Turun menestykselle hyvin tärkeää on ollut myös ainutlaatuisten tutkimusaineistojen kerääminen ja analysointi ja varhain aloitettu biopankkitoiminta. Tällä hetkellä tutkimusalueen näkyvin saavutus on InFlames-lippulaiva, unohtamatta Turun yliopiston koordinoimaa Suomen Akatemian huippuyksikköä. Erityisen maininnan ansaitsee Turun biokuvantaminen ja siihen tehdyt merkittävät panostukset. Turun positroniemissiotomografia (PET) -keskus on omalla alallaan maailman johtavia yksiköitä. Turussa sijaitsee myös Euroopan biokuvantamisen kehittämistä koordinoivan EuBi-verkoston päämaja. Turkulainen biokuvantaminen on jo aikaisemmin varmistanut paikkansa tieteen historiassa Stefan Hellin saatua kemian Nobel-palkinnon Turussa tehdystä keksinnöstä.

Vanhoja ja uusia yhteistyömahdollisuuksia

Suuren Terveys, diagnostiikka ja lääkekehitys -alueen sisällä on paljonkin mahdollisuuksia uudenlaiselle yhteistyölle. Samoin temaattisten alueiden välistä yhteistyötä on edistettävä kaikin keinoin. Vuosikausia jatkuneen työn tuloksena on viimeinkin päätetty valtakunnallisen lääkekehityskeskuksen perustamisesta Turkuun. Keskuksen toiminnan käynnistyminen korostanee tarvetta tutkimus- ja koulutusyhteistyön lisäämiseen. Kauppakorkeakoulun ja oikeustieteellisen tiedekunnan tutkimusprojekteilla on ilmeisiä yhtymäkohtia lääkekehitystoiminnan kanssa.

Temaattisen alueen johtoryhmä on aktiivisesti kartoittanut tutkimusprojekteja myös humanistisessa, kasvatustieteellisessä ja yhteiskuntatieteellisessä tiedekunnassa. Monissa esille tulleissa projekteissa terveyden edistäminen ja ihmistieteiden yhteistyö lääketieteen ja hoitotieteen kanssa on keskeisessä asemassa. Näiden projektien ja uusien yhteistyömuotojen kehittämiselle olisi luotava uusia mahdollisuuksia myös temaattisen alueen puitteissa.

Jyrki Heino

Jyrki Heino

Biokemian professori Jyrki Heino toimii Turun yliopiston Terveys, diagnostiikka ja lääkekehitys -temaattisen kokonaisuuden johtoryhmän puheenjohtajana. Hän on teknillisen tiedekunnan bioteknologian laitoksen johtaja ja luonnontieteiden, lääketieteen ja tekniikan tutkijakollegiumin johtokunnan puheenjohtaja.