Ulkomaisesta kotimaiseksi
Uutissuomalainen julkaisi 10.5.2022 uutisen, jossa vertailtiin ulkomaalaisten professorien määrää eri yliopistoissa. Osuus vaihteli Turun yliopiston 4 prosentista Hankenin 31 prosenttiin. Mistä oikein on kyse? Miksi oman yliopistomme ulkomaisten professorien osuus on noin alhainen?
Uutisen pohjana olevaan kyselyyn ei saatu aivan vertailukelpoisia vastauksia: jotkin yliopistot ovat raportoineet vain varsinaiset professorit, mutta toisten luvuissa on mukana lisäksi osa-aikaisia professoreita, vierailevia professoreita ja työelämäprofessoreita. Meilläkin apulaisprofessoriksi rekrytoitujen keskuudessa ulkomaalaisten osuus on 13 %, mitä voidaan pitää positiivisena kehityssuuntana. Ydinkysymys on, saadaanko ulkomaiset apulaisprofessoriksi rekrytoidut jatkamaan meillä.
Tilastoissa ulkomainen professori on ulkomainen niin kauan kuin hänellä ei ole Suomen kansalaisuutta. Jos yliopisto onnistuu kotouttamisessa niin, että professori päättää asettua tänne ja hakea kansalaisuutta, hän ei enää olekaan ulkomainen. Kansainvälisyyttä hän silti tuo yliopistolle.
Miten kansainvälisten työntekijöiden rekrytointia voitaisiin kehittää?
Selvitimme taannoin humanistisessa tiedekunnassa erilaisin kyselyin, miten kansainvälisten työntekijöiden rekrytointia voitaisiin kehittää. Tulokseksi saimme kirjattua monenlaisia hyviä käytänteitä.
Esiin tuli hakijoiden yhdenvertaiseen kohteluun liittyviä seikkoja: arvioinnissa on tärkeää miettiä, miten ulkomaisissa yliopistoissa saavutettuja ansioita painotetaan suhteessa suomalaisessa järjestelmässä toimivien ansioihin.
Kysymys kielitaidosta on tärkeä: Vaatiiko tehtävän hoitaminen suomen kielen taitoa? Pitääkö hakijalla olla riittävä suomen taito jo tehtävään valittaessa? Rekrytoitavalta voidaan edellyttää sopivan kielitaidon hankkimista tietyn määräajan kuluessa (2–3 vuotta). Tärkeää olisi ymmärtää, että myytti suomen kielestä mahdottomana kielenä oppia on kielitieteelliseltä kannalta aivan puppua!
Suomi on kieli, joka on opittavissa ihan niin kuin mikä tahansa muu kieli. Monipuolisen suomen taidon kehittämiseksi tulee olla tarjolla eri tasoisia kursseja.
Monenkaan yliopistotehtävän hoitoon ei tarvita äidinkielisen tasoista kielitaitoa, vaan hyvä toiminnallinen taso riittää vallan hyvin. Vaikkei äidinkielisen tasoista kielitaitoa olisikaan, ihminen voi silti menestyä työssään ja kantaa vastuuta laajasti omasta tieteenalastaan.
On tietenkin myös tehtäviä, joiden hoito ei vaadi ollenkaan suomen taitoa. Esimerkiksi tutkimusryhmä voi toimia täysin englanniksi. Jos kuitenkin tähdätään siihen, että ryhmään rekrytoidut kansainväliset osaajat jäisivät Suomeen, voi arkisen suomen kielen taidon edistämisestä olla suurta hyötyä.
Vaikka siis tutkimustyön kysymyksiin liittyvät keskustelut käytäisiin englanniksi, voi olla hyödyllistä, jos esimerkiksi kahvihuoneessa kansainväliset työntekijät saisivat kuulla myös suomenkielistä keskustelua. Siten voidaan kerryttää passiivista suomen taitoa, joka auttaa selviämään elämästä yliopistokuplan ulkopuolella.
Miten kansainvälisistä työntekijöistä pidetään kiinni?
Kun tehdään kansainvälisiä rekrytointeja, pitäisi vastaanottavan yksikön miettiä, mitä se tarkoittaa työn tekemisen arjen ja työnjaon kannalta. Tämä ei ole vain esihenkilön asia, vaan koko henkilökunnan tulee sitoutua tähän. Pitää pystyä takaamaan henkilökunnan jäsenten – sekä koti- että kansainvälisten – tasaveroinen kohtelu.
Perehdytys on avainasemassa. Kansainvälinen työntekijä tarvitsee tukea tutustumisessa yhteisöön ja sen käytänteisiin. Tukea voi tarjota esihenkilö, perehdyttäjä ja aivan jokainen työyhteisön jäsen. Esihenkilöiden tulisi seurata tilannetta ja nimetä erityinen ”buddy” tai mentori, jos sellaiseen vaikuttaa olevan tarvetta.
Olisi tärkeää, että uusi kansainvälinen työntekijä voisi tuntea, että hänen kontribuutiotaan yksikölle arvostetaan. Hän voisi yhdessä esihenkilön kanssa miettiä, miten voisi kehittää olemassa olevia tutkimusverkostojaan ja -yhteyksiään niin, että ne koituisivat myös Turun yliopistolle ja suomalaiselle tiedeyhteisölle hyödyksi.
Jos halutaan edistää kansainvälistymistä ja kansainvälisten rekrytointien onnistumista, meidän tulisi rohkaista ja tukea diversiteettiä ja tunnustaa, että heterogeeninen ja monikulttuurinen ja monikielinen työyhteisö voi rikastuttaa tutkimustiedon tuottamista.
Kirjoittaja on suomen kielen professori ja humanistisen tiedekunnan dekaani 1.1.–30.6.2022.
(Kirjoittajan kuva: Lyyra Virtanen)