Tutkimusta, opetusta ja yhteiskunnallista vuorovaikutusta Ravattulan Ristimäellä

Ravattulan Ristimäki -hanke tutkii Suomen vanhinta tunnettua kirkkorakennusta, kirkon lähiympäristöä ja kirkkoa käyttänyttä yhteisöä. Kyseessä on ainoa löytynyt, lähetyskaudelle ajoittuva kirkollisen rakennuksen jäännös Suomesta. Kirkko on rakennettu Aurajoen varrelle nykyisen Kaarinan puolella sijaitsevan Ravattulan kylän hiekkaiselle kumpareelle ristiretkiajan ja keskiajan taitteessa, mahdollisesti 1100-luvun loppupuolella.

Tutkimushankkeen osalta kyse ei ole pelkästä kirkkorakennuksesta, vaan tähän liittyvästä laajasta kokonaisuudesta. Kirkon ympäriltä on löytynyt laaja kiviaidan ympäröimä kirkkomaa, joka kalmistona on otettu käyttöön ehkä jo vuosisata ennen kirkon rakentamista. Kirkko hautausmaineen on ollut pienen paikallisyhteisön käyttämä hengellinen keskus, jonka käyttö loppui 1200-luvun puoliväliin tultaessa seurakuntien perustamisen myötä.

Paikkaa on tutkinut Turun yliopiston arkeologian oppiaine kirjoittajan johdolla vuosina 2010–2016. Kaivausjaksojen vuosittainen kesto on vaihdellut parista viikosta aina muutamaan kuukauteen, riippuen tutkimuksiin eri vuosina hankitusta erillisrahoituksesta. Vaikka suuri osa alueesta on yhä kaivamatta, pyritään kaivauksista eri vuosina saatu aineisto tässä vaiheessa analysoimaan kokonaisvaltaisesti. Ristimäen yleispiirteet tiedetään paikalla tehtyjen arkeologisten kaivausten myötä jokseenkin hyvin, mutta monien yksityiskohtien osalta tutkimus on vasta alkuvaiheissaan.

Arkeologisen lähdeaineistonsa materiaalisen luonteen johdosta tutkimuksella on välitön yhteys luonnontieteisiin, vaikka tutkimuksen kysymyksenasettelu onkin humanistinen. Haasteita riittää jo siinä, että ainakin toistaiseksi tutkimuksen resurssit ovat olleet myös ’humanistisia’. Luonnontieteellisiä analyysejä ei siis ole kyetty tekemään riittävästi.

Hyviä tuloksia on kuitenkin saatu tiivistämällä tutkimusyhteistyötä sekä oman yliopiston sisällä että ulkopuolisten tahojen kanssa. Ristimäen aineistoa tutkivat, arkeologien lisäksi, tällä hetkellä esimerkiksi geologit, biologit ja biokemistit. Löytöjen kuvantamismahdollisuuksista ja alkuaineanalyyseistä on keskusteltu sekä TY:n että ÅA:n laitosten kanssa. Paikallinen maakuntamuseo on puolestaan ottanut vastaan vaativien esinelöytöjen konservoinnin. Lisäksi muinaisten suomalaisten perimää tutkiva SUGRIGE-projekti on saanut käyttöönsä Ristimäen haudoissa poikkeuksellisesti säilyneitä hiuksia. Muinais-DNA:n kautta voidaan tarkastella sekä alueen yhteisön että yksilöiden alkuperää.

Ristimäen ainutlaatuinen ja monipuolinen löytömateriaali on haluttu monella tavalla, sillä se sallii uusien tai kehitettävien menetelmien soveltamisen. Monet yksittäiset tutkijat ovat osoittaneet kiinnostuksensa Ristimäen aineistoa kohtaan. Esimerkiksi tekstiilikuitujen värianalyysejä tehdään Aalto-yliopistossa ja hautojen karva-aineistoja Helsingin yliopistossa. Kirkon lattian alle päätyneet rahat – Ristimäen kaivausten myötä ajanjakson rahojen lukumäärä Suomessa moninkertaistui – kiinnostavat erityisesti ruotsalaisia numismaatikkoja.

Kaikkea ei voi kuitenkaan tehdä pelkästään tutkimusyhteistyön resurssein, joten esimerkiksi kohteen ikää tarkentavat radiohiili- ja OSL-analyysit, vainajien alkuperää tutkivat isotooppitutkimukset sekä osa konservoinnista täytyy teettää ostopalveluina. Moni analyysi jää tekemättä tutkimuksen korkean hinnoittelun takia.

Tutkimushankkeessa on alusta alkaen otettu huomioon opetukselliset aspektit. Itse asiassa koko hanke alkoi ja kasvoi uusille pää- ja sivuaineopiskelijoille suunnatuista opetuskaivauksista, joiden ympärille laajempaa tutkimushanketta ryhdyttiin rakentamaan. Alusta alkaen Ristimäkeä on integroitu eritasoiseen kenttätyöopetukseen sekä ohjattujen erikoiskurssien että projektioppimisen kautta. Maastotöihin on myös ensimmäistä kertaa oppiaineen historiassa voitu rekrytoimaan useita alan opiskelijoita kenttätyöharjoittelijoiksi ja avustaviksi tutkijoiksi.

Ristimäeltä tähän asti esiin kaivettua aineistoa on hyödynnetty monissa kandidaatintutkielmissa, ja tekeillä on myös useita pro gradu -töitä. Ristimäestä on tähän mennessä valmistunut toistakymmentä populaaria ja tieteellistä artikkelia sekä kotimaisille ja kansainvälisille lukijoille.

Yhteiskunnallinen vuorovaikutus on yliopistojen kolmas tehtävä tutkimuksen ja opetuksen ohella. Runsaan julkisuuden ansiosta Ristimäki-hanke on lisännyt tutkimuksen näkyvyyttä ja kiinnostavuutta. Innovaatiotoimintana kohdetta on myös tuotteistettu kokonaan uudenlaisella tavalla. Käytännön vuorovaikutustoimintaa on kohdistettu menneisyyden harrastajiin ja yleisöön sekä kirkollisin toimijoihin ja tiedotusvälineisiin. Suuri yleisö on selvästi ottanut Ristimäen omakseen: muutaman vuoden aikana joko paikan päällä vierailemalla, esitelmiä kuuntelemalla tai opastetuille retkille osallistumalla Ristimäen tutkimuksista on kuullut noin 10000 henkilöä.

Vaikka tutkittava kohde on vain pieni mäenkumpare savisten peltojen keskellä Lounais-Suomessa, voidaan tutkimusaihe ja -aineisto liittää paljon laajempaan ilmiöön. Kristinuskon vähittäinen omaksuminen paikallisyhteisössä tapahtui 1000-luvun molemmin puolin eri puolilla Pohjois-Eurooppaa. Tarkastelun tasot voidaan tutkimuskysymyksistä riippuen jakaa paikallisesta alueelliseen ja kansallisesta kansainväliseen. Kun aineistoa päästään tarkastelemaan myös pienempinä kokonaisuuksina eri tieteenalojen menetelmillä, tulevat seuraavat lähivuodet olemaan tulosten varsinaisen julkaisemisen aikaa. Suomen varhaista historiaa tarkentavana kokonaisuutena Ravattulan Ristimäki on tarkoitus julkaista sekä suurelle yleisölle että tiedeyhteisölle kokoavien loppujulkaisujen muodossa.

Juha Ruohonen
Kirjoittaja on Ristimäen kaivauksia johtava arkeologi.

Kuvat: Anne-Mari Liira (henkilökuva), Antti Tarponen