Avainsana: historia (page 1 of 2)

Pseudohistoria haastaa keskiajantutkimusta

Reima Välimäki

”Miksi suomen varhaisesta historiasta vaietaan?
Koska ruotsalaiset ovat omineet osan Suomen historiaa.”

Näin vastasi nimetön kommentoija Tiede-lehden keskustelupalstalla 4.3.2009 keskusteluketjuun, joka alkoi viestillä Suomen viikinkiajan ”vaietuista” historian käänteistä. Vauva.fi:ssä alkoi 25.6.2017 ketju ”Suomen salattu historia”, jonka ensimmäinen anonyymi viesti lainasi erästä 2014 ilmestynyttä blogikirjoitusta todistellessaan, että viikinkien kulta-aikaa edeltänyt Suomi oli ”vahva ja itsenäinen kansakunta.” Kaiken lisäksi ”suomalaiset asuttivat noin neljä kertaa nykyisen kokoista aluetta, todellista Suur-Suomea”.

Helsingin Sanomat puolestaan haastatteli 25.11.2015 aarreharrastaja Reijo Hyvöstä, joka kertoi kuinka ”Suomessa on varsinkin rautakautta tutkittu ihan liian vähän. Senaikaisen historian ovat kirjoittaneet ruotsalaiset. On annettu ymmärtää, että täällä ei ole ollut oikein minkäänlaista kulttuuria ja asukkaitakin vähän.”

Nämä ovat esimerkkejä siitä, kuinka viimeisen kymmenen vuoden aikana verkossa on levinnyt akateemista tutkimusta kyseenalaistavia historiatulkintoja Suomen viikinki- ja keskiajasta. Näkemyksiä jaetaan blogeissa ja keskustelupalstoilla, ja aina ajoittain ne putkahtavat asiaan vihkiytyneiden foorumeilta yleisemmille palstoille tai valtavirtamedian uutisiin.

Continue reading

Suuret unelmat ja Uuden ajan alku uutena alkuna – Turun yliopistossa ja koko Suomessa

Saara Penttinen

Harvoin huomaa kuin vahingossa laittaneensa liikkeelle jotain merkittävää, töytäisseensä niin sanotusti nukkuvaa karhua, joka ei kuitenkaan ole tästä ärsyyntynyt, vaan kaikeksi yllätykseksi päinvastoin toivottanut lämpimästi tervetulleeksi, tarjonnut lasillisen kuohuvaa ja pyytänyt vierailemaan toistekin.

Jotain tällaista koimme viime viikon 1500- ja 1600-lukujen tutkimuksen päivillä. Kun viime kesänä ideoimme Suomen historian yliopisto-opettaja Mari Välimäen kanssa (toden totta Dynamon jonossa) tapaamista kyseisten aikakausien tutkijoille, toiveemme olivat varsin vaatimattomat: kenties iltapäivän mittainen seminaari, korkeintaan parikymmentä osallistujaa. Ajatuksemme saama suosio yllätti meidät täysin. Saimme yhteydenottoja ympäri Suomea, lähes kaikista Suomen yliopistoista ja muista instituutioista yli oppiainerajojen, ja mikä tärkeintä: kaikilta eri akateemisen uran vaiheessa olevilta henkilöiltä professoreista dosentteihin ja maisteriopiskelijoista jatko-opiskelijoihin.

Kuulin jonkun vihjaisevan, että juuri meidän akateeminen ”noviisiutemme” herätti positiivisia reaktioita: olihan alkuun panevana voimana meille puhtaasti se, että halusimme saada Suomen 1500- ja 1600-lukujen tutkijat tapaamaan toisensa ja kenties pohtimaan tulevaa yhteistyötä.

Continue reading

Populaarikulttuurin väitöksiä soivasta vainotiedosta musiikin tuottamiseen

Kari Kallioniemi

Historian, kulttuurin ja taiteentutkimuksen laitoksella on koettu joulu-tammikuussa poikkeuksellinen viiden väitöstilaisuuden putki, jossa kaikki työt keskittyivät populaari- ja av-kulttuurin tutkimuksen ympärille. Aiheet käsittelivät vainoamiskokemuksen lähikuuntelua elokuvassa, 1920-30-lukujen ecuadorilaista elokuvakulttuuria, mainostelevision muotoutumista Suomessa 1980-luvulta 2000-luvulle, turkulaista nuorten bänditoimintaa ja musiikin tuottamista digitaalisessa ympäristössä.

Väitöskirjoista kolme sijoittui musiikkitieteen alueelle ja kaksi kulttuurihistoriaan, mutta ne kaikki ovat tavalla tai toisella hedelmiä neljän suomalaisen yliopiston ja HKT-laitoksen yhteistyönä syntyneestä populaarikulttuurin tutkimuksen tohtoriohjelmasta (PhD Program in Popular Culture Studies, PPCS, 2012-2015) ja populaarikulttuurin tutkimukseen keskittyneen IIPC:n (International Institute for Popular Culture) vuodesta 2006 jatkuneesta ohjaus- ja tutkimustoiminnasta.

Kaikki työt yhdessä ja erikseen osoittavat, kuinka laajalle alueelle populaarikulttuurin tutkimus kurkottaa ja kuinka moninaisesti se heijastaa ympäröivää yhteiskuntaa – niin historian kuin nykykulttuurin yhteydessä.

Continue reading

The War to End All Culture Wars? Memory and Politics in France during the Centenary of the First World War

Louis Clerc

François Torrent was 26 when he died in Luyghem, Belgium, on 9 November 1914. According to the diploma of his posthumous medal, this caporal in the French army went “missing” while going over the top alongside his section. François was born near Alger, in French Algeria, in a family that had emigrated at some point in the late 19th century from the Baleares islands. While a mason by trade, he was not new to the military: he had spent over a year in military service in Northern Morocco, during operations that his military leaflet qualifies, in the gruesome euphemism typical of colonial warfare, as “pacifying operations”. The regiment he was drafted in, the 1er régiment de marche des Zouaves, was a colonial regiment – François had most probably never set foot in metropolitan France before his mobilisation.

François Torrent was my great grandfather, a man caught in World War I  like the immense majority of French men and women of his generation. In November 1918, France emerged from the war as a victorious yet diminished and profoundly scarred country. Entire regions of Northern France, towns, villages, forests and farmlands had been destroyed and rendered uninhabitable up to the present day. The economy and finances of the nation were in shambles: France, which was able to finance Russia’s infrastructure boost at the turn of the century, was now heavily indebted to its former allies. Its diplomatic alliances were soon to unravel during the long negotiations leading to a peace treaty.

Continue reading

Viestejä tulevaisuudelle

Hannu Salmi

Ah, ken ei rakastais
Lapsuuden tyyntä aikaa
Jolloin on mieli vapaa
Ja toivo hymyelee ruusuisena.

Tämä pieni runo löytyi Turun kaupungin virkamiesten papereista huhtikuussa 1918. Se oli kirjoitettu koneella lääninhallituksen asiakirjojen joukkoon, varmaankin keväisen pakahduttavan rakkauden tunteen hetkellä.

Lääninhallitus, ja Turun päätöksentekokoneisto ylipäätään, oli punaisten hallinnassa koko kevään siihen asti, kun punaisten viimeinen juna lähti kaupungista 12. huhtikuuta. Seuraavana päivänä valkoisten joukot marssivat Turkuun. Runollisten virkailijoiden tekstit paljastuivat, kun alettiin tarkemmin tutkia, mitä kaupungissa oli menneiden kuukausien aikana tapahtunut. Rakkausrunon jatkona löytyi sarja iskulauseita, nekin koneella kirjoitettuina:

Vallankumoukseen.
Punainen hallitus muodostettava.
Maata maattomille ja teollisuuden valvonta työläisille.

Continue reading

Synkkää kulttuuriperintöä ja hyvyyden tekoja

Anne Heimo

Turun yliopistolle nykyään kuuluva Sirkkalan kampus lukeutuu Museoviraston 2009 määrittelemiin valtakunnallisesti merkittäviin rakennettuihin kulttuuriympäristöihin. Tästä huolimatta sen historia on useimmille turkulaisille vieras. Alueen vanhin rakennus, nykyinen Historicum, pystytettiin alun perin vuonna 1834 köyhäintaloksi. Vuonna 1846 tsaari Nikolai I siirsi talon suomalaisen Krenatööritarkk’ampujapataljoonan käyttöön. Vuonna 1875 valmistunut Kaivokatu 12:ssa sijaitseva Minerva on Suomen vanhin kasarmirakennukseksi suunniteltu rakennus. 1850-luvulla kasarmi siirtyi venäläisten sotilaiden haltuun Suomen itsenäistymiseen asti. Sisällissodan päätyttyä kasarmialueella toimi Turun sotavankileiri syyskuulle 1918 asti, jonka jälkeen paikalla toimi vuoteen 1923 asti Turun pakkotyölaitos. Turun ja Porin sotilasläänin esikunnalle 1990-luvulle asti kuulunut kasarmialue siirtyi Turun yliopistolle 2004.

Continue reading

Menneisyyden kuvien jäljillä: Turun Suomalaisen Yliopistoseuran 100 vuotta

Johanna Skurnik

Yliopistoseuralle, kuten koko Suomelle, vuosi 2017 on ollut juhlan vuosi: seura juhlii satavuotista historiaansa rinnan itsenäisen Suomen kanssa. Yliopistoseura lähti vuonna 1917 edistämään hanketta toisen suomalaisen yliopiston perustamisesta Suomeen. Marraskuussa 2017 tulee kuluneeksi vuosisata siitä hetkestä, jolloin pantiin alulle tapahtumasarja, joka tulisi johtamaan Turun yliopiston perustamiseen vuonna 1920 ja yliopiston avajaisiin vuonna 1922.

Yliopistoseura katsoo menneisyyteen ylpeänä siitä, mitä sata vuotta sitten tapahtui ja on juhlavuotensa aikana tuonut historiaansa esille monella tapaa. Keväällä Varsinais-Suomen maakunnassa järjestettiin kiertävä teatteriproduktio Eläköön 22040! joka toteutettiin yhteistyössä Turun ylioppilasteatterin ja Turun yliopiston kanssa. Näytelmässä käsiteltiin Turun yliopiston perustamiseen johtanutta kansalaiskeräystä ja nostettiin esiin ovelta ovelle kulkeneiden kerääjien kokemuksia. Samaan aikaan käynnistettiin myös jäsenhankintakampanja, jonka tuloksena Yliopistoseura lahjoitti kaikkien kesäkuun loppuun mennessä liittyneiden henkilöjäsenten tai yhteisöjäsenten ensimmäiset jäsenmaksut Turun yliopiston varainhankintaa.

Continue reading

Kun Turku täyttyi historiantutkijoista

Liisa Lalu

Neljännet valtakunnalliset historiantutkimuksen päivät järjestettiin syksyisen aurinkoisessa Turussa 19.–21.10.2017. Historiantutkimuksen päivät tarjoavat joka toinen vuosi suomalaisille historioitsijoille mahdollisuuden tavata toisiaan, nostaa esiin omaa tutkimustaan ja kuulla muusta ajankohtaisesta, tekeillä olevasta tutkimuksesta. Päivät kokosivat paikalle noin 350 historioitsijaa eri puolilta Suomea ja ulkomailtakin: mukana oli tutkijoita myös Ruotsista, Britanniasta ja Yhdysvalloista.

Historiantutkimuksen päiviä vietettiin torstaina ja perjantaina Turun yliopiston kampuksella Educarium- ja Publicum-rakennuksissa ja lauantaina Åbo Akademin Arkenilla. Konferenssin järjestelyt ovat työllistäneet eri oppiaineista kootun järjestelytoimikunnan jäseniä viimeisen puolentoista vuoden ajan.

Continue reading

Tiede tarvitsee puolustajia

Vaihtoehtoisten faktojen, valheiden ja silkan huuhaan vyörytys on onneksi saanut aikaan vastareaktion, joka korostaa tutkitun tiedon tarvetta. Sivistysyhteiskunnassa tieteellä on myös itseisarvoa. Kaiken ei tarvitse olla välittömästi hyödynnettävissä.

Tieteen arvostukseen olen törmännyt Turun Suomalaisen Yliopistoseuran satavuotisjuhlavuoden jäsenhankintakampanjan ansiosta.

Continue reading

Tutkimusta, opetusta ja yhteiskunnallista vuorovaikutusta Ravattulan Ristimäellä

Juha Ruohonen

Ravattulan Ristimäki -hanke tutkii Suomen vanhinta tunnettua kirkkorakennusta, kirkon lähiympäristöä ja kirkkoa käyttänyttä yhteisöä. Kyseessä on ainoa löytynyt, lähetyskaudelle ajoittuva kirkollisen rakennuksen jäännös Suomesta. Kirkko on rakennettu Aurajoen varrelle nykyisen Kaarinan puolella sijaitsevan Ravattulan kylän hiekkaiselle kumpareelle ristiretkiajan ja keskiajan taitteessa, mahdollisesti 1100-luvun loppupuolella.

Continue reading

« Older posts