Lehdistön menneisyys ja tulevaisuus 1771/2021

Tiistaina 15. tammikuuta 1771 Turun Akatemian dosentti Henrik Gabriel Porthan piti hyppysissään uunituoretta Tidningar Utgifne Af et Sällskap i Åbo -lehden numeroa. Frenckellin kirjapainossa präntättyä julkaisua pidetään suomalaisen lehdistön lähtölaukauksena. Olennaista oli pienen lehden etusivulle painettu päiväys. Julkaisu ei ollut vain tietyn painovuoden hedelmä: se oli päivänkohtainen tuote, jonka lukija sai lupauksen siitä, että lehti ilmestyy säännöllisesti myös tulevaisuudessa.

Tulevina vuosina Tidningar-lehteä ilmestyi yhteensä 3462 sivua, lähes 400 niteenä. Lehden tarina päättyi toukokuussa 1785, mutta sanomalehtien toimittaminen ja julkaiseminen jatkui Turussa lähes katkeamattomasti tulevinakin vuosina. Tidningar oli ensi askel Suomen lehdistölle, joka tänä vuonna täyttää 250 vuotta.

*

Tidningar-lehden nimessä viitataan ”erääseen seuraan”, et Sällskap. Tämä yhdistys oli turkulainen Aurora-seura, joka oli syntynyt edellisenä vuonna edistämään sivistyksellisiä tavoitteita. Sen jäseniä kiinnostivat laajasti tieteet ja taiteet, erityisesti musiikki, sekä suomalaisen kulttuurin ja historian tuntemuksen edistäminen. Porthanin lisäksi toiminnassa oli mukana monitieteinen ryhmä Turun Akatemian väkeä.

Lehden perustaminen oli Aurora-seuran keskeinen tavoite, mikä todettiin jo sen säännöissä. Pykälä 4 totesi selkeästi: ”Att så mycket kraftigare och skyndsammare befordra sällskapets föremål, börjar det med år 1771 med att utgifva sina tidningar.” Tämän päämäärän yhdistys pystyi myös pitämään, sillä ensimmäinen numero näki päivänvalon heti tammikuussa.

Tidningar oli ensimmäinen nyky-Suomen maantieteellisellä alueella julkaistu lehti, mutta on tärkeää muistaa, että se syntyi osana lehdistön nousua Ruotsin valtakunnassa 1700-luvun lopulla. Porthan piti keskeisenä, että uusi väline välitti tietoa myös Pohjanlahden yli. Tätä osoittaa se, miten innokkaasti lehdessä korjattiin Erik Tuneldin Ruotsin maantiedettä käsittelevän teoksen Suomea koskevia virheitä.

Aurora-seuran lehti ei ollut uutislehti nykyaikaisessa mielessä. Sen muoto ja sisältö perustuivat siihen, miten vuonna 1771 arvioitiin lehdistön menneisyys ja sen tulevaisuus. Jokainen menneisyyden hetki määrittelee tulevaisuuttaan sen tiedon valossa, joka sillä on historiastaan. Ruotsissa lehtiä oli julkaistu jo vuodesta 1645 lähtien, ja kotimaan ja ulkomaan uutiset kuuluivat kuningashuoneen valvomien julkaisujen piiriin. Niitä seurattiin Turussakin, eikä uutisten julkaisemisella kannattanut kilpailla.

Ulkonaisesti vaatimaton Tidningar oli silti sysäys kohti tulevaisuutta, innostaja ja esimerkki, jonka vanavedessä myös ensimmäinen suomenkielinen lehti Suomenkieliset Tieto-Sanomat syntyi neljä vuotta myöhemmin. Kehitys oli hidasta, sillä seuraavat 50 vuotta lehtiä painettiin vain Turussa. Vasta 1820-luvulla julkaisutoiminta levisi Helsinkiin, Ouluun ja Viipuriin. Todellinen ekspansio koettiin 1800-luvun lopulla, ja 1920-luvulle tultaessa lehdistö kattoi koko maan.

*

Tidningar-lehden alkuvaiheet herättävät kolme ajatusta, jotka ovat merkityksellisiä myös tänään.

Aurora-seuran lehti oli luonteeltaan valistuksellinen ja halusi levittää tietoa. Samalla se korosti kriittisyyttä. Tieto kuului kaikille, kielestä ja asuinpaikasta riippumatta. Sittemmin ajatus tiedon jakamisesta on ollut erottamaton osa suomalaista tiedonvälitystä, niin printtimediassa kuin myöhemmin sähköisessä mediassa.

Toiseksi, lehti syntyi innostuneen yhdistystoiminnan tuloksena. On silmiinpistävää, miten vahvasti kulttuuri-instituutiot Suomessa rakentuivat yhdistysten aloitteesta ja niiden varaan. Suomalainen kulttuuri on kansalaisyhteiskunnan lapsi. Ajatellaanpa vaikka Turun Soitannollisen Seuran, Suomen Taideyhdistyksen, Suomen Kustannusyhdistyksen, Suomen Matkailuyhdistyksen tai Suomen Muinaismuistoyhdistyksen merkitystä. Kansakunta ja sen kulttuuri eivät syntyneet kuninkaan tai tsaarin määräyksestä.

Kolmantena näkökulmana pohdin yliopiston merkitystä. Tidningar Utgifne Af et Sällskap i Åbo olisi tuskin syntynyt ilman sitä voimakenttää, jonka Turun Akatemia loi ympärilleen. Yliopisto vaikutti tieteen ja koulutuksen tyyssijana, mutta sillä oli monia epäsuoria, syvällisiä vaikutuksia, jotka kantoivat vuosisatojen päähän. Vuonna 1771 kylvettiin siemen, jonka itäminen oli hidasta mutta josta kasvoi jotakin sellaista, mitä aikalaiset eivät osanneet kuvitella.

Nämä kolme teemaa ovat merkityksellisiä myös tänään: kriittinen tieto, innostunut yhteistyö ja yliopiston kulttuurinen jalanjälki, joka kantaa eteenpäin kohti tulevaisuutta.

Hannu Salmi
Kirjoittaja on Turun yliopiston pitkäaikainen kulttuurihistorian professori ja työskentelee akatemiaprofessorina kaudella 2017–2021