Kestävää kehitystä kielten opetukseen – mitä ja miten?

Kulunut pandemian rajoittama vuosi on osoittanut, miten yksi virus voi perustavanlaatuisesti muuttaa maailmaa ja miten vahvasti kaikki opetus on sidoksissa sekä fyysiseen että henkiseen ympäristöön. Siirryimme myös kielten opetuksessa nopeasti uuteen todellisuuteen, jossa sen kannalta tärkeä fyysinen vuorovaikutus ainakin osittain korvautui etäyhteydellä.

Koronaviruksen vaikutuksesta myös matkustelu, mikä on yksi tärkeä syy opiskella kieliä ja tutustua vieraisiin kulttuureihin, vaikeutui ja etenkin ekologisesti kestämättättömän matkustamisen tuomia haittoja sekä terveydelle että ympäristölle alettiin tiedostaa aikaisempaa enemmän. Matkailuun kannustaminen voi aiheuttaa kielten opettajille moraalisia ongelmia. He ovat saattaneet alkaa pohtia, onko nykymaailmassa ”oikein” rohkaista oppijoita vaikkapa viikonloppureissulle Berliiniin.

Tulevia kielten opettajia kouluttaessamme on hyvä pitää mielessä, että koulutamme heitä tulevaisuuteen, jossa eettisesti, ekologisesti ja taloudellisesti vastuullinen matkailu, sekä monista eri syistä kasvava maahanmuutto ja siihen liittyvät haasteet ovat kielten opetuksen arkipäivää.

Yksi Turun yliopiston strategian 2021–2030 läpileikkaavia teemoja on kestävä kehitys, joka monissa yhteyksissä, kuten YK:n Agenda 2030 kestävän kehityksen tavoiteohjelmassa, jaetaan ekologiseen, kulttuuriseen, sosiaaliseen ja taloudelliseen ulottuvuuteen. Nämä puolestaan lomittuvat eikä niitä ole aina helppo erottaa toisistaan – kestävän kehityksen ohjelman ajatuksena onkin, että ympäristö, talous ja ihminen otetaan tasavertaisesti huomioon.

Tutkimusten mukaan kielten opetuksessa korostuu erityisesti kulttuurinen ja sosiaalinen ulottuvuus, koska niitä opitaan vuorovaikutuksessa muiden kanssa, jotta voitaisiin tutustua eri kulttuureihin ja ymmärtää niitä. Kielten opetuksessa paljon käytettyjä vuorovaikutuksellisia opetusmenetelmiä ovat esimerkiksi roolileikit ja suulliset esitykset (ks. esim. Sund & Gericke 2020).

Sosiaalisen ulottuvuuden piiriin kuuluu muun muassa demokratiataitojen harjoittelu vuorovaikutuksessa muiden kanssa käyttämällä kieltä tai kieliä. Ilmasto- ja ympäristökriisit ja niistä aiheutuva maahanmuutto siihen liittyvine haasteineen eivät enää kuulu pelkästään maantiedon ja biologian opetukseen, vaan ovat myös haasteina kielten opetuksessa.

Kun kysyimme pilottitutkimuksessamme Turun yliopistossa opiskelevilta tulevilta kielten opettajilta, millaista on kestävän kehityksen kielten opetus, he mainitsivat eniten sellaisia sosiaaliseen ja kulttuuriseen ulottuvuuteen liittyviä aihepiirejä, jotka luontevimmin yhdistyvät kielten ja kulttuurien opetukseen (esimerkiksi kansainvälisyys tai kielellinen ja kulttuurinen moninaisuus). Taloudellinen dimensio puolestaan esiintyi vain muutamassa vastauksessa. Tämän lisäksi havaitsimme, että kielten opiskelijat tiedostivat kyllä erilaisia kestävän kehityksen teemoja, mutta he eivät antaneet niiden käsittelyyn kielten opetuksessa kovin paljon konkreettisia käytänteitä.

Pilottitutkimuksemme tulosten perusteella vaikutti siltä, että ulkoiset kestävään kehitykseen liittyvät taustatekijät, kuten teollisuuden, maatalouden tai liikenteen haittavaikutukset, vaikuttivat vaikeammilta tuoda opetukseen, kuin konkreettiset toimet (kierrätys, lajittelu, energiasäästäminen). Näin ollen kielten opettajankoulutuksen haasteena on se, miten pystymme ohjaamaan kielten opettajia tarkastelemaan holistisesti oppiaineen sisältöjä (esim. sanasto, kielioppi) eli näkemään ne osana laajempaa kokonaisuutta (ks. Maijala ym. 2021).

Kielten opetuksessa on mahdollista laaja-alaisten ja maailmoja syleilevien 2000-luvun vaatimusten ja päämäärien mukaisesti ohjata oppilaita eettiseen ja vastuulliseen toimintaan ennakoimalla ja reflektoimalla tulevaa. Myös kielten opetuksessa on mahdollista kehittää tulevaisuusajattelua ja auttaa oppijoita näkemään erilaisia vaihtoehtoisia tulevaisuuksia. Heidän kanssaan voi esimerkiksi pohtia, millaisia ovat tulevaisuuden kielitaitotarpeet ja millaista kielitaitoa tarvitaan tulevaisuuden ammateissa.

Mutta voisiko kielten opetus olla ekologisempaa? Onko kielten opetuksessa tarvetta huomioida ekologista kestävyyttä, ja jos on, niin miten?  Yksi keino on ujuttaa näitä aiheita käsitteleviä tekstejä kielten opetukseen ja niin on jo jossain määrin tehtykin kielten oppimateriaaleissa.  Esimerkiksi englannin oppikirjoissa on yleensä ainakin yksi kestävään kehitykseen liittyvä kappale ja saksan oppikirjoissa ympäristöön (saks. Umwelt) liittyviin aiheisiin ovat perinteisesti kuuluneet ainakin kierrätys ja sen mukaisesti eri jätteille tarkoitettuja roskasäiliöitä esittävät kuvat. Erityisesti kulttuurinen ja sosiaalinen ulottuvuus näkyy kielten oppimateriaaleissa esimerkiksi monikulttuurisuutta, vaihto-opiskelua, ystävyyttä, onnellisuutta ja hyvinvointia käsittelevissä aiheissa.

Kestävää kehitystä tutkitaan laajasti Turun yliopistossa eri tiedekunnissa, mutta millaista olisi eettisesti kestävä kielten opetus ja kielten opettajien koulutus? Tähän kysymykseen etsimme vastauksia Turun yliopiston Kieli- ja käännöstieteiden laitoksen tammikuussa 2021 käynnistyneessä tutkimushankkeessa Eettisesti kestävä kielten opetus (EKKO). Tutkimme, miten suomea ja Suomessa opiskeltavia vieraita kieliä voidaan opettaa eettisesti ja kestävästi. Tämän lisäksi pyrimme löytämään pedagogisia ratkaisuja ja toimintamalleja siihen, miten kielten opetuksessa voidaan huomioida eettisyyttä, kestävää kehitystä ja kielellistä tasa-arvoa.

Ydinajatuksemme on se, että pienilläkin muutoksilla voidaan herkistää nykyisiä ja tulevia kielten opettajia huomioimaan opiskelijoiden elämälle ja kestävälle tulevaisuudelle relevantteja tietoja ja taitoja.

Salla-Riikka Kuusalu
Kirjoittaja on ekologian tohtori ja toimii EKKO-hankkeessa projektitutkijana. EKKO-hanketta voi seurata Twitterissä @EKKOatUTU ja Salla-Riikka Kuusalua @SKuusalu.

Minna Maijala
Kirjoittaja työskentelee kielten opettamisen ja oppimisen apulaisprofessorina Turun yliopiston Kieli- ja käännöstieteiden laitoksella ja on EKKO-hankkeen vastuullinen johtaja. Minna Maijalaa voi seurata Twitterissä @maijala_minna.

Lähteet:

Maijala, M., Heikkola, L. M., Laine, P., Mutta, M., Mäntylä, K., Rose, J. & Vaakanainen, V. (2021). Eettisyys ja kestävä kehitys kielten opetuksen ja kielten opettajien koulutuksen tulevaisuuden haasteena. Kieli, koulutus ja yhteiskunta, 12(2). Saatavilla: https://www.kieliverkosto.fi/fi/journals/kieli-koulutus-ja-yhteiskunta-maaliskuu-2021/eettisyys-ja-kestava-kehitys-kielten-opetuksen-ja-kielten-opettajien-koulutuksen-tulevaisuuden-haasteena

Sund, P., & Gericke, N. (2020). Teaching contributions from secondary school subject areas to education for sustainable development–a comparative study of science, social science, and language teachers. Environmental Education Research, 26(6), 772–794.