Osallistuimme Erasmus+ -aikuiskoulutushankkeen puitteissa viisi päivää kestävälle “Flipped Classroom in the Lifelong Learning” –kurssille Roomassa toukokuussa 2017. Kurssin järjesti tutkimus- ja koulutuskeskus ERIFO (Ente per la ricerca e formazione). Meitä oli pieni opiskelijaryhmä – kahden Turun yliopiston avoimen yliopiston suunnittelijan lisäksi Turkista neljä peruskoulun opettaja- tai muuhun henkilökuntaan kuuluvaa. Kuvassa näkyy ryhmämme ja kurssimme vetäjä ja yksi opettajista Federica de Paola. Työskentelimme rennossa ilmapiirissä luentoja seuraten ja niiden aiheista pöydän ääressä keskustellen, kerroimme myös omista kokemuksistamme ja teimme pieniä harjoituksia. Otsikossa mainitun käänteisen luokkahuoneen idean esittelyn lisäksi tutustuimme mm. opetuksen järjestämiseen pelin muodossa ja elämänkertatarinoiden hyödyntämiseen oppimisen aktivoinnin ja opinnoista putoamisen ehkäisemisen näkökulmista.

Flipped classroom – käänteinen luokkahuone – on helppo ymmärtää väärin. Kyse ei ole
luokkahuoneen ja verkko-opetuksen yhdistelmästä, siitä on kokemusta jo yli kymmenen
vuoden ajalta. Se on kontakti- ja verkko-opetuksen integroimista ja pedagogisten
toimintatapojen yhdistämistä uudeksi kokonaisuudeksi, käytännössä oppimisen kolmas vaihe: luennolla uuteen aiheeseen perehtyneet ja verkossa tai muualla harjoituksia tehneet oppijat, palaavat yhteen, esimerkiksi workshopissa tai verkkoryhmässä, ja jakavat oppimansa.

Flipped classroom edellyttää opettajalta uusia taitoja: utelias, innovatiivinen ja luova opettaja huomioi resurssit, tarpeet ja tavoitteet. Samalla opintovaatimuskirjojen tehtävä muuttuu: niistä tulee osa jatkuvaa prosessia, jotka integroituvat videoluentoihin ja opettajan verkkotukeen. Metodia esitelleen toisen asteen ammatillisen opetuksen opettajan Alessandro Cristofanellin mukaan opettajan tehtävänä on edistää oppimista (facilitator), osallistaa oppijoita (involve) ja luoda innokas, aktiivinen ilmapiiri oppimiselle (create dynamics). Yksi tärkeä edellytys oppimisen onnistumiselle on Christofanellin mukaan selvittää ennalta oppijoiden erilaiset tarpeet ja heidän sosiaalinen kontekstinsa. Lisäksi oppijoille on tehtävä selväksi, mihin käänteisellä luokkahuonejärjestelyllä, ja yleensäkin uusilla keinoilla, pyritään, ja vielä, mitä oppijan odotetaan tekevän, myös miten ja milloin tekevän. Konkreettisena ohjeena Cristofanelli mainitsi mm. oppimateriaaleina käytettävien videoiden ja ppttiedostojen pituudesta: ne voivat hänen mukaansa olla korkeintaan 10–15 minuuttia ja niissä voidaan selvittää esimerkiksi käsitteitä. Pidemmät videot kannattaa jakaa osiin, jolloin oppija löytää sisällysluettelon avulla etsimänsä asian.

Yksi tapa aktivoida opiskelua on rakentaa opittavan asian ympärille peli (educational game), jossa osallistujilla on erilaiset roolit. LETS ENTERPRISE –mallissa oppimisesta tehdään attraktiivisempaa ja henkilökohtaiset tarpeet huomioivampaa. Oppimiseen tähtäävä peli suunnitellaan ja rakennetaan huolellisesti sen mukaan, mikä tieto tai taito pelillä halutaan saavuttaa. Lähtökohtana on jokin tilanne tai ympäristö missä opiskelijat toimivat (esim. oikeustieteen opiskelijoilla jokin oikeustapaus). Valmisteluvaiheessa määritetään osallistujien roolit (syyttäjä, puolustaja jne.) ja säännöt, joiden mukaan toimitaan, pelin aikataulu, käytettävät materiaalit sekä se, miten oppiminen tapahtuu käytännössä (materiaaleihin perehtyminen, osallistuminen tms.). Pelin aikana opettajan tehtävä on toimia fasilitaattorina: hän innostaa vuorovaikutukseen ja pohdintaan, edistää keskustelua ja ideoiden vaihtoa jne. Kun peli on pelattu, sen onnistumista arvioidaan oppimistavoitteisiin soveltuvalla tavalla. Onnistuessaan tällainen työskentely voi Cristofanellin mukaan lisätä mm. osallistujien opiskelumotivaatiota, vuorovaikutustataitoja ja jopa itsetuntoa. Elämäkerrallisen metodin ((auto)biographical, narrative method) käytön tarkoituksena on oppimisen yhteydessä lisätä oppijan itsetuntemusta ja samalla kiinnostusta myös muiden ”kertomuksiin”. Autobiografinen opetusmetodi voi käyttää työkalunaan digitaalista tarinankerrontaa, jossa kiintoisaa on vaikkapa se, kuinka paljon tarinat muuntuvat kertojan mukaan, vaikka taustat olisivat näennäisen yhtenäiset? Italiassa pudokkaat ovat Suomen tapaan yhteiskunnallinen ongelma, ERIFOn Federica de Paolan mukaan storytelling voi olla yksi keino itsetuntemuksen ja -luottamuksen löytämiseen. Hän käytti termiä ”kompensaatio strategia”, Kun oppijaa autetaan löytämään omat vahvuutensa, suhtautuu hän postiivisemmion oppimiseen ja luokkatovereihinsa.

Elämäkerrallisiin kertomuksiin tutustuminen auttaa myös opettajaa ottamaan paremmin huomioon oppilaidensa eriytyvät tarpeet. Paola viittasi elämäkertametodia käsittelevässä luennossaan italialaiseen kasvatustieteen professoriin Duccio Demetrioon, joka kuvaa metodia kolmivaiheisena prosessina. Ensimmäisessä vaiheessa henkilö kirjaa paperille (tai esittää muilla keinoin, piirustuksin tai valokuvin) oman elämänsä positiivisia tapahtumia, epäonnistumisia, tekemiään virheitä yms. niin rehellisesti kuin mahdollista. Kun henkilö sen jälkeen tarkastelee uudelleen näitä kirjaamiaan menneisyyden tapahtumia, niiden yhteyksiä, syitä ja seurauksia, hänelle voi syntyä uusia tulkintoja. Lopulta omien kokemusten käsittely voi johtaa haluun muuttua – Demetrio puhuu muuttumiseen pyrkivistä ”luovista energioista”, jotka tulevat esiin ihmisessä. ”Opimme kertomuksemme analyysista, opimme oppimalla itsestämme” (de Paolan diatekstin mukaan Demetrio). Vasta tämän jälkeen aloitetaan opetusohjelman mukainen opiskelu.

Kaikki kolme oppimista edistämään tarkoitettua ”työvälinettä” vaikuttavat hyvin käyttökelpoisilta, niitä on tietenkin aina muokattava erilaisiin tilanteisiin ja erilaisille oppijoille sopivaksi. Mitään täysin uutta ja mullistavaa emme kuitenkaan ehkä oppineet, mutta Matille Flipped classaroom avautui koko monianisuudessaan vasta koulutuksessa. On totta, että Turussa avoimen yliopiston opetuksessa käänteisen luokkahuoneen periaatetta on sovellettu jo ainakin 1990-luvulta lähtien ja mallin mukaista opetusta on järjestetty erityisesti yhteistyöoppilaitoksissa, mutta metodin kolmas vaihe jää helposti pois. Ihanteellisesti työskentely rakentuu sen varaan, että opiskelijat perehtyvät ennalta oppimateriaaleihin ja sitten oppilaitoksen ryhmätapaamisissa keskustelevat opintokerran aiheista, tekevät tehtäviä jne. Tuutor toimii tässä tapauksessa ”fasilitaattorina”. Hänen tehtävänään on mm. aktivoida ryhmäläisiä. Esim. TY:n avoimen yliopiston tuutorsivuilla annetaan ohjeita roolipelin rakentamiseksi tai väittelyn järjestämiseksi, sekin eräänlainen roolipeli. Elämäkerrallista näkökulmaa, vaikka ei niin syvälle menevää kuin edellä kerrottu, voi nähdä
”henkilökohtaisen opintosuunnitelman”, HOPSin laatimisessa, yleisesti ottaen oppijoiden
erilaisuuden tunnustamisessa tai esimerkiksi verkko-opintojen alussa tehtävissä itsen
esittelyissä. Uusia välineitä on myös jo vuosia esitelty erilaisissa opetuksen kehittämistä
koskevissa tilaisuuksissa, ja uudistamisen tarve ja toive on ulottunut aina nykyiseen
opetussuunnitelmakeskusteluun.

Opetuksen kehittämisen teeman ohella matkamme antoi mahdollisuuden käyttää aktiivisesti englannin kieltä – opetus tapahtui englanniksi – ja tutustua erilaisiin toimintakulttuureihin, solmia yhteyksiäkin. Kävimme kurssilla tutustumassa erään lukiotasoisen oppilaitoksen opetukseen (Nuovo Liceo Artistico), jossa huomionarvoista oli – taidepainotteisen opetuksen ohella – se, että erilaisiin erityisryhmiin kuuluvat oppilaat opiskelivat samassa luokassa opintoryhmässä ”terveiden” kanssa. Koulussa havaitsi hyvin myös sen, että suomalainen koulutusjärjestelmä arvioidaan Italiassa äärimmäisen korkealle. Kurssin ulkopuolella vierailimme 1987 perustetussa Rooman aikuiskoulutuskeskuksessa nimeltä UPTER (Università Aperta, Università popolare di Roma, http://www.upter.it), jonka löysimme aivan sattumalta: kävelimme sisään ja pyysimme lyhyttä esittelyä. Avointa yliopistoa enemmän UPTER muistutti kesäyliopistoa. Kurssivalikoimassa oli runsaasti kieliä ja taideaineita, eikä
opinnoilla ollut vastaavuutta tai korvaavuutta yliopisto-opintoihin. UPTERilla oli upeat,
väljät toimitilat ullakkoateljeineen aivan historiallisen keskustan kupeessa – vuokran maksoi
Rooman kaupunki!

Kurssiohjelmassa oli varattu kaksi iltapäivää myös kaupunkiin tutustumiselle. Matti käytti noina päivinä nurkumatta hyväkseen Eevan taidehistoria- ja kaupunkituntemusta. Nuo iltapäivät ja tietenkin illat sisälsivätkin ylenpalttisesti elävää historiaa, taidetta, italialaista elämänmenoa ja kulinarismia. Ensikertalaisena Rooman kävijänä Matti jatkoikin reissua vielä viikonlopun yli.

ERIFO
Kuvaraportti opintomatkasta

Kiitos opintomatkasta!
Matti Salakka ja Eeva Hallikainen

Vuosien 2016 ja 2017 aikana yhteensä 18 työntekijää avoimesta yliopisto-opetuksesta, Brahea-keskuksesta ja Merenkulun koulutus- ja tutkimuskeskuksesta on käynyt tutustumassa eurooppalaisiin aikuiskoulutusorganisaatioihin tai osallistunut erilaisiin koulutuksiin Erasmus+ aikuiskoulutuksen liikkuvuuden avulla.

Perjantaina 13.10. klo 14.00 – 15.45 pidettävässä webinaarissa seuraavat 11 liikkujaa kertovat kokemuksistaan, liikkuvuuksien aikana opitusta ja arkeen saaduista ideoista:
• Mia Stening ja Lauri Pohjanen: King’s College London, Lontoo
• Marjaana Saartenoja ja Seppo Piiparinen: Dublin City University, Open Education Unit
• Lotta Nyholm ja Hannele Massinen: Portugalin avoin yliopisto, Lissabon
• Sari Stenvall-Virtanen: Centro de Investigacão Avancada em Gestaão do ISEC
• Eeva Hallikainen ja Matti Salakka: Flipped classroom in the lifelong learning –koulutus Roomassa
• Anne Suominen: Stichting STC-Group, Rotterdam
• Satu Hakanurmi: Open University Netherlands, Heerlen

Webinaarin osoite: https://webmeeting.utu.fi/satuhakanurmi/
Liikkuvuuksien esittelyt löytyvät myös täältä hankkeen blogista.

Kaikki kiinnostuneet ovat tervetulleita mukaan tilaisuuteen!

Lisätietoja: Satu Hakanurmi, Turun yliopisto (satu.hakanurmi(at)utu.fi)

Erasmus + matkani suuntautui Oldenburgin yliopistossa (The Carl von Ossietzky University of Oldenburg) sijaitsevaan COAST-keskukseen – Center for Environment and Sustainability. http://www.coast.uni-oldenburg.de/eng/ Isäntänäni toimi koko päivän Dr. Thomas Klenke. Tavoitteenani oli kartoittaa uusia yhteistyökohteita nimenomaan Saksasta, ja yliopistoja joissa on merten aluesuunnitteluun liittyviä hankkeita, tutkimusta ja koulutusta. MKK:lla on meneillään merten aluesuunnitteluun ja merten kestävään siniseen kasvuun liittyviä hankkeita. Oldenburg valikoitui tutustumiskohteeksi erinäisten mutkien kautta; osallistuin edellisenä syksynä Hampurissa sinisen kasvun konferenssiin ja sain siellä tietoa alan toimijoista. Yhdistin matkani Berliinissä pidettyyn round table – kokoukseen merten aluesuunnittelun sosio-ekonomisista näkökulmista.

Itse työskentelen Merenkulkulan koulutus- ja tutkimuskeskuksen (MKK) Porin toimipisteessä Porin yliopistokeskuksessa. Oldenburg sijaitsee Ala-Saksissa, jolla Satakunnan ja Varsinais-Suomen kanssa on yhteistä ainakin laivanrakennus, siellä sijaitsee Meyer Werftin Papenburgin telakka. Alue on ollut hieman syrjäinen Saksan mittakaavassa. Wilhelmshaven on luontainen syväsatama, mutta sisämaayhteydet puuttuvat. Nyttemmin alue on alkanut kehittyä erityisesti energiasektorin, merituulivoiman ansiosta. COAST-keskuksen kohteena onkin tutkia meri- ja rannikkoympäristöä. Kanava yhdistää Oldenburgin kaupungin avulla Pohjanmereen ja Ems- ja Weser-jokiin.

Kuten MKK:lla, COAST-keskuksen toiminnassa on olennaista yhteiskunnallinen vuorovaikutus. On samoja toimintamalleja ja sidosryhmiä, sekä samanlainen koulutuksellinen viitekehys. Merten aluesuunnitteluun liittyen Oldenburgilla on strateginen merten aluesuunnittelun ERASMUS + kumppanuus Liverpoolin, Nantesin, Bredan ja Groningenin yliopistojen kanssa. https://www.sp-msp.uol.de/ Yhteistyötä tehdään muutenkin naapurissa sijaitsevan Hollannin kanssa.

Oli mielenkiintoista kuulla millaista osallistavaa toimintaa Oldenburgissa on kehitetty yhteistyössä näiden yliopistojen kanssa. Esimerkiksi Living Q on uusi pelillinen menetelmä, jota voidaan käyttää työpajoissa hyväksi. Pelissä ideana on sijainnin avulla ilmaista erilaisia kantoja; ihmiset liikkuvat eri paikkoihin, jolloin voidaan suoraan nähdä mitä mieltä tietystä asiasta ollaan.

MKK:n ja COASTin tutkimusprofiilit ovat hieman erilaiset, mutta täydentävät. Turun yliopiston puitteissa yhteistyötä voitaisiin tehdä myös maantieteen ja kauppatieteiden kanssa. Oldenburgin yliopistokampus oli mielenkiintoinen nähdä, ja sain myös tietoa opintojen suorittamisesta siellä. Sain siis monipuolista tietoa sekä yliopisto-opiskelusta, merten aluesuunnitteluun liittyvästä tutkimuksesta että osallistavista menetelmistä. Seuraavana askeleena on tiivistää yhteistyötä.

Riitta Pöntynen

Vierailimme 12.–13.6. Dublin City Universityssa Irlannissa. Idea kohteesta syntyi parin vuoden takaisesta COMMIT-hankkeesta, jolloin professori Maria Slowey oli sen puitteissa vierailulla Turun yliopistossa. Tapasimme hänet tuolloin ja esittelimme suomalaista avoimen yliopiston järjestelmää sekä omaa toimintaamme.

Professori Slowey oli tuolloin kiinnostunut suomalaisesta mallista ja kuvasi puolestaan, miten heidän yliopistossaan avoin opetus oli järjestetty. Tapaamisaika oli lyhyt ja jätti jälkeensä monia kysymyksiä.  Pari vuotta ehti kulua tapaamisestamme, mutta sen pohjalta oli helppo ottaa yhteyttä Maria Sloweyyn ja esittää toive vastavierailusta.

Ensimmäisen kontaktin aikaan alkukeväällä Maria oli viettämässä sapattivuotta Yhdysvalloissa, mutta ystävällisesti hän masinoi DCU:ssa työskentelevän henkilökuntansa suunnittelemaan meille ohjelmaa. Koska lukuvuosi oli vierailumme aikana jo päättynyt ja opiskelijat kesälaitumilla, emme voineet osallistua todellisiin opetus- tai ohjaustilanteisiin. Sen sijaan yliopiston avoimen opetuksen ja opiskelijoiden tuen ja ohjauksen asiantuntijat esittelivät meille toimintamallejaan. Kesäkuussa myös Maria itse oli jo palannut Irlantiin ja ohjelmaamme järjestyi myös tapaaminen hänen kanssaan.

Maanantaina 12.6. saimme tutustua DCU:n avoimen yliopisto-opetuksen järjestelmään http://www.dcu.ie/connected/index.shtml . Yksikön johtaja James Brunton ja kollegansa Eamon Costello kävivät läpi toimintamuotoja. DCU:n avoin opetus (DCU Connected) on valtakunnallista ja pohjautuu verkko-opiskeluun. Yksittäisiä opintojaksoja ei juurikaan ole mahdollista opiskella, vaan tarjonta on opintokokonaisuus (moduli)- ja tutkintolähtöistä (sekä kandidaatin että maisterin tutkintoja). Yliopisto-opiskelu Irlannissa ja siis myös DCU:ssa on maksutonta, mutta käytännössä maksullista, sillä opiskelijoiden on maksettava joka vuosi n. 3000 euron rekisteröitymismaksu.  Opiskelu on maksullista myös DCU:n avoimessa yliopistossa, maksut ovat moduulikohtaisia.

Keskustelussamme vertailimme mallejamme ja totesimme, että vaikka joissakin lähtökohdissa on isoajakin eroja, ovat historian kehityskulut ja nykypäivän haasteet hyvin samalaisia. Esimerkiksi Suomessa 90-luvun alun laman aikoihin valtion panostus aikuiskoulutukseen (myös avoimeen yliopistoon) oli merkittävä, Jamesin ja Eamonin puheissa tuli heijastumia näihin aikoihin eli aikuisten (uudelleen)koulutus nähdään Irlannissa tänä päivänä tärkeänä.

Molemmissa mm. pyritään ”puhtaan” verkko-opetuksen sijaan toteuttamaan yhä enemmän Blended Learning – tyyppistä koulutusta, haasteena on opiskelijoiden aktivoiminen ja sitouttaminen opiskelijayhteisöön. DCU Connectedin ensisijaisena kohderyhmänä on työelämässä olevat tai uudelle uralle suuntaavat. Tutkintotavoitteiset nuoret eivät noussut esille keskustelujemme aikana.

Iltapäivällä meillä oli tapaaminen Annabella Stoverin kanssa. Hän on DCU:n (vapaasti kääntäen) opiskelijoiden tuen ja neuvonnan osaston varajohtaja. DCU:ssa on tutkinto-opiskelijat huomioitu hyvin kokonaisvaltaisesti. Erityisesti ensimmäisen vuoden tuki on korostunutta ja ulottuu opiskelijaelämän kaikille osa-alueille lähtien terveellisestä ruokailusta ja uskonnon harjoittamisesta urasuunnitteluun ja opiskelutaitoihin. Saimme mukaamme laajan esitepaketin, joka voisi toimia inspiraation lähteenä omillekin tutkinto-opiskelijoillemme suunnatuille palveluille. Avoimen yliopiston opiskelijoita useimmat näistä DCU:n palveluista eivät koske, tai ne ovat hankalasti saavutettavissa.  Annabella kokikin sen puutteena ja kertoi, että asia on heillä mietinnän ja kehittämistyön kohteena. Meidän vinkkimme hänelle olivat laihanlaiset, mutta koimme, että avoimen yliopiston tehtävänä ei ole antaa opiskelijoille esimerkiksi terveydenhoitoon liittyvää neuvontaa. Aikuisopiskelijoita varten kokonaisuutta täytyisi muokata heidän tarpeidensa mukaiseksi.

Tiistaina 13.6. tapasimmekin sitten itse professori Maria Sloweyn . Hän toimii Herc yksikön johtajana (Higher Education Reserch Center). Tapaamisellamme ei ollut sen tarkempaa agendaa, mutta kävimme vapaasti keskustellen läpi korkeakoulututkimuksen kiinnostavia ja ajankohtaisia trendejä ja pohdimme ikääntyvän väestön/aikuiskoulutuksen yhä lisääntyvää merkitystä muuttuvassa maailmassa. Maria pohti mm. Brexitin vaikutuksia Irlannin yliopistoille. Näkymät näyttävät positiivisilta niin vaihto-, kv-tutkinto-opiskelijoiden kuin EU-hankkeidenkin näkökulmasta. Irlantihan on jatkossa ainoa englanninkielinen EU-maa.

Viimeisenä ohjelmassamme oli tapaaminen Yvonne McLaughlinin kanssa . Hän toimii paikallisen Rekryn johtajana. Jos opiskelijoiden hyvinvoinnista huolehtiminen oli järjestetty hyvin, niin melkoisen vaikutuksen tekivät myös rekrytointipalvelut.  Henkilökohtaiset tapaamiset, yksilölliset suunnitelmat ja niiden seuranta kirjattiin tarkasti tietojärjestelmään. Irlannin (ja erityisesti Dublinin alueen) hyvät talousnäkymät ja isojen amerikkalaisten yritysten rantautuminen Irlantiin tuo harjoittelu- ja työpaikkoja yliopisto-opiskelijoille. Tämä tietysti helpottaa Rekrynkin työtä ja tietynlainen positiivisuus ja usko tulevaisuuteen näkyi niin Rekryn kuin muidenkin työotteessa.

Koko vierailumme ajan, erityisesti tiistaina, meitä luotsasi Marian läheinen kollega Reserch Manager Tanya Zubrzycki. Hän esitteli meille kampusta, opasti meidät tapaamiemme henkilöiden pakeille ja kertoi paljon mielenkiintoisia asioita DCU:sta, Dublinista ja Irlannista. Tanyan omassa työssä tai hankkeessa edistetään työelämässä olevien ikääntyvien ihmisten osaamista ja jaksamista.

Marjaana Saartenoja ja Seppo Piiparinen

Sanotaan, että matkailu avartaa ja avaa silmiä, ja niin kävi jälleen kerran. Tuntuu, että liian usein väheksymme ja aliarvioimme omaa osaamistamme, erilaisten käytettävissä olevien sovellusten hyödyntämistä ja yhteistyöverkostojemme laajuutta ja toimivuutta.

AVOMERI-liikkuvuuteni suuntautui heinäkuun alussa Hollantiin Rotterdamiin STC-Groupiin, joka on merenkulkualan ja logistiikan kansainvälisestikin toimiva oppilaitos. Vierailuni aikana tutustuin heidän eri koulutuslinjoihin, opetustiloihin, simulaattoreihin, sähköisten oppimisen ja vuorovaikutuksen työkalujen hyödyntämiseen, opetusmetodeihin ja kansallisen päätöksenteon yllättäviinkin vaikutuksiin opetuksen kysyntään ja tarjontaan. Erityisen vaikutuksen teki heidän käytössään olevat lukuisat simulaattorit ja niistä erityisesti kokonaisuus, jolla voi harjoitella koko logistiikkaketjun eri osapuolten toimintaa tuotteen lähettämisestä sen vastaanottoon ja mitä kaikkea siihen voi sisältyä sekä kuinka omat ja muiden ratkaisut ja päätökset vaikuttavat kokonaisuuteen. Tavallaan simulaattori oli oppimispeli ja ymmärrettävästi se on erittäin pidetty ja havainnollistava. Olen itse aikoinani pelannut varustamopeliä ja tämä oli siitä huomattavasti pidemmälle viety versio. STC-Groupilla on myös erittäin laajaa osaamisen vientiä ja erilaisten ratkaisujen edistämistä lukuisiin Euroopan ulkopuolisiin maihin. On hienoa, kuinka he ovat voineet tehdä osaamisensa näkyväksi ja tuotteistaa sen. Näiltä osin meillä on vielä paljon oppimista ja kirittävää, mutta se yllätti kuinka vähän heillä on käytössä erilaiset oppimisalustat ja kuinka rajallista niiden hyödyntäminen on. Oletukseni oli, että meillä olisi heiltä tässä opittavaa, mutta ei ainakaan käytön ja hyödyntämisen laajuudessa. Heillä oppimisalustoja käytetään lähinnä teoreettisen tiedon välittämiseen ja sen itseopiskeluun. Muu oppimiseen ja harjoituksiin liittyvä on edelleen hyvin perinteistä luokassa ja erilaisissa opetustiloissa tapahtuvaa. Osaltaan tämä perustuu siihen, että lähiopetus on todettu vaikuttavuudeltaan ja tuloksiltaan paremmin tavoitteita palvelevaksi. Myös se yllätti kuinka vähän he tekevät vuorovaikutteista yhteistyötä merenkulku- ja logistiikkaverkoston muiden toimijoiden ja viranomaisten kanssa. Varovaisesti olisin sitä mieltä, että sillä saralla heillä on vielä paljon hyödyntämätöntä potentiaalia.

Matkapäiville sain soviteltua vierailut myös Saksaan Hampuriin Kühne Logistics Universityyn ja Belgiaan Antwepreniin Antwerp Maritime Academyyn. Keski-Euroopassa kaikki on niin lähellä. Myös näiden tapaamisten aikana välittyi samanlaisia kokemuksia kuin STC-Groupissakin. Heilläkään sähköiset opetuksen välineet ja sovellukset eivät ole kovin laajassa käytössä ja yhteistyö merenkulku- ja logistiikkasektorin muiden toimijoiden kanssa on melko rajallista. Verkko-opetuksen mahdollisuuksia käytetään lähinnä luentomateriaalien jakoon ja satunnaisesti etäluennon pitämiseen, jos luennoitsija on estynyt saapumasta koulutuspaikalle. Kühne Logistics University on vielä melko uusi yksityinen oppilaitos ja heillä on lisääntyvissä määrin yhteistyötä eri yritysten kanssa. Selkeimmin tämä näkyy opintoihin sisältyvässä työharjoittelussa ja osana opintoja on myös pakollinen ulkomailla toteutettava opiskelujakso.

Kokonaisuudessaan AVOMERI-liikkuvuus oli hyvin opettavainen ja ajattelua avartava. Samalla tuli eri organisaatioiden tavat ja toimintakulttuuritkin tutummiksi. Oli myös hienoa tutustua lähemmin tapaamieni henkilöiden kanssa. Tästä on hyvä jatkaa tiiviimmän yhteistyön merkeissä ja varmemmilla mielin.

STC-Group
Kühne Logistics University
Antwerp Maritime Academy

Antwerp  Maritime Academy:n materiaalit
STC-Group

Anne E. Suominen

Turun yliopiston opettajankoulutuslaitoksen vieraileva professori Els Boshuizen oli keskeisessä roolissa onnistuneen vierailun suunnittelussa. Els järjesti tapaamisia kiinnostuksen kohteitteni mukaan eli avoimen yliopiston toiminnasta yleisesti, opettajien koulutuksesta ja tuesta, opetusteknologiasta, mooceista sekä lyhyttutkinnoista.

Hollannin avoin yliopisto on itsenäinen avoin yliopisto, jossa on kolme tiedekuntaa 1) Humanities and Law, 2) Management, Science & Technology and 3) Psychology and Educational Sciences, 15 000 opiskelijaa ja opettajia n. 250 (koko henkilökunta Heerlenissä on n. 499). Pääasiassa Hollannin avoimen opetus tapahtuu verkossa, mutta myös lähitapaamisia on lisätty viime vuosina siten, että niitä on esim. kaksi kertaa vuodessa intensiivisinä viikonloppuina. Pari opetustilaa on muualla Hollannissa ja suunnitteilla on tutkijoiden tila Utrechtiin, joka olisi kohtuullisten yhteyksien päässä Amsterdamista Heerleniin on vaikea houkutella akateemisia ihmisiä sen teollisen historian takia. Heerleniin sijoitettiin kansallisia laitoksia kun kivihiilikaivokset lopettivat toimintansa 70-luvulla ja Heerlenissä asuvat lähinnä avoimen yliopiston hallinnossa työskentelevät ja muu henkilökunta pendelöi Heerleniin töihin lähikaupungeista (esim. Maastricht tai Valkenburg).

Meeting with Prof Marco Kaltz on Openness: MOOCs and Masterclasses; OU experiences and plans

Marco kertoi mooc-projekteista ja miksi OU tekee mooceja:

1. Valorisaatio: Avoimen yliopiston toiminnasta osa on valorisaatiota ja mooc:it ovat oivallinen tapa tämän toteuttamiseen.
2. Joustava opiskelumahdollisuus: Maisteriopiskelijoille mooc:it ovat paikka kokeilla joustavia opintoja
3. Kokeilut ja kehittäminen: Mooc:it ovat oiva kokeilualusta ja mooc:ien avulla voidaan tehdä tutkimusta
4. Näyteikkuna avoimen yliopiston pedagogiikasta: Avoimen yliopiston periaatteet toteutuvat moocs:eissa eli oppiminen on tehtäväperustaista (task-based)

Katso Marcon haastattelu.

Meeting with Dr Olga Firssova, director of studies of the MSc course on Educational Sciences

Verkossa tehtävien maisteriopintojen lisäksi avoimessa yliopistossa pidetään yhden päivän seminaareja, joihin saadaan keynote-puhujia jopa ilman korvauksia. Näin opiskelijat pääsevät tapaamaan oman alansa guruja, vaikka suuri osa opinnoista tehdään verkossa. Pienellä rahalla järjestetään siis opiskelijoille ja opettajille merkityksellisiä kohtaamisia. Opiskelijat tekevät päivästä review-artikkelin eli oppimisprosessi jatkuu seminaarin jälkeen.

Olga esitteli lyhesti 4C/ID-mallin, jota Hollannin avoin käyttää oppimisprosessien pedagogisena taustateoriana. Mallin on kehittänyt Merriënboer kumppaneineen 1990-luvun alkupuolella ja siinä keskitytään monimutkaisten taitojen ohjaamiseen. Opetuksen suunnittelussa on neljä keskeistä osaa: 1) oppimistehtävät, 2) oppimista ohjaava materiaali, 3) just-in-time (JIT) ohjaus ja 4) osatehtävien harjoittelu. Tulevaisuuteen orientoituneessa koulutussuunnittelussa tulee luoda oppimisprosesseja, joissa korkeatasoista ja monimutkaista osaamista edellyttäviä kompetensseja ja taitoja tuetaan vaihtelevilla autenttisilla ympäristöillä ja asetelmilla. Olennaista on taitavaan osaamiseen kuuluvien osataitojen integroiminen eri tiedontasoihin perustuvan oppimisprosessin etenemisen sijaan. Runsas tutkimusnäyttö osoittaa, että suhteellisen yksinkertaisten tehtävien harjoitteleminen ilman keskinäistä integraatiota ei johda erilaisen osaamisen yhdistymiseen järkeväksi ja sovellettavaksi osaamiseksi. Suosittelen tutustumaan Merriënborgin, Clarkin ja Croockin artikkeliin Blueprints for Complex Learning: The 4C/ID-Model (2002) ja kuten Marco mainitsee haastattelussaan Why moocs? aihetta voi opiskella Hollannin avoimessa yliopistossa.

Meeting with Dr Kathleen Schlusmans: about teacher training and e-learning environments

Hollannissa korkeakouluopettajilta edellytetään pedagogisten opintojen suorittamista. Opinnot hyväksytään kaikissa yliopistoissa (14), vaikka kukin toteuttaa opinnot omalla tavallaan. OU painottaa yliopistopedagogisissa opinnoissaan verkossa opettamista ja opetusteknologiaa. Palautetta saa myös lähiopetuksen pitämiseen, jos tämä vaatii osaamisen kehittämistä. Henkilökunnan kesken järjestetään verkkoneuvotteluita, jotta kaikille tulee tästä kokemusta ennen  opetuskäyttöä. Pedagogiset opinnot kestävät 200 h ja vuosittain opettajat kouluttavat 40 tunnin panoksella, joka voi olla koulutukseen osallistumista tai oman työn projektimuotoista kehittämistä kuten esim. uudenlaisen arviointimenetelmän kokeileminen ja arviointi. Pedagogisten opintojen modulit ovat course design, online tutoring, assessment, quality assurance, platform. Muut yliopistot painottavat yliopistopedagogisessa koulutuksessaan esitysten tekemistä, ryhmätyöskentelyn ohjaamista jne.

OU tukitiimissä on 10 henkilöä ja kullakin on vastuullaan oma tiedekunta. Oppimateriaalien teossa on tukena kaksi media-assistenttia, jotka tekevät opettajan tarvitsemat tallenteet. Näin niistä saadaan riittävän hyvälaatuisia. OU yksikkö vastaa sekä opettajien pedagogisista opinnoista että konsultoi opettajia kurssisuunnittelussa. Useimmat opettajat ovat Heerlenissä eli he poikkeavat tekemään yhteissuunnittelua tietokoneen äärelle tai sitten  kursseja suunnitellaan skype-palaverina tms. Jotkut tukihenkilöt arvioivat uudet kurssit ennen toteutusta, mutta Kathleen varmistaa laadun yhteissuunnittelulla. Tukiyksikkö on keskitetty ja toimii helikopteriperiaatteella eli he pystyvät vaihtamaan tietoja ja kokemuksia keskenään mikä lisää tiedonkulkua yliopiston sisällä.

Yliopisto käyttää itse kehittämäänsä oppimisalustaa. Tätä ennen käytössä oli Blackboard ja Moodle. Vuonna 2015 valmistunutta alustaa kehitetään jatkuvasti. Joustavasta opiskelusta siirtyminen määräajoin tapahtuvaan aloittamiseen on lisännyt opiskelijoiden edistymistä. Täysin aikatauluista vapaa opiskelu sopii vain harvoille, noin 20%:lle opiskelijoista. Kathleen vastaa opintojen laadusta eli monitoroi opintojen edistymistä eli oppimistehtävien tekemistä jne. Oppimisanalytiikka tulee tähän avuksi. Opettajan kanssa voi käydä läpi miksi esim. ensimmäisen oppimistehtävän kohdalla on paljon keskeyttämisiä. Opettajien työmäärä arvioidaan kurssisuunnittelun yhteydessä. Opiskelijoille lähtee viikoittain kysely sähköpostilla heidän tekemistään opiskelutunneista. Kaikki eivät vastaa, mutta annetut vastaukset ovat suuntaa-antavia ja tukevat kurssin kehittämistä. Opintojen etenemisen esteitä ovat samanaikaisesti opiskellut kurssit ja liika väljyys opinnoissa. Kathleen painottaa myös, että annetuista aikatauluista tulee myös pitää kiinni.

Meeting with Prof Anja Oskamp, Hollannin avoimen rehtori ja EADTU:n puheenjohtaja

EADTU:lla on oma workforce lyhyttutkinnoille, joita akateeminen maailma vastustaa, mutta työelämä, elinikäinen oppimine ja aikuiset taas tarvitsevat kun työelämän muutoksiin haetaan tukea nopeammin reagoivia opiskelumahdollisuuksia. Kansainvälisen kehitystyön kärkiä ovat myös mooc:it, avoin oppiminen ja learning analytics. Turun yliopisto oli joskus EADTU:n jäsen, mutta nyt Suomen jäsenyliopistona on Jyväskylän yliopisto.

Meeting with Arent van der Feltz (OU:n presidentti)

Avoimella yliopistolla on viisi eri kehityslinjaa. 1) Olla akateemisesti vahva tutkimusyliopisto. Opettajilla oltava PhD. 2) Pedagoginen uudistus on juuri viety läpi; jatkuvan ja joustavan aloittamisen sijaan aloitus nyt kaksi kertaa vuodessa kohortteina. 3) Oman oppimisalustan kehittäminen ja sen mahdollinen kaupallistaminen myös muiden organisaatioiden käyttöön. 4) More action oriented operations. Not only talking but starting with small steps. 5) Analysointityökalu, joka auttaa yksilöitä urasuunnittelussa ja itsearvioinnissa kun he suunnittelevat opintojaan. Els mainitsi myös adaptive curricula:n.

Last but not least: lunch-meeting with Jeroen Wintels & short cycle degrees

Dr Jeroen Wintels keskittyy lyhyttutkintoihin Hollannin OU:ssa. Parhaillaan valmistelussa oli tender-tarjous aiheesta, jossa on mukana Jyväskylän avoin yliopisto. Lupasimme pitää yhteyttä ja puhuttiin alustavasti mahdollisesta yhteistyöstä AVOT-hankkeen loppuseminaarissa. Lupasin tiedottaa heitä joka tapauksessa AVOT-hankkeen tuloksista. Yhteistyötä voisi tehdä myös talven 2017-2018 aikana yhteisissä webinaareissa, joissa esittelisimme eri maiden kokemuksia. Tai englanninkielinen symposium aiheesta Milton Keynes:in EADTU-konferenssin tapaan myös jatkossa. Yhteinen opintotarjonta osaamiskokonaisuuksissa olisi mielenkiintoinen avaus, mutta edellyttäisi englanninkielisten opintojen tarjontaa myös Suomesta jos haluaisimme tarjota opintojaksoja laajemmin.

Erasmus+ -liikkuja & kirjoittaja: Satu Hakanurmi

Avomeri -kohteenamme oli vierailu Abertan avoimeen yliopistoon Lissaboniin. Professori Lina Morgado kollegoineen otti meidät lämpimällä vieraanvaraisuudella vastaan ja oli valmistellut monipuolisen tutustumisohjelman. Obrigado!

Vierailun jälkeen matkustimme junalla Portoon kansainväliseen CSEDU 2017 konferenssiin, jossa kuulimme ajankohtaisia esityksiä verkko-opetuksesta, vertaisoppimisesta, uusista oppimisympäristöistä jne. Ole hyvä ja tutustu vierailumme keskeisimpään antiin ja tunnelmiin alla olevien diojen, videon ja uutisten välityksellä:

• Raportointi suunnittelijapalaverissa –diat
• Video: Erasmus+ Visit to Universidade AbERTA and CHEDU 2017, salasana erasmus2017.
• Vierailumme huomioitiin Abertan yliopiston TV-ohjelmassa 27.4.2017 (kohta 18:12 min) ja verkkosivuilla

Kiitollisin mielin

Hannele & Lotta

King’s College London (KCL) on yksi maailman johtavista monitieteellisistä tutkimusyliopistoista maailmassa. Yliopistossa opetetaan ja tutkitaan monia samoja tieteenaloja (Arts & Humanities, Dental Institute, Law, Life Sciences & Medicine, Natural & Mathematical Sciences, Nursing & Midwifery, Psychiatry, Psychology & Neuroscience, Social Science & Public Policy) kuin Turun yliopistossa. Kauppatieteitä KCLssa ei ole. Opiskelijoita KCL:ssä on n. 10 000 enemmän kuin TY:llä (KCL:ssä 28,900 15/16 lukukaudella). Oma mielenkiintomme kohdistui KCL:n opetusteknologiaan. Jo ennen matkaamme selvitimme, että KCL:ssä on käytössä samoja opetusteknologiajärjestelmiä kuin TY:llä eli Moodle, Echo360, Turntitin sekä Mahara (=TY:llä Kyvyt.fi). Olimme ennen matkaamme löytäneet KCL:n opetusteknologiastrategian kuvauksen ja olimme ilmoittaneet olevamme erityisesti kiinnostuneita tästä strategiasta.

Pääsimme vierailemaan KCL:n opetusteknologiayksikköön (Centre for Technology Enchanted Learning) missä meille esiteltiin opetusteknologiayksikköä, opetusteknologiastrategiaa sekä miten strategiaa toteutetaan käytännössä. Strategia ja yksikön toiminta jakautui viiteen osa-alueeseen: ymmärtäminen (undestanding), käyttäminen (using), luominen (creating), johtaminen (leading) ja kehittäminen (developing).

Ymmärtämisellä tarkoitetaan sitä, että yksikössä halutaan tarkemmin tietää nykytilanne keräämällä, tutkimalla ja arvioimalla opetusteknologian pedagogiikan ja prosessien tarpeita. Välineitä tähän ovat mm. oppimisanalytiikan hyödyntäminen, opiskelijoille ja opettajille järjestettävät kyselyt sekä benchmarkkaus.

Käyttämisellä tarkoitetaan sitä, että opetusteknologiaa levitetään yliopistolla järjestämällä entisestään kehitettyjä opetusteknologiakoulutuksia yliopiston henkilökunnalle ja opiskelijoille.

Luomisella tarkoitetaan, että opetusteknologian parhaita käytäntöjä viedään eteenpäin pedagogiikkaa, prosesseja ja sisältöjä kehittämällä. Tässä tehdään yhteistyötä yliopiston opetuksen kehittäjien kanssa. Käytännössä tehdään sekä oppaita ja pohjia opetusteknologioiden käyttöön että digitaalisia opetussisältöjä mm. yliopiston sisäisiä ja ulkoisia MOOCeja, monimuotokursseja sekä käänteisen opetuksen kursseja. Yliopiston sisäisillä Mooceilla tarkoitetaan esimerkiksi akateemisen kirjoittamisen kursseja joiden kohdeyleisönä on siis kaikki yliopistolaiset. Ulkoisia MOOCeja tehdään FurureLearn palveluun https://www.futurelearn.com/.

Johtamisella tarkoitetaan, että kehitetään uusia standardoitua ja virallistettuja johtamisen rakenteita mm. luomalla opetusteknologian käytön linjauksia ja ohjeita. KCL:ssä on mm. Linjaus luentotaltiointiin <http://www.kcl.ac.uk/governancezone/Assets/Teaching/Lecture-Capture.pdf>, jonka mukaan luentotaltiointia tulisi käyttää aina kun opetusta järjestetään tilassa missä on luentojen taltiointiin tarkoitetut laitteistot ja ohjelmistot. Tällaisia tiloja pitäisi olla kaikkien tilojen joihin mahtuu yli 20 opiskelijaa.

Kehittämisellä tarkoitetaan sitä, että varaudutaan tulevaisuuden tarpeisiin, tehdään pedagogisia innovaatioita sekä kehitetään opetusteknologiaa. Käytännössä kehitetään fyysisiä opetustiloja, tarjotaan stadardoituja opetusteknologiapalveluita, kehitetään verkko-oppimisympäristöjä, tehdään kokeiluja uudella opetusteknologialla (esim. viimeaikoina tutustuttu Microsoftin HoloLens virtuaalitodellisuuslaseihin) sekä osallistutaan yliopiston opiskelijaportaalin kehittämiseen.

Kaiken kaikkiaan strategia vaikutti erittäin monipuoliselta mutta silti yksinkertaiselta ja selkeältä. Todella kekseliäästi se on saatu mahtumaan yhdelle A4 sivulle mahtuvaan kuvaan. Tavallisestihan strategiat ja niiden toimeenpanosuunnitelmat ovat jopa kymmensivuisia tekstidokumentteja, joista kokonaisuuksien hahmottaminen tai yksityiskohtien löytäminen on hankalaa. KCL:ssä kaikki löytyy yhdestä kuvasta.

KCL:ssä on nyt 8 henkilön kokoinen opetusteknologiayksikkö mutta osittain tämän yksinkertaisuudessaan tehokkaan strategiakuvauksen avulla on saatu vakuutettua yliopiston johto siihen, että tämän alueen kehittäminen on tärkeää ja tavoitteena onkin laajentaa yksikön henkilökuntaa 20:een vuoden loppuun mennessä. Keskitetyn yksikön lisäksi opetusteknologiaihmisiä on myös tiedekunnissa. Suurimmissa on n. 5 ja pienimmissä ehkä 1 henkilö.     

Käytännössä strategiaa ei tietenkään voi toteuttaa pelkästään yhdessä yksikössä vaan KCL:ssä on eri osa-alueisiin keskittyneitä asiantuntijatiimejä (SIG, special interest group), jotka koostuvat sekä opetusteknologiayksikön ihmisistä että muun yliopistoyhteisön asiantuntijoista. Stragian eri osa-alueiden toteuttamiseen on koostettu toimenpidelistoja joista on sitten osa päätetty toteuttaa projekteina http://www.kcl.ac.uk/study/learningteaching/ctel/Projects/Current-Projects.aspx.

Kaiken kaikkiaan KCL:n opetusteknologiastrategia ja -yksikkö vaikuttivat erittäin mielenkiintoisilta ja olisi hienoa päästä seuraamaan miten heidän opetusteknologia-asiat edistyvät tällaisen strategian myötä.

KCL:n strategiaa voisi olla hyödyllistä tutkailla Turun yliopistolla nyt kun opetuksen tuen uudelleenorganisoituminen on vielä käynnissä. KCL:n strategia painottuu selvästi opetusteknologiaan mutta sen rakennetta ja osa-alueita voisi hyvin hyödyntää kun pohditaan opetuksen tukea ja kehittämistä laajemminkin.

Lauri Pohjanen ja Mia Stening

Oli oikein antoisaa käydä tutustumassa Universitat Oberta
de Catalunya, Katalonian avoimeen yliopistoon Barcelonassa. Uoc on täysin virtuaalinen yliopisto, jossa on kehitetty toimiva, opiskelijakeskeinen ja jatkuvaa kehitystä ruokkiva verkko-opintojen malli. Malliin voit tutustua katsomalla videon: “How we teach and learn at the uoc? “

Minusta Job shadowing oli oiva tapa tutustua “kollegoihin” ja heidän työhönsä toisella puolella Eurooppaa. Matkani kruunasi kasvatusalan konferenssi ICERI 2016 Seviljassa. Tervetuloa mukaan marraskuisen Erasmus+ matkani tunnelmiin:

Lämpimästi Erasmus+ , Satua ja Elinaa kiittäen!
Eija

Osallistuin liikkuvuusavustuksen siivittämänä kansainvälisen verkko- ja etäoppimisen järjestön, EDENin (www.eden-online.org/) järjestämään vuotuiseen konferenssiin Budapestissa 14−17.6.2016 (http://www.eden-online.org/2016_budapest/).  Konferenssin teemana oli Re-imagining Learning Environments eli oppimisympäristöjen muutosta Budapestissa tutkailtiin. Osallistujia oli  kaikkiaan 37 maasta.

Konferenssi pidettiin Budapesti Műszaki és Gazdaságtudományi Egyetem -yliopistossa (Budapest University of Technology and Economics).  Yliopisto on perustettu 1700-luvun lopulla ja sijaitsee Tonavan länsirannalla ts. Budan puolella.  Alla on kuva yliopistosta vastarannalta nähtynä.

Majoitun hyvin lähellä em. yliopistoa perinteikkäässä (hieman rapistuneessa) Hotelli Gellertissä, jossa suuri osa konferenssivieraista majoittui (ottamani kuva alla).  Hotellin yhteydessä oli myös suuri, kaupunkilaisten suosima kylpylä, johon myös kävin kerran pikapikaa tutustumassa. Konferenssiohjelma oli niin tiivis, että aikaa jäi hyvin vähän kaupunkiin tutustumiseen. Ehdin kuitenkin todistaa kansanjuhlaa, kun kaupunkilaiset seurasivat jalkapallon EM -turnausta eri puolille keskustaa ripustetuilta jättiscreeneiltä ja kun Unkari sitten voitti Itävallan, oli melu – kuten arvata saattaa – korviahuumaava.

Mutta asiaan – konferenssin ohjelma oli erittäin monipuolinen ja löytyy sivulta: http://www.eden-online.org/2016_budapest/schedule/.   Ohjelmassa oli paljon rinnakkaissessioita ja niin ollen vain murto-osaan sen annista ehti tutustua – näin tietysti aina. Esitysten abstraktit löytyvät sivulta: www.eden-online.org/wp-content/uploads/2016/07/Annual_2016_Budapest_BoA.pdf.  Esitysten dioja löytyy hyvin Slidesharesta: http://www.slideshare.net/eden_online/presentations ja yhteiset plenary-sessiot löytyvät myös tallenteina Youtubesta: http://www.eden-online.org/2016_budapest/resources/.  Konferenssiesityksistä on aiempien vuosien tapaan koottu myös julkaisu, joka löytyy: https://bib.irb.hr/datoteka/822681.rad_proceedings.pdf

Näkökulmani ja taustani poikkesi ilmeisesti konferenssiosallistujien enemmistöstä, joka vaikutti olevan aktiivisia oppimisympäristöjen kehittäjiä verkko- ja etäopetuksen varhaisista pioneereista  nuoriin opettajiin ja tutkijoihin, joiden työssä opetus/oppiminen ja digitalisaatio elävät jatkuvasti kehittyvässä symbioosissa. Itse en toimi opettajana enkä suunnittele oppimisympäristöjä, vaan johtamistehtävässäni pikemminkin mahdollistan ja luon puitteita opettajien ja suunnittelijoiden kehittyvään toimintaan oppimisympäristöjen parissa. Näin ollen tulokulmani konferenssin teemaan oli nimenomaan institutionaalinen ja johtamiseen liittyvä. Teemana yliopistojen opetuksen avaaminen ja digiaikaan johtaminen vaikuttikin olevan hyvin ajankohtainen sekä EU:n, kansallisella että yliopistokohtaisella tasolla.

Kuva: Eden Secretariat

Aloitussession esiintyjistä erityisesti Lesley Wilson (European University Association – EUA) pureutui esityksessään:  Digital Developments and their impact on European universities: e-learning, open access and open science tähän teemaan. Wilsonin mukaan EU:n komissio edistää digitalisaation agendaa vahvasti. EUA:n kyselyssä yliopistoille nousivat tulevaisuuden tärkeimmiksi teemoiksi: kansainvälisyys, ICT ja open science, open sources ja mm. easy access.  Wilsonin mukaan yliopistojen tehtävänä on auttaa yhteiskuntaa ymmärtämään digitalisaation prosesseja ja yliopistot tarvitsevat tukea tähän. Moocit viimeistään laittoivat myös yliopistojen johdon liikkeelle – oli kysyttävä: mitä pitää tehdä, mikä muuttuu? Käynnissä on ”Bologna II” ts. pedagoginen muutos: digitalisaatio, e-learning – näistä keskustellaan nyt ministeritasolla. Yliopistot ovat oivaltaneet moocien merkityksen myös näkyvyyden ja kv-rekrytoinnin välineenä. Myös opiskelijajoukon monimuotoistuminen vaatii e-learning- ja blended learning -ratkaisuja, joilla voidaan paremmin vastata tähän haasteeseen. Katse kääntyykin yliopistojen johtamiseen ts. miten mahdollistetaan muutos: infran muuttaminen, kirjastoista oppimiskeskuksia, liiketoimintamallien muuttaminen, edex-verkosto jne. EUA:n mukaan ICT vaikuttaa koko yliopistoon, mm. laadunvarmistus avoimissa ympäristöissä, oppimisympäristöjen laatu (tästä luotu eurooppalaisia guidelineja). Wilsonin mukaan on tärkeä luoda suhde perinteisen ja e-oppimisen välille (kulttuurin ja osaamisvaatimusten muutos) ja huolehtia myös yliopiston vastuusta elinikäisessä oppimisessa, ammatillisesta kehittymisessä jne.

Myös EDENin puheenjohtaja, Antonio Moreira Teixeira Portugalin avoimen yliopistosta (Universidade Aberta) nosti avaussessiosssa esiin samoja teemoja. Teixeran diat: http://www.slideshare.net/eden_online/looking-ahead-to-the-next-gen-eden-the-changing-scenarios-emerging-players-and-new-agendas-of-open-distance-and-networked-learning-antonio-teixeira

Teixeira kysyi, miten vanhat instituutiot voivat mukauttaa itsensä käyttämään uutta teknologiaa.  Yliopistojen on nyt määriteltävä uudelleen tehtävänsä oppimisprosessien tarkastelun lisäksi. Teixeiran mukaan moocit muuttivat pelin. Oppimisen jatkumo häneen mukaansa: I learn – we learn – systems learn.  Avoimet oppimisympäristöt muuttavat käytäntöä – paljon uusia harjoittajia, jotka eivät ole spesialisteja eivätkä tunne alan tutkimusta jne. – miten tukea asiantuntemusta tässä tilanteessa? Avoimen oppimisen laadunvarmistus on hänen mukaansa tärkeää myös liikkuvuuden ja organisaatioiden yhteistyön kannalta.  Erityisenä haasteena Teixeira näki opettajankoulutuksen. Digitalisaatio asettaa opettajan uralle elinikäisen oppimisen haasteen.

Keskustelin tauolla prof. Paul Bacsichin kanssa  D-transform -projektista  (http://www.dtransform.eu/), joka tarjoaa koulutusta korkeakoulujen johdolle digitalisaatiossa. Tästä on tulossa marraskuussa yliopistojen johdolle tarkoitettu koulutus, joka maksuton.  Koulutuksesta tulee myöhempiäkin toteutuksia. Koulutuksen ohjelma vaikutti sisältöjensä puolesta hyödylliseltä myös oman yliopistomme tilannetta ajatellen. Projektin toimijat pitivät aiheesta myös työpajan, johon osallistuin suurin odotuksin.  Harmi kyllä, työskentely oli organisoitu liian monimutkaisesti käytettävissä olevaan aikaan nähden ja vaihtelevin lähtöoletuksin tulevia osallistujia ajatellen, joten sen anti ainakin minulle jäi kyllä laihaksi.

Valitsin konferenssin laajasta työpajatarjonnasta ne, jotka ennakkoon kiinnostivat itseäni ja jotka olivat pääasiassa esitysmuotoisia.  En hakeutunut aktiivista työskentelyä vaativiin työpajoihin, koska huomasin em. työpajasessiossa, että akateeminen englannin kielen suullinen taitoni ei ollut riittävä nopeatempoiseen ideointiin ja ajatuksenvaihtoon, jollaista tuollainen työskentely edellyttää.  Seuraamani sessiot olivat kiinnostavuudeltaan ja anniltaan vaihtelevia.

Avoimeen oppimiseen/koulutukseen liittyvästä tutkimuksesta hyvän katsauksen antoi Yves Punie, (European Commission Joint Research Centre, Spain), joka esitteli mm. komission rahoittamia mm. DigiComp ja OpenEdu -tutkimushankkeita. Punien diat: http://www.slideshare.net/eden_online/capacity-building-for-the-digital-transformation-of-et-in-europe-results-from-research-to-support-policy-yves-punie-eden16 Lainaan tähän hänen oppimisen/koulutuksen avaamisen ulottuvuuksista koskevaa hahmotustaan, joka kokoaa hyvin ilmiön viitekehyksen.

Mitä jäi käteen? eli omia johtopäätöksiä konferenssin päätteeksi

Moocit ovat herättäneet yliopistot avoimen oppimisen/koulutuksen haasteeseen.  Nekin yliopistot, jotka eivät aiemmin olleet laajalla rintamalla kovin kiinnostuneita verkko-opetuksesta ja opetusteknologian hyödyntämisestä, joka oli pikemminkin asiaan vihkiytyneiden yksikköjen – esim. avointen yliopistojen – ja näiden pioneeriopettajien harrastus.  Opportunismia?  Moocit tuntuvat olevan välivaihe – laajempi ja yhteiskunnallisesti merkittävämpi asia on avoin oppiminen/koulutus ja avoimet oppimisresurssit OER. Aiheesta käytiinkin oxford-tyylinen väittely viimeisenä konferenssipäivänä.

Yliopistojen avautuminen (avoin oppiminen, avoin tiede), digitalisaatio sekä verkko-/blended learning -opetuksen valtavirtaistuminen pakottaa avoimet yliopistot pohtimaan asemaansa uudelleen. Edelleen ollaan toki aikuisten oppimisen ja saavutettavuuden asiantuntijoita, mutta opetusteknologian soveltamisessa saattavat perniteiset yliopistot tai niiden tutkintokoulutus ajaa ohi.  Yliopistojen on tässä prosessissa tarkistettava myös tiedonkäsitystään, rooliaan ja jakelupolitiikkaansa.  Osa yliopistoista saattaa pudota pelistä.

Yliopistoissa on herätty siihen, että opetuksen digitalisaatio ja avoin oppiminen edellyttää strategista näkemystä ja strategista johtamista – asioiden mahdollistamista systeemitasolla.  On siis tärkeää, että yliopistojen johdolla on tämän prosessin johtamisessa tarvittava asiantuntemus sekä halu että valmius asiantuntemuksen kartuttamiseen. Ei siis enää riitä, että yksittäiset opettajat kokeilevat kaikkea mielenkiintoista uudella teknologialla. Alhaalta ylös -suunnan lisäksi tarvitaan ylhäältä alas-suuntaa ja osallistavaa, mahdollistavaa johtamista.

Konferenssissa oli näkyvästi esillä lukuisilla ikävuosilla ja rautaisella kokemuksella siunattuja verkko -ja monimuoto-opetuksen pioneereja.  Kuvittelinko vaan, vai aistinko heissä jotain turhautuneisuutta, kun oma erityinen pelikenttä leviää kaikkien käyttöön ja uudet toimijat ottavat itsestään selvänä pioneerien työn? Tuskinpa sittenkään – näinhän käy kaikessa kehittämisessä: menneisyyden verta, hikeä ja kyyneleitä vaatineet kehittämisponnistukset ovat tämän päivän peruskauraa, jota kehitetään edelleen.

Itselleni mahdollisuus osallistua konferenssiin tarjoutui AVOMERI -hankkeen liikkuvuusavustuksen kautta.  Olen siitä kiitollinen – sain mielestäni hyvän tilannekuvan yliopistojen (lähinnä eurooppalaisten) kehityksestä oppimisen digitalisaation ja avoimen oppimisen/koulutuksen suhteen. Se auttaa oman yliopiston tilanteen hahmottamisessa ja opetuksen kehittämisen suuntaamisessa jatkossa.

Mervi Varja