Access to justice ja oikeusvaltioperiaatteen toteutuminen – tarvitaanko lisää vaihtoehtoisia oikeusmenettelyitä?

Oikeusjärjestelmällä on erityisen keskeinen rooli oikeussuojan takaamisessa yksilölle. Oikeussuoja alkaa ehdottomasti demokraattisesta yhteiskunnasta ja oikeudenmukainen yhteiskunta lopulta takaa sen. Tuomioistuimilla on viime kädessä velvollisuus huolehtia siitä, että jokainen yksilö saa mahdollisuuden viedä asiansa oikeuden eteen ja lisäksi ne varmistavat myös tarpeenmukaisen suojelun mielivaltaiselta puuttumiselta oikeuksiin ja vapauksiin. Tämänkaltainen oikeussuojan saatavuus tunnetaan paremmin access to justice -lähtökohtana tai periaatteena, jota myös Pia Letto-Vanamo käsittelee artikkelissaan Access to justice – a concept with many meanings, JFT 2–4/2017 s. 233–241. Mielestäni kyseinen lähestymistapa heijastaa myös perusoikeudellista ja ihmisoikeuksiin kytkeytyvää käsitettä, jolla on suuri merkitys oikeusvaltion rakentamisessa ja toiminnassa. Haluankin tässä blogitekstissä pohtia, minkälainen suhde access to justice -periaatteella on oikeusvaltioon ja tarvitaanko oikeusvaltiossa esimerkiksi lisää vaihtoehtoisia oikeusmenettelyitä perinteiselle tuomioistuinmenettelylle, jotta access to justice -periaate toteutuisi tehokkaammin toteuttaen samalla oikeusvaltion käsitettä.

Letto-Vanamo nostaa artikkelissaan esiin sen, että vaihtoehtoisten riidanratkaisukeinojen roolin kasvu heijastaa ainakin joiltain osin tuomioistuimessa tapahtuvien oikeudenkäyntien ongelmia ja alhaista tasoa. Access to justice -lähestymistapa, joka tuli tutuksi 1960-luvulla onkin lopulta johtanut uusiin sovittelumenettelyihin ja muihin vaihtoehtoisiin riidanratkaisumuotoihin kuten esimerkiksi välitysmenettelyyn, joiden tarkoituksena on ratkaista riidat nopeammin ja halvemmalla kuin tuomioistuimet. Oikeusvaltioperiaate tarkoittaa sitä, että jokaisella on yhdenvertainen oikeussuoja lain edessä ja, että viranomaiset eivät mielivaltaisesti puutu yksilön oikeuksiin. Minulle oikeusvaltioperiaate heijastaa kuitenkin myös luottamusta ja sitä, että yksilö voi tukeutua ja luottaa siihen, että esimerkiksi tuomioistuin ratkaisee asian tasavertaisesti ja siten, että yksilön ei tarvitse kärsiä enempää kuin mitä rangaistus tai tuomioistuimen muu ratkaisu osoittaa. Kuitenkin perinteisellä tuomioistuinprosessilla on usein julkisuutensa vuoksi vaikutus, joka saattaa aiheuttaa suurta haittaa kuten mainehaittaa yksilölle tai oikeushenkilölle. Tämän vuoksi vaihtoehtoiset menettelyt tuomioistuimen ulkopuolella ovat nostaneet suosiotaan. Kuten Letto-Vanamokin mainitsee; yleisesti ottaen tavanomaisen tuomioistuinmenettelyn asema ja rooli riitojenratkaisussa heijastelee sitä legitimiteettiä ja luottamusta, joka tuomioistuimilla on tietyn yhteiskunnan ihmisten keskuudessa. On selvää, että yhteiskunnan erilaistuminen ja pirstoutuminen heikentää oikeuslaitoksen asemaa ja sen tuottamaa oikeutta. Tuomioistuin pystyy yleensä lain mukaan määrittämään, kuka on oikeassa ja kuka väärässä, mutta se ei välttämättä aina pysty tarjoamaan järkevää oikeussuojakeinoa myöskään osapuolelle, joka on oikeassa. Tästä syystä pelkkä pääsy riippumattomaan, puolueettomaan tuomioistuinjärjestelmään ei aina johda aineelliseen oikeuteen.

Erityisesti perinteisissä tuomioistuimissa käydyissä oikeudenkäynneissä korostuu prosessien hitaus, kalleus ja pitkä kesto. Tämä tietenkin murentaa oikeusvaltion tarjoamaa suojaa sekä saa yksilöt ja oikeushenkilöt pohtimaan muita vaihtoehtoja. Artikkelissa nostetaankin se esiin, että ihmisten pitäisi kokea menettely niin, että heitä arvostettaisiin ja heille pitäisi tarjota mahdollisuus seurata käsittelyn sekä ratkaisun kulkua ja vaikuttaa siihen. Uskon myös, että täten ihmiset kokisivat menettelyn avoimeksi, uskottavaksi ja oikeudenmukaiseksi. Tällä hetkellä access to justice –lähetysmistapaa toteuttavat julkiset oikeusapulaitokset, ryhmäkanteen mahdollisuus, tuomioistuimen ulkopuoliset riidanratkaisumenetelmät kuten välimiesmenettely tai sovittelu. Kustannuksien ja ajansäästö ovat suurimpia syitä näiden vaihtoehtoisten menettelyiden käyttöön, mainitsee Letto-Vanamo artikkelissaan. Toisin sanoen näyttää tämän perusteella siltä, että perinteinen tuomioistuinlaitos ei niitä pysty tarjoamaan ja tämän vuoksi oikeusvaltioperiaate on vaarassa toteutua. 

Vaikka perinteiselle tuomioistuinkäsittelylle on monia vaihtoehtoja, myös vaihtoehtoisten menettelyiden käyttö voi olla kallista. Pelkästä sovittelusta tuomioistuimessa peritään ainoastaan oikeudenkäyntimaksu, mutta lakimiesavustajan käyttö sovittelussakin on erittäin suositeltavaa, mikä voi nostaa kustannuksia merkittävästi, mikäli Oikeusapulaitos ei tarjoa oikeusavustajaa. Sovittelija lähtökohtaisesti ohjaa sovittelua, mutta sovittelijan tehtävänä ei ole huolehtia siitä, että yksilö on tuonut kaikki tarpeelliset oikeudelliset argumentit esiin sovittelussa. Samoin välitysmenettelyssä on tärkeää käyttää lakimiesavustajaa, sillä välitysoikeuden ratkaisut ovat sitovia. Kustannukset voivat tämän vuoksi nousta erityisen korkeiksi myös vaihtoehtoisissa menettelyissä. Mielestäni olisikin perusteltua pohtia, voisiko kunnat, kaupungit tai valtio tarjota myös sellaisia vaihtoehtoja perinteiselle oikeusprosessille, jossa esimerkiksi lakimiesavustajan käyttö ei olisi sallittua ja sovittelija ohjaisi sekä ottaisi myös kantaa henkilöiden argumentteihin oikeudellisesti, kuitenkin säilyttäen oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvon. Oikeusvaltioperiaatteen toteutumisen vuoksi olisi mielestäni ensisijaisen tärkeää mahdollistaa menettely, jossa ratkaisu ei ole riippuvainen siitä, onko henkilöllä ollut käytössään avustaja vai ei, mutta toki olisi tärkeää vielä pohtia menettelyn hyötyjä ja haittoja tarkemmin, erityisesti kustannustehokkuuden, access to justice -näkökulman sekä oikeusvaltioperiaatteen näkökulmasta.

Lähteet

Letto-Vanamo, Pia, Access to justice – a concept with many meanings, JFT 2–4/2017, s. 233-241. (https://www-edilex-fi.ezproxy.utu.fi/jft/181010008.pdf, Luettu 3.4.2024). 

Tuomioistuinlaitos, Oikeus.fi – Tuomioistuinlaitos – Asiat – Riita-asiat – Sovittelu, 2021. (https://oikeus.fi/tuomioistuimet/fi/index/asiat/riita-asiat/sovittelu.html, Luettu 2.4.2024).

Venäläinen, Marika, Oikeusministeriö.fi – Vastuualueet – Oikeusvaltio ja oikeusturva – Oikeusvaltio Suomi, Oikeusministeriö, 2023. (https://oikeusministerio.fi/oikeusvaltio-suomi, Luettu 3.4.2024).

Oikeusvaltiotiimi