Venäjällä, etenkin Putinin valtakaudella, on pyritty hyödyntämään valtion ja sen kansalaisten eduksi muistin politiikkaa (memory politics) sekä toiseen maailmansotaan pohjautuvia muistilakeja (memory laws). Euroopan näkökulmasta, kyseisten lakien alkuperäisenä tarkoituksena oli suojella holokaustin uhrien muistoa. Lakeja hyväksyttiin 1980- ja 1990-luvuilla pääosin niissä manner-Euroopan maissa, kuten Saksassa ja Ranskassa, jotka olivat olleet osallisia juutalaisvainoihin. Sittemmin 2000-luvun taitteessa muistilakeja alkoi esiintymään myös idän suunnalla. Niiden painopiste oli tosin muuttunut sodan uhrien muistamisesta voittajiin ja, kuten Turkin ja Venäjän säännökset osoittavat, muistilaeilla velvoitettiin kunnioittamaan valtion suuruutta. Idän uudemmissa demokraattisissa sekä autoritaarisissa valtioissa muistilakeja käytettiin jopa palvelemaan nationalistisia ja populistisia tarkoitusperiä.
Kesällä 2020 Venäjällä toteutettiin perustuslakiuudistus, joka toi tullessaan merkittäviä kansainvälisoikeudellisia seurauksia. Siinä missä Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen Venäjän 1993 perustuslaki pyrki edistämään demokratiaa ja painotti ihmisoikeuksia, vuoden 2020 uudistusten tarkoituksena oli puolestaan korostaa Venäjän jatkamista Neuvostoliiton seuraajavaltiona, suojata sen alueellista koskemattomuutta, sekä uudelleenmääritellä Venäjän perustuslain ja kansainvälisten velvoitteiden välisiä suhteita.
Yksittäiset säännökset, kuten lisäys, joka mahdollistaa presidentin virassapysymisen kahden lisäkauden ajan, olivat maailmanlaajuisesti esillä mediassa. Venäjän perustuslakiuudistus kokonaisuudessaan kiinnosti puolestaan vertailevan valtiosääntöoikeuden ja politiikan tutkijoita. Kansainvälisen oikeuden professori Lauri Mälksoo Tarton yliopistosta, Virosta, on yksi alan tunnetuimmista asiantuntijoista, joka tutkii Venäjän suhdetta kansainväliseen oikeuteen ja ihmisoikeuksiin. Hänen artikkelinsa “International Law and the 2020 Amendments to the Russian Constitution“ keskittyy kansainvälisen oikeuden näkökulmasta merkittävimpiin Venäjän perustuslakiin tehtyihin lisäyksiin sekä niiden seurauksiin. Artikkelissa hän nostaa esiin myös Venäjän osalta olennaisimpia historiallisia ja yhteiskunnallisia syitä, jotka johtivat tähän uudistukseen.
Yksi keskeisimmistä perustuslakiin vuonna 2020 tehdyistä lisäyksistä korostaa Venäjän jatkamista Neuvostoliiton, ei niinkään tätä edeltäneen Venäjän keisarikunnan, seuraajavaltiona. Vaikka säännöksessä käytetään rinnakkain kahta eri käsitettä seuraannosta, aiheuttaen hämmennystä niiden tulkinnasta, Mälksoon mukaan uudistuksen perimmäisenä tarkoituksena on ylläpitää Venäjän voimaa ja mahtavuutta korostavaa puolta ja sivuuttaa samalla kielteiset, kuten Stalinin Neuvostoliiton aikaiset historiantapahtumat. Tästä syystä perustuslakiuudistuksessa ei ymmärrettävästi viitata myöskään valtioseuraantoon sen osalta, mikä koskisi Neuvostoliiton tekemiä rikoksia tai rikkomuksia.
Perustuslakiuudistuksessa tehdyt muutokset syventävät lisäksi Venäjän sitoutumista Neuvostoliiton kulttuuriseen perintöön. Vuoden 2020 lisäykset velvoittavat valtiota kunnioittamaan isänmaan puolustajien muistoa ja varmistamaan historiallisen totuuden puolustamisen. Venäjän näkökulmasta Neuvostoliitto taisteli toisessa maailmansodassa rauhan puolesta, voittaen fasismin. Juutalaisia ei niinkään nähdä sodan uhreina, vaan Venäjä ja venäläiset ovat olleet tässä Suuressa Isänmaallisessa Sodassa sekä kärsijöitä että voittajia. Koposovin mukaan tämä sotamyytti on yksi esimerkki Putinin harjoittamasta muistin politiikasta, jolla hän pyrkii vahvistamaan Venäjän yhtenäisyyttä. Tämä Venäjän virallinen käsitys historiankulusta eroaa kuitenkin siitä, mitä se on esimerkiksi Itä- ja Keski-Euroopassa. Tämä heijastelee laajempaa poliittista trendiä, jossa Länsi- ja Itä-Euroopan muistilait ovat polarisoituneet.
Venäjän perustuslain 2020 uudistuksen lisäksi myös rikoslakiin tehtiin muutoksia. Rangaistavaksi säädettiin Venäjän armeijan kunniaksi tai isänmaan ja sen etujen puolustamiseksi pystytettyjen sotamuistomerkkien vahingoittaminen. Mälksoo mainitsee erikseen, että kyseessä oleva säännös ei koske pelkästään paikkoja, jotka sijaitsevat Venäjällä, vaan ulottuu myös sotamuistomerkkeihin, jotka sijaitsevat sen valtiorajojen ulkopuolella.
Kaiken kaikkiaan Venäjän 1993 perustuslaki otettiin lännessä vastaan lupaavana merkkinä siitä, että maa on sitoutunut demokratiaan ja oikeusvaltioperiaatteeseen. Vuoden 2020 perustuslain muutokset kuitenkin viittaavat Venäjän aikomukseen palauttaa suvereniteettinsa kansainvälisiltä elimiltä ja asettaa kansalliset etunsa etusijalle. Tästä näkökulmasta perustuslakiuudistus vaikuttaa siten vastareaktiolta kansainväliselle oikeusjärjestykselle. Vaikka perustuslakiuudistuksen mukanaan tuomat muutokset eivät itsessään ole poikkeuksellisia, ne haastavat kuitenkin vakiintuneita kansainvälisen oikeuden normeja. 2000-luvun alussa Venäjä luonnehtikin itseään “suvereeniksi demokratiaksi”, luokitellen itsensä siten demokratiaksi, muttei kuitenkaan länsimaiseksi demokratiaksi. Putinin vallan aikana käytetty muistin politiikka ja muistilait, joilla on pyritty vahvistamaan Venäjän asemaa vahvana ja oikeutettuna toimijana, kyseenalaistaa mielestäni tätä ilmaisua. Kuten Baranowska ja Castellanos-Jankiewicz huomauttavatkin, että tämä idän ja lännen välinen epäsymmetria muistin poliitiikassa on johtanut niin kutsuttuun demokratialuisuun ja uhkaa lisäksi oikeusvaltiota Euroopan eri instituutioiden näkökulmasta katsottuna. Nähtäväksi jää, mihin suuntaan Venäjä on tästä jatkamassa.
Lähteet
Baranowska, G., & Castellanos-Jankiewicz, L. (2020). Historical Memory in Post-communist Europe and the Rule of Law: An Introduction. European Papers (Online. Periodico), 5(1), 95–106. https://doi.org/10.15166/2499-8249/386
Koposov, N. (2017). Memory Laws, Memory Wars: The Politics of the Past in Europe and Russia. Cambridge University Press. https://doi.org/10.1017/9781108304047
Mälksoo, L. (2021). International Law and the 2020 Amendments to the Russian Constitution. The American Journal of International Law, 115(1), 78–93. https://doi.org/10.1017/ajil.2020.87
Mälksoo, L., profile. Estonian Research Information System, Ministry of Education and Research. https://www.etis.ee/CV/Lauri_M%C3%A4lksoo/eng
Nuotio, K. (2023). Holocaust Denial as Memory Criminal Law Seen Through the Nordic Lenses. Bergen Journal of Criminal Law and Criminal Justice, 11(1), 1–29. https://doi.org/10.15845/bjclcj.v11i1.4038
Demokratiatiimi