Digitaaliset kommunikaatiovälineet osana perheen vuorovaikutusympäristöä

Lapsen ja vanhemman välisen vuorovaikutuksen laadun tiedetään vaikuttavan merkittävästi lapsen psykologiseen kokonaiskehitykseen. Tutkittua tietoa niistä yksittäisistä vuorovaikutuksen elementeistä, jotka ovat keskeisiä lapsen tunnesäätelyn kehityksen kannalta, on kuitenkin vielä varsin vähän. FinnBrainissä ollaan kiinnostuneita vanhemman ja lapsen vuorovaikutuksen ennustettavuuden merkityksestä lapsen itsesäätelyn kehitykselle.

Olimme esittämässä alustavia tuloksia vanhemman hoivakäyttäytymisen ennustettavuuden vaikutuksista lapsen kehitykseen Society For Research In Child Development -kongressissa Austinissa, Yhdysvalloissa. Symposiumin järjestäjä professori Tallie Z. Baram tutkimusryhmineen on eläinkokeissaan osoittanut, että rottaemon ennustamaton ja katkonainen hoivakäyttäytyminen on yhteydessä poikasten myöhempiin tunne-elämän ongelmiin sekä pysyviin toiminnallisiin ja rakenteellisiin muutoksiin aivoissa.

Professori T. Baram ja professori Elysia Davis ovat eläinkokeiden pohjalta kehittäneet menetelmän, jolla vanhemman hoivakäyttäytymisen ennustettavuutta ja katkonaisuutta voidaan tutkia ihmisillä. Tätä menetelmää käytetään myös FinnBrainin vuorovaikutustutkimuksessa. Alustavat tulokset sekä professori Davisin että FinnBrainin vuorovaikutustutkimuksista osoittavat, että myös ihmisillä vanhemman johdonmukainen ja ennustettava vuorovaikutus edistää lapsen suotuisaa tunnesäätelyn kehitystä. Jatkossa tulemme tutkimaan vuorovaikutuksen katkonaisuuden vaikutuksia lapsen kehitykseen laaja-alaisesti isommassa aineistossa pitkittäisseurantaa hyödyntäen.

Ei ole yllättävää, että vuorovaikutuksen pysyvyyden ja ennustettavuuden vaikutuksista ollaan kiinnostuneita kehityspsykologiassa juuri nyt. Mobiililaitteiden ja median käytön merkittävä ja nopea kasvu on tuonut haasteita vuorovaikutustilanteisiin. Huomion siirtyessä toistuvasti kännykkään vuorovaikutuksesta tulee herkästi katkonaista ja epäjohdonmukaista. Katkonainen vuorovaikutus aiheuttaa stressiä, ärtymystä ja keskittymisen vaikeuksia aikuisillakin. Lapsille ja erityisesti vauvoille vuorovaikutuksen pysyvyys ja ennustettavuus on kuitenkin vielä monin kerroin merkityksellisempää. Pienen lapsen aivojen kehitys on suuresti riippuvainen aikuisen vuorovaikutuksen kautta tulevasta säätelystä. Lapsi oppii säätelemään vaikeita tunteitaan ja stressitilojaan hoitavan aikuisen kanssa tapahtuvan riittävän johdonmukaisen ja ennustettavan vuorovaikutuksen kautta.

Mobiililaitteiden ja tietokoneiden käyttö on tärkeä osa useiden vanhempien arkea. Tarvitsemme teknologiaa moniin arjen toimintoihin ja digitaaliset toimintaympäristöt tuovat helpotusta ja myös hyvinvointia elämäämme. Lapsen ja vanhemman väliselle vuorovaikutukselle niiden hallitsematon käyttö voi kuitenkin olla vahingollista. Meidän vanhempien olisikin hyvä pohtia omaa median käyttöämme perheen vuorovaikutuksen näkökulmasta. Vaikuttaako oma median käyttöni siihen, miten olen läsnä lapselleni erityisesti niissä tilanteissa, joissa lapsi minua eniten tarvitsee?

Olisi tärkeää, että vanhempi pyrkisi olemaan lapselle läsnä erityisesti silloin, kun lapsi on riippuvainen vanhemman puolelta tulevasta säätelystä ja ohjauksesta. Tällaisia ovat mm. tilanteet, joissa lapsi on stressaantunut, väsynyt, nälkäinen, pahalla mielellä tai jos lapsi ilmaisee jotain muuta intensiivistä tunnetta, kuten jännitystä, innostuneisuutta tai iloa. Tällaisissa tilanteissa vanhemman läsnäolo ja ohjaus auttaa lasta rauhoittumaan ja jäsentämään tunnekokemuksiaan.  Lapsi ei tarvitse vanhemman aktiivista läsnäoloa ja vuorovaikutusta suinkaan koko aikaa. Oman tilan ja ajan antaminen myös pienelle lapselle on tärkeää. Vanhemman olisikin viisasta keskittää oma aika ja oma median käyttö tilanteisiin, joissa lapsi ei tarvitse aikuisen puolelta tulevaa säätelyä tai vuorovaikutusta.

Mobiililaitteiden käyttö on tullut arkeemme vauhdilla ja on varsin ymmärrettävää, että meille ei ole vielä rakentunut selkeitä toimintatapoja siitä, kuinka integroida digitaaliset kommunikaatiovälineet osaksi perheen arkea. Tämänkään tekstin tarkoituksena ei ole syyllistää vanhempia vaan kannustaa miettimään, miten saada oma median käyttö osaksi arkea niin, että se ei muodostuisi esteeksi vanhempien ja lasten väliselle riittävän hyvälle vuorovaikutukselle.

Ehkä me vanhemmat tarvitsemme samanlaiset säännöt omalle median käytöllemme kuin mitä asetamme lapsillekin. Auttaisikohan tuleva kesä meitä vanhempia löytämään uusia rutiineja omaan median käyttöömme. Näiden kautta saattaisi löytyä yllättäviäkin uusia hyviä kohtaamisia perheen arkisessa vuorovaikutuksessa!

FinnBrain toivottaa kaikille vanhemmille ja lapsille stressitöntä ja iloista kesää!

Riikka Korja, kehityspsykologian dosentti