Lonkeronharmaa marraskuinen taivas. Sitä lähdetään pakoon Kanarialle tai edes Ikaalisten Kylpylään. Ei Lontooseen, ei säästään surullisen kuuluisaan Britanniaan. Näin ajattelin, kun kampesin itseni vaivalloisesti ylös sängystä, ei-minkään-laulun aikaan. Muitakin töitä olisi. Mitenköhän lapset pärjäävät? Lentäminen on kamalaa. Miksi ihminen tekee tällaista itselleen? Taksikeskuskaan ei vastannut.

Olimme työtoverini kanssa päättäneet keksiä itsellemme porkkanan, jonka avulla saisimme keitettyä kasaan pitkään hautuneen käsikirjoituksemme FinnBrainin perinataalitutkimuksen tiimoilta. Akateemiseen vapauteen kuuluu vastuu oman työn johtamisesta ja ajanhallinnasta, joita emme olleet tässä projektissa masteroineet. “Ei” muille työtehtäville ja toisten odotuksille oli toistuvasti takertunut kurkkuun. Siksipä porkkana: innostava kongressimatka, jota varten analyysit oli saatava valmiiksi ja ajatus kirkkaaksi. Nyt ei tuntunut siltä. Ajatus oli korkeintaan samea. Mielikuvien pirteänoranssi ja rapsakka porkkana oli muuttunut kelmeänharmaaksi, löysäksi soijanakiksi.

The Royal College of Psychiatrists oli ottanut tutkimusabstraktimme vastaan, ja pyytänyt posterin sijaan suullista esitystä, mitä voidaan pitää kunniana. Kunniallakin on kuitenkin vastinpari, häpeä. Häpeän pelko aiheuttaa paineita, stressiä, pahimmillaan kuristavaa ahdistusta. Miksi ihminen tekee tällaista itselleen?

Perinataalipsykiatriassa pyritään ymmärtämään raskaudenaikaisten ja -jälkeisten mielenterveyden ongelmien syitä ja vaikutuksia sekä kehittämään hoitoa. Suuressa maailmassa on omat tiedekuntansa ja laitoksensa suppeillekin erikoisaloille. “The Faculty of Perinatal Psychiatry Annual Conference” vaikutti raskaudenaikaiseen stressiin keskittyvälle tutkimuksellemme sopivalta foorumilta, ja kuitenkin asiantuntijuudessaan hieman pelottavalta – pärjääkö tutkimuksemme – pärjäämmekö me? Tutkijankokemuksemme kun ovat jossain määrin eri kentiltä.

Pärjäsimme. Ja työtoveri väitti, ettei jännitykseni välittynyt yleisöön. Että hyvin se meni. Kiitos näistä sanoista – kohta pystyin taas omalta navaltani kuuntelemaan muiden esityksiä, ja ne olivat inspiroivia. Hento ajatuksentaimi siitä, että olimme ehkä sittenkin oikeassa paikassa ja oikealla asialla, kasvoi puuksi. Sen ympärillä pääsivät köynnöstämään myös monenlaiset uudet ideat. Työmme on merkityksellistä, olemme osa jotain suurempaa, ja tulevaisuus on mahdollisuuksia täynnä – mitä muuta ihminen uraltaan oikeastaan toivoisi! Oli todella sen arvoista, että stressitasot olivat nousseet – olimme saaneet jotain aika hienoa aikaan. Ja vaikkei tästä tekstistä ehkä uskoisi, ehdimme myös olla rennosti yhdessä. Nauroimme yhden yön kongressiretken aikana enemmän kuin pitkään aikaan. Sittenkin porkkana. Kysymys: “Miksi ihminen tekee tällaista itselleen?” sai vastauksen. Jonkinasteinen stressi voi kuin voikin olla lopulta hyvästä, raskauden aikana tai sen ulkopuolella.

Kiitos tutkimusryhmä, kiitos rahoittajat, ja kiitos tutkittavat!

Noora Scheinin

Kirjoittaja on biologisen psykiatrian dosentti ja psykiatrian erikoislääkäri. Kongressissa esiteltiin FinnBrain-tutkimuksen perinataalitiimin tutkimustuloksia ja pohdintoja siitä, että voimakas raskauteen liittyvä ahdistuneisuus voi hieman lyhentää raskauden kestoa, mutta jonkinasteinen huoli ja stressi raskaudesta saattaa olla tervettä, jopa hyödyllistä. Tutkimus julkaistaneen tämän vuoden aikana. Nooran lisäksi kirjoittajina ovat Suoma Saarni, Eeva Ekholm, Linnea Karlsson ja Hasse Karlsson.

Takana on itselleni ensimmäinen ulkomainen kongressi, ja istun jo paluulennolla. Kolme päivää hujahtivat kerran vuodessa järjestettävässä International Congress of Psychosomatic Medicine -kongressissa eli ICPM:ssä, joka tänä vuonna järjestettiin Firenzessä. Meitä lähti monitieteellinen ryhmä esittelemään FinnBrain-tutkimuksen tuloksia ja käynnissä olevia projekteja. Minä ja väitöstutkimukseni ohjaaja edustimme kongressissa lastentautien tutkimusta FinnBrainissä.

Osa oli saapunut Firenzeen jo edeltävinä päivinä ja päässeet nauttimaan kaupungin pikkukaduista, jäätelökojuista ja kymmenistä palatseista. Kongressin ohjelman alkaessa keskiviikkona puoliltapäivin kaikki kuitenkin malttoivat saapua auditorioon avajaisseremoniaan. Itse olimme väitöstutkimukseni ohjaajan kanssa saapuneet paikalle muutamaa tuntia ennen ripustamaan postereitamme kävijöiden nähtäville. Ajoittainen suurpiirteisyyteni selvisi heti, kun huomasimme ettei posterini ollutkaan oikean kokoinen, sillä en ollut selvästikään perehtynyt ohjeisiin riittävällä huolellisuudella. Onneksi infotiskin nainen ystävällisesti lainasi saksia ja pienellä askartelulla saatiin posterit esille.

Kongressi itsessään käsitteli laajalti psykosomatiikan tutkimusta, uusia havaintoja ja myös muun muassa psyykkisten sairauksien hoitoon käytettävien lääkkeiden hyötyjä sekä haittoja. Kongressin aihepiiri meni hieman ohi ydinosaamiseni, mutta koska väitöstutkimukseni koskee raskaudenaikaisen psyykkisen stressin vaikutuksia lapsen atooppisiin sairauksiin, kosketti se silti tätä teemaa suoraan. Psykosomatiikkaan törmää myös kuitenkin jatkuvasti lääkärin työssä, jos ja kun näkee ihmisen kokonaisuutena, jossa jokainen asia vaikuttaa toiseen.

Osa kongressiohjelman otsikoinneista jätti hieman arvailuja itse luentojen sisällöstä kryptisyydellään, ja osa taas oli sisällöltään korkealentoisempaa liittyen muun muassa kaaosteoriaan ja sen vaikutuksiin psyykkiseen hyvinvointiin. Erityisesti nautin mukana olleiden FinnBrainin-tutkijoiden omista luennoista, joissa käsiteltiin tunteiden tunnistamisen vaikeuteen liittyvää piirrettä eli aleksitymiaa ja sen taustaa sekä vauvan itsesäätelyn ja tunteiden kehittymistä. Luennot olivat mielenkiintoisia ja niitä oli helppo seurata, vaikka ala ei juuri ollutkaan itselle entuudestaan tuttu. Myös yleisöstä tuli tiukkojakin kysymyksiä ja aiheet herättivät kiinnostunutta keskustelua. Ohjaajatkin vaikuttivat erittäin tyytyväisiltä ohjattaviensa tutkijaopiskelijoiden suorituksiin.

Paahtavan kuumat päivät olikin hyvä viettää ilmastoiduissa luentotiloissa ja illat kiehtovaan kaupunkiin tutustuen. Pelkästään Firenzen pienillä, ahtaillakin kaduilla oli ihana vain kävellä ja katsoa kauniita rakennuksia, pieniä kattopuutarhoja ja maistella jäätelöä. Piipahdin myös Uffizin taidemuseossa katsomassa renessanssitaiteilijoiden kuuluisia teoksia ja kuulemassa Firenzeä hallinneen Medici-suvun vaiheita. Illat istuttiin pasta-annosten, tiramisujen ja äyriäisten äärellä.

Itselleni kongressin parasta antia oli omasta tutkimuksesta kertominen muille tutkijoille posteria esitellen. Toisaalta myös muiden tutkijoiden tapaaminen ja palaverit ohjaajan kanssa reissun aikana antavat uutta intoa oman tutkimuksen työstämiseen. Ensimmäisestä kongressivierailusta viisastuneena ymmärrän nyt lukea järjestäjien ohjeet paremmin ja opin, että postereille ei tosiaankaan ole standardikokoa. Toisaalta Firenze oli kaupunkina upea, ja vaikka en päässytkään koskettamaan possupatsasta, joka lupaa taata kärsän koskettajan palaavan vielä Firenzeen, toivon pääseväni vielä joskus tänne tutustumaan italialaiseen elämäntyyliin paremmalla ajalla. D-vitamiinivarastot täynnä on hyvä jatkaa ensimmäisen artikkelin parissa Suomen syksyssä ja vuosien päästä muistella senioritutkijana ensimmäistä ulkomaan kongressimatkaa.

Emma Puosi
lääkäri, väitöskirjatutkija

Osallistuin elokuussa psykoneuroendokrinologian järjestön ISPNE  (International Society of Psychoneuroendocrinology) vuosittaiseen kokoontumiseen, joka tällä kertaa järjestettiin Milanossa. Poikkitieteellinen konferenssi toi yhteen muun muassa psykologeja, lääkäreitä, biotieteilijöitä ja kasvatustieteilijöitä, jotka työskentelevät muun muassa psykologiaa, neurologiaa, endokrinologiaa ja immunologiaa yhdistävien tutkimusaiheiden parissa. ISPNE:n keskeisenä tavoitteena on ymmärtää, miten hormonaaliset tekijät, aivot, käyttäytyminen ja ympäristön tekijät vuorovaikuttavat, esimerkiksi neuropsykiatristen sairauksien kehityksessä.

Konferenssissa juhlittiin myös pienehkön ISPNE-järjestön 50-vuotista taivalta. Teemana oli  ”paluu alkulähteille”. Järjestö on nimittäin perustettu tasan 50 vuotta sitten Milanossa, Italiassa.

Tänä vuonna FinnBrain-tutkimusta edustivat Susanna Kortesluoma, Katja Tervahartiala sekä allekirjoittanut. Heti konferenssin alussa FinnBrain-tutkimus oli hienosti esillä. FinnBrainin tutkija Susanna Kortesluoma nimittäin voitti matka-apurahan ja pääsi samassa yhteydessä kertomaan lyhyesti FinnBrainin viimeisimmistä tutkimustuloksista koko konferenssiyleisölle.

Kuva 1. Susanna vastaanottamassa matka-apurahapalkintoa.

Tämän lisäksi esittelimme konferenssissa postereitamme, joista Karja Tervahartialan työ käsitteli lapsen stressinsäätelyä päivähoidossa ja kotona ja Susanna Kortesluoman tutkimus käsitteli raskausajan stressin yhteyksiä vauvojen stressinsäätelyjärjestelmän toimintaan. Allekirjoittaneen tutkimus puolestaan selvitti raskausajan stressin yhteyksiä raskausdiabetekseen.

Konferenssiesityksistä mieleeni jäi muun muassa yhdysvaltalaisen professori Larry Youngin autismia ja oksitosiinihormonia sekä sen mahdollisia lääkinnällisiä sovelluksia käsittelevä esitys.

Kuva 2. Katja ja Inka. Ulkona oli lämmin ja mukava viettää taukoja.

Tohtori Daniel Lakens puolestaan piti esityksen tiedepiireissä paljon viime aikoina keskustellusta tutkimuksen toistettavuuskriisistä. Tieteessä olisi oleellista, että useat eri ryhmät eri puolilla maailmaa pystyvät toistamaan saman tuloksen, mikä lisäisi varmuutta siitä, että tieto todella pitää paikkaansa. Useilla tutkimusaloilla on kuitenkin haasteena, että tuloksia ei saada toistettua, ja tähän pohdittiin korjaavia toimenpiteitä. Esitys herätti erittäin aktiivista keskustelua.

Saksalaisen professori Christine Heimin esitys varhaisen stressin vaikutuksesta sairastuvuuteen oli myös mieleenpainuva. Heim muistutti esityksessään lasten kaltoinkohtelun aiheuttavan vuosittain 124,6 miljardin dollarin kustannukset. Tämä summa ylittää yhteenlasketut kustannukset mm. lasten lihavuudesta, astmasta, syövistä sekä autismista.

Professori Heim päätti esityksensä lainaamalla amerikkalaista orjuudenvastustajaa Frederick Douglasia (1818-1895): ”It is easier to build strong children than to repair broken men”. Samasta syystä olemmekin kiitollisia kaikille FinnBrain-tutkimukseen osallistuville perheille, joiden panos auttaa meitä paremmin ymmärtämään sairauksien riski- ja suojatekijöitä, tavanomaista kehitystä ja mahdollisia terveyden edistämisen keinoja.

Kuva 3. Duomo di Milano. Illalla jäi vähän aikaa käydä katsomassa myös nähtävyyksiä.

Inka Mattila
Kirjoittaja on lääkäri, väitöskirjatutkija ja valtiotieteiden maisteri.

Kylmän ja lumisen helmikuun piristykseksi tarjoan kaikille pienen kurkistuksen aurinkoiseen Kaliforniaan, jonne matkustin kahden muun väitöskirjatutkijamme voimin syyskuun alussa. Osallistuimme Irvinessä konferenssiin, jonka järjesti jo 48. kerran International Society of Psychoneuroendocrinology (ISPNE). ISPNE:n toiminnan tarkoituksena on edistää tieteellistä tutkimusta hormoneista ja niiden vuorovaikutuksesta aivojen, kehon toimintojen ja käyttäytymisen kanssa sekä näiden kliinisistä sovelluksista.

Tämän vuoden teemana oli monimuotoisuus, terveys ja vastustuskyky. Aiheet pyörivät tällä kertaa tiiviisti kortisolihormonin ympärillä ja juuri siksi me kortisolin mysteereitä penkovat väitöskirjatutkijat Paula Mustonen (isien, äitien ja lasten hiuskortisolitutkimukset) ja minä (vauvojen syljen kortisolitutkimukset) osallistuimme erittäin korkein odotuksin konferenssiin. Konferenssissa käsiteltiin myös äidin ja lapsen välisen vuorovaikutuksen merkitystä lapsen kehitykseen ja hyvinvointiin sekä vuorovaikutuksen uusimpia tutkimusmenetelmiä, joten mukaan lähti myös kolmas väitöskirjatutkijamme Eeva Holmberg. Eeva ja Paula saivatkin hienon tilaisuuden esitellä FinnBrain-tutkimusta omissa suullisissa esityksissään.

San Franciscon merileijonatkin ymmärtävät sosiaalisen vuorovaikutuksen tärkeyden ja nauttivat syyskuisesta auringon paisteesta isolla joukolla. 

Eeva kertoi kehityspsykologisessa osatutkimuksessa käyttöön ottamastamme uudesta tutkimusmenetelmästä, jolla arvioidaan äidin hoivakäyttäytymisen ennustettavuutta suhteessa vauvaan. Teemme tätä yhteistyössä kalifornialaisen tutkimusryhmän kanssa ja olemme vertailleet menetelmän tuottamia tuloksia amerikkalaisten vastaaviin tuloksiin. Äidin lapseensa suuntaamien signaalien, kuten puheen ja kosketuksen (kuulo- ja tuntoaistimus lapsessa), oletetaan olevan yhteydessä lapsen aivojen kehittymiseen. Vauvan aivojen kasvaessa ja kehittyessä uusia hermosoluja ja niiden välisiä yhteyksiä syntyy ja kuolee valtavalla nopeudella eli aivot muovautuvat ympäristönsä vaikutuksesta. Yksi mielenkiintoinen ympäristötekijä on vuorovaikutus vanhemman kanssa.

Äidin hoivaavien signaaleiden (esimerkiksi kosketus, leikitys ja juttelu) ennustettavuus vauvan näkökulmasta on mahdollisesti yksi tärkeä suojaava tekijä lapsen tunteidensäätelyn kehityksessä. Ennustettavuutta tutkitaan tutkimuskäynneillä videoiduista äidin ja vauvan vuorovaikutustilanteista, joissa he leikkivät yhdessä. Tällainen hoivasignaalien ennustettavuuden tutkimus on täysin uudenlainen tapa tarkastella äidin ja lapsen välistä vuorovaikutusta ja tutkimustietoa aiheesta tarvitaan vielä lisää. Menetelmä on jo tuottanut lupaavia ja samankaltaisia tuloksia suomalaisessa ja kalifornialaisessa aineistossa. Yhteyksiä on löytynyt muun muassa äidin hoivakäyttäytymisen ennustettavuuden ja lapsen itsesäätelykyvyn välillä.

Paulan esitys käsitteli äidin raskausajan masennusoireilun ja hiuskortisolitasojen yhteyttä vauvojen aivokurkiaisen rakenteeseen, joka on aivopuoliskoja yhdistävä hermoratakimppu syvällä aivojen sisällä. Maailmalla tutkitaan paljon äitien raskausajan mielialaoireilun yhteyksiä lapsen kehitykseen ja äidin raskaudenaikaisia kortisolitasoja pidetään yhtenä mahdollisena välittävänä tekijänä. Äidin kortisolin eritys muuttuu jo itse raskauden takia muun muassa istukan vaikutuksesta ja kortisoli säätelee monin tavoin sikiön kehitystä, kuten aivojen ja keuhkojen kypsymistä. Vaikka kortisolitasoihin vaikuttavat myös monet erilaiset stressaavat tilanteet, sen yhteys mielialaoireiluun ei ole selkeä.

Tutkimustemme perusteella vaikuttaisikin siltä, ettei masennusoireilu tai äidin kortisolitasot kumpikaan yksinään selitä vaihtelua aivokurkiaisen rakenteessa, mutta molempien yhteisvaikutuksella näyttäisi olevan yhteys lapsen aivokurkiaisen rakenteiden kypsymisnopeuteen. Havaittu yhteys on kuitenkin varsin pieni ja hyvin monet tekijät yhdessä vaikuttavat sikiön aivojen kehitykseen. On myös tärkeää huomioida, että tutkimusnäyttö siitä, mitä hyötyjä ja haittoja nopeammasta tai verkkaisemmasta kehityksestä aivojen toiminnan kannalta on, on vielä vähäistä. Todennäköisesti molempiin vaihtoehtoihin voi liittyä lapsen kannalta myös etuja riippuen elinympäristöstä ja muista elämän tapahtumista. Lisäksi lapsen aivot muuttuvat paljon joka tapauksessa kehityksen aikana. Aivotutkimuksessa haasteena on myös aina arvioida mitkä havaitut eroavaisuudet ovat todellisuudessa yhteydessä aivojen toimintaan ja siten lapsen kehitykseen, sillä osa näistä eroista on merkityksettömiä. Vaaditaan vielä paljon tutkimusta, jotta opimme ymmärtämään minkälaiset tekijät ja niiden yhdistelmät vaikuttavat sikiön ja vauvan kehityksen eri osa-alueisiin.

FinnBrainin vahvuus onkin siinä, että pystymme seuraamaan lasten kehityspolkuja monipuolisesti eri osatutkimuksissamme muun muassa aivokuvantamisella, hormonimittauksilla ja psykologisilla menetelmillä ja yhdistämään hyvinvointiin vaikuttavia eri tekijöitä liittämällä eri osatutkimusten tuloksia toisiinsa. Tutkimamme ilmiöt eivät ole yksinkertaisia eivätkä aivot, hormonit, yksilöiden välinen vuorovaikutus ja ympäristön eri osaset toimi toisistaan eristyksissä, vaan kaikki nämä vaikuttavat verkoston lailla toinen toisiinsa. Aikaisemmat vuosikymmenten saatossa tehdyt usein ristiriitaisiltakin tuntuvat havainnot voivat osittain selittyä sillä, että näitä eri osa-alueita ei ole pystytty yhdistämään tutkimuksissa. Tutkimushankkeet keskittyvät usein perinteisesti vain yhteen tai kahteen osa-alueeseen, koska jo sekin on haastavaa. Kun koko paletista pystyy valaisemaan vain osan kerrallaan, on selvää, että tuloksetkin ovat vajavaisia ja riippuvat siitä, mitä osia on milloinkin tutkittu. FinnBrain pyrkii vastaamaan haasteeseen tutkimalla ilmiöitä laajemmalla paletilla ja ottamaan mahdollisimman ison osan ihmismielen ja kehon verkostosta huomioon ja lisäksi vielä ympäristönkin. Vaikka olemme jo saaneet paljon aikaan, työtä on vielä hurjasti jäljellä. Siksipä toivomme, että perheet jatkavat samalla innolla yhteistyötä meidän kanssamme seuraavat vuodet ja vuosikymmenet näiden mysteerien parissa. Yhteistyöllä voimme löytää vaikka mitä!

biotieteilijä Susanna Kortesluoma, psykologi Eeva Holmberg ja lääkäri Paula Mustonen
FinnBrainin väitöskirjatutkijat

Nordic Congress of Psychiatry 13.-16.6.2018; Reykjavik, Islanti

Islannissa järjestettiin kesäkuussa Nordic Congress of Psychiatry. Kongressin järjesti Nordic Psychiatric Associations, joka on Pohjoismaiden psykiatrien liittojen kattojärjestö. Vieraita oli kuitenkin saapunut ympäri maailmaa, Australiasta ja Yhdysvalloista saakka. Pääteema oli ”Shaping the future” ja kongressi oli moniammatillinen; esiintyjiä oli useista ammattiryhmistä, ja aihepiirejäkin laidasta laitaan.

Sekä aamu- että iltapäivän sessiot alkoivat mielenkiintoisilla pääluennoilla, joilla ratkottiin psyykenlääkkeisiin liittyviä myyttejä sekä käsiteltiin muun muassa psykiatrien identiteettiä ja roolia nykymaailmassa. Perinteisten luentojen ja symposiumien lomassa oli nähtävillä posteriesityksiä ja lisäksi järjestettiin käytännön työpajoja.

Minulle tarjoutui upea tilaisuus hankkia esiintymiskokemusta ja esitellä tuloksia omasta FinnBrain-syntymäkohortin perinataali- eli raskausaikaan liittyvästä tutkimuksestani. Selvitin tutkimuksessa raskaudenaikaisen stressin vaikutusta hoitopäätökseen (kortisonin anto) ennenaikaisen synnytyksen uhatessa. Kortisonia voidaan määrätä ennenaikaisen synnytyksen uhatessa, mm. jotta sikiön keuhkot kypsyvät nopeammin, mikä edistää ennenaikaisesti syntyneen vauvan sopeutumista.

Tutkimukseni tulokset viittaavat siihen, että raskaudenaikainen stressi saattaa vaikuttaa lääkärin päätöksentekoon siten, että ennenaikaisen synnytyksen uhka vaikuttaa todellista suuremmalta ja siten johtaa lopulta mahdollisesti turhiksi osoittautuviin kortisonihoitoihin. Erityisesti raskaudenaikainen masennusoireilu, raskauteen liittyvä ahdistus sekä aiempaan raskauteen liittynyt keskenmeno lisäsivät kortisonin määräämisen todennäköisyyttä silloinkin, kun raskaus etenikin täysiaikaiseksi.

FinnBrain-tutkimus erottui edukseen ”poikkitieteellisen” näkökulmansa ansiosta: työssä yhdistyvät useammat eri tutkimussuunnat ja -menetelmät, mikä auttaa luomaan monipuolisen kuvan tutkittavista ilmiöistä. Yleisö oli kiinnostunut keräämistämme psyykkisten oireiden kyselyistä ja siitä mitä teemme, jos tutkittavan oirepisteet mielialakyselyssä ovat hyvin korkeat. Kerroin, että tällaisessa tilanteessa tutkijan kuuluu olla yhteydessä ryhmän lääkäriin tai psykologiin, joka on tutkittavaan yhteydessä. Mikäli tilanne edellyttää hoitoon ohjaamista, siinä voidaan olla avuksi.

Upeissa puitteissa hyvin järjestetty kongressi päättyi jalkapallon MM-kisahuumassa pelipaidat päällä.

Sanni Reinilä, LK, väitöskirjatutkija

Toukokuussa järjestettiin kansainvälinen pienten lasten mielenterveysjärjestön, WAIMH:n (Worlds Association for Infant Mental Health) 16. kongressi. Tänä vuonna kongressi järjestettiin Roomassa, johon suuri joukko tutkijoitamme suuntasi. Kongressi alkoi hienolla avajaisseremonialla, jossa WAIMH:n puheenjohtaja professori Kai von Klitzing toivotti kaikki osallistujat tervetulleiksi.

Pääteemana kongressissa oli ”Nature vs. Nurture” tarkoittaen sitä, että monessa esityksessä oli näkökulmana sen pohdinta, mikä osuus ihmisen kehityksessä on perimän ja mikä lopulta ympäristön vaikutusta. Jokainen päivä alkoi mielenkiintoisella pääesitelmällä, joita pitivät kokeneet alan tutkijat, joukossa oma tutkimusryhmän johtajamme, professori Hasse Karlsson ja ulkomaisista tutkijoista mm. psykologian professori Jay Belsky Yhdysvalloista.

FinnBrainin tutkijoilla oli omia esityksiä postereiden ja suullisten esitysten muodossa ja muu tutkijayhteisö osoitti suurta kiinnostusta FinnBrainiä kohtaan. FinnBrain-tutkijat puhuivat mm. raskaudenaikaisen stressin yhteyksistä lapsen kehitykseen ja äidin ja lapsen väliseen vuorovaikutukseen. Tutkijamme esittelivät aivokuvantamiseen ja suolistomikrobiston kehitykseen liittyviä tutkimustuloksia ja kertoivat miten stressihormoni kortisolin määrittämistä käytetään tutkimuksissa. Lisäksi FinnBrain-tutkijoiden aiheena oli mm. äidin ja vauvan synnytyksen jälkeisen erossaolon merkitys imetykselle. Suomesta Rooman kongressiin osallistui totuttuun tapaan paljon vauvaperhetyötä tekeviä ammattilaisia ympäri maata.

Iltaisin, kun päivän esitykset oli kuunneltu, jäi vähän aikaa myös käydä ihastelemassa Rooman kuuluisia nähtävyyksiä, kuten Colosseumia ja Fontana di Treviä. Kaiken kaikkiaan näin ensimmäiseen kongressiin osallistuvan näkökulmasta kokemus oli erittäin mielenkiintoinen ja antoisa. Toivottavasti pääsemme seuraavaksi vuonna 2020 pidettävään WAIMH-kongressiin Australiaan myös yhtä isolla joukolla!

Hetti Hakanen, psykologi, väitöskirjatutkija

Konferenssimatka Zürichiin 7.-9.9.2017

Kuten FinnBrain-blogissa aiemminkin on kerrottu, stressi vaikuttaa aivojen ja käyttäytymisen kehitykseen, mutta yhteys ei ole yksiselitteinen eikä suoraviivainen (Varhainen stressi ei vaikuta kaikkiin, 20.4.2017). Nykytietämyksen mukaan, lyhytaikaisesti stressi- ja kortisolialtistus keskushermostossa edistävät oppimista, kun taas pitkään tai liiallisissa määrin stressi saattaa heikentää aivojen muovautuvuutta ja edistää aivojen ikääntymistä. Aivojen muovautuvuus on tärkeää uusien asioiden oppimisen kannalta. Lapsuudessa ja nuoruudessa aivojen muovautuvuus on suurempaa, mutta siihen voi vaikuttaa myös elintavoilla lapsuuden ja nuoruuden jälkeen.

Syyskuun alussa Zürichissä järjestettiin vuosittainen International Society of Psychoneuroendocrinology -tapaaminen. Järjestön tarkoituksena on tukea ja tuoda esille sekä perustutkimusta että soveltavaa tutkimusta psykoneuroendokrinologian saralta. Psykoneuroendokrinologialla tarkoitetaan tutkimusalaa, jossa tarkastellaan hormonitasojen vaihtelua suhteessa käyttäytymiseen. Konferenssissa käsiteltiin monipuolisesti muun muassa stressin ja stressihormoni kortisolin vaikutuksia aivojen kehitykseen ja kokonaisvaltaiseen terveyteen.

Yhtä konferenssin symposiumia johti Linnea Karlsson, toinen FinnBrain-tutkimuksen johtajista. Symposiumissa esiteltiin monialaisesti FinnBrain-tutkimuksen alustavia tuloksia. Tuloksia oli esittelemässä neljä nuorta tutkijaa FinnBrain-tutkimuksesta ja yksi Karoliinisesta Instituutista Tukholmasta.

Paula Mustonen esitteli tuloksia koetun stressin ja hiuskortisolipitoisuuden välisestä yhteydestä. Hiuskortisoli mittaa elimistön kortisolitasoja usean kuukauden ajalta ja FinnBrain-tutkimuksessa se oli heikosti yhteydessä koettuun stressiin, ainoastaan joidenkin kyselyjen osalta. Saattaa siis olla, että äitien itse raportoimat psyykkiset oireet ja hiuskortisoli kertovat erilaisesta ilmiöstä. Toisin sanoen siis kaikki koettu stressi ei välttämättä heijastu elimistöön pitkäaikaisesti korkeampina kortisolipitoisuuksina.

Anna Aatsinki kertoi symposiumissa lapsen temperamentin ja suolistomikrobiston koostumuksen välisistä yhteyksistä. Tytöillä voimakkaampi pelkoreaktio oli yhteydessä vähäisempään suolistomikrobiston monimuotoisuuteen. Pojilla taas Bifidobakteerien – tunnettujen terveyttä edistävien bakteerien – suurempi pitoisuus oli yhteydessä positiiviseen emotionaalisuuteen, mikä aiempien tutkimusten mukaan ennustaa tulevaisuuden ulospäinsuuntautunutta temperamenttia.

Lastenlääkäri Laura Korhonen puhui äidin raskaudenaikaisen stressin ja lapsen nenänielun rinoviruksen monimuotoisesta yhteydestä lapsen tapaan reagoida stressiin. Rinovirus on lasten yleisin flunssan ja hengityksen vinkumisen aiheuttaja, mutta lisäksi se on yhdistetty astman kehittymiseen. Toisaalta raskaudenaikaiselle stressille altistuneilla on todettu enemmän astmaa ja muita atooppisia sairauksia. Alustavissa tuloksissa huomattiin, että lapset, jotka olivat altistuneet stressille raskausaikana ja kantoivat nielussaan rinovirusta, reagoivat stressiin eri tavalla kuin muut lapset.

Pian väitöskirjansa valmiiksi saava Saara Nolvi esitteli yhteyttä äidinmaidon kortisolipitoisuuden ja äidin koetun stressin välillä. Tyttölasten äideillä, jotka raportoivat sekä erittäin paljon että vähän stressiä, on korkeampi maidon kortisolipitoisuus kuin äideillä, jotka raportoivat stressiä keskimääräisesti. Jälleen siis tulokset viittaavat siihen, että lapsen sukupuolella on vaikutusta löydösten ja varhaisen stressin välisiin yhteyksiin.

Symposiumin viimeisteli Wibke Jonas Karoliinisesta Instituutista, jonka aihe liittyi myös imetykseen. WHO suosittelee imetystä lapsen ensisijaiseksi ravitsemukseksi, jos siihen vain on mahdollisuus. Monet tekijät kuitenkin vaikuttavat imetykseen, sen aloitukseen ja kestoon. Tässä kanadalaisessa tutkimuksessa selvitettiin erityisesti äidin masennuksen merkitystä imetykselle. Tutkijat havaitsivat, että äidin masennus oli yhteydessä lyhyempään imetyksen kestoon. Lisäksi he totesivat, että äidin oma geeniperimä muokkasi tätä yhteyttä. Tulokset korostavat vanhempien masennustilojen hoidon tärkeyttä.

Myös FinnBrain-tutkija Susanna Kortesluoma esitteli tuloksiaan liittyen lapsen tehohoitoon, äidin raskaudenaikaiseen stressiin ja lapsen myöhempään kortisolin eritykseen posterin muodossa. Stressille altistuneilla lapsilla oli hieman enemmän syntymän jälkeistä tehohoitoa kuin stressille altistumattomilla. Tämä ei kuitenkaan ollut yhteydessä lapsen kortisolin eritykseen.

Symposiumissa esiteltiin monialaisesti FinnBrain-tutkimuksen tuoreita tuloksia, vaikkakin vasta seuranta paljastaa, mikä merkitys raskauden- ja lapsuudenaikaisilla löydöksillä ja yhteyksillä on tulevan hyvinvoinnin kannalta. Toistaiseksi voimme ainoastaan pohtia aiempien tutkimustulosten pohjalta. Yhteydet stressin, ympäristön ja yksilön terveyden välillä ovat monimuotoisia ja niiden selvittämiseen tarvitaan monialaista yhteistyötä ja pidempiaikaista seurantaa. FinnBrain-tutkimuksessa pyritään parhaalla mahdollisella tavalla selvittämään tätä monimuotoista yhteyttä.

Anna Aatsinki, väitöskirjatutkija

Den anpassningsbara hjärnan
Konferensresa till Zürich 7.-9.9.2017

Såsom det i FinnBrain-bloggen även tidigare berättats påverkar stress hjärnans och beteendets utveckling, men sambandet är varken entydigt eller lätt att förstå (Tidig stress påverkar inte alla, 20.4.2017). I dagens läge vet man att en kortvarig exponering av det centrala nervsystemet för stress och kortisol har en främjande effekt på inlärningen. Däremot är det möjligt att långvarig eller överdriven stress försämrar hjärnans formbarhet och försnabbar dess naturliga åldringsprocess. Hjärnans formbarhet är viktig med tanke på inlärningen av nya saker. I barn- och ungdomen är formbarheten större, men man kan påverka den även senare i livet genom sina levnadsvanor.

I början av september arrangerades det årliga International Society of Psychoneuroendocrinology -mötet i Zürich. Organisationens syfte är att stödja samt framföra både grund- och tillämpad forskning inom psykoneuroendokrinologins fält. Med psykoneuroendokrinologi menas den vetenskap som undersöker förändringar i den hormonella verksamheten och deras förhållande till beteendet. Under konferensen behandlades bland annat effekten av stress, och stresshormonet kortisol, på hjärnans utveckling samt på den helhetsmässiga hälsan.

Linnea Karlsson, en av FinnBrain-forskningens ledare, ledde ett av konferensens symposium. I symposiet presenterades forskningens preliminära resultat av fyra unga forskare från FinnBrain-forskningen och en från det Karolinska Institutet i Stockholm.

Paula Mustonen presenterade resultat om sambandet mellan subjektivt upplevd stress och koncentrationen av kortisol i håret. Med hjälp av hårkortisolet kan man mäta kortisolnivån i kroppen under en flera månader lång period. I FinnBrain-forskningen korrelerade hårkortisolet svagt med den upplevda stressnivån, samband hittades endast med några frågeformulär. Det är därför möjligt att de psykiska symptom som mödrarna rapporterat och hårkortisolet beskriver olika fenomen. Med andra ord reflekteras inte all upplevd stress nödvändigtvis som en långvarigt förhöjd kortisolkoncetration i kroppen.

Anna Aatsinki berättade i symposiet om sambandet mellan tarmflorans sammansättning och barnets temperament. Hos flickor hade en lägre mångfald i tarmfloran ett samband med en kraftigare rädsloreaktion. Hos pojkar däremot var en högre halt av Bifidobakterier, som är välkända hälsofrämjande bakterier, relaterade till positiv emotionalitet, vilket enligt tidigare forskning förutspår ett framtida utåtriktat temperament.

Barnläkaren Laura Korhonen berättade om moderns graviditetstida stress och förekomsten av Rhinovirus i barnets svalg samt det mångfacetterade sambandet mellan dessa faktorer och barnets egna framtida sätt att reagera på stress. Rhinovirus är den vanligaste orsakaren av förkyldning och pipande eller väsande andning bland barn, men viruset har även kopplats till en förhöjd risk för att utveckla astma. Å andra sidan har man konstaterat mera astma och atopiska sjukdomar hos barn som utsatts för moderns graviditetstida stress. De preliminära resultaten visade att barn som utsatts för graviditetstida stress, och var bärare av Rhinovirus, reagerade på stress på ett annorlunda sätt än övriga barn.

Saara Nolvi, som snart slutför sin doktorsavhandling, presenterade samband mellan modersmjölkens kortisolkoncentration och moderns upplevda stressnivå. Flickors mödrar, som rapporterade både väldigt höga och väldigt låga nivåer av stress, hade en förhöjd kortisolkoncentration i modersmjölken, jämfört med mödrar som rapporterade stressnivåer nära medeltalet. Resultaten tyder alltså igen på att barnets kön har en inverkan på sambandet mellan fynden och tidig stress.

Symposiet avslutades av Wibke Jonas från det Karolinska Institutet, vars ämne även det berörde amning. WHO rekommenderar amning som barnets primära födokälla alltid om det bara är möjligt. Det finns dock flera faktorer som inverkar på amningen och dess påbörjande samt varaktighet. I denna kanadensiska studie undersöktes speciellt inverkan av moderns depression på amningen. Forskarna upptäckte att moderns depression var relaterat till en kortare amningstid. Dessutom konstaterade de att moderns genom modifierade detta samband. Resultaten betonar vikten i att vårda föräldrars depressionstillstånd.

FinnBrain-forskaren Susanna Kortesluoma presenterade även hon resultat i form av en poster. Postern handlade om intensivvård av barn, moderns graviditetstida stress och barnets senare kortisolutsöndring. Barn som utsatts för stress löpte en något större risk att behöva intensivvård än de barn som inte utsatts för stress. Det fanns dock ingen koppling till barnets utsöndring av kortisol.

I symposiet presenterades FinnBrain-forskningens färska resultat i en tvärvetenskaplig miljö. Dock kommer först uppföljning att avslöja vilken inverkan fynd under graviditeten och barndomen har för det kommande välmåendet. Tills vidare kan man endast reflektera på basis av tidigare forskningsresultat. Sambanden mellan stress, omgivningen och individen är mångfacetterade och för att klarlägga dem behövs tvärvetenskapligt samarbete och uppföljning på lång sikt. I FinnBrain-studien strävar man efter att på bästa möjliga vis utreda detta mångfacetterade samband.

Anna Aatsinki, doktorand

Digitaaliset kommunikaatiovälineet osana perheen vuorovaikutusympäristöä

Lapsen ja vanhemman välisen vuorovaikutuksen laadun tiedetään vaikuttavan merkittävästi lapsen psykologiseen kokonaiskehitykseen. Tutkittua tietoa niistä yksittäisistä vuorovaikutuksen elementeistä, jotka ovat keskeisiä lapsen tunnesäätelyn kehityksen kannalta, on kuitenkin vielä varsin vähän. FinnBrainissä ollaan kiinnostuneita vanhemman ja lapsen vuorovaikutuksen ennustettavuuden merkityksestä lapsen itsesäätelyn kehitykselle.

Olimme esittämässä alustavia tuloksia vanhemman hoivakäyttäytymisen ennustettavuuden vaikutuksista lapsen kehitykseen Society For Research In Child Development -kongressissa Austinissa, Yhdysvalloissa. Symposiumin järjestäjä professori Tallie Z. Baram tutkimusryhmineen on eläinkokeissaan osoittanut, että rottaemon ennustamaton ja katkonainen hoivakäyttäytyminen on yhteydessä poikasten myöhempiin tunne-elämän ongelmiin sekä pysyviin toiminnallisiin ja rakenteellisiin muutoksiin aivoissa.

Professori T. Baram ja professori Elysia Davis ovat eläinkokeiden pohjalta kehittäneet menetelmän, jolla vanhemman hoivakäyttäytymisen ennustettavuutta ja katkonaisuutta voidaan tutkia ihmisillä. Tätä menetelmää käytetään myös FinnBrainin vuorovaikutustutkimuksessa. Alustavat tulokset sekä professori Davisin että FinnBrainin vuorovaikutustutkimuksista osoittavat, että myös ihmisillä vanhemman johdonmukainen ja ennustettava vuorovaikutus edistää lapsen suotuisaa tunnesäätelyn kehitystä. Jatkossa tulemme tutkimaan vuorovaikutuksen katkonaisuuden vaikutuksia lapsen kehitykseen laaja-alaisesti isommassa aineistossa pitkittäisseurantaa hyödyntäen.

Ei ole yllättävää, että vuorovaikutuksen pysyvyyden ja ennustettavuuden vaikutuksista ollaan kiinnostuneita kehityspsykologiassa juuri nyt. Mobiililaitteiden ja median käytön merkittävä ja nopea kasvu on tuonut haasteita vuorovaikutustilanteisiin. Huomion siirtyessä toistuvasti kännykkään vuorovaikutuksesta tulee herkästi katkonaista ja epäjohdonmukaista. Katkonainen vuorovaikutus aiheuttaa stressiä, ärtymystä ja keskittymisen vaikeuksia aikuisillakin. Lapsille ja erityisesti vauvoille vuorovaikutuksen pysyvyys ja ennustettavuus on kuitenkin vielä monin kerroin merkityksellisempää. Pienen lapsen aivojen kehitys on suuresti riippuvainen aikuisen vuorovaikutuksen kautta tulevasta säätelystä. Lapsi oppii säätelemään vaikeita tunteitaan ja stressitilojaan hoitavan aikuisen kanssa tapahtuvan riittävän johdonmukaisen ja ennustettavan vuorovaikutuksen kautta.

Mobiililaitteiden ja tietokoneiden käyttö on tärkeä osa useiden vanhempien arkea. Tarvitsemme teknologiaa moniin arjen toimintoihin ja digitaaliset toimintaympäristöt tuovat helpotusta ja myös hyvinvointia elämäämme. Lapsen ja vanhemman väliselle vuorovaikutukselle niiden hallitsematon käyttö voi kuitenkin olla vahingollista. Meidän vanhempien olisikin hyvä pohtia omaa median käyttöämme perheen vuorovaikutuksen näkökulmasta. Vaikuttaako oma median käyttöni siihen, miten olen läsnä lapselleni erityisesti niissä tilanteissa, joissa lapsi minua eniten tarvitsee?

Olisi tärkeää, että vanhempi pyrkisi olemaan lapselle läsnä erityisesti silloin, kun lapsi on riippuvainen vanhemman puolelta tulevasta säätelystä ja ohjauksesta. Tällaisia ovat mm. tilanteet, joissa lapsi on stressaantunut, väsynyt, nälkäinen, pahalla mielellä tai jos lapsi ilmaisee jotain muuta intensiivistä tunnetta, kuten jännitystä, innostuneisuutta tai iloa. Tällaisissa tilanteissa vanhemman läsnäolo ja ohjaus auttaa lasta rauhoittumaan ja jäsentämään tunnekokemuksiaan.  Lapsi ei tarvitse vanhemman aktiivista läsnäoloa ja vuorovaikutusta suinkaan koko aikaa. Oman tilan ja ajan antaminen myös pienelle lapselle on tärkeää. Vanhemman olisikin viisasta keskittää oma aika ja oma median käyttö tilanteisiin, joissa lapsi ei tarvitse aikuisen puolelta tulevaa säätelyä tai vuorovaikutusta.

Mobiililaitteiden käyttö on tullut arkeemme vauhdilla ja on varsin ymmärrettävää, että meille ei ole vielä rakentunut selkeitä toimintatapoja siitä, kuinka integroida digitaaliset kommunikaatiovälineet osaksi perheen arkea. Tämänkään tekstin tarkoituksena ei ole syyllistää vanhempia vaan kannustaa miettimään, miten saada oma median käyttö osaksi arkea niin, että se ei muodostuisi esteeksi vanhempien ja lasten väliselle riittävän hyvälle vuorovaikutukselle.

Ehkä me vanhemmat tarvitsemme samanlaiset säännöt omalle median käytöllemme kuin mitä asetamme lapsillekin. Auttaisikohan tuleva kesä meitä vanhempia löytämään uusia rutiineja omaan median käyttöömme. Näiden kautta saattaisi löytyä yllättäviäkin uusia hyviä kohtaamisia perheen arkisessa vuorovaikutuksessa!

FinnBrain toivottaa kaikille vanhemmille ja lapsille stressitöntä ja iloista kesää!

Riikka Korja, kehityspsykologian dosentti

Kongressimatkalla Wienissä 23.-25.3.2017

FinnBrain-tutkimuksen yhtenä mielenkiintona on varhain koetun stressin ja stressihormonialtistuksen vaikutus lapsen kehitykseen. Tutkimusten perusteella tiedetään, että stressialtistus muokkaa yksilön aivoja ja käyttäytymistä niin lapsilla kuin aikuisilla. Lapsuus- ja nuoruusiässä aivojen kehitys on kuitenkin aikuisia alttiimpaa ympäristövaikutuksille kuten stressille, ja vaikutukset ovat pysyvämpiä kuin aikuisilla, joilla hermoverkot ja toimintamallit ovat jo muotoutuneet.

Nykytutkimuksen perusteella näyttäisi kuitenkin siltä, että yhteys stressin ja kehityksen välillä ei ole lainkaan yksiselitteinen. Stressi ei esimerkiksi vaikuta välttämättä negatiivisesti, vaan voi sopivina annoksina tai lyhytkestoisena olla positiivinen kehitystä ohjaava voima. Lisäksi lukuisat muut tekijät kuin stressi sinänsä vaikuttavat siihen, miten ja missä määrin stressialtistus ylipäänsä vaikuttaa lapsen kehitykseen. Tällaisia tekijöitä ovat esimerkiksi kasvuympäristön muut ominaisuudet, lapsen temperamenttipiirteet, sukupuoli, ikä ja sosiaaliset suhteet.

Maaliskuun lopulla Wienissä järjestettiin International Convention of Psychological Science 2017 –kongressi, jossa esiteltiin FinnBrain-tutkimuksen tuloksia liittyen niihin tekijöihin, jotka ohjaavat stressin vaikutusta lapseen tai vanhempaan.  Symposiumia johti FinnBrain-tutkimuksen toinen johtaja Linnea Karlsson, ja tutkimustuloksia pääsivät esittelemään neljä nuorta tutkijaa, kolme FinnBrain-tutkimuksesta ja yksi Northern Illinois Universitystä Yhdysvalloista.

Eeva-Leena Kataja kertoi äidin raskaudenaikaisten oireiden ja tiedonkäsittelytaitojen yhteydestä. Tutkimustulosten perusteella äidin raskaudenaikainen oireilu lisää äidin näönvaraisen työmuistisuoriutumisen virhealttiutta. Vaikka raskausaika itsessäänkin muuttaa äidin aivoja ja tiedonkäsittelyä, näyttää siis siltä, että äidin psyykkiset oireet liittyvät erityisesti työmuistin toimintakykyyn. Jacob B. Holzman Yhdysvalloista puolestaan esitteli tuloksia, joiden perusteella lapsen temperamentti on yhteydessä siihen, millaisia vaikutuksia vanhemman toimintatavoilla on lapsen stressinsäätelyyn. Yhdysvaltalaistutkimuksessa vanhemman ankara tai lasta huomioimaton kasvatustyyli ennusti lapsen korkeampaa stressihormonivastetta. Vaikutus oli kuitenkin nähtävissä vain niillä lapsilla, jotka vanhemmat arvioivat käyttäytymisen perusteella vähemmän pelokkaiksi kuin lapsilla, jotka ilmensivät käyttäytymisessään enemmän pelokkuutta.

Susanna Kortesluoma FinnBrain-tutkimuksesta puhui niin ikään stressihormonin erittymisestä, mutta tutkimuskohteena olivat vauvaikäiset lapset. Tutkimustulosten perusteella raskaudenaikainen stressialtistus voi nostaa stressihormoni kortisolin perustasoa. Tämä vaikutus oli sukupuolisidonnainen siten, että vaikutus tuli esiin vain tytöillä. Saara Nolvi jatkoi symposiumia myös stressihormoniin liittyvillä tutkimustuloksilla, mutta tällä kertaa tutkimuskohteena oli äidinmaidon kortisolin yhteys vauvaiän pelon ilmauksiin. Tutkimustulosten mukaan äidinmaidon kortisolipitoisuus oli yhteydessä voimakkaampaan pelkoreagointiin, mutta jälleen kerran vain tyttövauvoilla.

Symposiumin päätteeksi professori Anja Huizink VU University Amsterdamista summasi tutkimusten tulokset. Yhteenvetona voidaankin todeta, että yksilölliset ja ympäristöön liittyvät ominaisuudet ohjaavat varhaisen stressialtistuksen vaikutuksia ja että lapsen sukupuolen merkitystä tässä yhteydessä tulee tutkia lisää. Muutenkin tutkimustulosten merkitysten ymmärtäminen vaatii lisätutkimusta: mitä esimerkiksi tarkoittaa kehityksen kannalta, että lapsella on voimakkaampi pelkoreaktio tai voimakkaampi stressihormonivaste? Onko kyseessä riskitekijä vai kenties hyvinkin hyödyllinen toimintamalli? Tärkeää onkin seurata samoja lapsia tulevaisuudessa, jotta tiedetään, mitkä tekijät kehityskulussa todella osoittautuvat riskitekijöiksi missäkin ympäristössä. Nämä ovat juuri sellaisia kysymyksiä, joihin FinnBrain-tutkimuksen tavoitteena on vastata hyödyntämällä pitkän aikavälin seurantaa samoilla lapsilla.

Linnea Karlsson, dosentti
Saara Nolvi, psykologi, väitöskirjatutkija

Tidig stress påverkar inte alla
På kongressresa till Wien 23.-25.3.2017

Ett av FinnBrain-undersökningens intressen är vilken effekt tidigt upplevd stress och exponering för stresshormoner har på barnets utveckling. Genom forskning vet man att stressexponering formar individens hjärna och beteende såväl hos barn som hos vuxna. Under barn- och ungdomsåren är hjärnans utveckling ändå känsligare för miljöpåverkan såsom stress än vuxnas hjärnor, och effekten är mera bestående än hos vuxna, hos vilka nervsystem och handlingsmänster redan har formats.

Utgående från nuvarande forskningsresultat ser det ändå ut som om sambandet mellan stress och utveckling inte alls är så entydigt. Till exempel behöver stress inte alltid inverka negativt, utan kan i lagom doser eller under kort tid vara en positiv kraft som styr utvecklingen. Dessutom inverkar ett flertal andra faktorer än stressen i sig på hur och i vilken utsträckning utsatthet för stress överhuvudtaget har effekt på barnets utveckling. Sådana faktorer är till exempel uppväxtmiljöns andra egenskaper, barnets temperamentsdrag, kön, ålder och sociala relationer.

I slutet av mars ordnades i Wien International Convention of Psychological Science 2017 -kongressen. Där presenterades FinnBrain-undersökningens resultat rörande de faktorer som styr stressens inverkan på barnet eller föräldern. Symposierna leddes av FinnBrain-undersökningens andra ledare Linnea Karlsson, och fyra unga forskare fick framföra undersökningsresultaten, tre från FinnBrain-undersökningen och en från Nothern Illinois
University i Förenta Staterna.

Eeva-Leena Kataja berättade om sambandet mellan mammans symtom under graviditeten och informationsbearbetningsförmågan. Ur undersökningsresultaten framgår att mammans symtom under graviditeten ökar mammans benägenhet för fel vid visuella arbetsminnesuppgifter. Jacob B. Holzman från Förenta Staterna presenterade å sin sida resultat, baserat på vilka barnets temperament är relaterat till vilka effekter förälderns handlingssätt har på barnets stressreglering.

Även Susanna Kortesluoma från FinnBrain-undersökningen talade om utsöndringen av stresshormon men målgruppen för studien var baby-ålderns barn. Baserat på forskningsresultaten kan stressexponering under graviditeten höja basnivån på stresshormonet kortisol hos flickor. Enligt Saara Nolvis undersökningsresultat hade
kortisolhalten i modersmjölken ett samband med kraftigare uttryck för rädsla hos flickbebisar.

Sammanfattningsvis kan man konstatera att individuella egenskaper och miljörelaterade egenskaper styr effekterna av tidig stressexponering och att betydelsen av barnets kön i det här sammanhanget måste undersökas mera. Även i övrigt krävs mera forskning för att förstå betydelsen av undersökningsresultaten. Det viktiga är ju att också följa med samma barn i framtiden, så att man vet vilka faktorer som under utvecklingens gång verkligen visar sig vara risk- eller skyddsfaktorer i den givna omgivningen. De här är just sådana frågor som FinnBrain-undersökningen strävar efter att svara på genom att dra nytta av en långtida uppföljning med samma barn.

Linnea Karlsson, docent
Saara Nolvi, psykolog, doktorand

Psychiatry Summer School on tutkimuksemme johtajan, professori Hasse Karlssonin ja Turku Brain and Mind Centerin järjestämä vuosittainen konferenssi, jossa erityisesti nuoret väitöskirjatutkijat saavat esitellä projektejaan, harjoitella esiintymistaitojaan ja keskustella tutkimusaiheista ja -tuloksista. Tämä blogiteksti on tiivistelmä kesäkoulusta, joka pidettiin Paraisten Airisto Strand -hotellissa 8.-9. syyskuuta, ja missä oli mukana useita FinnBrain-ryhmän tutkijoita.

Mutta esittelen ensin itseni. Olen kaksi vuotta sitten Turun yliopistosta valmistunut lääkäri ja liityin FinnBrain-tutkimusryhmään pian valmistumiseni jälkeen. Tutkimusaiheenani on aleksitymia, joka tarkoittaa vaikeuksia tunteiden tunnistamisessa ja -ilmaisussa. Tutkin myös oksitosiinia, nisäkkäillä esiintyvää hormonia, joka säätelee muun muassa synnytystä, imetystä sekä sosiaalista kiintymystä ja vuorovaikutusta. Itselleni konferenssi oli tänä vuonna erityisen jännittävä ensinnäkin, koska pääluennoitsijaksi oli saatu maailmanluokan oksitosiinitutkija USA:sta, professori Larry Young ja toiseksi, koska pidin ensimmäisen esitelmäni omasta tutkimusaiheestani.

Saavuimme paikalle torstai-aamuna. Airisto on paikkana upea ja ilma oli syyskuuksi todella kesäinen ja lämmin. Aamukahvin jälkeen siirryimme luentosaliin, jossa Larry Young aloitti ensimmäisenä luentonsa. Young puhui sosiaalisen kiintymyksen ja empatian aivomekanismeista erityisesti autismin kannalta. Young on tutkinut näitä mekanismeja ja oksitosiinia pääosin eläinmalleilla. Erityisen tärkeitä eläimiä oksitosiinitutkimuksen kannalta ovat olleet myyrät! Preeriamyyrä ja peltomyyrä ovat geneettisesti hyvin lähellä toisiaan, mutta samalla niiden elintavat eroavat hämmästyttävän paljon. Parittelun jälkeen preeriamyyrät muodostavat pysyvän elinikäisen ”parisuhteen”; ne suojelevat pesäänsä ja hoitavat jälkeläisensä yhteisvoimin, sekä pysyvät uskollisina jopa toisen kuoleman jälkeen. Peltomyyrä taas on vähemmän sosiaalinen otus, joka viihtyy yksin suurimman osan elämästään. Parittelun jälkeen osapuolet lähtevät omille teilleen ja naaraat hoitavat jälkeläiset yksin. Professori Young oli ensimmäisiä tutkijoita, jotka selvittivät aivomekanismeja myyrien pariutumiskäyttäytymisen taustalla. Nykyään tiedetään, että oksitosiini on keskeisimmässä roolissa parinmuodostuksen sekä hoivavietin taustalla, ja vaikuttaa myös ihmisillä kiintymyssuhteisiin ja sosiaalisuuteen.

By theNerdPatrol (prairie voles OMSI) [CC BY 2.0 (http://creativecommons.org/licenses/by/2.0)], via Wikimedia Commons

Youngin jälkeen oli väitöskirjatutkijoiden esitelmiä ja iltapäivällä pidin omani. Olin melkoisen hermostunut, koska esitelmäni sivusi samoja aiheita Youngin kanssa. Sain kuitenkin pidettyä itseni kasassa! Illalla oli vuorossa saunomista ja pulahdusta meressä! Seuraavana päivänä saimme kuulla muun muassa dosentti Linnea Karlssonin luennon kehityspsykologiasta ja -psykiatriasta neurotieteen näkökulmasta sekä Helsingin yliopiston professorin, Tiina Paunion luennon psykiatristen sairauksien geneettisistä mekanismeista. Jään innolla odottamaan seuraavan vuoden kesäkoulua, jolloin toivottavasti polveni tutisevat jo vähemmän esitelmää pitäessä!

Jani Kajanoja, lääkäri, väitöskirjatutkija

Det finns ännu sommar kvar

Psychiatry Summer School är en årlig konferens som ordnas av vår ansvariga ledare för forskningen, professor Hasse Karlsson, och av Turku Brain and Mind Center. Under konferensen får speciellt de yngre doktoranderna presentera sina projekt, öva upp sin förmåga att uppträda och att diskutera sina forskningsområden och -resultat. Den här bloggtexten är ett sammandrag från sommarskolan, som hölls på hotell Airisto Strand i Pargas den 8-9 september, och där flera forskare från FinnBrain-gruppen deltog.

Men först presenterar jag mig själv. För två år sedan blev jag utexaminerad läkare från Åbo universitet och anslöt mig ganska snart efter min examen till FinnBrain-forskningsgruppen. Mitt forskningsämne är alexitymi, vilket betyder svårigheter att känna igen känslor och att uttrycka dem. Jag forskar också om oxytocin, ett hos däggdjur förekommande hormon, som reglerar bland annat förlossning, amning och även social anknytning och samspel.

Som huvudföreläsare vid sommarskolan var i år en oxytocin-forskare av världsklass, professor Larry Young. Han talade om den sociala anknytningens och empatins mekanismer i hjärnan, speciellt ur autismens hänseende. Young har huvudsakligen undersökt dessa mekanismer och oxytocin med djurmodeller. Sorkar har varit speciellt viktiga djur ur oxytocin-forskningshänseende! Professor Young var en av de första forskarna som redde ut hjärnmekanismerna bakom sorkarnas parningsbeteende. Nu för tiden vet man att oxytocin har en central roll bakom parbildningen samt bakom vårdinstinkten, den påverkar också människans anknytning och sociala förmåga.

Efter Young höll doktoranderna sina föredrag och på eftermiddagen höll jag mitt eget. Jag var rätt nervös, då mitt föredrag tangerade samma ämnen som Youngs. Nästa dag fick vi bland annat höra docent Linnea Karlssons föreläsning om utvecklingspsykologi och -psykiatri ur ett neurovetenskapligt perspektiv samt professor vid Helsingfors universitet Tiina Paunios föreläsning om de psykiatriska sjukdomarnas genetiska mekanismer. Jag väntar med iver på nästa års sommarskola, då mina knän hoppeligen skakar lite mindre när jag håller föredrag!

Jani Kajanoja, läkare, doktorand