nainen soutaa järvellä

Jakso 3: Outi Sirniö & Sanna Kailaheimo-Lönnqvist, teemana perhetaustan vaikutus elämänkulkuun

INVESTin Samassa veneessä – matkalla hyvinvointivaltiossa –podcast tarjoaa katsauksia hyvinvointivaltioomme. Matkaoppaana toimii tutkimusjohtaja Maria Vaalavuo, jonka kanssa INVESTin tutkijat sekä moninaiset yhteistyökumppanimme pääsevät keskustelemaan hyvinvointivaltion nykytilasta sekä sen haasteista ja onnistumisista. Tietenkin podcastissa keskustellaan myös tutkimuksesta, jonka avulla voidaan taata kestävä hyvinvointivaltio myös tuleville sukupolville. Tervetuloa mukaan matkalle!

Kolmannessa jaksossa ääneen pääsevät sosiaaliseen liikkuvuuteen monipuolisesti paneutuneet tutkijat Outi Sirniö ja Sanna Kailaheimo-Lönnqvist ja aiheena on, miten perhetausta vaikuttaa lasten elämänkulkuun ja miksi tällä on merkitystä.

TEKSTIVERSIO

MARIA VAALAVUO: Oikein paljon tervetuloa kuuntelemaan Invest-tutkimushankkeen Samassa veneessä matkalla hyvinvointivaltiossa podcastia. Mä oon Maria Vaalavuo tutkimuspäällikkö Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella ja oppaananne näillä matkoilla.

Mulla on ilo tänään keskustella ylisukupolvisuudesta kahden aiheen huippuasiantuntijan kanssa. Tervetuloa studioon Outi Sirniö ja Sanna Kailaheimo-Lönnqvist.

OUTI SIRNIÖ: Kiitos.

SANNA KAILAHEIMO-LÖNNQVIST: Kiitos.

MARIA VAALAVUO: Outi, sä oot sosiologi ja erikoistutkija täällä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella. Miten sä oot päätynyt tutkijaks ja mikä sua oikein tutkimuksessa kiehtoo?

OUTI SIRNIÖ: No mä oon kyllä tämmönen klassinen sosiologi, et mua sosiologiassa ja sosiologisissa aiheissa kiinnostaa se, että kuinka pystyy pääsemään yhteiskunnallisiin ilmiöihin paremmin sisälle. Ymmärtää enemmän siitä, että miten meidän yhteiskunta toimii ja miten me ihmiset sen yhteiskunnan jäseninä toimitaan. Et aika tämmönen ihmisen toiminta ja rakenne kiinnostavat ja sitä kautta olen myös sitten päätynyt tutkijaksi. Että kiinnostaa yhteiskunnalliset ilmiöt ja niiden tarkempi ymmärrys.

MARIA VAALAVUO: Joo, mitä sul on just tällä hetkellä työnalla?

OUTI SIRNIÖ: No mä oon kaiken tutkimukseni tehnyt liittyen eriarvoisuuteen. Enimmäkseen ylisukupolvista eriarvosuutta, mitä nytkin tutkin jonkun verran ainakin koulutuksen näkökulmasta ja kouluttautumisen näkökulmasta. Ja sitten myös tutkin köyhyyttä, taloudellista eriarvoisuutta, vähän myös koronan vaikutuksia eriarvoisuuteen. Tämmösiä teemoja nyt pyörii pöydällä.

MARIA VAALAVUO: Erittäin mielenkiintosta ja ajankohtaista myös. Sanna, sä taas väittelit alkuvuodesta tohtoriks eikö näin.

SANNA KAILAHEIMO-LÖNNQVIST: Kyllä näin.

MARIA VAALAVUO: Miltä nyt tuoreesta tohtorista tuntuu?

SANNA KAILAHEIMO-LÖNNQVIST: Onhan se mukavaa, että vuosien työ on saatu nyt pakettiin ja tutkimus pystyy jatkumaan edelleen.

MARIA VAALAVUO: Mistä sun väitöskirja oikein kertoi tai mitä sä siinä tutkit?

SANNA KAILAHEIMO-LÖNNQVIST: Mä tutkin sitä, että miten elämäntapahtumat ja vanhemman resurssit on yhteydessä yksilön erilaisiin tulemiin, kuten koulutukseen tai urakehitykseen ja avioeroon ja avoeroon.

MARIA VAALAVUO: Tiedän tutkimuskohteet on aika ytimessä tässä Invest-lippulaivahankkeessa, jossa tutkitaan nimenomaan eriarvosuutta ja hyvinvointivaltion tulevaisuutta. Elikkä siinä mielessä erinomaisia podcast vieraita täällä. Jos puhutaan vähän koulutuksesta, niin ku sä sanoit Outi, niin sä oot tutkinut paljon koulutusta ja koulutus eroja ja miten koulutus periytyy vaikka vanhemmilta lapsille. Niin miks koulutuksen tutkiminen on tärkeetä?

OUTI SIRNIÖ: No siinä vaiheessa, kun määritellään ainakin noin väestötasolla ihmisten yhteiskunnallista asemaa, niin saavutettu koulutustaso on tekijä joka pitkälti, ei toki ainoastaan, mutta pitkälti ennustaa sitä, minkälaiseen yhteiskunnalliseen asemaan henkilö päätyy. Niin toki on muitakin vaihtoehtoja yrittää haarukoida sosioekonomista asemaa, mutta koulutus on yksi niistä selkeimmistä yhteiskunnallista kerrostuneisuutta aiheuttavista ominaisuuksista. Ja koulutus on myös siinä mielessä kiitollinen tutkimuskohde, että koulutustasoon pystyy tai kouluttautumiseen ja siihen, minkälaisia koulupolkuja ja koulusaavutuksia, minkälaiset niistä päätyy lopulta olemaan. Niin siihen pystytään myös aika paljon vaikuttamaan, et se on myös semmonen tutkimuskohde missä pystytään jo nuoresta pitäen seuramaan lasten ja nuorten kouluttautumista ja sit samalla pystytään miettimään eri elämänvaiheeseen sopivia vaikuttamiskeinoja.

MARIA VAALAVUO: Tarkotat nimenomaan tämmöstä yhteiskunnallista vaikuttamista tai politiikka toimenpiteietä.

OUTI SIRNIÖ: Joo kyllä, et jos ajatellaan, että usein miten eriarvoisuustutkijoita kiinnostaa myös sen eriarvoisuuden vähentäminen. Niin siinä mielessä koulutus ja kouluttautuminen on hedelmällinen tutkimuskohde, et se on myös aihepiiri, johon pystytään aika hyvin moneen muuhun verrattuna aika hyvin vaikuttamaan erilaisilla poliittisilla toimilla.

MARIA VAALAVUO: Sä oot Sanna kanssa koulutusta tutkinut, niin ootko samaa mieltä Outin kanssa näistä perusteluista, että minkä takia koulutusta kannattaa ja pitää tutkia?

SANNA KAILAHEIMO-LÖNNQVIST: Mä oon samaa mieltä ja sit itse sen sosioekonomisen aseman lisäks koulutus myös mukavasti on yhteydessä yksilön terveyteen ja perheellistymiseen ja muuhun, joten sitä pystyy käyttää muutenki tällasena mittarina sitten elämän, ei onnistumisen kannalta välttämättä mutta saavutusten kannalta.

MARIA VAALAVUO: Mitenkä vaikka tämmösissä asioissa, jos vertaa vaikka tulotasoo versus koulutustasoon, niin ennustaako koulutus paremmin vaikka lasten saantia kun henkilön tulotaso tai avioeroo?

SANNA KAILAHEIMO-LÖNNQVIST: Mä en oo itseasias juuri näitä asioita tutkinut, joten en lupaa mitään selkeetä vastausta. Mutta yleisesti ottaen monessa asiassa tuntuu olevan, että vanhempien koulutus on vahvemmin yhteydessä kun tulot. Ainakin mun tutkimusten mukaan tuloilla on pikkusen pienempi rooli, kun sitten koulutuksella. Mutta esimerkiks Marika Jalovaaran mukaan ainakin hänen uudessa tutkimuksessansa nää koulutustaso oli yhteydessä lapsen saantiin aika vahvasti.

MARIA VAALAVUO: Joo, okei.

OUTI SIRNIÖ: Ja onhan siinä sit se tekijä myös, että tulotaso on aika heiluva se voi olla hyvinkin erilainen eri elämänkaaren vaiheessa ja sitä kautta siinä myös, että mittausvaikeus, että missä, jos puhutaan miten tulotaso jotakin asiaa ennustaa, niin missä vaiheessa elämänkaarta me oikeestaan sitä tulotasoa mitataan. Kun taas sitten koulutus on pysyvämpi luonteeltaan, niin sillä tavalla se ainakin näin väestötasoisia tutkimuksia tehdessä on usein, ehkä voi sanoo ainakin helpompi ja ehkä myös luotettavampi tapa mitata sitä tiettyjä riskejä mitä liittyy erilaisiin vaikka terveyteen ja perheellistymiseen, elämäntapoihin ja vastaaviin, toimeentuloon ja muuhun.

MARIA VAALAVUO: Kuinka hyvin sitten vanhempien koulutus määrää sen, että kuinka pitkälle lapsi kouluttautuu?

OUTI SIRNIÖ: Kuinka hyvin? (naurua)

MARIA VAALAVUO: Niin jos tiedetään, Outi sul on pieni lapsi, tuleeko hänestä väitellyt tohtori millä todennäköisyydellä?

(naurua)

OUTI SIRNIÖ: Apua. Kyllä nyt numeroita antaa, mutta täytyy sanoa, että kyllähän erityisesti korkeakoulutus periytyy vahvasti ja sitä kautta tietenkin todennäköisyydet on korkeat. Mutta sit tässä on nyt aika paljon vielä aikaa kulutettavana ja myös koulutusrakenne voi muuttua ja on kaikenlaisia omiakin intressejä. En nyt ihan suoraa halua ennustaa oman lapseni (naurua) saavuttamaa koulutustasoa tässä. Mutta noin niinku lähtökohtaisesti vanhempien koulutustaso ennustaa varsin vahvasti lasten kouluttautumista, joka näkyy sekä oppimenestyksessä että sitten myös koulutusvalinnoissa. Et siinäkin vaiheessa, kun tarkastellaan samalla tavalla menestyneitä vaikkapa peruskoulussa menestyneitä oppilaita, ni he joilla on korkeammin koulutetut vanhemmat, ni he jatkaa todennäköisemmin yliopistoon. Et se vanhempien koulutuksen vaikutus kyllä löytyy monestakin kohtaa sitä koulupolkua, et se ei oo vaan sitä, et toiset olis jotenkin pärjäävämpiä oppiaineissa. Vaan siel on paljon kaikkea muutakin mikä sen selittää.

MARIA VAALAVUO: Joo. Jatketaan vielä tästä koulutuksesta myöhemmin. Mutta haluun tässä, kun tän podcast jakson teemana on ylisukupolvisuus, niin haluaisin Sanna sulta kysyä, kun tätä väitöskirjassasi oot tutkinut. Niin mitä ylisukupolvisuus oikein tarkoittaa?

SANNA KAILAHEIMO-LÖNNQVIST: No se on totta kai aika laajakäsitteinen, mut ylisukupolvisuus mulle tarkottaa ennen kaikkee periytymistä myös. Eli sitä, että onko vanhemman koulutus sama kuin lapsen koulutus tai terveyskäyttäytyminen sama vanhemmilla ja lapsilla ja näin edespäin. Eli ylisukupolvisuus on sitä, että tapahtuuko sama asia sekä vanhempien tasolla että lapsitasolla ja sitten toisaalta väitöskirjassa mä tutkin myös tämmösiä laajempia sukulaisverkkoja. Et tarkastelussa oli myös omien vanhempien lisäksi myös puolison vanhemmat, että näkyykö tämmöstä ylisukupolvista käyttäytymistä sit monella eri tasolla.

MARIA VAALAVUO: Mitenkä puolison vanhemmat vaikuttaa henkilön elämään? Pitääkö tässä olla stragteginen, jos ei oo vielä puoliso valittu?

SANNA KAILAHEIMO-LÖNNQVIST: No se varmasti varmaan riippuu, mutta yks tutkimus oli siitä aiheesta, että miten puolison vanhempien resurssit on yhteydessä urakehitykseen. Ja siinä me havaittiin niin, että jos oma perhetausta oli korkee ja puolison perhetausta oli myös korkee, niin se edesauttoi sitä urakehitystä. Mut valitettavasti me ei löydetty sellast tutkimustulosta, että niin sanotusti tämmönen tuhkimotarina naimalla ylöspäin saisi kompensoitua omaa matalaa perhetaustaa. Ni sellasta ei sitten löytynyt. Eli toisinsanoen ei pysty strategioimaan, koska perhettänsä ei voi valita.

MARIA VAALAVUO: Entä voiks jotenkin, oliko sitten toiste päin tämmönen käänteinen tuhkimotarina, et jos nai alaspäin. Sun puolisolla on heikosti koulutetut vanhemmat, ni onks sillä negatiivinen vaikutus vai sil ei oo mitään vaikutusta?

SANNA KAILAHEIMO-LÖNNQVIST: Sil ei tuntunu olevan juurikaan vaikutusta ja se on mun mielestä aika loogista siinä mielessä, että totta kai suhun eniten vaikuttaa sun omat vanhemmat eikä niinkään puolison vanhemmat. Koska omat vanhemmat on ollu elämässä kuitenkin syntymästä saakka ja puolison vanhemmat on tullut sinne elämään vasta sitte, ku sä oot tavannut sun puolison.

MARIA VAALAVUO: Voisin kuvitella myös, että se ikävaihe missä sä tapaat sun puolison vaikuttaa. Et jos sä vasta nelikymppisenä hankit partnerin, niin sitten vaikutus alkaa olemaan vähäisempi sillä sun puolison perheellä.

SANNA KAILAHEIMO-LÖNNQVIST: Varmasti se voi olla näinkin, me ei itseasiassa just tota ajotusta tutkittu siinä, vaan me otettiin yksilön kaikki puolisot ja puolisoiden vanhemmat siitä, kun ne täytti 18 ja siihen neljäänkymppiin saakka. Ja sillä tavalla me saatiin se urakehityskin catchattyy sieltä.

MARIA VAALAVUO: Okei, todella mielenkiintosta. Kuuntelijoille vinkiksi tämä. Näyttää siis siltä, että ylisukupuolisuutta voidaan tutkia aika monessa eri asiassa, että onko se sitten avioerot, lasten saanti, koulutus, tulot, terveys. Että laajaskaala tutkimuskohteita. Mut minkä takia meidän sitten pitäis olla kiinnostuneita ylisukupolvisuudesta?

OUTI SIRNIÖ: Ylisukupolvisuutta pidetään mahdollisuuksien ja tasa-arvon mittarina. Eli ajatellaan, että mitä vähemmän perhetausta ennustaa lasten saavutuksia ja elämää, ni sitä paremmin mahdollisuuksien tasa-arvo toteutuu. Sehän on käsitteenä oikeestaan hyvin käytetty sekä yhteiskunta- että taloustieteissä ja sitten myös politiikassa oikeestaan kaikkien poliittisten puolueiden hyväksymä periaate. Ja ajatuksena on silloin, että yhteiskunta toimii paremmin, kun mahdollisuukisen tasa-arvo toteutuu. Eli silloin ei hukata sitä lahjakkuusreserviä eli hukata niitä ihmisiä, jotka oikeesti oliskin lahjakkaita jossain asiassa, mutta ei pääse siihen asemaan tai tehtävään tai pysty toteuttamaan itseään samalla tavalla kuin heidän lahjakkuutensa, heidän kykynsä, heidän omat toiveensa sitä veisivät. Et se on yhteiskunnan toimivuuden kannalta tärkeetä, että meillä on pystytään käyttämään hyväksi kaikki se osaaminen ja motivaatio, mitä meidän yhteiskunnassa on. Ja sit on tärkeätä myöskin niitten yksilöitten kannalta, koska sit se lisää yksilöitten hyvinvointia, kun heil on semmonen kokemus, et he on päässeet elämässään toteuttamaan semmosia asioita mitkä on ollut heidän motiiviensa ja kykyjensä mukaisia. Eikä niin, että jotakin olis jäänyt saavuttamatta sen takia, että esimerkiksi joku perhetaustaan liittyvä tekijä olis sitä estänyt.

MARIA VAALAVUO: Joo. Mahdollisuuksien tasa-arvon tärkeydestä on varmaan helppo olla samaa mieltä kautta ideologisten kuppikuntien, että sen takia se varmaan näyttäytyykin sitten eri puolueilla tai laidasta laitaan oikeistosta vasemmistoon tärkeenä elementtinä, mitä kannatetaan.

OUTI SIRNIÖ: Toki sit se vaihtelee enemmänkin sen mukaan, että minkälainen periytymisen taso pidetään kuitenkin sitten hyväksyttävänä. Että toiset näkee, et enemmänkin periytymistä voi tapahtua, jolloin se kuitenkin on vielä sen tasa-arvon mukaista oletuksella, että kaikilla on kuitenkin on ollut samat mahdollisuudet. Ja sit taas toiset haluaisivat tasottaa vieläkin enemmän niitä eroja. Se ideologinen tausta sit vaikuttaa siihen, et kuinka paljon niitä eroja haluttais tasoittaa. Mutta käytännössä kaikki on mahdollisuuksien tasa-arvon puolella, keinot on sitten vähän erit.

MARIA VAALAVUO: Sanna sul on väikkärissä sä oot kattonut niitä erilaisia elämäntapahtumia ja sitten, et miten se perhetausta vaikuttaa siihen, että mikä sen tapahtuman negatiivisen ja kenties joskus positiivisenkin tapahtuman vaikutus elämään on. Ni onks sieltä löytynyt jotain semmoista, mikä on jotenkin hälyttävää tai joka ois vastoin tätä mahdollisuuksien tasa-arvon teesiä?

SANNA KAILAHEIMO-LÖNNQVIST: Toi on hyvä kysymys. Mä en oo sitä oikeestaan aikasemmin ihan juuri tolta näkökulmalta ajatellut. Mutta ainakin vois ajatella, et yhdessä artikkelissa tutkittiin sitä, että miten vanhempien resurssit on yhteydessä yksilön työkyvyttömyyteen nuoruudessa. Ja siinä oli siinä mielessä ehkä hälyttävä tulos, että sitten kun lapset oli saanut työkyvyttömyyseläkettä, ni sitten ne lapset joiden vanhemmilla oli korkee koulutus tai korkeet tulot. Ni sillon he oli paremmassa työmarkkina-asemassa sitten pari vuotta sen työkyvyttömyyseläkkeen saamisen jälkeen. Eli he oli päässyt takaisin muita todennäköisemmin työelämään tai opiskelemaan ja näin edespäin. Ja sitten taas matalasti koulutettujen vanhempien lapset oli taas muita useimmin edelleen työkyvyttömyyseläkkeellä tai työttömänä. Joten siinä mielessä ainakaan tässä kohtaa tää mahdollisuuksien tasa-arvo ei ihan täydellisesti toteudu. Vaikka yhteiskunta tarjoo sen avun.

MARIA VAALAVUO: Niin että vanhempien resursseilla on vielä tossa vaiheessa merkitystä, että mitä sulle oikein tapahtuu. Tosi kiinnostavaa. Tota Outi, sä oot sitten tutkinut tätä koulutuksen ylisukupolvisuutta ja kattonut myös minkälaisia trendejä siinä on ollut vuosien varrella. Ja kun toit ilmi, että politiikalla voidaan tähän vaikuttaa ja mekin pyritään tunnistaa niitä hyvinvointivaltion keinoja, joilla voidaan eriarvoisuutta vähentää ja tätä mahdollisuuksien tasa-arvoo edistää. Niin miltä näyttää, onko tilanne mennyt parempaan suuntaan vai huonompaan suuntaan ja miten Suomi esim. vertautuu muihin maihin?

OUTI SIRNIÖ: No nyt viimesimpien tutkimustulostan perusteella, missä katotaan 80-luvun puoliväliin asti syntyneitä. Niin siellä näkyy, että perhetaustan yhteys kouluttautumiseen on lisääntynyt eli sillä tavalla ollaan aikasemmin niitten 60-luvun syntyneitten kohdalla ollaan oltu vielä eurooppalaista kaikken vähiten eriarvoista porukkaa. Mutta nyt sitten Euroopan mittakaavassa ollaan siirrytty tämän eriarvoisuuden suhteen lähemmäs semmosta eurooppalaista keskiarvoa. Eli sillä tavalla eriarvosuus on lisääntynyt ja se on tietenkin huolestuttavaa, mutta haastavaa tästä tekee sen, kun kouluttautumisessa menee niin kauan. Että vasta sitte ku on lähemmäs kolmeekymmentä ikävuotta tai sen jälkeen, ni sitten pystytään oikeestaan sanomaan lopullisesti, että minkä koulutustason yksilö on saavuttanut. Ja sen takia me ei päästä nyt näihin nuorimpiin ihmisiin vielä käsiks, että mikä sitten tilanne ihan tällä hetkellä oikeastaan onkaan. Joten ei voi suoraan sanoa, että onko sitten vaikka 90-luvulla syntyneillä tapahtunut muutosta eri suuntaan. Mutta ainakin tässä 60-luvulta 80-luvulla syntyneitten välillä on tapahtunut eriarvoisuuden lisääntymistä, eli perhetaustan yhteyden lisääntymistä.

MARIA VAALAVUO: Mikä tätä oikein selittää?

OUTI SIRNIÖ: No tätä on aika vaikee suoraan sijottaa ainakaan mihinkään tiettyyn tapahtumaan tai että olis joku asia, yksittäinen tekijä joka sitä ajaa. Yks syy on puhtaasti vaan sitä, että meillä on yhä kouluttautuneemmat vanhemmat. Et näitten 80-luvulla syntyneitten vanhemmat on huomattavasti kouluttautuneempia jo kun ne 60-luvulla syntyneiden vanhemmat. Ja sillon se väistämättä johtuu siihen, että jos koulutuspaikat ei lisäänny, niin silloin myös kilpailupaikoista kasvaa, ku siel on yhä enemmän niitä korkeasti koulutettujen lapsia. Mutta meillä oli semmonen menetelmä käytössä, jossa me pystyttiin erottelemaan kaksi tekijää. Eli toinen oli just tämmönen väestörakenteessa tapahtuneet muutokset, mikä on just tää minkä äsken kuvastin. Ja sitten toisaalta se aito perhetaustan yhteys, että pystyttiin erottelemaan tästä väestötason muutoksesta ja siellä nähtiin, että myös se perhetaustan yhteys on kasvannu. Et vaikka tää väestöllinen muutos selittää, että koulutuserot tai kouluttautumiserot kasvaa, niin myös perhetaustan semmonen, miksiköhän sitä kutsuis, niinku aito yhteys perhetaustasta vanhempien kouluttautumiseen on lisääntynyt. Ni se onkin sitten vielä vaikeempi löytää selitys, että mikä sen nousevan trendin on aikaan saanu. Yks syy voi olla se, että lukiokoulutus on sen verran eriytyneempi ammattillisista opinnoista, jolloin sitten siitä lukiosta on tullut huomattavasti aikasempaa vanhempi määrittävä tekijä sille koulupolulle. Sillä tavalla siinä kohti, kun valitaan lukion ja ammatillisen opintojen välillä, ni oikeestaan tehdään semmosta aika isoa eron tekoa. Joka sitten poikii lopulta siihen, että perhetaustalla on suurempi vaikutus.

MARIA VAALAVUO: Mulle tuli yhtenä selityksenä mieleen se, että jos meillä on enemmän ja enemmän korkeesti koulutettuja, niin se matalasti koulutettujen porukkahan alkaa olee koko valikoituneempi. Et sinne voi kumuloitua, kasaantua erilaisia jotain muita haasteita sitten kenties.

OUTI SIRNIÖ: Kyllä ja samalla tavalla sitten, kun se korkeasti koulutettujen vanhempien määrä kasvaa, niin myös sitten siellä korkeasti koulutettujen vanhempien sisällä tulee käyttöön uusia erilaisia strategioita joilla pystytään mahdollistamaan vielä erikoistuneempaa koulutusta sille lapselle. Jos puhutaan vaikka näistä erikoisluoksista, kaikki painotusopetus ja vastaava, musiikkiluokat ja tämmöset kielien valinnat ja kielien monimuotosuus tai kuinka paljon kieliä opiskellaan, niin sekin voi olla sitten olla semmonen tapa jolla erottaudutaan niistä kaikista muista.

MARIA VAALAVUO: Eli Bourdieun ajatus siitä, että eliitti löytää aina keinot pysyä vähän etäällä muusta porukasta, ni pitää paikkansa.

OUTI SIRNIÖ: Kyllä, et siellä nyt ainakin näyttäis siltä, että korkeasti koulutetut ovat kyllä löytäneet keinonsa yllä pitää sitä lasten hyvää asemaa ainakin näin niinku väestötasolla tutkittuna.

MARIA VAALAVUO: Minkälaisia sitten mekanismeja siinä on siinä vanhempien sosioekonomisen aseman ja lapsen tulevaisuuden chancien ja mahdollisuuksien ja saavutusten välillä? Et mikä selittää sen, että näitten välillä on yhteys?

SANNA KAILAHEIMO-LÖNNQVIST: Mekanismeja on varmasti tosi monta. Totta kai mukana on ihan tää klassinen biologinen periytyminen, sitä toki tapahtuu. Mut näin sosiologeina me ei yleensä keskitytä tähän niin vahvasti, mutta toki ymmärretään että tällaistakin tapahtuu.

MARIA VAALAVUO: Kaikki on rakenteissa.

(naurua)

SANNA KAILAHEIMO-LÖNNQVIST: Mut rakenteissakin on varmasti jotakin, sen mä hyväksyn koska kuitenkin yhteiskunta tarjoo joitakin mahdollisuuksii ja rajotteita. Ja sit esimerkiks Suomessa pyritään tarjoamaan kaikille erilaisii mahdollisuuksii maksuttomasta koulutuksesta lähtien ja näin edespäin. Sitten toisaalta näiden lisäksi tämmösiä vahvistavia tekijöitä voi olla myöskin tämmönen valikoiva parinvalinta. Eli ylisukupolvisuus voi lisääntyy mahdollisesti myös sitä kautta, että kun samankaltaiset ihmiset pariutuu keskenänsä ja hankkii sitten lapsia, niin sillonhan nää lapset saa sitten tämmösii vastaavii ominaisuuksia itellensä myöskin. Mutta tietenkään se periytyminen ei varmastikaan oo näin yksoikoista. Sitten on myös, et jos sun oma vanhempi on matalasti kouluttautunut, ni se ei tarkota sitä, et sun on itte pakko olla matalasti kouluttautunu, et se on se sun tulevaisuutes. Vaan sit voi olla muita tekijöitä, jotka voi kompensoida asioita ja ihan vaan esimerkiks yks tekijä saattaa olla oma motivaatio ja innostus tai joku inspiraatio joistain muista sukulaisista tai ympäristöstä tai muuta vastaavaa.

MARIA VAALAVUO: Aivan. Ja mehän ollaan yhdessä tällä porukalla kirjoitettu myös naapuruston, naapureitten vaikutuksista eri näköisiin asioihin. (Naurua). Että myös laajemmin ympäristö vois vaikuttaa.

OUTI SIRNIÖ: Niin se on ehkä hyvä muistaa, että puhutaan niin herkästi tai puhutaan niin paljon siitä perhetaustasta ja mitä ne vanhemmat tekee. Mitä siellä perheessä tapahtuu ja kuinka se on sit ylisukupolvisuus on sekä näitä tämmösiä suunniteltuja investointeja omiin lapsiin ja sit yhtälailla semmosta tahatonta, esimerkiks kulttuurista periytymistä. Mutta kyllähän meidän pitää tunnustaa, et ei tää oo vaan yksilöistä ja perheistä kiinni, vaan kyl tää on ihan sit niinku Sannakin sanoi, ni rakenteista myös lähtösin. Et minkälaisia mahdollisuuksia meidän yhteiskunta tarjoaa. Vaikka me sosiologit tykkäämme tosi paljon puhua noista kaikista resursseista, kulttuurisita, taloudellisista, sosiaalisistaresursseista, mitkä siirtyvät sieltä vanhemmista lapsille. Niin aika paljon sitten myös sillä yhteiskunnan rakenteilla on siinä merkitystä, että kuinka paljon niitten eri perhetaustan tekijöiden annetaan vaikuttaa sinne lasten saavutuksiin.

MARIA VAALAVUO: Suomalainen peruskoulu on varmaan semmonen tekijä, joka tasapainottaa tai tasottaa perheissä tulevia eroja.

OUTI SIRNIÖ: Niin meidän koulujärjestelmässä on kyl tosi paljon hyviä puolia. Peruskoulussa on se, et se on kaikille sama ja jatkuu suht vanhalle iälle, et meillä ei tehdä 10- tai 12-vuotiaana jo jotain kouluvalintoja. Vaan kaikki jatkaa pitkään samassa järjestelmässä ja sit myös tietenkin maksuttomuus on semmonen tekijä, joka edesauttaa sitä, että olisi paremmat mahdollisuudet kaikilla kouluttautua.

SANNA KAILAHEIMO-LÖNNQVIST: Ja näiden lisäks tietenkin opintotuki ja muut vastaavat auttaa sitten taas peruskoulun jälkeen jatkamaan eteenpäin.

MARIA VAALAVUO: Joo tässä tulikin vähän tätä politiikkapuolta. Niin tosiaan vois niinku olettaa, että Suomessa tää vanhempien vaikutus ei oo niin vaha, kun jossain tietyissä maissa joissa ylipäätänsä eriarvosuus on voimakkaampaa ja järjestelmä on semmonen, ettei se välttämättä tue sosiaalista nousua. Niin mitä semmosia muita tekijöitä tän koulutusjärjestelmän lisäks voi sitte nostaa, mikä edesauttaa sitä että se matalakoulutus ei vaikka periydy. Tai sitten päinvastoin semmosia tekijöitä jostain ulkomailta, jotka nimenomaan lisää sitä, että sosiaalinen nousu vaikeutuu.

OUTI SIRNIÖ: No ainakin Sannan äsken mainitsema opintotuki linkittyy meidän koko hyvinvointijärjestelmään, joka on semmonen joka edesauttaa sitä, että on vähemmän ylisukupolvista periytymistä ja toisaalta enemmän sosiaalisen liikkuvuuden mahdollisuuksia. Että meillä on paljon muitakin etuuksia ja tukimuotoja. Meillä on aika verrattain vähäistä lapsiköyhyys, vaikka sitäkin toki on. Ja meillä on vaikka terveydenhuolto, joka on laadukasta ja julkisesti tuotettua. Et ne on kaikki semmosia pieniä komponentteja, jotka yhdessä edesauttaa sitä, et se kaikkein vähäosaisimpien ja kaikkien parhaimmassa asemassa olevien välimatka ei olis niin suuri. Joka taas auttaa siihen, että meidän elämäntilanteet ei oo niin erillään toisistaan ja sillon on helpompi myös saavuttaa semmosia asioita elämässä, joihin ei välttämättä sieltä perhetaustasta ois saanut niin hyvää lähtökohtaa.

MARIA VAALAVUO: Onks sulla Sanna tähän jotain lisättävää tai tuleeks sulla mieleen jotain semmosia tekijöitä, jotka sitten taas voi vaarantaa tän sosiaalisen nousun mahdollisuuden?

SANNA KAILAHEIMO-LÖNNQVIST: Yks on tietenkin sellanen, että mä ehkä keskittyisin myös siihen, että millaista meidän opinto-ohjaus on. Että se ei sit tavallaan ohjaa tiettyjä ihmisiä tietynlaisille aloille, jolloin käytännössä esimerkiks tää vois olla yks hyvä tapa vaikuttaa asiaan siten, että perhetausta ei välttämättä vaikuttais niin vahvasti. Jos erilaisii koulutusvaihtoehtoja tuotais paremmin ilmi kaikille sekä sukupuolesta ja kaikista muista tekijöistä riippumatta.

OUTI SIRNIÖ: Tähän liittyy myös, että meillä on koulutusjärjestelmä, jossa ei oo umpikujia.

SANNA KAILAHEIMO-LÖNNQVIST: Just näin.

OUTI SIRNIÖ: Että monissa muissa maissahan on, et kun valitsee kerran jonkun yhden polun, niin sit sieltä ei enää toiselle siirrytä. Mutta meidän järjestelmä on semmonen, että missä tahansa nivelvaiheessa pystyy vielä vaihtamaan toisaalle. Mutta opinto-ohjaukseenkin liittyen, niin meil on harmilliisen vähän opiskelijoita, jotka siirtyis ammatillisista opinnoista sitten enää korkeakoulutukseen. Et siinä varmasti sitten semmonen kohta, mikä järjestelmä mahdollistaisi sen, mutta sitä ei kuitenkaan moni tee. Joten se on semmonen, missä pystyis ehkä enemmänkin pyrkiä vaikuttamaan tilanteeseen.

SANNA KAILAHEIMO-LÖNNQVIST: Joo ja ammattikoulun ja lukion yhdistäminenkin on tosi harvinaista kuitenkin. Et tätäkin väylää saattaisi tai ehkä kannattais vahvistaa mahdollisesti, ni sit se lois niinku mahdollisuuksii jatkaa vanhemmin joko yliopistoon tai ammattikorkeeseen. Tai sitten jättää koulutus siihen kohtaan vaikka aluks ja sit käydä työelämässä ja jos intoutuu jostakin, niin jatkaa sitten eteenpäin.

MARIA VAALAVUO: Ainakin anekdoottitasolla kuulee, että vaikka maahanmuuttaja taustaisille ei ehkä aina suositella jotain korkeakoulupolkua, vaan ohjataan jollekin matalapalkka alalle. Ni ainakin tämmösten tarinoiden perusteella vaikuttaa siltä, että siellä ois ehkä mahdollisuuksia parantaa toimintaa.

OUTI SIRNIÖ: Mut tähän liittyen mä huomaan, et mä nyt takerrun siihen, ku sä käytät termiä sosiaalinen nousu. Et ehkä nykypäivänä jo enemmän puhutaan liikkuvuudesta, joka voi olla myös sosiaalista laskua ja silloin ajatellaan, että se sosiaalinen laskukaan ei oo huono asia, jos se on kuitenkin sit sen yksilön omien toiveiden ja kykyjen mukaista. Et sitten näissä keskusteluissa aina herkästi jotenkin menee siihen, että yritetään tai voi ryhtyä kuulostaa siltä, että nyt me yritetään saada kaikkia sinne korkeakouluun. Mutta sehän ei oo tietenkään minkään periaatteen mukaista, vaan ajatuksena on, että kaikki saavuttais just ne asiat elämässä, mitä itse haluaa. Eikä niin, että se on mikään pakkoväylä, että kaikki pitää sitten sinne korkeaan koulutukseen saada.

MARIA VAALAVUO: Totta tuossa paljastui vaan mun keskiluokkainen tausta.

(naurua)

MARIA VAALAVUO: Ehkä se, että oon tutkinut köyhyyttä, niin ajattelee aina sitä jotenkin nousua ylöspäin sieltä. Mutta toi oli hyvä huomautus kyllä. Miten sitten puhutaan usein myös huono-osaisuuden kasautumisesta, että sul ei vaan oo et sä oot köyhä, vaan sit sulla on myös huono terveys ja näin poispäin. Niin mitenkä tää huono-osaisuuden kasaantuminen näkyy tässä ylisukupolvisessa kontekstissa? Missä määrin sitä on tutkittu, että mitenkä kaikkia tämmösiä erilaisia huono-osasuuden komponentteja saattaa periytyä samanaikasesti tai miten ne linkittyy toisiinsa?

OUTI SIRNIÖ:  Niin jonkun verran siitä jo tiedetään. Erityisesti toimeentulotukiasiakkuus, työttömyys, matala koulutus, terveysongelmat. Niillä on tutkimusten mukaan valitettava taipumus kasautua. Mä en oikein oo varma, onko tähän lopulta löydytetty sellaista yksittäistä selitystä, miksi näin käy. Mutta puhutaan muun muassa tämmösenä Matteus-efektinä, jossa toisaalta raha tulee rahan luo ja hyvä tulee hyvän luo. Ja sit taas käy niin, että kääntöpuoli on se, että jos on epäsuotuisia elämäntapahtumia tai muuta semmosta meneillään, mikä ei oo niin jotenkin toivottavaa. Niin sit siinä herkästi voi käydä niin, että se huono-osaisuus rupee kasaantumaan. Ja sillon meillä on tilanne, jossa herkästi sitten rupee myös enemmän eriytymään yhteiskunta. Mutta tästä Sanna voi korjata, mutta tästä mun käsittääkseni ei oo hirveesti mitään semmosta suoraa tutkimusta, että me tiedettäis mikä on, onko tilanne ruvennu huonontumaan viime aikoina vai onko se pysynyt suhteellisen samana. Mutta aika selviä tuloksia on kuitenkin siitä, että erilaiset huono-osaisuuteen viittaavat tekijät herkästi kasautuu ja on myös semmosia pysyviä tekijöitä, joihin olis syytä vielä pystyä paremmin vaikuttamaan.

SANNA KAILAHEIMO-LÖNNQVIST: Joo mä oon samaa mieltä Outin kanssa näistä ja toisaalta samalla, ku huono-osaisuus kasaantuu, niin sithän se hyväosaisuus yhtälailla kasaantuu. Niin mun käsittääkseni, ni tässäkin on tapahtunut, kuten Outikin puhui tästä eriarvoisuuden lisääntymisestä näin vuosien varrella. Ni eiks sekin tarkota sitten, et sit osittain se on myös jonkin tasoista polarisoitumista. Että hyväosaisuus ja huono-osaisuus saattaa enenevissä määrin kasaantuu ja sit se tekee sitä eriarvoisuutta suomalaisessa yhteiskunnassa.

OUTI SIRNIÖ: Niin se näkyy just näissä sukupolvisissa tutkimuksissa sillä tavalla, että nähdään että nämä kasautumiset eivät tapahdu ainoastaan yksilön omassa elämässä, vaan myös et sieltä perhetaustata. Ja sitten kun tätä tapahtuu enemmän, niin siinä tapahtuu yleensä niin, että se hyväosaisten joukko siellä rupee myös enemmän kasautumaan sitä kaikkea hyvää.

MARIA VAALAVUO: Voidaanko me tunnistaa jotain juurisyytä. Et siis mä ajattelen tätä politiikanteon näkökulmasta, et sittenhän jos niitä eri komponentteja huono-osasuudesta vaikka kasaantuu. Niin on aika vaikee keksii keinoja, millä sitä lähtee purkaan ellei meil oo joku täsmäinstrumentti johonkin tiettyyn kohtaan, mikä on se mikä laukasee kaiken.

OUTI SIRNIÖ: Mä en usko, et tämmöstä on olemassa.

(naurua)

SANNA KAILAHEIMO-LÖNNQVIST: Mul on vähän sama juttu, et siis mä en usko yhteen täsmäjuttuun. Mä toki uskon koulutukseen ja sen merkitykseen ihmisen elämässä ja siihen, että jos ihmisellä on suinkin mahdollisuus, niin sen kannattaa hankkii joku koulutus. Koska se mahdollistaa elämässä pärjäämisen suomalaisessa yhteiskunnassa, kun se on nykyään ihan hirveän hankalaa pelkällä peruskoulututkinnolla löytää vakaata työelämää tai muuta vastaavaa. Eli jos on joku kohta, johon mä vaikuttaisin, niin se on se et ihmisillä olis joku ammattitutkinto.

OUTI SIRNIÖ: Ja tossa kohti päästään sit oikeestaan niihin tekijöihin, mitkä sieltä perhetausta periytyy siinä vaiheessa, jos se koulutus vaikka jää kokonaan saavuttamatta. Et jos miettii nuorta, joka on vaikka ite jäänyt koulutuksesta syrjään ja ei oo toimeentuloa muuta kuin toimeentulotuesta ja on työttömyyttä jo nuorella iällä. Ni valitettavan usein siel on sit samantyyppisiä tekijöitä myös perhetaustassa, joka sitten heijastelee sitä, että ei oo ehkä ollut sitten semmosia malleja ja semmosta tukea, joka ois edesauttanut siihen, että se oma kouluttautuminen ja oma ammatinvalinta ja sen ammatillisen tutkinnon tai jonkun muun tutkinnon suorittaminen olis ollut mahdollista. Et se, mä olen samaa mieltä, että kouluttautuminen on tärkeä tapa, mutta sitten pitää pystyä katsomaan sinne paljon aikaisemmin jo, että mitkä ne on ne tekijät mitkä selittää sitä, et joku nuori jää vaikka peruskoulun varaan.

SANNA KAILAHEIMO-LÖNNQVIST: Ehdottomasti.

MARIA VAALAVUO: Mitenkä sitten, kun tossa toit ilmi aiemmin, että erilaiset asiat periytyy ja varmaan vaikka sosiaaliset normit ja erilainen käyttäytyminen. Ni sitten välillä puhutaan myös tämmösestä köyhyyden kulttuurista, että jotenkin se tukien varassa eläminen periytyis vanhemmilta lapsille, ei ois niin stigmatisoitua. Mitä mieltä ootte tämmösestä väitteestä?

OUTI SIRNIÖ: No sillä kai on, tutkimustulokset ei oo mitenkään suoraan tähän suuntaan näyttäny. On monenlaista tulosta. Ja usein miten kai sit kysymys ei oo sinänsä sen köyhyyteen liittyvästä kulttuurisesta pääomasta, joka siirtyis. Vaan enemmänkin siitä yhteiskunnallisesta asemasta, joka on, et sen henkilön ja perheen asema suhteessa muihin on se merkittävämpi tekijä, oman käsitykseni mukaan. Kuin sitten se virallisesti juuri se nimenomainen köyhyys. Et jos silloin kun on yhteiskunta, jossa on hurjat tuloerot, niin se oma asema siellä tulonjaon matalassa pään on vaan niin erilainen ku kaikkialla muualla, et se myös se rakenne johtaa siihen. Et kaikki elämä on niin erilaista. Et en suoraa allekirjota köyhyyskulttuuri teesiä, vaikka sitä jotkut kannattavatkin.

MARIA VAALAVUO: Se on ehkä se mikä jää jäljelle, jos ei pysty selittää jotain tiettyjä tuloksia. Vaikka sinnehän jää mustaan laatikkoon aika paljon, mitä me ei pystytä selittää siinä vanhempien ja lasten välisessä yhteydessä. Toi on ehkä ollut semmonen helppo selitys sitten. Vai mitä Sanna?

(naurua)

SANNA KAILAHEIMO-LÖNNQVIST: Luulen kans näin, et se on ollut helppo selitys. Mut mä oon samaa mieltä, et mä suhtaudun siihen vähän varauksella ja enemmänkin mä suhtaudun sillee ymmärryksellä siinä mielessä. Että jos elämässä on tosi paljon hankalia asioita, niin siinä mielenpäällä on todennäköisesti enemmänkin se, että mistä saadaan ruokaa ja maksettuu laskut ja nää. Eikä sitten ollenkaan ne samat asiat, mitkä sitten taas keskiluokkasella perheellä on. Jolloin sitten ehkä se elämä keskittyy tiettyihin muihin asioihin ja jos sitten tulonsiirtoina saa rahaa tähän, ni se nähdään tottakai hyvänä asiana. Jos ei tavallaan palkka oo mahdollinen sillä hetkellä.

MARIA VAALAVUO: Hyvä. Mitä sitten, mikä erityisesti huono-osaisuudessa tai eriarvoisuudessa teitä huolestuttaa? Mikä eriarvosuuden muoto esimerkiks? Eriarvosuuttahan tapahtuu eri asioissa, ei vaan koulutuksessa ja tuloissa, vaan monilla muilla elämän aspekteilla.

OUTI SIRNIÖ: Voiko ylisukupolvisuustutkija sanoo tähän mitään muuta, kuin ylisukupolviset (naurua), et nyt mentiin aika laajalle skaalalle, jos puhutaan ihan kaikesta mahdollisesta eriarvoisuudesta. Mutta ehkä mä kuitenkin laittasin oman näkemykseni sinne nuoriin, joilla herkästi tapahtuu tätä huono-osaisuuden kasautumista. Eli nuoret jotka jää vaikka koulutusta, vailla ammattia, vailla toimeentuloo ja mahdollisesti vielä terveysongelmiakin, niin oman näkemyksen mukaan jos johonkin paukkuja laittasin, ni sinne nuorten syrjäytymiskierteen katkaisemismahdollisuudet ois kyllä ne mihin ite pistäisin.

MARIA VAALAVUO: Siellä on myös paljon saavutettavissa, jos tähän puututaan. Aivan.

SANNA KAILAHEIMO-LÖNNQVIST: Joo ehdottomasti mä oon siit samaa mieltä. Ja oikeestaan nuorten syrjäytymisriskin lisäks mä ehkä keskittyisin myös, kun maahanmuuttajien tähän asemaan ja koulutukseen ja työelämään kiinnittymiseen, jotta sitten heidän lapsensa sitten pystyvät yhtälailla saamaan samat mahdollisuudet elämässä ja koulutuksessa. Joten siinä on yks toinen. Mut käytännössähän kaikkia näitä yhdistää se just, mistä Outikin sanoi, että ne nuoret jotka ovat syrjäytymisvaarassa, ni ois syytä löytää mahdollisimman pian, jotta he ei sit syrjäydy.

MARIA VAALAVUO: Aivan. Teil on tutkijoina varmasti aina liuta ajatuksia pöytälaatikossa, mitä haluatte tutkia. Mitä ajatuksia teillä on siitä, että mitä pitäis tutkia, jotta me saadaan vaikuttavia politiikkatoimenpiteitä suunnattua vaikka näihin syrjäytymisvaarassa oleviin  nuoriin?

OUTI SIRNIÖ: Mä ite tällä hetkellä olisin eniten kiinnostunut niistä koulutusvalinnoista. Mua kutkuttais päästä tarkemmin avaamaan sitä laatikkoo, et millä tavalla. Mä en tiedä onks tää ees mahdollista tutkia lopulta, mut et mikä se on se, et siinä vaiheessa kun vaikka tehdään peruskoulun jälkeen valinta, et minne haketaan tai haketaanko yhtään mihinkään. Ni se on jo aika vakiintunut se, yllättävän vakiintunut se toive siitä, mihin lähdetään. Jolloin silloin se tarkottaa, että se on jo vuosia aikasemmin siellä muhinu. Jos ihan mitä tahansa saisin tutkia, niin mä haluaisin paremmin selvittää, mikä johtaa koulutustoiveisiin, koulutusvalintoihin. Koska silloin pystyttäis ehkä avaamaan sitä, että voitaisko me niille vaikuttaa siihen, että ne jotka oikeesti kyllä vois valita jotain muuta, kuin he nyt valitsevat. Niin että heillä olis mahdollisuuksia siihen.

MARIA VAALAVUO: Kiinnostavaa.

OUTI SIRNIÖ: Ja silloin tää myös linkittyy siihen peruskoulun jälkeistä tutkintoa vaille jäämiseen. Et mitkä on ne kaikki tekijät siellä, jotka johtaa lopulta siihen, et joko ei ikinä hae opintoihin toiselle asteelle, mikä nykyään toki on aika harvinaista. Tai sitten se, että ei lopulta saa sitä loppuun asti.

MARIA VAALAVUO: Täähän on kiinnostavaa, koska tässä huomaa, että kun ajattelee omaa itseensä. Et kuinka itsestään selvää on ollu, et menee vaikka lukioon. Mut eihän se kaikille oo näin. Ja mistä se ajatus on edes tullu, että totta kai mä meen lukioon ja sieltä yliopistoon. Ja että onko tämmönen valinta itseasias paljon helpompi niille, jotka tulee koulutetuista perheistä, et niil ei oo oikein edes todellisuutta mitään valintaa. Vaan ne niinku seuraa tätä laatoitettua polkua siinä.

OUTI SIRNIÖ: Niin samallahan se voi mennä sit toisinpäin, et tälle henkilölle sit sen ammatillisen opintolinjan valinta voi olla paljon suurempi poikkeama siitä normaalista ja sitä kautta isompi kynnys ottaa, kun jatkaa sillä polulla, mikä on jo valmiiksi tasoitettu. Mutta siel on, me nyt ollaan tässä pöydässä tämmösiä rekisteriaineistoilla tekeviä tilastollisia menetelmiä hallitsevia tutkijoita. Mutta se mitä siellä oikeesti pääsis käsisksi, niin pitäis päästä laadullisesti sinne ihan.

MARIA VAALAVUO: Outi nyt sä jalkaudut.

(naurua)

OUTI SIRNIÖ: Mä en jalkaudu, mut mä luen niitten kaikkien muiden hyvien tutkijoiden tuloksia ja osallistun niihin mielelläni asiantuntijana.

MARIA VAALAVUO: Mitäs Sanna? Mitäs sä haluisit tutkia, että saadaan vaikuttavaa politiikkaa?

SANNA KAILAHEIMO-LÖNNQVIST: No se oikeestaan nivoutuu tähän Outin juttuun siinä mielessä, että must ois hirveen mielenkiintosta oikeesti tietää, että jos elämässä tapahtuu jotain. Tai sulla ei oo suotuisat lapsuuden olosuhteet tai muuta vastaavaa, niin miks jotkut pärjää ja miks jotkut ei pärjää? Ja et mitkä on niit tekijöitä, jotka sit voi johtaa eteenpäin ja hyvään ja mitkä sitten on niitä, jolloin homma tyssää kokonaan. Tai hidastuu tai muuta vastaavaa. Niin must ois hirveen kiva päästä viel syvemmälle ja laajemman tietää, et mitkä on näitä tekijöitä. Koska sittenhän me pystyttäis vaikuttaa niihin. Mutta täähän on toki aika laaja ja absurdi ajatus saada kaikki selvitettyy, mutta se ois toki toiveena.

MARIA VAALAVUO: Toi ois kyllä tärkee ja välillä ajattelee, et ku me niin välillä keskitytään hirveen semmosiin negatiivisiin asioihin tutkimuksessa. Ni joskus ois kyllä kiva perehtyä tommosiin, et mitkä on ne positiiviset asiat jotka elämässä kantaa yli vaikeiden tilanteiden tai vähän haastavamman perhetaustan tai näin poispäin. Miten niitä voidaan lisätä elämässä.

Meillä aikaa kohta aika loppuu tässä näin. Ni mä haluisin vielä tähän loppuun kysyä teiltä, että jos me tänne podcastiin saatais kutsutta ihan kuka tahansa tämmönen huippututkija. Niin ketä te haluaisitte kuunnella?

OUTI SIRNIÖ: Ihan mistä vaan?

MARIA VAALAVUO: Ihan mistä vaan.

OUTI SIRNIÖ: Onko Sannalla jo nimi?

SANNA KAILAHEIMO-LÖNNQVIST: No mulla on pari ajatusta, kun mä, aikaa hienoo. Jos kotimaisista, ni mä kutsuisin varmaan Irene (Friksin), koska hän on supertaitava selittämään asioita ja taitava tutkija, et hän on nyt viime aikoina justiinsa näistä segrekaatiosta koulutuksen ja töiden suhteen naisten ja miesten välillä tutkinut. Et tää vois olla yks tämmönen hyvä kotimainen valinta.

MARIA VAALAVUO: Hyvä, Irene jos oot kuulolla, niin (naurua) kohta lähtee kutsu.

OUTI SIRNIÖ: Joo, me ollaan just Irenen kanssa tutkittu koulutusvalintoja ja sukupuolta ja perhetaustaa.

SANNA KAILAHEIMO-LÖNNQVIST: Okei mä en ees tiennyt, että sä oot siinä mukana. Kato Irene fani.

OUTI SIRNIÖ: Irene mukaan, että tervetuloa seuraavaksi. Mä lähtisin ulkomaille, mä kutsuisin Michelle Jacksonin USA:sta. Hän on vasta julkaissut kirjan, jota en oo vielä kyllä päässyt lukemaan, mutta on lukulistalla.

MARIA VAALAVUO: Onks tää nyt, eiku ei tää okkaan se.

OUTI SIRNIÖ: Hän on Standfordista ja hän on julkaissut kirjan, jossa hän vähän kritisoi ehkä enemmän tämmöstä USA:laista sosiologiaa. Jossa yritetään koko ajan luoda semmosia pienempiä politiikkoja, pienempiä interventioita joilla pyritään vaikuttamaan eriarvoisuuteen. Vaikka oikeesti mitä pitäis tehdä, ni ois radikaalisti räjäyttää koko systeemi ja laittaa se ihan uusiksi. Ni kun hän tulee sieltä USA:n kontekstista, ni musta ois hirveen kiinnostavaa kuulla hänen näkemyksiään suomalaisesta järjestelmästä ja minkälaisia, onko toisaalta hän ottanut kirjaansa oppeja meiltä. Ja mitä hän oman kirjansa perusteella suosittelis sitten tänne meille.

MARIA VAALAVUO: Okei, no mä laitan matkalistalle Californian, jos pääsen haastattelemaan häntä (naurua). Ihan mielelläni, kuulostaa tosi mielenkiintoselta. Pitää hankkia toi kirja käsiin.

Hei! Mutta siis todella paljon kiitoksia Sanna ja Outi erittäin mielenkiintosesta keskustelusta ja kaikesta teidän asiantuntemuksesta. Ja paljon tsemppiä, että pääsette tekee noita teidän tutkimusvisioita, mitä teillä nyt tässä tuli esille. Ainakin ittellä heräs semmosia ajatuksia tutkimuksesta tässä keskustelun lomassa.

OUTI SIRNIÖ: Niin sitä ei tiedä vielä mihin tämä tie vie.

(naurua)

MARIA VAALAVUO: Kiitos paljon.

OUTI SIRNIÖ: Kiitos.

SANNA KAILAHEIMO-LÖNNQVIST: Kiitos.

Facebooktwitterlinkedin

Leave a comment

Your email address will not be published. Required fields are marked *