Poliittinen peli kovenee EU-kansanäänestyksissä

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Maija Setälä, professori, Turun yliopisto

Iso-Britannian taannoinen EU-jäsenyyttä koskeva kansanäänestys herätti keskustelua kansanäänestysten roolista edustuksellisissa demokratioissa. Keskustelu kääntyy usein siihen, minkälaiset asiakysymykset sopivat kansanäänestyksen aiheeksi. Olennaisempaa olisi kuitenkin tarkastella sitä, miten ja miksi kansanäänestyksiä päätetään järjestää.

Britannian kansanäänestys edusti Suomessakin käytössä olevaa mallia, jossa kansanedustajien enemmistö eli käytännössä katsoen hallitus päättää äänestyksen järjestämisestä. Tällaiset kansanäänestykset ovat käytössä useissa eurooppalaisissa demokratioissa. Hallitukset ovat käyttäneet kansanäänestyksiä varsin säästeliäästi, yleensä legitimoimaan merkittäviä päätöksiä ja poistamaan vaikeita kysymyksiä politiikan asialistalta. Britannian äänestys oli myös neuvoa-antava, toisin sanoen muodollinen päätösvalta säilyi kansanedustajilla. On toki todettava, että valtiollisella tasolla edustajat ovat lähestulkoon poikkeuksetta kunnioittaneet neuvoa-antavien äänestyksien tuloksia.

Ensimmäiset Euroopan integraatiota koskevat kansanäänestykset järjestettiin vuonna 1972, jolloin Tanskassa ja Norjassa äänestettiin EEC-jäsenyydestä. Samana vuonna Ranskassa äänestettiin Britannian jäsenyydestä talousliitossa. Britanniassa äänestettiin EEC-jäsenyyden ehdoista vuonna 1975. Taustalla oli hallitusvastuussa olleen työväenpuolueen sisäiset erimielisyydet jäsenyyden suhteen. Toistaiseksi integraatiokysymyksistä on järjestetty yhteensä 59 kansanäänestystä sekä EU:n jäsenmaissa että sen ulkopuolelle jääneissä maissa.

Integraatioaiheisten kansanäänestysten taustalla on ollut hyvinkin vaihtelevia institutionaalisia ja poliittisia tekijöitä. Tanskassa kansanäänestys on järjestettävä sellaisista kansainvälisistä sopimuksista, jotka eivät saa tuekseen 5/6 määräenemmistöä parlamentissa. Irlannissa integraatioaiheisten äänestysten taustalla on perustuslain vaatimus, että kaikki perustuslain muutokset on alistettava kansanäänestykseen. Muissa jäsenmaissa äänestykset ovat yleensä perustuneet hallitusten aloitteisiin. Niitä on käytetty legitimoimaan EU-jäsenyyden kaltaisia merkittäviä päätöksiä, ratkomaan hallitusten sisäisiä ristiriitoja sekä vahvistamaan maan asemaa jäsenvaltioiden välisissä neuvotteluissa.

Tyypillisesti kansaäänestykset ovat koskeneet maan osallistumista integraatioprosessiin sekä integraatiota syventävien sopimuksien ratifiointia. Vuonna 1994 EU-jäsenyydestä äänestettiin Itävallassa, Suomessa, Ruotsissa sekä myös Norjassa, jossa äänestäjien enemmistö hylkäsi jäsenyyden. Tämän jälkeen liittymisestä on järjestetty kansanäänestys kaikissa uusissa jäsenmaissa. Kansanäänestyksistä on siis tullut eräänlainen poliittinen pakko ainakin jäsenyydestä päätettäessä.

Kansanäänestysten tulokset eivät aina ole olleet integraatiota edistäviä. Viime aikoina on ollut nähtävissä, että kansanäänestyksillä on myös potentiaalia johtaa EU:n hajaantumiseen. Vuonna 2015 järjestetyn Kreikan hätälainaa koskevan äänestyksen taustalla oli hallitusvastuussa olevan Syriza-puolueen sisäiset erimielisyydet sekä pyrkimys vahvistaa maan asemaa lainaneuvotteluissa. Alankomaissa järjestettiin aiemmin tänä vuonna EU:n ja Ukrainan välistä yhteistyösopimusta koskeva äänestys, jonka taustalla oli uusi, kansalaisten aloitteeseen perustuva kansanäänestysjärjestelmä. Erilaiset populistiset ja EU-vastaiset tuntemukset kanavoituivat äänestyksessä, ja enemmistö äänestäneistä kannatti sopimuksen hylkäämistä. Alhaisesta äänestysaktiivisuudesta huolimatta äänestystuloksella on vaikutuksia EU:n ja Ukrainan välisten suhteiden kehittymiseen. Brexit-äänestyksen taustalla oli puolestaan konservatiivipuolueen sisäinen hajaannus integraatiokysymyksessä. Ainakin tällä hetkellä ei-puolen voitto näyttää todellakin johtavan Britannian eroon EU:sta.

Britannian äänestyksen yhteydessä keskusteltiin paljon siitä, onko kansalaisilla riittävää kompetenssia päättää monimutkaisista EU-kysymyksistä. Monissa EU-maissa vallitseva syvä epäluottamus hallituksia kohtaan kärjistää tilannetta, koska se luo otollista maaperää disinformaation levittämiselle. Näihin ongelmiin olisi kuitenkin lääkkeitä. Esimerkkiä voisi ottaa vaikkapa Yhdysvaltojen Oregonista, jossa kansanäänestyksiin menevät kansalaisaloitteet arvioidaan kansalaisraadeissa. Kansalaisraadin keskeiset argumentit aloitteen puolesta ja vastaan lähetetään äänestäjille, jolloin he saavat punnittua ja tasapuolista informaatiota oman päätöksensä tueksi. EU-kansanäänestykset ovat kuitenkin nyt muodostuneet lähinnä kovan poliittisen pelin välineeksi, ja kansalaisosallistumisen edellytysten parantaminen on jäänyt toissijaiseksi tavoitteeksi.

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmailby feather

Medborgarinitiativ i Danmark?

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Just nu pågår en diskussion om införandet av medborgarinitiativ i Danmark. Partiet Alternativet har framställt ett förslag, inspirerat av bland annat erfarenheterna i Finland, och det verkar finnas parlamentariskt stöd hos huvuddelen av partierna i det danska Folketinget. Danmarks Radios program Orientering intervjuade Henrik Serup Christensen om medborgarinitiativet i Finland och möjligheterna att införa ett liknande system i Danmark. Inslaget finns under länken: http://www.dr.dk/radio/ondemand/p1/orientering-2015-08-14/#!/01:10:55

För mera information om debatten i Danmark och inspirationen från Finland, se:

http://jyllands-posten.dk/politik/ECE7935162/50.000-borger-underskrifter-kan-sende-et-forslag-direkte-i-folketingssalen/

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmailby feather

Löytyykö kansalaisilta aikaa osallistua?

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Viime viikolla blogissa raportoitiin ensimmäisiä havaintoja eduskuntavaalien yhteydessä toteutetusta laajasta kyselytutkimuksesta. Silloin käsiteltiin mielipiteitä kansalaisaloitteista ja niiden allekirjoittamista. Kansalaisilta kysyttiin myös valtionhallinnon ylläpitämän otakantaa.fi-keskustelufoorumin käytöstä ja kunnallisten aloitteiden tekemisestä, tukemisesta tai selaamisesta osoitteessa kuntalaisaloite.fi.

Otakantaa-palvelun keskusteluihin oli osallistunut muutama prosentti vastaajista. Yli puolet vastaajista ei ollut osallistunut, mutta oli sitä mieltä, että voisi osallistua. Ilmiö ei ole harvinainen: erilaisia osallistumismahdollisuuksia toivotaan ja niihin suhtaudutaan voittopuolisesti positiivisesti, mutta osallistumiseen ei silti haluta välttämättä käyttää omaa rajallista aikaa, jos aihe ei kosketa henkilökohtaisesti tai jos osallistumisen vaikutukset ovat epäselviä.

Noin joka kymmenes vastaaja oli käyttänyt kuntalaisaloite.fi-palvelua. Vaikka aloitteiden selailu tai tekeminen saattavat käydä monelta helpommin kuin keskusteluun osallistuminen, tätä voidaan silti pitää kelpo lukuna. Näiden lisäksi yli puolet vastaajista ei ollut käyttänyt palvelua, mutta uskoi voivansa käyttää sitä.

Otakantaa kuntalaisaloite ikä

Vaikka alle viisikymmenvuotiaat suhtautuivat otakantaa-palvelun tarjoamiin mahdollisuuksiin positiivisesti, vasta heitä vanhemmilta näytti löytyvän nuoria enemmän aikaa todella käyttää palvelua. Mielenkiintoisena yksityiskohtana yli 65-vuotiaista vastaajista yli 60% ei uskonut, että käyttäisi palvelua, mutta tästä huolimatta heidän joukostaan löytyi myös muihin ikäluokkiin verrattuna suuri joukko palvelun käyttäjiä. Valtiollisen tason kansalaisaloitteiden allekirjoittamisessa kunnostautunut 25-34 –vuotiaiden ikäryhmä suhtautui palveluun periaatteessa kaikkein positiivisimmin, mutta käytti sitä kaikkein vähiten. Tässä ikäryhmässä monella saattaa olla elämässään niin paljon meneillään, että kun otakantaa-palvelussa käsitellään melko abstrakteja aiheita ja saattaa olla epäselvää, miten kommentit vaikuttavat, niin keskusteluun osallistuminen jää vaikuttamistavoissa muiden vaihtoehtojen taakse.

Kuntalaisaloite-palvelu sen sijaan oli nimenomaan nuorten ikäluokkien suosiossa. Lähes neljännes alle 25-vuotiaista kertoi käyttäneensä palvelua, kun yli 65-vuotiaista alle 5% kertoi tehneensä näin. Tätä kaikkein vanhinta ikäluokkaa lukuun ottamatta noin kaksi kolmannesta vastaajista kaikissa ikäluokissa kertoi voivansa käyttää palvelua, vaikka ei ollutkaan vielä niin tehnyt. Nuoremmat ikäluokat siis näyttävät suosivan sähköisessä osallistumisessa kanavia, joilla voi vaikuttaa konkreettisiin, oman lähiympäristön asioihin.

Otakantaa kuntalaisaloite koulutus

Otakantaa-palvelun keskusteluihin osallistuivat eniten kaikkein vähiten koulutetut vastaajat. Positiivinen suhtautuminen palveluun lisääntyi koulutustason kasvaessa, mutta sen käyttö puolestaan väheni. Pelkän peruskoulutuksen saaneet käyttivät sen sijaan kuntalaisaloite.fi-palvelua huomattavasti koulutetumpia vähemmän, ja yli puolet heistä uskoi, että ei tulisi sitä käyttämäänkään. Korkeakoulutetuista sen sijaan lähes joka neljäs uskoi, että voisi käyttää palvelua, ja lisäksi joka kymmenes oli jo käyttänyt. Jälleen on muistettava, että koulutustaso voi olla yhteydessä myös vastaajan ikään tai muihin ominaisuuksiin.

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmailby feather

Yli puolet kolmekymppisistä allekirjoittanut kansalaisaloitteen

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Eduskuntavaalien yhteydessä on koko 2000-luvun ajan toteutettu laaja kyselytutkimus, jonka tulokset ovat yleensä melko hyvin yleistettävissä kaikkiin äänestysikäisiin suomalaisiin. Tänä vuonna kansalaisilta kysyttiin ensi kertaa myös kansalaisaloitteista.

Kyselyn perusteella näyttäisi siltä, että noin kolmannes äänestysikäisistä on allekirjoittanut vähintään yhden kansalaisaloitteen. Lukua voidaan pitää melko suurena, kun vaaleissa äänestysprosentit liikkuvat tyypillisesti enintään seitsemänkymmenen prosentin tietämillä. Korkeakoulutetuista vastaajista lähes puolet on allekirjoittanut aloitteen, kun pelkän peruskoulutuksen saaneista vain noin joka viides on allekirjoittanut. Allekirjoittaminen on vahvasti yhteydessä myös ikään, mutta kansalaisaloitteet eivät ole pelkästään nuorimpien käyttämä väline. Alle 50-vuotiaista vastaajista noin puolet oli allekirjoittanut kansalaisaloitteen. Heidän joukossaan kaikkein aktiivisimpia kansalaisaloitteen käyttäjiä olivat 25–34-vuotiaat, joista jopa yli puolet oli allekirjoittanut. Yli 50 –vuotiaiden joukossa allekirjoittaneiden määrä putosi jyrkästi ja yli 65 –vuotiailla vieläkin enemmän. Iällä ja koulutustasolla on yhteys, koska tyypillisesti pelkän peruskoulutuksen saaneita on enemmän vanhemmissa ikäluokissa.

Kansalaisaloite koulutus ja asuinpaikka

Helsingissä ja Uudellamaalla kansalaisaloitteita oli allekirjoitettu muuta maata jonkin verran yleisemmin ja naiset olivat allekirjoittaneet hiukan miehiä useammin. Samat ryhmät ovat yleensä hieman keskimääräistä aktiivsempia äänestäjiä. Asuinpaikka ja sukupuoli eivät kuitenkaan olleet yhtä vahvassa yhteydessä kansalaisaloitteiden käyttöön kuin koulutustaso ja ikä.

Kansalaisaloite sukupuoli ja ikä

Vastaajilta kysyttiin myös, parantaako kansalaisaloite heidän mielestään demokratiaa. Neljä viidestä vastaajasta oli sitä mieltä että näin on. Kansalaisaloitteeseen suhtauduttiin hyvin positiivisesti kaikissa vastaajaryhmissä: vähimmilläänkin noin kolme neljästä vastaajasta katsoi kansalaisaloitteen parantavan demokratiaa. Niissä ryhmissä, joissa allekirjoittaminen oli yleisintä, yhdyttiin väitteeseen eniten, mutta vaihtelua vastaajaryhmien välillä oli hieman vähemmän kuin allekirjoittamisessa.

Lisää alustavia havaintoja kyselystä ensi viikolla, kun tarkastelemme kuntalaisaloitteiden käyttöä.

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmailby feather

Kansanäänestysten käyttämiselle ei ole nyky-Kreikassa pitkiä perinteitä

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Maija Karjalainen

Kreikka mielletään usein demokratian kehtona, mutta nyky-Kreikan historiassa kansanäänestyksiä ei ole juuri käytetty. Kreikkalaisten kansanäänestysten historiasta vuosina 1862-1974 löytyy ainoastaan symbolisessa merkityksessä jo tehtyjen päätösten vahvistamiseen käytettyjä kansanäänestyksiä, ei politiikan tulevaisuuden suunnan todellista muokkaamista. Sunnuntaina 5.7.2015 järjestetty kansanäänestys oli ensimmäinen laatuaan vuonna 1974 perustetun demokraattisen tasavallan aikana, ja näin myös ensimmäinen maassa koskaan järjestetty kansanäänestys EU-asioista.

Se, miten eri tahot kansanäänestyksen tulosta lopulta tulkitsevat ja millaista yhteiskuntaa kohti se viitoittaa tietä, ei ollut tiedossa ennen kansanäänestystä. Keskustelu tästä jatkuu, kuten saamme päivittäin mediasta kuulla.

Lue pidempi teksti aiheesta Valtiotieteellisen yhdistyksen verkkolehdestä politiikasta.fi:stä.

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmailby feather

Deliberation and disaster management: A discussion with Dr. Nicole Curato

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Text: Maija Karjalainen

DCE 27.5.2015

Dr. Nicole Curato works as a Discovery Early Career Research Award Fellow in the Centre for Deliberative Democracy & Global Governance in the University of Canberra, Australia. Her work locates in the literature on deliberative democracy and her special interest is on deliberation in crisis situations. She defended her PhD in the University of Birmingham in 2007. We met with Nicole at a conference ‘Democracy: A Citizen Perspective’ in Åbo Akademi University, May 27-28, where she presented her work.

What kind of research do you do in terms of democratic innovations?

– I’ve always been interested in the role of deliberation in crisis situations. This is when we don’t usually expect deliberation to happen, because the responsibility is often given to experts and other authorities. Crisis moments and decisions made then lay, however, significant basis future decisions and therefore are in great need for legitimacy.

The most recent of Curato’s research projects concerns the role of deliberation in post-conflict contexts, and the situation after the 2013 typhoon Haiyan in the Philippines, in particular. Applying an ethnographic approach she studies, how the post-disaster reconstruction processes in the cities hit by Haiyan fulfil democratic and deliberative criteria, and develops a framework for evaluating the democratic quality of similar recovery processes. By attending community meetings, protests and other formal and informal participatory processes and interviewing affected populations she analyses whether democratic innovations can benefit recovery processes, and how.

Curato’s other work (together with Simon Niemeyer and Andre Bächtiger) deals with the deliberative-democratic capacity of nation-states with the aim to conceptualize and operationalize an index for comparing democracies in today’s world.

– I am also planning to do research on crowdsourcing legislation in Finland, which has inspired me recently. We usually think that citizens just monitor legislators, so it is very rare that citizens can actually craft policies in a collaborative and digitally-enabled manner. Lue loppuun →

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmailby feather

Kansalaisaloitteiden eduskuntakäsittelyssä prosessi on yhtä tärkeä kuin lopputulos

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa
  1. Haastatellut kansalaisaloitteiden edustajat ja vireillepanijat toivovat kaikille eduskuntaan edenneille kansalaisaloitteille yhdenvertaista käsittelyä eduskunnassa.
  2. Pääosin asialliseksi koetussa käsittelyssä eniten kritiikkiä herättivät yleinen avoimuuden ja vuorovaikutuksen puute, valiokuntien kuulemien asiantuntijoiden rooli ja kansalaisaloitteiden kritisoiminen lakiteknisesti puutteellisiksi.
  3. Eduskunta voi parantaa kansalaisaloitteiden käsittelyä olemalla vuorovaikutuksessa aloitteiden tekijöiden kanssa, lisäämällä valiokuntatyöskentelyn avoimuutta, parantamalla tiedonsaantia ja keskittymällä muotoseikkojen sijaan aloitteiden sisältöön.

Suomessa on kehittymässä uusi poliittinen käytäntö liittyen kansalaisaloitteiden käsittelyyn eduskunnassa. Kuten lähes kaikki uudet käytännöt, syntyy kansalaisaloitteiden eduskuntakäsittelykin ennakkotapausten pohjalta. Tilannetta voi verrata siihen, miten esimerkiksi oikeuden päätöksillä luodaan oikeuskäytäntöä – eli miten lakia sovelletaan yksittäistapauksissa. Ennakkotapauksina siitä kuinka kansalaisaloitteita tullaan jatkossa eduskunnassa käsittelemään, voidaan pitää kuutta ensimmäistä eduskuntakäsittelyn saanutta kansalaisaloitetta (eduskuntakaudella 2011–2015). Ensimmäiset kuusi aloitetta käsittelivät turkistarhauksen kieltämistä, tasa-arvoista avioliittolakia, tekijänoikeuksien järkevöittämistä, ruotsin kielen opiskelun muuttamista vapaaehtoiseksi, energiatodistuslain muuttamista ja rattijuoppoudesta langetettavien rangaistusten koventamista. Edellä mainittujen kansalaisaloitteiden edustajat/vireillepanijat osallistuivat kesällä 2014 haastatteluun, joiden tulokset toimivat Kansalaisaloite poliittisen agendanmuodostuksen työkaluna Suomessa pro gradu -tutkimuksen aineistona. Haastatteluissa käytiin läpi koko kansalaisaloitteeseen liittyvä prosessi aina aloitteen suunnittelusta sen eduskuntakäsittelyyn asti. Vastaajat olivat pääosin varsin tyytyväisiä kansalaisaloiteprosessiin ja kokivat suurelta osin onnistuneensa aloitteelle asetetuissa tavoitteissa, joita olivat muun muassa poliittiseen agendaan vaikuttaminen, keskustelun herättäminen ja tiedon lisääminen. Aloitteiden välillä ei ollut suurta eroa tässä mielessä, vaikka kuudesta aloitteesta vain yksi hyväksyttiin eduskunnan suuren salin äänestyksessä. Kansalaisaloitteiden tekijät olivat varsin tietoisia aloitteiden läpimenomahdollisuuksista jo niitä tehdessään ja haastatteluissa nousivatkin aloitteiden lopullista kohtaloa tärkeämmiksi esimerkiksi niiden käsittelytapa eduskunnassa ja niistä käyty keskustelu erityisesti mediassa. Kuten sanottu, vastaajien kokemukset olivat pääosin myönteisiä, mutta muutamia epäkohtia nousi esille kaikissa haastatteluissa. Lue loppuun →

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmailby feather

Kansalaisaloitteilla on potentiaalia poliittisen luottamuksen vahvistamiseen, mutta myös aloitteiden menestys ja käsittelytavat vaikuttavat

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Uudessa tutkimuksessa tarkastellaan kansalaisaloitteiden vaikutuksia niitä allekirjoittaneiden kansalaisten asenteisiin demokratiaa kohtaan. Tutkimus julkaistiin maaliskuussa vertaisarvioidussa Policy and Internet -lehdessä. Tutkijat tarttuivat aiheeseen, koska viime vuosina on käyty paljon keskustelua demokratian uskottavuusvajeesta ja siitä voisivatko uudet osallistumisen muodot auttaa palauttamaan kansalaisten luottamuksen politiikkaan ja poliittisiin toimijoihin. Tarkastelun kohteena oli Suomen uusi kansalaisaloiteinstituutio, ja erityisesti Avoin Ministeriö -internetpalvelussa kansalaisaloitteita tehneet ja allekirjoittaneet henkilöt.

Tutkimusasetelma koostui kahtena eri ajankohtana tehdyistä kyselyistä Avoin Ministeriö -palvelun käyttäjille. Ensimmäinen kysely tehtiin syksyllä 2012, kun turkistarhauksen kieltämistä vaatinut kansalaisaloite toimitettiin eduskuntaan. Toinen kysely tehtiin samalle vastaajajoukolle kesällä 2013, kun eduskunta oli tehnyt hylkäävän päätöksen kansalaisaloitteesta. Ensimmäiseen kyselyyn vastanneista yhteensä 421 henkilöä vastasi toiseen kyselyyn, muodostaen siten analyyseissa käytetyn tutkimusjoukon.

Tutkimuksen tuloksista käy ilmi ensinnäkin, että eduskunnan kielteiseen päätökseen tyytymättömien kansalaisten luottamus hallitusta kohtaan laski merkittävästi. Toisin sanoen, aloitteen hylkääminen eduskunnassa lisää kyseisen aloitteen kannattajien epäluottamusta päättäjiä kohtaan. Myös luottamus presidenttiä kohtaan heikkeni, vaikka presidentillä ei kansalaisaloitteissa ole muodollista toimivaltaa. Toiseksi, tutkimushenkilöiltä kysyttiin myös näkemyksiä siitä, miten hyvin kansalaisaloiteprosessi toimi eduskunnassa. Sosiaalipsykologian alalla aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että ihmiset arvioivat poliittisia instituutioita sekä prosessin oikeudenmukaisuuden että tulosten perusteella. Ne, ketkä olivat tyytymättömiä eduskunnan tapaan käsitellä turkistarhausta koskevaa aloitetta, luottivat jälkeenpäin merkittävästi vähemmän eduskuntaan, yksittäisiin poliitikkoihin, puolueisiin, hallitukseen ja presidenttiin. Voidaan siis sanoa, että kansalaisaloitteen käsittelytapa eduskunnassa vaikuttaa kansalaisten asenteisiin edustuksellisia instituutioita kohtaan.

Avoin Ministeriö -internetpalvelu perustuu nk. joukkoistamisen ajatukseen, eli kansalaiset voivat luoda siellä yhdessä lakialoitteita ja keskustella niistä. Joukkoistaminen ja keskusteluun pohjautuva osallistuminen ovat suoran demokratian (kuten kansanäänestysten ja kansalaisaloitteiden) ohella demokraattisia innovaatioita, joiden on esitetty korjaavan demokratian luottamusvajetta. Tutkimuksen tuloksista käy ilmi, että keskustelumahdollisuutta hyödynsi kuitenkin vain seitsemän prosenttia vastaajista, suurimman osan käyttäessä palvelua ensisijaisesti aloitteiden kannattamiseen.

Tulosten pohjalta tutkijat päättelevät, että vahvistaakseen kansalaisten luottamusta kansalaisaloitteet tarvitsevat tuekseen vähintään 50 000 allekirjoittajan lisäksi laajemman äänestäjien ja kansanedustajien joukon tuen, ja siten läpimenon eduskunnassa. Aloitteiden vaikutus luottamukseen ei ole kuitenkaan välttämättä pelkästään negatiivinen, jos eduskunta panostaa aloitteiden käsittelyn läpinäkyvyyteen ja perusteluihin. Kansalaisen näkökulmasta ”väärä” tulos voi silti olla hyväksyttävissä, jos aloitteen käsittelyä pidetään oikeudenmukaisena. Tutkimuksen pohjalta kansalaisaloitteilla on kuitenkin mahdollisuus tulevaisuudessa vahvistaa kansalaisten luottamusta suomalaiseen demokratiaan, sillä enemmistö vastaajista koki yhä eduskunnan päätöksen jälkeenkin, että kansalaisaloiteinstituutio parantaa suomalaista demokratiaa.

***

Christensen, Henrik Serup, Karjalainen, Maija, and Nurminen, Laura. 2015. Does Crowdsourcing Legislation Increase Political Legitimacy? The Case of Avoin Ministeriö in Finland, Policy and Internet, volume 7, issue 1, pp. 25-45. DOI: 10.1002/poi3.80

Lisää aiheesta englanniksi Policy and Internet -blogissa

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmailby feather