Kasvatustieteiden tiedekunnan EduSpring-tapahtumassa järjestettiin tänä keväänä ensimmäisen kerran osallistava työpaja nimeltä OPEN KULMA: Tutkimus ja opetus käsi kädessä tiedekunnassamme. Tavoitteena oli herättää keskustelua tutkimusperustaisen opetuksen kehittämisen onnistumisista ja haasteista. Keskustelua siivittivät lyhyet alustukset tutkimukseen perustuvista opetuksen kehittämishankkeista. OPEN KULMAsta toivotaan muodostuvan jatkuva perinne, jossa tiedekunnan kevät- ja syystapahtumiin rakennetaan tila omalle yhteisölliselle pedagogiselle kehittämisellemme.

Kasvatustieteen opettajina puhumme paljon opiskelijoidemme kanssa heidän opetuksistaan, mutta kaipaamme itsekin lisää mahdollisuuksia keskustella kollegoidemme kanssa siitä, miten me tiedekunnassamme opetusta toteutamme. Toiveemme ei ole harvinainen – yliopistopedagogiikassa tehtyjen tutkimusten mukaan kaikkien tiedekuntien opettajat kaipaavat usein enemmän keskustelua kollegoidensa kanssa opetuksesta.

Pedagogisen keskustelun mahdollisuudet ja sille varattu aika ja tilaisuudet edistävät tutkimustemme mukaan opettajien pedagogista hyvinvointia ja varmuuden kokemuksia liittyen opettamiseen. Tiedetään myös, että opiskelijoiden oppimisen ja osaamisen arviointi pohdituttaa opettajia ja ajatuksia käytänteistä olisi tärkeää saada jakaa kollegoiden kanssa. Tämän vuoksi on tärkeää, että myös kasvatustieteiden tiedekunnassa käydään systemaattisesti ja tietoisesti keskustelua omista pedagogisista käytänteistä ja pyritään yhteisten hyvien käytäntöjen kehittämiseen myös tutkimuksen keinoin.

Ensimmäisessä Open kulmassa keskustelun virittäjinä olivat vertaisvuorovaikutuksen ohjaaminen, linjakas arviointi ja opetuksen suunnittelu oppimislähtöisesti. Näistä aiheista virisi vilkasta keskustelua ja erinomaisia kehitysideoita ja jatkokysymyksiä.

Vertaisvuorovaikutus ja sen ohjaaminen

Oppijoiden vertaisvuorovaikutukseen ja yhteistoimintaan pohjautuvat työskentelytavat ovat jatkuvasti yleistyneet kaikilla koulutusasteilla. Vertaisvuorovaikutus ei kuitenkaan aina suju toivotusti tai edistä oppimista. Meistä jokainen on varmasti kohdannut vertaisvuorovaikutukseen ja ryhmätyöskentelyyn liittyviä haasteita esimerkiksi opetustyössämme tai opintojemme aikana. Opettajalla onkin kriittinen rooli vertaisvuorovaikutuksen ohjaamisessa.

Teeman esittely johdatteli pohtimaan onnistuneen vertaisvuorovaikutuksen edellytyksiä ja opettajan moninaisia rooleja sen ohjaamisessa. Alustus herätti vilkasta keskustelua, jossa pohdittiin sekä peruskouluikäisten itsesäätelytaitojen roolia ryhmätoiminnan onnistumiseen että korkeakoulutuksessa kehittyviä vuorovaikutustaitoja. Esimerkiksi työelämään siirtyessään vastavalmistunut opettaja kohtaa monimutkaisia tilanteita, joiden ratkominen edellyttää vahvoja itseohjautuvuus-, ongelmanratkaisu- ja yhteistyötaitoja.  Tämä pohdinta herätti kysymyksen siitä, millaiset opetuskäytännöt parhaiten kehittäisivät opiskelijoille riittävästi valmiuksia tulevaisuuden työelämän haasteisiin. Keskustelussa pohdittiin esimerkiksi sitä, miten perinteinen yliopisto-oppiminen, jossa ensin opiskellaan ja sitten mennään tenttiin ja joku kertoo, menikö oikein vai väärin, valmistaa tulevaan työelämään. Tästä keskusteluaiheesta päästiinkin sujuvasti arvioinnin kysymyksiin.

Linjakkaan arvioinnin kysymyksiä

Linjakkaassa opetuksessa arviointi ei ole opetuskokonaisuudesta irrallinen osa vaan se tulee suunnitella ennen opetuksen käynnistymistä tavoitteisiin sopivaksi. Kun sekä opettajalle että opiskelijalle oppimisen tavoitteet ovat selkeät, on myös mahdollista tuke prosessia formatiivisen arvioinnin keinoin.

Digitaalisten oppimisympäristöjen ja arviointimenetelmien esiinmarssi on tuonut mahdollisuuden kerätä ja käyttää tietoa oppilaiden osaamisesta koulujen ja luokkien vertailuun aikaisempaa suuremmassa määrin. Tämä nähtiin huolestuttavana kehityksenä ja esille nostettiin koulujen ranking-listojen vaarat. Toivottavaa olisi myös, että arvioinnit kohdistuisivat oppiaineen keskeisiin taitoihin ja syvällisen tiedonprosessoinnin tukemiseen, kuten esimerkiksi matematiikassa matemaattiseen ajatteluun, perustelu- ja ongelmanratkaisutaitoihin nopeaa ratkaisua korostavien, oikein-väärin – arvioitavien tehtävien sijasta. Mitä enemmän digitaalisia oppimisalustoja käytetään oppimiseen ja arviointiin, sitä tärkeämpää on varmistaa, etteivät ne kapeuta oppiaineen opiskelua entisestään pintatason tiedon hallintaan. Se mitä ja miten arvioidaan, tapaa vaikuttaa siihen, mitä myös opiskellaan.

Opettajan mielikuvat oppijasta?

Oppimislähtöinen opetuksen suunnittelu -teema kehotti opettajia reflektoimaan omia käsityksiään siitä, keille opetusta suunnitellaan. Tarkastelun avuksi otettiin prototyyppiteoria, jonka mukaan ajatteluumme ja pedagogisiin ratkaisuihimme vaikuttaa mielessämme olevat prototyyppiset käsitykset opiskelijoistamme.

Mielikuva suoraan lukiosta tulleesta kokopäiväopiskelijasta sai rinnalleen haastajia jo kauan sitten. Prototyyppistä opiskelijaa ei enää ole, sillä opiskelijoiden tilanteet ja tausta ovat niin monenlaisia. Opettajana kuitenkin suunnittelemme ja valmistelemme opetusta tietynlaisille opiskelijoille ja tiettyihin tilanteisiin, tehden oletuksia heidän ennakkotiedoistaan ja mahdollisuuksistaan osallistua erilaisiin opetusmuotoihin. Näitä ennakko-oletuksia ja niiden paikkansapitävyyttä olisi hyödyllistä pohtia enemmän yhdessä!

Lukuvinkkejä

  • Hannover, B., & Kessels, U. (2004). Self-to-prototype matching as a strategy for making academic choises. Why high school students do not like math and science? Learning and Instruction, 14(1), 51–67.
  • Heinimäki, O-P (2022). Functional participatory roles in collaborative science learning. Väitöskirja, Turun yliopisto.
  • Murtonen, M. (Toim.) (2017). Opettajana yliopistolla. Korkeakoulupedagogiikan perusteet. Tampere: Vastapaino.
  • Van Leeuwen, A., & Janssen, J. (2019). A systematic review of teacher guidance during collaborative learning in primary and secondary education. Educational Research Review, 27, 71-89
  • Wentzel, K. R., & Watkins, D. E. (2011). Instruction based on peer interactions. In R. E. Mayer (Ed.), Handbook of research on learning and instruction (pp. 322–343). New York, NY: Routledge.

Kirjoittajista Minna Hannula-Sormunen työskentelee professorina Turun yliopiston opettajankoulutuslaitoksella, Olli-Pekka Heinimäki erikoistutkijana Strategisen tutkimuksen neuvoston (STN) rahoittamassa EduRESCUE-konsortiossa Turun yliopiston opettajankoulutuslaitoksella, Anu Kajamies yliopistotutkijana Turun yliopiston opettajankoulutuslaitoksella ja EduRESCUE-konsortiossa, Mari Murtonen korkeakoulupedagogiikan professorina ja UTUPEDA Yliopistopedagogiikan keskuksen johtajana Turun yliopiston opettajankoulutuslaitoksella ja Sanna Oinas yliopistonlehtorina Turun yliopiston opettajankoulutuslaitoksella.