Tutkielmamme tavoitteena oli selvittää suomalaisten mieskäsityöharrastajien kokemuksia käsitöiden tekemisen yhteydestä hyvinvointiin. Tämän lisäksi halusimme selvittää, kokevatko suomalaiset mieskäsityöharrastajat käsitöiden tekemisellä olevan merkitystä heille itselleen. Naisten kokemuksia aiheesta on tutkittu aiemmin laajasti ja tulokset ovat puhuneet käsityöharrastuksen puolesta. Tästä syystä halusimme tuoda miesten näkökulmaa aiheesta tutkimuskentälle. Tutkielman kolme pääkäsitettä ovat käsityö, hyvinvointi ja käsityöhyvinvointi. Yhdessä ne muodostavat tutkielman teoriataustan sekä tutkimuksen teoreettisen viitekehyksen (kuvio 1).
Kuvio 1. Tutkimuksen teoreettinen viitekehysmalli
Tutkimuskysymykset:
- Millaisia kokemuksia suomalaisilla mieskäsityöharrastajilla on käsitöiden tekemisen merkityksestä hyvinvointiin?
- Millaisia merkityksiä käsitöiden tekemisellä on suomalaisille mieskäsityöharrastajille?
Tutkimuksemme kohdejoukko koostui seitsemästä suomalaisesta mieskäsityöharrastajasta, jotka tulivat kolmesta eri maakunnasta. Asetimme tutkimukseen osallistumisen kriteeriksi täysi-ikäisyyden sekä sen, että ei tee työkseen käsitöitä. Jälkimmäisen kriteerin avulla varmistimme sen, että vastaukset perustuvat vapaaehtoiseen harrastustoimintaan. Vastaajat harrastivat laajasti erilaisia käsitöitä, kuten puutöitä, neulontaa, virkkausta ja nahkatöitä. Keräsimme tutkimusaineiston yksilöhaastatteluiden avulla, joista osa pidettiin kasvotusten ja osa etäyhteyden avulla. Haastatteluitamme ohjasi valmis haastattelurunko ja äänitimme haastattelut analysointia varten.
Tutkimuksemme on laadullinen tapaustutkimus, joka edustaa fenomenologista suuntausta. Laadullisen tutkimuksen tavoitteena on ymmärtää tutkittavaa ilmiötä syvällisemmin ilman tarvetta yleistämiselle. Analysoimme aineiston teoriaohjaavan sisällönanalyysin avulla, jonka vaiheita olivat litterointi eli haastattelutallenteiden auki kirjoitus, pelkistys eli pelkistettyjen ilmaisujen muodostaminen alkuperäisilmaisuista, ryhmitteleminen eli pelkistettyjen ilmaisujen ryhmittely alaluokiksi sekä viimeisenä vaiheena käsitteellistäminen eli alaluokkien yhdistäminen teoriasta tuotuihin yläluokkiin.
Tutkimuksemme tuloksista kävi ilmi, että käsitöiden tekeminen vaikuttaa positiivisesti suomalaisten mieskäsityöharrastajien hyvinvointiin. Esimerkiksi onnistumisen kokemukset, positiiviset tunteet käsitöitä tehdessä sekä tunteiden ja ajatusten käsittely mainittiin vastaajien toimesta tärkeinä teemoina, jotka nousevat esiin käsitöitä tehdessä. Käsitöiden merkitystä omassa elämässä kuvailtiin tärkeäksi vapaa-ajan viettotavaksi, joka on tekijälleen rentouttavaa ja merkityksellistä toimintaa. Tutkimuksemme tärkeimmäksi tulokseksi nousi se, että käsitöiden tekeminen ja niiden synnyttämä positiiviset hyvinvointivaikutukset luovat yhdessä käsityöhyvinvointia mieskäsityöharrastajien keskuudessa.
Tutkimuksemme avasi suomalaisten mieskäsityöharrastajien kokemuksia käsitöiden harrastamisen merkityksestä sekä heille itselleen että hyvinvoinnille. Tulokset ovat siis linjassa aiempien tutkimusten kanssa, jotka koskevat naiskäsityöharrastajia. Tulokset ovat kuitenkin arvokkaita ja merkittäviä, sillä ne tuovat esiin käsitöiden tekemisen merkityksiä juuri mieskäsityöharrastajille, joiden tutkimus on tähän asti ollut kovin vähäistä. Tutkimuksemme innoittamana voisi lähteä tutkimaan laajemmin ja sen myötä saavuttaa suurempaa tietoisuuttaa mieskäsityöharrastajien hyvinvointikokemuksista.
Vieno, J. & Virstajärvi, K. 2024. ”Ei ole niin tärkeää, mitä teet vaan tärkeintä on se, mitä se tekeminen tekee sinulle.” Suomalaisten mieskäsityöharrastajien kokemuksia käsitöiden tekemisen yhteydestä hyvinvointiin. Turun yliopisto, opettajankoulutuslaitos, Rauman kampus.
Tekijät:
Julia Vieno ja Kaisa Virstajärvi
Ohjaaja:
Marja-Leena Rönkkö