Tämän tutkimuksen tehtävänä oli selvittää, miten opettajat ovat omaksuneet ja toteuttaneet yhteisopetusta käytännön osalta opetussuunnitelman mukaisesti. Tähän kuuluu yhteisopetus-käsitteen ymmärryksen kartoittaminen ja tutkiminen siitä, miten opettajat ymmärtävät yhteisopetuksen käsityön oppiaineessa. Tehtävänä on myös selvittää yhteistyön toteutuminen käytännössä eli pyrkiä analysoimaan, millä tavoin ja missä määrin yhteisopetus näkyy erityisesti käsityön oppiaineen suunnittelussa, toteutuksessa ja oppilaan arvioinnissa. Edellä mainittujen lisäksi tutkittavana on haasteiden ja mahdollisuuksien tunnistaminen ja sitä kautta selvittäminen, millaisia haasteita opettajat kohtaavat yhteistyökäytännöissä ja mitkä tekijät edistävät niiden onnistumista. Tutkimuksemme tausta kytkeytyy perusopetuksen opetussuunnitelman tavoitteisiin, joissa korostetaan oppiaineiden välistä integraatiota, oppilaiden yksilöllisten tarpeiden huomioimista ja opettajien yhteistyön merkitystä.
Toteutimme tutkimuksen kyselyn avulla keräten vastaajia ympäri Suomea. Koimme tutkimuksen aiheen hyvin tärkeäksi käsityöopetuksen kannalta, koska tutkimuksemme liittyy ajankohtaiseen keskusteluun yhteisopettajuuden hyödyistä ja haasteista. Yhteisopettajuutta on tutkittu erityisesti inklusiivisen opetuksen ja erilaisten oppimistyylien tukemisen näkökulmasta, mutta sen soveltaminen ainekohtaiseen opetukseen, kuten käsityöhön, on vielä vähäistä. Lisäksi käsityön opetusta on tarkasteltu oppiaineena, joka kehittää tärkeitä taitoja, kuten ongelmanratkaisua, luovuutta ja teknistä osaamista. Tutkimuksemme yhdistää nämä näkökulmat ja tuo uuden näkökulman opettajien yhteistyön merkitykseen käsityön opetuksen kontekstissa. Tämän lisäksi pyrimme löytämään ne ongelmakohdat, joita muuttamalla yhteisopettajuudesta saadaan kaikki mahdollinen irti.
Kyselyn avulla keräämiemme vastausten kautta saimme konkreettisia vastauksia ja tietoa siitä, kuinka opettajat kokivat yhteisopetuksen, käsityön oppiaineen suunnittelun, toteutuksen ja arvioinnin.
Tutkimustuloksina voitiin todeta, että käsityön suunnittelu ja arviointi hoidettiin pääasiassa yksin, ilman merkittävämpiä yhteisopetuksen keinoja. Tämän lisäksi yhteisopetuksen käsitteen määritelmä koettiin vaikeana ja sisältö hyvin eri tavalla, mikä aiheutti erilaisia käsityksiä siitä, miten niitä pitäisi toteuttaa. Yhteisopetuksen määritelmä koettiin vastausten perusteella nimenomaan opetuksena, ja siitä unohdettiin usein suunnittelu ja arviointi kokonaan. Yhteisopetuksen määritelmä sai vastaajien keskuudessa hyvin erilaisia määritelmiä siitä, miten sen sisältö koetaan ja tulkitaan. Tästä voitiin tehdä johtopäätös, että yhteisopetuksen määritelmä koettiin selvästi tulkinnanvaraisena ja sen sisältöjä ja määritelmää voisi jatkossa tutkia lisää ja tehdä uusia tutkimuksia aiheesta. Näin ollen tutkimuksista saisi enemmän vertailukelpoisia.
Tutkimuksen tuloksista saattaa olla jatkossa hyötyä, kun mietitään, kuinka yhteisopetusta voidaan kehittää käsityön opetuksen puolelta. Tutkimus tuo mahdollisesti arvokasta tietoa siitä, mitä kohtia käsityön oppiaineen suunnittelun, toteutuksen ja arvioinnin osalta voidaan parantaa. Tutkimuksen tulokset nostivat esiin epäkohdan siitä, että yhteisopetus koetaan käsityön opetuksen käsitteistä hyvin eri tavoin, ja sitä ei tunnuta aina ymmärtävän täysin. Tämä mahdollistaa jatkotutkimuksia siitä, miten käsitteen määrittelyä voitaisiin parantaa tai miten käsitteen sisältö voidaan paremmin ymmärtää ja tulkita jatkossa.
Turun yliopisto, opettajankoulutuslaitos, Rauman kampus
Tekijät: Vili Korhonen ja Samu Suominen
Ohjaaja: Dosentti Marja-Leena Rönkkö